perjantai 17. lokakuuta 2025

SAMAA MAA, ERI ALUE

  Keskiviikkona siirrettiin leiri Hollolaan. 186 kilsaa lounaaseen. Maisemat täälläkin silmää helliviä. Vettä täytyy tosin mennä hieman pihaa pidemmälle katsomaan. 

  Iso Tiilijärven rantamilla oli aamulla tällaista. Hieno keli kävellä; pikkupakkanen, tuuletonta, valkeneva taivas pilvetön. 




  Hollolassa seuraavat puoli vuotta asustetaan. Vähän pidempäänkin, jollei kevät tosi nopeasti etene. 

  Täällä kauppojen ja kirjastojen, teattereiden ja museoiden, asfaltin ja lenkkipolkujen liepeillä jatkuu sama farssi kuin Anttolassa. Ei ihme, sehän jatkuu koko pallolla. Näytelmän on käsikirjoittanut mr. president Trump. Hän esittää myös pääosaa. Sivuosissa lukuisa määrä maidensa johtajia, vaikuttajia ja päättäjiä. Koko muu ihmiskunta on sysätty statisteiksi. 
  Juoni farsissa on jatkuvasti polveileva, yllättäviä käänteitä esiintyy alati. Näytelmän loppu ei osaa edes tuottaja, eli USA:n väestö, ennustaa. 
  Nyt eletään toisen kauden ensimmäistä neljännestä. Tämän hetkisen tilanteen mukaan vaikuttaa siltä, että loppu huipentuu totaaliseen yksinvaltaa ja demokratian musertumiseen. Siis farsista tulee dystopia. 
  Saapa nähdä ja kuulla, ketkä kämmeniään läiskyttävät, kun Trump lopulta sanoo Acta est fabula, nunc plaudite. 

  Farssin edetessä me keskitymme omaan elämäämme. Alamme seuraamaan elokuvateattereiden tarjontaa. Lahden Kaupunginteatteriin mennään ainakin Loistava ystäväni katsomaan. Kirjat ovat tulleet luetuiksi, joten valinta on helppo. 
  Kirjaston ovet aukenevat edessämme tiuhaan. Jotain epäortodoksista saattaa rutiineihin kahliutunutta elämänmenoa ilmaantua piristämään. Jos ei maailma, niin ainakin osamme siitä on mahdollisuuksien sisävesi. 

  Muuten elo kohti joulua, vuodenvaihdetta, pidentyvää päivää, talveksi ja parahultaisiksi liukulumikenkäilykeleiksi toivottavasti kääntyvää loppuvuotta, samanlaisena jatkuvaa sydäntalvea, maaliskuun hiihtokelejä jäällä, huhtikuun armottomuuden muutosta toukokuun hempeän vihreyden orastukseen, kuluu vitkaan mutta nopeasti. Paradoksi, vaan totta. Jotkut päivät saattavat tuntua pitkiltä kuin pukin odotus lapsilta aattoaamuna, mutta kun vappuna taakse jäänyttä kautta tarkastelee, huomaa, että taas se aika ohi vilahti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti