Me aamulla pakattiin auto pullolleen tavaraa, lähdettiin kohti Anttolaa, koska Hanelilta ei ollut tullut uutta tietoa jäätilanteesta. Eli keskiviikkona, kun viimeksi puhuttiin, sanoi Haneli, että Sappulanselkä on pian jäätön, ja minä siihen, me tullaan perjantaina.
Hyvässä uskossa, iloisin mielin koukattiin Anttolan keskustan kautta, sillä kävin ostamassa pyydysmerkkejä Kone- ja Urheilusta. Kun kurvattiin rantalaanille, niin kas kummaa: Harvio oli läpeensä jäässä! Silloin arvelin, että ei taida onnistua, veneellä Piskolasta Avokkaaseen meno.
Kun päästiin Hanelin pihaan, tämä sanoi, että kävi aamulla Paajalansalmella, ja että Ojalan saareen asti oli vapaata, sitten alkoi puikkojääpeite. Se pisti pohtimaan. Ehkä liian suuri urakka lähteä jäänmurtohommiin, joten soitimme Pesosen Heikille. Heikki sanoi, että Potinlahti on pitkälle jäässä, joten sieltä on vaikea saada soutuvenettä sulaan veteen. Meillä nääs on suoutuvene Potinlahdessa, kaiken varalta. Mutta Heguli jatkoi "minä lähden pian Mikkeliin, mutta Simo voi viedä soutuveneen traktorin kanssa Avokkaansalmelle, salmi on sula". Hän antoi vielä luurin Simolle, ja sovimme asian.
Koska meidän moottoriveneemme oli jo siirretty Hanelin toimesta vesirajaan, niin se laitettiin vesille. Käynnistyi ensi yrittämällä. Laitoin veneen laituriin, lähdettiin autolla Piekälään.
Simo oli jo kiinnittänyt kärryn taraktorin perään, kun sinne Pesosen kartanolle saavuttiin. Jatkettiin rannalle. Totta oli Heguli puhunut, jäässä oli Potinlahti.
Laitettiin soutuvene kärryyn, lastattiin siihen tavaramme, veneen siirto alkoi.
Mökkitietä mentiin kilsan verran, oltiin määränpään vastapuolella.
Tavarat pois veneestä, vene vesille, puolet kamoista veneeseen, yli salmen mökkirantaan.
Kaikki oli Saarelassa kunnossa. Eikä löytynyt syytä mystiselle 13 kWh:n kulutuspiikille. Roudattiin tavarat tupaan, minä sytytin tulet uuneihin, lähdin hakemaan vastarannalle jääneet tavarat.
Kun se oli tehty, laitettiin tavarat paikoillen. Sitten syötiin hernekeittoa. Minä ryhdyin sen jälkeen nahuamaan uutta pumppua kaivoon. Tai ensin suoritin sisällä toimenpiteen, millä sain ennen painesäiliön kautta tulleen käyttöveden virtaamaan kaivosta suoraan hanalle ja varaajalle. Homma onnistui, vaikka yksi liitos paineensäätöventtiilissä oli niin tiukalla, että konstilla piti avata. Se palikka piti saada nimittäin pois, jotta sain tukittua reiän.
Kaivosta katkaisin vesiputken ylhäältä, nostin risan pumpun ylös, irrotin sen letkusta, liitin letkun uuteen pumppuun, laskin sen kaivoon, yhdistin yläpäästä vesiputken liitoskappaleella. Sitten vaan virtaa roikalla. Hip hei huraa! Kaikki toimii! Minkä putkimiehen maailma minussa menettääkään!
Ikolan Toni tulee ehkä vapun jälkeen laittamaan kaivoon pistorasian, tai sitten hän yhdistää pumpun suoraan siellä olevaan jakorasiaan. Mutta ei hätää, vesi tulee, vesi menee.
Kello kolkuttelee kuutta. Pitäneen katsoa uutiset. Mikäs katsellessa, pirtissä on 20 lämmää.
Kesäkausi on siis alkanut. Pihan rapsutusta on alkuun tiedossa. Jos ei sada, Sateen sattuessa tartutaan kirjaan.
Loppuun vielä kuva, missä jäälauttojen rippeitä lipuu salmella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti