Päivällä palattiin pieneltä parin päivän reissulta. Oltiin kotona yö, eilen Espoossa Iiriksen 11-vuotisilla, viime yö taas kotona. Synttärit olivat mukavat. Läsnä vakioporukkaa. Muutama tosin estynyt, mutta tilalla pari harvemmin, eli ei koskaan ennen, näissä kemuissa käynyttä.
Kuusi lasta, tusina aikuista, äkikseltään ynnättynä. Oli hulinaa sopivasti.
Päivänsankari puhaltaa kynttilät, pikkusisko hengessä mukana.
Jotakin taikoja piti merkkihenkilön tehdä ennen puhallusseremoniaa.
Tarjottavaa joka lähtöön
suolaista ja makeaa
Niistä mahat pullollaan
kotiin väki vieras lähtee
paitsi eräät yöksi jää
Meille kristallisoitu reissulla aikataulu. Aikataulu liittyen kauden lopettamiseen. Vesi kaivossa on niin vähissä, että ei enää arvaa pesukoneita yrittääkään töihin laittaa. Siihen liittyen pyysimme kaivonkunnostajan. Isosta firmasta. Tulee tiistaina tekemään arvion kaivon saneerauksesta. Eli antaa tarjouksen. Käynti on ilmainen.
Kun perjantaina ajeltiin kohti Hollolaa, mietiskelimme, kuinka kauan vielä kaivomiehen käynnin jälkeen täällä ollaan. "Jokusia päiviä ainakin", sanoin kaivaen ovitaskusta pari Fazerin suklaapatukkaa matkan piristykseksi. Teko oli merkittävä. se naulitsi kauden loppumisen. Minulta nimittäin lohkesi takahampaasta paikka puraistessani kylmässä autossa melko kovaksi muuttunutta suklaata. Poistumme Hollolan seudulle viidestoista kuluvaa kuuta. Kävi näet niin, että kun Hollolan soten hammashoitoon soitin, niin aika hampaan korjaukselle löytyi kuudenneksitoista lokakuuta. Edellisenä päivänä pitää poistua, koska vene viedään Hanelin rantaan, öljyt vaihdetaan ja peitellään. Hammaslääkäri on puolilta päivin, joten liian kireäksi menisi, jos samana aamuna täältä lähtisi.
Viikkoa vaille kuusi kuukautta kuitenkin tulee mittaa tälle kaudelle. Kahdeskymmenestoinen huhtikuuta tänne tultiin. Olisihan sitä vielä voinut odotella siian matalaan nousua, mutta jää nyt ensi syksylle.
Mielenkiinnolla odotan mitä kaivomies esittää. Toimenpiteistä, hinnasta ja aikataulusta. Kun se on selvillä, tehdään päätös jatkosta. Päätös ei tule olemaan se, että teen itse, kun tiedän, mitä tarvitsee tehdä. Antaahan ammattilaisten hoitaa.
Vuosi sitten oltiin Pariisissa, taidettiin olla juuri palaamassa. Nyt ollaan saaressa, pimeässä. Ei loista edes valot Moskovan. Onneksi.
Hilppa katselee tanssiohjelmaa. Minä kirjoitan. Ja mietin toisella oletetulla aivolohkolla, mitä huomenna pitää puuhata. Pakolliset työt ovat vähissä, ja niitä ei juuri pääse tekemään ennen kuin päivää, paria ennen täältä lähtöä. Eiköhän jotakin nahuamista löydy. Kun ei taida sataakaan.
Jätän nyt Hilpan rauhassa syventymään ohjelmaansa. Minä kun olen melkein hänen katselulinjallaan tietsikkani kanssa. Palaan asiaan, kunhan kaivohenkilö on täällä käynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti