ARKINEN KUVA

  Eilen palattiin saareen. Latautuneena tuleviin koitoksiin palattiin. Eilinen meni uuneja lämmitellessä. Tänään oli sumuinen aamu, joka selkisi käsittämättömän hienoksi syyspäiväksi. Ehkä jopa liian hienoksi puuhommien tekoon. Tuhlasin kuitenkin, aamupäivän. Mutta aloitetaan arkisella kuvalla. 

 

  Arkinen kuva. Ihan kunnon arkinen kuva maalaiselämästä. Isäntä nahuaa polttopuita kylmän varalle, emäntä käyttää aurinkoista säätä lakanapyykin kuivaukseen. Mikäs tässä maailmassa on muka muuttunut? No on muuttunut, paljon on muuttunut. Hyvään suuntaa, ehkä vähän pahaankin. Eikä muutoksen edessä kannata meltota. Kannattaa tottua, omaksua, oppia, hyväksyä. Muuten käy elämä kurjaksi. 

  Meinasin eksyä aiheesta. Siis aamulla oli + 3 meidän mittarissa. Sumu oli sankkaa. Aamukahvin jälkeen minä kannoin puita valmiiksi sisään. Sitten vetäisin päälleni viiltosuojahousut, jalkaan turvasaappaat, laitoin moottorisahan, bensa- ja teräketjuöljykannun, halkomakirveen ja pokaran kottariin, suuntasin kaadettujen runkojen luo. Koska aioin pitää kiinni neljän tunnin työajasta, olin päivän tavoitteena pätkiä yksi koivu, siirrellä pätkät pilkkomapaikalle. Se onnistui, vaikka karsiminen ja risujen kasaaminen veikin aikaa. Samoin nuukuuden aiheuttama moottorisahan tehottomuus hidasti hommaa. Saha on kyllä muuten hyvä, melko uusikin, mutta ei ole pro. Mökkisaha se on. vielä 20 - 30 senttiä halkaisijaltaan olevat rungot katkeavat helposti, mutta paksummissa tuppaa saha hyytymään. Taidan ostaa itselleni 75-vuotislahjaksi kunnon sahan. Ihan vaikka siksi, että voin ukki-Aleksia matkia. Hän hankki kasikymppisenä uuden perämoottorin, 15 heppaisen. Sillä ajeli veneessä seisten, kun näkö ei tahtonut piisata. Hän osti myös 80-milliset riimuverkot lahnojen pyyntiin. Aiemmat riimut olivat aina olleen 75-millisiä. Uusissa olivat lahnat tietysti keskimäärin hieman kookkaampia. Aleksi ilahtui hankinnastaan ja sanoa paukautti:

  "Minen ennee ikänä osta tään pienempsilimäsiä riimuverkkoloeta!"

  Eikä varmaankaan ostanut. Muutaman vuoden kalasteli vielä tuon jälkeen, poistui joukostamme 88-vuotiaana. Eli jos pääsen seiskavitosena melttoamaan, että en ennee ikänä osta muuta ku ärhäköetä sahoja, niin sekin tulee pitämään paikkaansa. Luultavasti. 

  Sumu ei puiden tekoa haitannut. Kun usva alkoi haihtua, olivat näkymät kauniita.

  Kun aikansa nahuaa, jälkeä syntyy. Pätkiminen loppui hieman ennen sumua. 

 Takana näkyy aitan katon nurkka. Se on saanut siipeensä. Siihen kaatui itsestään yksi haara mieliharmina olleesta raidasta. Parempi siihen kuin linjan päälle. Ehkä ensi kesänä oioin vaurion. Kosmeettinen vika takapuolella ei ole aiheuttanut kiirettä. 

  Sitten kokosin pätkityt puut yhteen paikkaan. Ehdin vielä aloitella pikkomista ennen kuin työaika loppui. 

  Tuosta on hyvä jatkaa huomenna. Alkanut viikko on suotuisaa kelin puolesta, joten vielä kolmena päivänä kiirehdin kirveen kanssa heilumaan. Ja jos pilkkominen loppuu, niin sahalle on lisää purtavaa. Raita ja nyt työn alla olevaa isompi koivu odottavat. 

  Perjantaina mennään kolmeksi päiväksi kaupunkimaisiin olosuhteisiin, palataan taas sunnuntaina. Sitten ollaankin reilu pariviikkoinen maisemissa. Moottorin syyshuolto on 18. lokakuuta. Sen jälkeen tehdään ratkaisuja jatkosta. Luultavasti käydään Hollolassa ja tullaan vielä yhdeksi rupeamaksi saareen. Siianpyyntiaika on silloin hippeimmillään. 

LATAUTUMASSA

  Ihmisten ilmoilla ollaan oltu pari päivää. Siitä ajasta suurin osa kahdestaan tai Iiriksen ja Liisan kanssa. Ei ole agorafobia päässyt vaivaamaan. Eikä torikauhu. Yleisesti en agorafobiasta en osaa sanoa, mutta torikauhu on testattu usein, Mikkelin torilla, eikä oireita ole ilmennyt. 

  Eilen lähdettiin kohti Espoota jo ennen kuutta. Jonilla oli työpäivä, Annalla meno Mikkeliin, lähtö jo kahdeksalta, joten lapset tarvitsivat päällekatsojaa. 

  Kurja oli keli. Pimeätä ja vettä kuin sanonko kenenkä mistä? Syyspimeällä, varsinkin syyspimeällä sateessa, ajaminen ei ole mukavaa. Kai siksi se tuntuu ikävältä, kun on päässyt unohtumaan. Pimeässäajo. Ennen, kun duuniin lähti kelillä kuin kelillä, ei se tuntunut missään. Se hyöty aamulla oli, että tuli testattua pitkät ajovalot. Ties milloin olin niitä tarvinnut. Eihän moottoritiellä juuri pitkiä voi käyttääkään, mutta, tapani mukaan, ajoin Mäntsälään vanhaa tietä. Mukavaa ja hermoja säästävää, mikäli minulta kysytään. 

  Kun Lähderantaan saavuttiin, oli Joni lähtenyt töihin. Iiris, topakka koulutyttö, oli jo herillä, Liisa havahtui pian. Kohta lähti Anna kohti Mikkeliä. Puoli yhdeksän suoritui Iiris koulumatkalle. Me jäätiin talonvahdeiksi. Ulos ei ollut asiaa, vettä vihmoi tuulen kanssa. Hyvin aika kului Liisan kanssa leikkiessä. 

  Iiris pääsi koulusta jo kello 12. Liisa oli silloin päiväunilla. Vettä sateli yhä. Iltapäivällä sade hellitti, joten päästi vähän ulkoilemaan. Pyörillä piti lasten päästä matkaan, vaikka määränpää oli vain sadan metrin päässä. Topakaita pyöräilijöitä, ainakin isompi. Pienemmällä on vasta alkeet sisäistyksessä.

  Ennen neljää piti tulla sisään. Iirksen täytyi valmistautua harrastukseensa. Puoli viideksi vein hänet Kauniaisiin Kasavuoren koululle, missä hänellä oli tanssitunti. Liittyy tietysti Iiriksen luisteluharrastukseen. Olisin osannut koululle ajaa ilman navigointia, mutta laitoin Googlemapsin varmuuden vuoksi päälle. Onneksi lähdettiin ajoissa. Maps ajatti eri reittiä, mitä olisin ilman sitä usmuuttanut. Kävi tietysti niin, että yhdessä risteyksessä en ehtinyt kääntyä, ja mentiin harhaan. Sitten tuli tietöitä.  Mr. Google kehotti ajamaan kapeaa katua pitkin. Katua, jolle oli ajokielto. Minä ajoin. Pian katu pieneni entisestään, loppui metsään kuntopolun varteen. Eiku takasin. Kun pääsitiin seuduille, minkä tunnistin, lopetin satelliittipalvelun, ajoin ihan omilla tiedoilla perille. Tuosta episodista huolimatta oltiin ajoissa perillä. Iiris sanoi "täytyy mennä tanssitunnille", minä jäin seisomaan pihaan. En kylläkään pitkäksi aikaa, vaan lähdin dallailemaan. Bembölen tietä kävelin ensin toiseen, sitten toiseen suuntaan. Vartin yli viiden palasin koululle. Tunnin piti loppua 17:20, mutta vasta 17:35 alkoi pientä tyttöä, muutama poikakin joukossa, purkautua ovista ulos. Paluumatka tehtiin luottaen Peppe-papan ja Iiriksen taitoihin. Hyvin onnistui. 

  Joni oli jo tullut duunista, Anna matkalla Mikkelistä kotiin. Me startatttiin Hollolaan. Kotiin päästiin ilman pitkien valojen käyttöä. 

  Tänään perhe Tiikikainen tulee Lahden suunnalle. Menevät iltapäivällä Iiriksen ja Liisan Milla-serkun 2-vuotissynttäreille. Sitten Anna ja Joni tuovat lapset meille, lähtevät elokuviin, katsomaan Dyyniä. Me saamme viettää aikaa Iiriksen ja Liisan kanssa lisää. 

  Ehkä mekin mennään Hilpan kanssa Dyyni katsomaan. Kirjan olen joskus kauan sitten lukenut. Ensimmäinen, David Lynchin ohjaama elokuvaversio vuodelta 1984 (Orwellin vuosi!), on jäänyt jostain syystä näkemättä. Ehkä mennään viikon kuluttua. Ollaan silloinkin sivistyksen liepeillä, koska lauantaina, 2.10. pidetään Iirikselle yllätyssynttärit. Yllätyssynttärit, joita Iiris on toivonut!

  Huomenna lähdetään taas saareen. Tässä sateisen aamun löpinää Hollolasta, missä lataudun maanantaina alkavaan puuprojektiin viinereiden ja suklaan voimalla. Kyllä kalorit, vai mitä jouleja ne on, alkaa kulumaan, kun moottorisaha pärähtää. 

  Loppuun sisarukset hiekkalaatikolla.

Loppujen loppuun Iiriksen ottama edustava tuplaselfie.

MIELIHARMILLE LÄHTÖ

  Eilen oli täysikuu. Harvest moon. Illalla oli kuitenkin pilvipeitettä, joten kuu ei kumottanut. Yöllä se paistoi lännen suunnalla, pienenä ja kirkkaana. En siitä kuvaa kuitenkaan ottanut. Otin kuitenkin illalla  yhden kuuttoman, pakon saneleman.

  

  Taivas oli siis yöllä pilvetön. Sen vuoksi oli syksyn kylmin aamu. Järvi vielä lämmittää, joten kaksi astetta plussaa oli ennen kuutta mittarissa. Nurmikko alkoi vasta noihin aikoihin mennä kuuraan, joten hallaa oli, vaikka alavilla mailla ei ollakkaan. 

  Kaunis syyspäivä tästä kehittyi. Tämä kaunis syyspäivä tulee merkityksi aikakirjoihin päivänä, jolloin mieliharmi poistui lopullisesti hiertämästä yöunia. Haneli nimittäin saapui sahoineen, vinsseineen, kaatorenkeineen, hoitamaan viimeisen osan alunperin nelihaaraisesta raitajätistä. Ensin hän kaatoi pari isoa koivua. Toisen siksi, että se oli raidan kaatosuunnalla edessä, toisen siksi, että se varjosti pahasti kurpitsakompostia. Koivut kaatuivat ilman kummempia kommervenkkejä juuri sinne, minne pitikin. 

 Sitten oli pahasti linjalle päin kallellaan olevan raidan vuoro.

  Puu oli kahdella vaijerilla ja vinssillä kiristetty poispäin sähkölinjasta. Minä toista vinssiä nitkutin minkä ehdin, kun Haneli puuta sahasi. Juuri linjan suuntaisesti raita lopulta hojeltui. 

  

  Oikeassa yläkulmassa sähkökaapeli näkyy. On siten todistettavasti vielä ilmassa. Mieleni keveni aika lailla. En osaa lukuja tuohon esittää, sillä en tiedä mielen mittayksikköä. Kuitenkin keveni se prosenteisssa ehkä ainakin Koskenkorvan lukemien verran. Jos olisi linjalle kaatunut, korjausmiesten kutsumiseen johtanut, olisi mieli raskautunut osapuilleen Stroh-rommin verran. Sen vahvemman. 

  Taina oli Hanelin mukana. Rouvat olivat tuvassa kaato-operation ajan. Eivät vissiin uskaltaneet edes ikkunasta katsella. Mutta kun me pirttiin astuttiin, kerrottiin, että homma meni hyvin, alkoi Hilppa heti harjakaiskahveja keittämään. Tai oikeammin raidan lopullisia peijaisia siinä juhlittiin. Kahvin lisäksi omanapiirakan ja jäätelön kera. 

  On taas puuhaa useammaksi päiväksi. Rungot pitää pätkiä, ruodata halkomispaikalle ja halkoa. Ainakin keskeltä halki, jos ei pieniksi ehdi, jaksa, kehtaa. 

  Huomenna lähdetään Hollolaan. Pari, ehkä kolme, päivää ollaan poissa, sitten takaisin. Ilmat hieman lämpenevät, ja taitaa aurinkoisia päiviäkin ensi viikolla olla. Jos ennusteet pitävät kutinsa. Sateesta ei niin väliä olisi. Puitten kanssa nahuaminen ei ole herkkua ves'paisteessa. 

  Loppuun vielä kuva luottometsurista irrottamassa taljan vaijeria. Luottometsurista, joka YYA-sopimuksen mukaisesti saapuu tarvittaessa apuun. 

SAUVAT ESIIN

  Aamu alkoi aamutoimilla. Ei johdetuilla sentään. Johdetut aamutoimet jäivät Kouvolan varuskuntaan viitisenkymmentä vuotta sitten. Puoli kahdeksan tuli naapuri hakemaan verkoille. Ei kovin suurta saalista tullut, mutta paistettua ahventa syötiin kuitenkin. Kanttarellisoossin kera. 

  Minulla selkä niukahti eilen. Jokin tietty liike aiheutti oikein paukahduksen, meinasi viedä jalat alta. Onneksi on jäljellä kunnon kipulääkettä ja rentouttavaa myös. Eilisen päivän selkä oli melko kipeänä, iltayöstä oli hankalaa asentoa sängyssä muuttaa. Aamulla se oli jo parempi. Verkoille siis tokenin, jo kerrotuin seurauksin. Pientä touhua, varovasti tosin, aamupäivän sitten nahusin.

  Minulla vielä ulkona tekemistä löytyy, mutta Hilpalla alkaa olla hakemisessa. Niinpä hän sanoi päivällä "tekis mieli lähteä kävelemään". Suhtauduin siihen kuten vakavaan ehdotukseen tuleekin ja tokaisin "lähdetään yli, sauvat mukaan". Siispä sopivaa vaatetta ylle, sauvat veneliiterin nurkasta, pressu pois veneestä. Pian oltiin Potinlahdessa, kohta taivaltamassa Piekälänsaarentietä.

  Västäräkinsillalle ja takaisin dallattiin. Neljä autoa meidät ohitti tuon vajaan tunnin aikana. Ei tunnu paljolta monenkaan mielestä, mutta syksyllä, maanantaina, iltapäivällä, tiellä, jonka varrella on Piekälänsaaressa neljä ympärivuotista savua, liikenne oli kohtuullisen kohtalaista. 

  Selkä ei ollut kävelystä moksiskaan. Tai jos oli, niin tykkäsi, sillä se on nyt lähes oireeton. Pitää vielä yöksi rentouttava pilleri ottaa. Huomenna uskaltaa varmaan tarttua lapioon, kirveeseen, sahaan, jos sille päälle satun.

