Tänään on juhlapäivä. Hiiri numero 50 oli aamulla loukussa. Antoisa hiirisyksy. Suurin osa saaliista on tullut kesäkeittiöstä. paljon myös venevajasta. sisältä talosta vain kaksi. Mutta nyt otsikon edellyttämiin asioihin.
Aloitetaan kaivosta. Tiistaina kävi mies kaivonhuoltoa tarjoamassa, Pyynnöstä. Nimittäin laiturilta laiturille kulkee vähemmän myyntimiehiä kuin ovelta ovelle.
Kaivo tutkittiin, asiat todettiin, tarjous laadittiin. Korkeapainepesu, desinfiointi, sekä kaivon, että verkoston, lietteen poisto, saumojen tiivistys ja lohkeamien paikkaus, kvartsihiekka pohjalle, vesitutkimus jonkin aikaa puhdistuksen jälkeen. Kyllä sille hintaa kertyi. Päätettiin kuitenkin hyväksyä tarjous. Hyvä juttu, kun päästään eroon suodattimista.
Ennen allekirjoitusta pohdittiin, tehdäänkö työ tänä syksynä, vai vasta ensi keväänä. Lähdettiin sitten siitä, että tänä vuonna homma hoidetaan. Kolme - viisi viikkoa oli ruuhkaa, joten ajankohta sijoittuisi lokakuun lopulle tai marraskuun alkuun.
Aamulla aloin pohtia kunnostuksen ongelmia, jotka olivat mieleeni tulleet. Ensinnäkin: millä vedellä korkeapainepesuri pesee, kun kaivossa ei sitä ole? Rantapumppukin pitää ottaa pois ennen kuin täältä kotiin lähdetään. Toiseksi: Vesi järvessä laskee koko ajan. Oli taas parissa päivässä tullut lisää biitsiä aika lailla. Ei ole varmaan, kuinka työhön tarvittavan kaluston saa kuljetettua saareen, jos vene tai lautta jää kauas rannasta ja jopa laiturista.
Soitin firmaan. Työnjohtaja jonka kanssa keskustelin, oli, kuultuaan asiani, kanssani samaa mieltä. Siirsimme kaivon kunnostuksen keväälle.
Minä tänään kuitenkin saneerasin kaivonkantta. Saneerasin sellaiseksi, että ei pääse sulamisvesi, eikä mitään muutakaan kaivoon kuulumatonta renkaan ja kannen saumasta väärään paikkaan. Jatkoin myös tuuletusputken asialliseen korkeuteen. Hattu on nyt valmiina odottamassa isäntänä kunnostusta.
Hilppa heilui aamupäivän kurpitsan parissa. Kun ehdin tilannetta katsomaan, olivat pikkelssit jo purkissa, siemenet uunissa paahtumassa ja soseen teko käynnissä.
Kaiken lisäksi oli kurpitsakeitto valmiina. Sitä lounaaksi lusikoitiin. Siementen kera.
Hilpan päivä on ollut tehokas. Niin paljon omaani tehokkaampi, että se on neljän kuvan arvoinen, kun minun touhuni mahtuu yhteen.
Vajaa viikko täällä vielä ollaan, sitten pakataan loput kamat, muutetaan Hollolaan. Eikä ole salettia, etteikö päivää paria ennen ensi keskiviikkoa lähdettäisi. Millä mielellä, missä kelissä ollaan? Saapa nähdä.
Vielä kevennys. Aivoni kiertävät välillä omia ratojaan. Nyt ne tuuppivat minua pohtimaan, että hiihtäjä Katri Lylynperällä on sopiva nimi. Ihan kuin Pekka Poudalla tai Aarno Kasvilla. Tästä innostuneena kysyi webissä, onko Katri aviossa. Kuuluu olevan, jonkun ihan tavallisen nimen omistavan kanssa. Harmi. Olisi hienoa, jos Katri Lylynperän aviomies olisi nimeltään Lauri Kalhunkärki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti