MONENKIRJAVAA

 Monenkirjavaa on elo saaressa:

  -pumppu vi***lee

  -jyrsijä ei käynnisty

  -polveen koskee, kourat on rakoilla ja rikamilla 

  -vastapainoksi kuulin aamulla käen kukkuvan 

  -ilma lämpenee päivä päivältä

  -katiska löytyi

  -Pöyryn Joke tulee laittamaan pumpun liitoksen kohdilleen

  Tarkennukset ylläoleviin:

  Kaivon uusi pumppu heittäytyi herjaksi; ei kestä liitos, vaan pullauttaa putken irti. Pullauttaa, vaikka käytiin ostamassa tukiholkki. En tajua. Onko tuo yli 20 vuotta vanha alkuperäinen vesijohto jotenkin epäkurantti tämän päivän liitokseen? En oikein usko, mutta joku mättää. Onneksi Joke lupasi tulla tänään katsomaan. Tulee kuulemma muutenkin mökilleen, joka on peräti kolmensadan metrin päässä, tuossa niemen takana. Tässä kohtaa täytyy muuttaa sanojaan. Mainitsin blogissani, rinta kaarella: minkä putkimiehen maailma minussa menettääkään. Olisi pitänyt sanoa: Mistä tunarista maailma minussa eroon pääseekään!

  Olen parina päivänä yrittänyt tempoa puutarhajyrsintä käyntiin. Huonolla menestyksellä. Minun tekninen taitoni polttomoottorien suhteen on rajallinen. Tulpan  irrotin, ilmanputsarin syynäsin. Vanhalla konstilla olen monta kertaa yrittänyt moottoria käynnistää, eli tulppa irti, ruutalla hieman bensaa sylinteriin, tulppa takaisin, nykäisy. Kone hörähtää, polttaa "siemenbensan", sammuu. Minun järkeni sanoo, että moottori ei saa bensaa. Tankissa oleva polttoaine on pienkonebensaa, joten ei senkään pitäisi olla syy vikaan. Pitää konsultoida Hanelia, sillä hänessä maailma tulee menettämään kohtalaisen tee-se-itse-mekaanikon. 

  Polveen vihloo välillä. Koko pirun polven välillä unohtaa, kun tohottaa menemään rannan ja pihan väliä. Silloin tällöin sitten astuu huolimattomasti, polvi nuljahtaa hieman, sitten sattuu. Se on vaan kärsittävä.

  Käsissä on tosiaan rakkoja, naarmuja ja palkeenkieliä. Johtuu siitä, että kaikkia hommia ei hanskat käsissä tehdä, ja aina johonkin kättään touhutessa raapii. Hurme välillä pulppuaa. 

  Aamulla, heti kun menin ulos, kuulin käen kukkivan. Se antaa toivoa ja uskoa; kyllä se vielä kesäksi muuttuu! Ja ne päivät varmasti lämpenevät, jos välillä saattavat kylmetäkin.

  Nyt soi puhelin. Joke! Pitää lähteä hakemaan, kun hänellä ei ole vielä vene vesillä.

  Joke tuli, teki taikojaan. Taas pelaa vesi! Ammattihenkilö on ammattihenkilö!

  No niin, mihinkä jäin? Käkeen jäin, ja päivien lämpenemiseen.

  Katiska löytyi! Läksin aamulla pienelle veneretkelle. Ihan vaan katsomaan, josko norppaa näkyisi. Myös tutkimaan, onko kalasääskipariskunta taas pesällään. No, norppaa en nähnyt. Sääksistä en ihan täyttä varmuutta saanut. Kauempaa näytti, että pesän laidan yli pilkotti hautovan linnun pää. Koska kiikaria ei ollut matkassa, enkä kovin lähelle viitsinyt mennä häiritsemään, jää asia tuonnempana tarkistettavaksi. Lokkeja ja tiiroja liiteli sentään runsaasti. Hädissään liiteli, koska joka saarella, luodolla, karilla ne pesivät. Kuvan yksilö ei liidellyt, vaan poseerasi.

  Sörnäytin sieltä katsomaan, löytyisikö katiska. Avokkaan pohjoispäässä tiirailin ympärille, lähinnä vesilintuja ja yksinäistä joutsenta tarkkailin. Äkkäsin Kettusen saaren ja Avokkaan välissä kohon, vihreän viiden litran pienkonebensakannun, joka oli pystyssä puoliksi veden alla. 

  Minullahan oli tuollainen katiskassa! Eiku katsomaan. Oma katiskahan se sieltä löytyi! Oli jäälautta kuljettanut, niin kuin arvelinkin. Onnea oli matkassa sikäli, että jos olisi tuuli puhaltanut muutaman piirun pohjoiseen päin, olisi katiska matkannut aavalle Luonterille. Olisi voinut vaikka irrota yli 60 metrin syvänteen kohdalla. Etippä sieltä! Nyt pyydys oli matkannut varmaan ainakin varmaan 300-400 metriä, tarttunut pohjaan, sillä paikalla on juuri kohonarun verran vettä. Pienehkö made oli katiskan päätynyt. Laskin kasvamaan kohti maukasta keittoa. Nyt se on taas vakipaikalla pyytämässä. Katiska, ei matikka. 

  Pumpun korjaus tuli jo selvitettyä. Hilppaa katselee kruunajaisia. Voihan niitä katsoa, kruunajaisia, ei tule painajaisia. Tai voi jollekin kiivaalle monarkian vastustajalle tulla. Minä en vastusta, en puolla. Vaikka ei tuo monarkia ihan tätä päivää enää ole. Mutta maassa maan tavalla. 

AJATUSPAJA AVOKAS

  Kesäkausi on avattu, pian jo viikko saaressa oltu. Kesäkauden huomaa ainakin siitä, että pakkasta ei öisin ole kuin pari astetta, päivisin kipuaa mittari jopa kahteen plusasteeseen, eikä lunta ripottele kuin satunnaisesti. Ei myöskään vesitynnyrin pintaa tarvitse aamulla tuuralla rikkoa. Riittää, kun vähän kolhaisee.

  Sellaista joskus on kesäkauden alku. Ensi viikolla taitaa kuitenkin lämmetä. Saavat koivutkin sitten enemmän vihreyttä näkyviin, vielä ovat värit kortilla.

  Tällä kuvalla ei ole mitään tekemistä kesäkauden alun lämpötilan kanssa. Aamulla sen nappasin, ihan siksi, että aurinko sentään paisteli taivaalla. Kuvan nimeksi laitan Mansion on the Hill Neil Youngin biisin mukaan. Ei Niilo tosin ihan tällaista rakennusta laulussaan varmaan tarkoittanut?

  Tänään tehtiin kesäkauden ensimmäinen hankintamatka Mikkeliin. Aamusta lähdettiin, oltiin jo vähän yli kahdeksan Savon Sammutinhuollon pihassa, veneen sammuttimeen piti saada leima, Sammutinhuollosta jatkettiin Puuiloon, mistä siirtyi  autoon mm. puutarhamultaa, tuhkaimuri ja työpusakka, matka jatkui toriparkkiin, toriparkista Minna Torikahvilaan (siellä on onneksi myös lämmitetty teltta) morjenstamaan Minnaa ja Morttia, torikahvilasta S-Markettiin hakemaan Marskin Arinaleipä, hammastahnaa ja maitojauhetta, S-Marketista toriparkkiin, toriparkista Hankkijalle hankkimaan kasvusäkki, Hankkijalta Nesteelle bensaa ostamaan (euronkuvat vilisivät silmissä, kun autoon ja veneen irtotankkiin laittoi ysivitosta, perään kympin kannuun ysikasia ruohonleikkuria varten, Nesteeltä Tokmannille, sieltä tarttui mukaan pari polven lihasten jumppaamiseen tarkoitettua kuminauhaa (olin unohtanut sellaiset kotiin), Tokmannilta Lidliin, josta ostettiin viikon eväät, Lidlistä takaisin Anttolaan. Nytpä kertyi virkkeelle mittaa!

  Kun saaressa taas oltiin, tavarat oli roudattu veneestä, oli kello jo melkein kaksi. Oli aika syödä. Ulos en enää viitsinyt syönnin jälkeen lähteä, joten kirjoittamaan ryhdyin. Nyt on kirjoituksen kirjoitettu. Tämä oli taas tällainen pikakirjoitus. Eli ei tällä kertaa muuta AJATUSPAJA AVOKKAASTA. (Koska erilaiset ajatuspajat antavat lausuntojaan, kertovat näkemyksiään mm. Venäjän hyökkäyssodasta, niin miksen minäkin, mutta en kyllä sodasta.)

EPÄVAKAISTA, JA HARMIA MYÖS

  Eilen oli poutainen ja enimmäkseen aurinkoinen päivä. Tosin aika koleaa oli. Rakeitakin hetken sateli, kun aloittelin pesemään aamulla Piskolasta haettua moottoripaattia. 

  Tänään on sitten satanut. Aamuyöstä alkoi, aamuyöhön satelee, mikäli Forecaan uskoo. Näyttäisi olevan pikkutunneilla lumihiutalettakin kartalla, vaikka plussalla ollaan. 

  Koska sadepäivä on takana, niin sadepäivän ehdoilla ollaan eletty. Pihahommiin ei olla lähdetty. Minä olen vähän puuhastellut venevajassa. Korjasin myös puuliiterin takaseinän, joka oli alkanut pullistelemaan sisällä sitä vasten nojallaan olevan halkopinon painosta. Nyt on taas ryhdikäs, takaseinä.

  Ulkohommaa ilmeni kuuden jälkeen. Siis klo. 18:sta jälkeen. Kuului omituinen ääni, mitä ei tunnistettu, television päällä ollessa paikallistettu. Pian, kun Hilppa yritti laskea vettä keittiön hanasta, selvisi syy. Ei tullut vettä, vesijohto oli irronnut pumpusta, ja johto oli tyhjentynyt kaivoon vaimeasti koristen.

  Ei auttanut kuin lähteä tihkuun. Piti irrottaa ensi liitos yläpäästä. Sitten vedin vesijohdon ylös. Perään pumpun sitä kannattelevasta köydestä. 

  32 mm:n vesijohto on liitetty pumppuun messinkisellä puserrusliittimellä. Vaikka pumppu ei roiku vesijohdon varassa, vaan köyden kannatuksella, oli paine liitoksen irrottanut. Pienellä jamuamisella, lievällä kastumisella saatiin vika korjattua. Pumppu pelaa taas. 

  Kiristin liitoksen niin tiukalle kuin sain. Toivottavasti nyt pysyy. Kun Toni tulee ensi viikolla yhdistämään pumpun lopullisesti jakorasiaan (se toimii nyt väliaikaisesti jatkojohdolla), niin pyydän häntä laittamaan kaivosta sähkötaululle tulevaan kaapeliin tuulikaapin katon rajaan katkaisimen. Siitä on helppo katkaista pumpun virta siksi aikaa, kun ollaan poissa maisemista. Ihan siltä varalta, että liitos irtoaa joskus uudestaan. Tuo sama liitos, tai yläpäässä oleva, niin ikään puserrusliitos. 

  Kun tuota irronnutta liitosta korjattiin, meinasi sanaharkkaakin tulla. Turhanpäiväistä suukopua. Ei sentään syyttelyä tai muuta vakavampaa. Sellaista se yhteiselämä on. Näin 50 vuoden harjoittelun jälkeenkin. Tai varsinkin sen vuoksi. Se kuuluu elämään.

  Huomenna on poutaa, ainakin ennusteen mukaan, klo. 16:sta asti. Päästään jatkamaan pihalla duunia. Loppuviikko näyttäisi olevan melko vähäsateista. Viikonloppuun mennessä on siistimiset ja kasvimaan jyrsimiset tehty. On, vaikka torstaina lähdetään Mikkeliin ruokaa ja muita hankintoja tekemään. Pitkä lista on kertynyt. 

  

  Ensi viikolla taitaa vähän lämmetä. Peruna laitetaan maahan, jos ei ihan hurjaksi keli muutu. Uutta multaa pitää kasvulavoille vaihtaa. Kompostista saadaan vähän, kaupasta säkeissä lisää. Kukkapenkkeihin pitää kärrätä pari vuotta kompostoitunutta ihmistuhmaa. 

  Peruna ja sipulit tosiaan pian laitetaan kasvamaan. Muut istutukset saavat vielä odottaa. Mutta hommaa piisaa.

  Muutakin takaiskua on ilmennyt kuin tuo pumpun liitoksen irtoaminen. Vein nimittäin sunnuntaina katiskan tuonne Kummelisaaren eteläpuolella olevalle särkälle. Kun eilen haettiin moottorivene Piskolasta, niin sieltä palatessani ajattelin katsoa katiskan. Mutta en katsonut. Ei näkynyt kohoa missään! Ihme juttu. Liekö jostain varjorannalta vielä lähtenyt jäälautta irti, ja sattunut juuri katiskan yli kulkemaan? Ja jos on, niin onko vain katkaissut kohonarun, vai onko kuljettanut koko pyydyksen ties minne?

  On meillä ollut huonoa säkää katiskoiden kanssa, naapurilla ja minulla. Molemmilta on yksi katiska parin viime vuoden aikana kadonnut. Ja molemmilta on yksi kadonnut löytynyt. Tulee jo mieleen, että käykö joku kelvoton kiertelemässä maisemia pyydyksiä vohkiakseen? Jos joku alkaa kaupitella näillä seuduilla katiskoja halvalla, niin pitää ottaa kauppias luokalle!

  Totta puhuen en siihen usko, siihen varkaaseen. Joku muu selitys lienee todennäköisempi. Mutta toisaalta: kummallakin, naapurilla ja minulla, on yksi katiska mystisesti hävinnyt, eikä niitä ole yrityksestä huolimatta naaraamalla löytynyt. 

  Tuo juuri hävinnyt katiska oli melko matalassa särkällä. Kun tulee sopiva aurinkoinen ja tyyni keli, niin sen saattaa ihan silmilläänkin havaita, vaikka onkin vihreästä verkosta tehty. Naarata pitää tietysti myös. Mutta jos jäälautta on sitä kuljettanut, voro napannut, niin hyvästit saa heittää. 

  Jos katiskaa ei löydy, niin pitää varmaan tappio niellä, hankkia uusi. Hintoihinsa vaan tulee ahvenfilee tälläkin tavalla. Mutta kun verkolla ei alkukesästä saa pyytää, niin ainoa keino saada fisuja on katiska. Tai ei ainut. Voihan sitä kokeilla virvelöintiä tai uistelua. Niinpä! Kutuhaukea voisikin kokeilla virvelillä tuosta kotimatalasta. Aika polske siellä välillä käy.

  Sellaista tänne. Syreeniin pukkaa jo lehteä. Pian koivuun myös. Kyllä se tästä lämpenee, luonto pärskähtää eloon. 

  Vieläpä laitan kuvan. Kuvan, minkä otin äsken kusireissulla. Talon nurkalla on vesitynnyri räystäskourun alla. Se  täyttyy nopeasti, jos enemmän sataa. Silloin se alkaa tietysti valua yli äyräidensä. Siksi ei tynnyrin vieressä tahdo nurmi kasvaa, kuten kuvassa näkyy. Älysin laittaa "ylivuotoputken", minkä avulla liika vesi menee muutaman metrin päähän, eikä tulvi aina samaan paikkaan. 

ALKUNYSVÄILYÄ

  Elämä saaressa on lähtenyt soljumaan eteenpäin ilman erityisiä kommervenkkeja. Eilen oli puotaista, päästiin aloittamaan pihojen rapsuttelu. Tänään sateli aamupäivän, oli tuulista.  Kun päivällä sade lakkasi, arskakin näyttäytyi, lähdin laittamaan katiskan järveen. Aiemmin en arvannut, koska liikkuvat jäälautat olisivat saattaneet pyydyksen kuljettaa huut helevettiin. Nyt ovat jäät lähitienoilta hävinneet.

Tuimailmeinen kalastaja.

  Ilotin kalliolla oli tohinaa. Lokit sitä ovat asuttaneet niin kauan kuin muistan, useamman pesäkunnan voimin. Nyt näyttää kandanhanhipariskunta silmäilevän kortteeria. Saa nähdä, suostuvatko lokit vuokraamaan? Ei noista niin väliä olisi, kanadanhanhista. Paskovat laitureille ja pihanurmikoille. Ja pitävät mekkalaa. Kaikella kunnioituksella, vaikka luontoystävä olenkin. 

Luonteri näytti lainehtivan vapaana. 

  Tänään juhlistetaan vappuaattoa. Ei kovin räyhäkästi; simaa on, donitseja munkin asemasta, illalla syödään nakkeja ja perunasalaattia. Ei todennäköisesti vaikutusta huomisaamun olotilaan.

  Koska olotila aamulla on todennäköisesti oiva, lähdetään hakemaan vene Piskolasta. Siinä meille vappumarssia. 

  

  Tiistaina jatkuu pihojen  ja kukkapenkkien rapsuttelu. Kasvimaat pitää myös lähipäivinä jyrsimellä kääntää lämpenemään. Niin, vaikka ei kovin lämmintä ole lähitulevaisuudessa lupeissa. 

  

  Pientä puuhaa riittää, siellä täällä on laitettavaa, ai niin, myös tuolla täytyy käydä jotain tekemässä. Ei aika pitkäksi käy. Aina ulkona nahutaan, kun vain ilma sallii. Se on mukavaa!

  Siellä alkoi taas ripottelemaan vettä. Nappiin osui katiskareissu. Me keitetään pian kahvit. Keitetään, koska eletään omaa elämäämme, omalla aikataululla. Työaikalaki ei ulotu Saarelan tilalle. Koskee tietysti vain omaa väkeä. Mutta ei täällä pahemmin palkollisia näy. 

HIEMAN HANKALUUTTA, MUTTA SAARESSA OLLAAN

  Me aamulla pakattiin auto pullolleen tavaraa, lähdettiin kohti Anttolaa, koska Hanelilta ei ollut tullut uutta tietoa jäätilanteesta. Eli keskiviikkona, kun viimeksi puhuttiin, sanoi Haneli, että Sappulanselkä on pian jäätön, ja minä siihen, me tullaan perjantaina. 

  Hyvässä uskossa, iloisin mielin koukattiin Anttolan keskustan kautta, sillä kävin ostamassa pyydysmerkkejä Kone- ja Urheilusta. Kun kurvattiin rantalaanille, niin kas kummaa: Harvio oli läpeensä jäässä! Silloin arvelin, että ei taida onnistua, veneellä Piskolasta Avokkaaseen meno. 

  Kun päästiin Hanelin pihaan, tämä sanoi, että kävi aamulla Paajalansalmella, ja että Ojalan saareen asti oli vapaata, sitten alkoi puikkojääpeite. Se pisti pohtimaan. Ehkä liian suuri urakka lähteä jäänmurtohommiin, joten soitimme Pesosen Heikille. Heikki sanoi, että Potinlahti on pitkälle jäässä, joten sieltä on vaikea saada soutuvenettä sulaan veteen. Meillä nääs on suoutuvene Potinlahdessa, kaiken varalta. Mutta Heguli jatkoi "minä lähden pian Mikkeliin, mutta Simo voi viedä soutuveneen traktorin kanssa Avokkaansalmelle, salmi on sula". Hän antoi vielä luurin Simolle, ja sovimme asian. 

  Koska meidän moottoriveneemme oli jo siirretty Hanelin toimesta vesirajaan, niin se laitettiin vesille. Käynnistyi ensi yrittämällä. Laitoin veneen laituriin, lähdettiin autolla Piekälään. 

  Simo oli jo kiinnittänyt kärryn taraktorin perään, kun sinne Pesosen kartanolle saavuttiin. Jatkettiin rannalle. Totta oli Heguli puhunut, jäässä oli Potinlahti.

  Laitettiin soutuvene kärryyn, lastattiin siihen tavaramme, veneen siirto alkoi.

  Mökkitietä mentiin kilsan verran, oltiin määränpään vastapuolella. 

  Tavarat pois veneestä, vene vesille, puolet kamoista veneeseen, yli salmen mökkirantaan.

  Kaikki oli Saarelassa kunnossa. Eikä löytynyt syytä mystiselle 13 kWh:n kulutuspiikille. Roudattiin tavarat tupaan, minä sytytin tulet uuneihin, lähdin hakemaan vastarannalle jääneet tavarat.

  Kun se oli tehty, laitettiin tavarat paikoillen. Sitten syötiin hernekeittoa. Minä ryhdyin sen jälkeen nahuamaan uutta pumppua kaivoon. Tai ensin suoritin sisällä toimenpiteen, millä sain ennen painesäiliön kautta tulleen käyttöveden virtaamaan kaivosta suoraan hanalle ja varaajalle. Homma onnistui, vaikka yksi liitos paineensäätöventtiilissä oli niin tiukalla, että konstilla piti avata. Se palikka piti saada nimittäin pois, jotta sain tukittua reiän. 

  Kaivosta katkaisin vesiputken ylhäältä, nostin risan pumpun ylös, irrotin sen letkusta, liitin letkun uuteen pumppuun, laskin sen kaivoon, yhdistin yläpäästä vesiputken liitoskappaleella. Sitten vaan virtaa roikalla. Hip hei huraa! Kaikki toimii! Minkä putkimiehen maailma minussa menettääkään!

  Ikolan Toni tulee ehkä vapun jälkeen laittamaan kaivoon pistorasian, tai sitten hän yhdistää pumpun suoraan siellä olevaan jakorasiaan. Mutta ei hätää, vesi tulee, vesi menee. 

  Kello kolkuttelee kuutta. Pitäneen katsoa uutiset. Mikäs katsellessa, pirtissä on 20 lämmää. 

 

  Kesäkausi on siis alkanut. Pihan rapsutusta on alkuun tiedossa. Jos ei sada, Sateen sattuessa tartutaan kirjaan. 

  Loppuun vielä kuva, missä jäälauttojen rippeitä lipuu salmella.

SUUNNITELMAT SUUNNILLEEN SUUNTAA-ANTAVAT

  Tänään on alkanut suunnitelma hahmottua. Vesijärven Enonselkä vapautui eilen jääpeitteestään. Se tarkoittaa sitä, että muutamassa päivässä sama tapahtuu Saimaalla välillä Piskolansaari-Avokkaansaari. Loppuviikon ja vapun sää on ennusteen mukaan sateista ja epävakaista, joten päätettiin, että aloitetaan kesäkausi ensi tiistaina. On aikaa miettiä ja koota kaikki mukaan lähtevä. Samoin ehditään siivota, myös parveke, sekä siistiä pihat. Sitten voidaan kevein mielin suunnata kohti Etelä-Savoa. 

  Eilen kävin hakemassa Hilpan Espoosta. Liisa oli terve ja pirteä, ei yskinyt, ei ollut ääni maassa. Ulkonakin oli tyttö aamupäivällä Hilpan kanssa, iltapäivällä olin minä mukana. 

  Liisa oli saanut Hilpalta tiedon, että eilen oli Pertin nimipäivä. Kun mentiin viereiseen leikkipuistoon, järjesti hän minulla nimipäiväkahvit kakkuineen.

  Minä mielissäni maistelin.

Onnittelukortin oli Liisa myös minulla tehnyt. 

  Hieno ilma oli Lähderannassa. Käveltiin vielä pieni lenkki lähimetsässä. Se oli täynnä valko- ja sinivuokkoja.

  Kun Anna tuli töistä, ajeltiin takaisin kotiin. Kotiin kypsyttelemään suunnitelmat suunnilleen hahmolleen. 

  Viikon päästä ollaan saaressa, jos ei taivas niskaan putoa. Minulla on kaksi erityistä mielenkiintoa sinne menemisen suhteen. 

  1. Onko laiturin kelluva osa kunnolla paikoillaan. Maaliskuun reissulla näytti siltä, että se olisi hieman kääntynyt. Paksun lumipeitteen vuoksi ei sitä voinut tarkasti määritellä.

  2. Onko kutsumattomia vieraita mökillä käynyt. Eräänä päivänä energiayhtiön sivuille kirjauduttuani huomasin, että mökillä oli kulunut virtaa tässä kuussa 13 kWh. Ei olisi pitänyt. Virtaa oli mennyt kahtena päivänä kuun puolivälissä. Eikä siellä pitänyt olla ketään. Eihän summa ole iso, mutta ihmetyttää. Onko joku kelmi vääntänyt venevajan ovet auki, siellä mellastanut, vienyt työkaluja ja koneita mennessään. 

  Vai onko joku mennyt kesäkeittiöön, joka on vain pressuoven takana, eikä siis lukossa. Ei siellä kyllä ole kuin valot ja jääkaappi. 2X10 W:n ledvaloa olisi saanut polttaa 13 kilowattituntiin 650 tuntia. 

  Vai oliko joku hunsvotti murtautunut taloon tai saunatupaan. Itse mökissä olisi kyllä äkkiä saanut 13 kWh kulumaan, jos olisi laittanut muutaman patterin päälle. 

  Niin tai näin, virrankulutus loppui tuohon mainittuun. Jos joku pentele on paikkoja kolunnut, niin on ainakin sammuttanut kaikki virtalaitteet lähtiessään. 

  Viikon kuluttua ollaan viisaampia. Tuon virtapiikin suhteen, tarkoitan. Tuskin muuten.

LÄHES BALANSISSA

  Sunnuntai-ilta. Rauhallinen sunnuntai-ilta. Ei niin, että sunnuntai-illat, illat ylipäätään, kovin rauhattomia olisivat. Tänään on kuitenkin rauhallistakin rauhallisempaa. Ei kuulu television ääntä. Ei kuulu mitään ääntä. Paitsi sormien kevyt napse näppäimistöllä. 

  Erityinen rauhallisuus johtuu siitä, että olen yksin kotona (osa ?, mutta 1. pitkään aikaan). Hilppa on nimittäin Espoossa. Se johtuu siitä, että Liisalla on yhä kova yskä, joten hänen huominen menonsa päiväkotiin on kyseenalainen. Anna aamulla viestitti, etä voimmeko huomenna olla Liisan kanssa, jos on tarvis. Vastasin, että minulla on röntgen klo. 8.55, mutta sen jälkeen voidaan tulla. Anna siihen, että ok, palataan illalla asiaan. 

  Heti kohta äkkäsin, että ei hitto, minullahan on myös renkaanvaihto Vianorilla klo. 12:00! Heti soittamaan Annalle. Ei vastannut, mutta soitti pian takaisin. Kävi ilmi, että hän oli vielä Mikkelissä. Anna ja Iiris menivät näet Emman luokse Nellin 1-vuosissynttäreille eilen. Koko perhe olisi mennyt, mutta Joni jäi Liisan kanssa Espooseen, tietystä syystä. Anna ja Iiris siis jäivät yöksi.

  No niin, kun Anna soitti takaisin kerroin tilanteen. Sanoin sitten, että voidaan tehdä näin: kun tulette Mikkelistä, ajakaa tätä kautta, niin Hilppa lähteen mukaan Espooseen. Minä tulen sitten huomenna iltapäivällä myös sinne.

  "Puhun vielä Jonin kanssa tarkemmin siitä, missä kunnossa Liisa on. Ilmoitan, kun lähdemme ajamaan Mikkelistä", vastasi Anna.

  Kahden jälkeen Anna sitten soitti, sanoi, että jos sopii, niin hän ajaa hakemaan Hilpan. Sehän sopi. Neljän aikaan Anna ja Iiris tulivat, nappasivat Hilpan kyytiin, jatkoivat Espooseen. 

  Varmasti parempi, että Liisa on vielä päivän kotona. Ei hänellä kuumetta ole ollut, eikä yskä tuossa vaiheessa enää muihin tartu. Ei kuitenkaan kovin mukavaa ole, jos joutuu päiväkerhossa koko ajan köhimään. Nyt asia sujuu sopivasti, kun Anna haki Hilpan. 

  Täällä minä siis olen, kuin orpo piru. Mutta en ole Orpona, enkä orjana. Katselin juuri yleltä dokumentin Boheemi elää - Matti Pellonpää. Nuorena poistui loistava näyttelijä. Ehti hän kuitenkin lähtemättömän jäljen Suomen elokuvamaailmaan jättämään. Tuo työmoraaliltaan tinkimätön, mutta muuten niin boheemi mies.

  Sitten ryhdyin kirjoittamaan. Itse asiassa ryhdyin siksi, että huomasin tänään olevani lähes balanssissa. En siitä syystä, että Hilppa on poissa. Kerronpa syyn, laveasti, jos sallitte. Kävin torstaina lääkärillä, kuten edellisessä blogissa kirjoitin. Kun siellä kartoitettiin polvileikkausta, kysyi lääkäri pituuttani ja painoani. Vastasin, että 175, ja paino lienee 73 kiloa. Iltapäivällä asia muistui mieleeni. En näet ole käynyt vaa'alla pitkään aikaa, vissiin viime vuonna edellisen kerran. Menin alakertaan tarkistamaan. 72 kiloa. En siis palturia pahemmin puhellut lääkärille. Samalla iskeytyi mieleeni, että minä pidän tämän painon kesään asti, niin ole 17.6. alkaen täydellisessä balanssissa; paino sekä ikä 72!

  Jos olisin perfektionisti, niin laihduttaisin äkisti kilon, jotta pääsisin täydelliseen balanssiin jo ennen kesäkuuta. Päätin kuitenkin, että en lähde sille tielle. Jos lähtisin, joutuisin kesällä kilon painoa lisää hankkimaan. Ja seuraavan kesänä taas kilon, etc. Koska olen ajatellu eläväni ainakin ysikymppiseksi, niin raskaaksi muuttuisi Peppe viimeisillä vuosillaan. Olen siis tyytyväinen siihen, että saan olla koko lailla balanssissa yhden vuoden. 

  Huomenna on ohjelmaa. Aamulla vien auton puoli yhdeksäksi pesuun. Se on tilattu yhdeksäksi. Sain varauksen jälkeen röntgeniin ajan, enkä pesua viitsinyt perua tai muuttaa. Vien siis auton ajoissa, kävelen kepin kanssa Sote-keskukseen. Matkaa ei ole kuin rehti kilsa. Röntgenistä kinkkaan sopivasti lunastamaan puhtaan auton. 

  Sitten käyn ostamassa itselleni jotain ruokaa lounaaksi. Puoli 12 on lähdettävä usmuuttamaan Vianorille. Kun renkaat on vaihdettu, lähden varmaan suoraan Espooseen. Joni on maanantaisin illalla myöhään töissä, joten häntä en ehdi tavata, mutta muun perheen kyllä.

  Näillä näkymin ajellaan illan hämärtyessä kotiin Hollolaan. Jatketaan normaalia arkea, eli jäidenlähdön odotusta.   

 Ps. Pelsut piristyivät, voittivat Tampereella eilen. Tiistain voitto kotona, näin uskon. Sitten on jatko helpompaa. 

  Loppuun kuva by Anna. Kevään ensimmäiset ulkojätskit. Tuskin syy Liisan yskään.