  Jos oli liikennettä Piekälänsaaressa, niin vesillä on ollut hiljaisempaa. Viikonloppuna muutamia veneitä suuntaan jos toiseen ajeli. Tänään olen bongannut yhden. Potinlahdessa on kymmenellä mökkiläisellä auto- ja venepaikka. Kolme autoa rannalla on. Eläkeläisiä ollaan kaikki sitkeät kesäasukkaat. Kuukausi kun mennään eteenpäin, niin samat autot sieltä luultavasti löytyvät. Veneistä on sillon isommat viety talvisäilytykseen, pienemmät vedetty rannalle. Näin on ainakin edellisinä vuosina ollut. Joopa joo, silloin mahtuu Potilahden parkkipaikalle, joka tahtoo parhaimpaaan kesäaikaan, varsinkin juhannuksena, olla turvoksissa, pysäköimään vaikka vinoo. Tai poikittain, jos mieli tekee. 

  Tuosta edellisestä tuli mieleen yksi anekdootti MP:n pelistä 1970-luvun alussa. Oltiin siis pelissä. Katsomot olivat täynnä. Ainakin meidän vakiopaikkamme, pääkatsomon vieressä oleva kattamaton ja siten hieman halvempi katsomo. Aika täynnä taisi olla myös "halpa katsomo". "Halvaksi katsomoksi" oli joku ristinyt vastapuolella kenttää olevan avokatsomon. Vaikka samanhintaisia liput sinne muistaakseni olivat kuin meidän vakikatsomoomme. "Halpa katsomo mylvii" oli porukkamme käyttämä sanonta. Liekö Rohus-Matin lanseeraama? Mutta asiaan. Oltiin pelissä, katsomo täynnä. Puoliajalla MP oli 0-3 tappiolla. Kun kansa palaili tauolta paikoillen, ärhenteli joku miesporukka, että eihän tänne mahu ies istumaan! Penkkiriviä alempana oleva varttuneen ikäinen rouva kääntyi, katseli hetken miesten ähellystä, lausahti: "Ens pyhänä mahutte makkoomaan!

  Olisihan noita muistoja. MP:n sekä Pallo-Kissojen peleistä noilta vuosilta. Vuosilta, jolloin Mikkelistä oli kaksi joukkuetta mestaruussarjassa, Kuopiosta parhaimmillaan kolme. Tai oliko ne kaikki kolme, KuPS, KTP ja Elo, yhtäaikaa? Mutta Savo oli kova sana futiksessa. Ja Lahti (Reipas, Kuusysi). 

  Niistä muistoista. Hauskoja ne ovat. Ainakin ne, mitkä muistaa. Ja Teinibaariin saatettiin mennä sekä ennen, että jälkeen. Ei sinne sitten muita enää mahtunutkaan. Sen verran snadi oli Teinibaari. 

LÄHES PRO

  Lauantain tehtäväksi valikoitui raivaussahailu. Ensin ajelin maan tasalle porrasvieressä kasvavan valkopajuangervon. Oletetun valkopajuangervon. Angervoja löytyy sellainen määrä, että Seek-sovelluskaan ei varmasti pensasta tunnista. Ehkä se on kuitenkin rusopajuangervo? Oli mikä oli, se on taas kerran leikattu. 

  Jatkoin raivaussahan kanssa tontin kaakkoiskulmalle. Siellä riittää vielä raivausta. Ajelin tankin loppuun, vaihdoin moottorisahaan. Kaadoin saunan itäpuolelta tuulen konkeloon kaataman männyn, pätkin sen. Pitää halkoa pinoon, tuoda talvella vesikelkalla pois. Eli pikkuhommia riittää.

  Hylkäsin moottorisahat, kaivoin aiemmin leikkaamani angervopensaaan laidoilta kantoja juurineen pois. Olkoon mikä pajuangervo tahansa, niin se on pajumaisen hanakka levittäytymään. 

  Eilen kävin puolukkapaikkoja katsastamassa. Ei ollut noilla parilla vanhalla mestalla juurikaan marjaa. Keräilin matkan varrelta puoli korillista sieniä. Enimmäkseen vaaleaorakasta. Jonkin verran kanttarellejä löytyi myös, pari tervettä tattia koristeeksi.  Aika lailla näkyi kuusikoissa olevan haaparouskua ja karvalaukkua. Äkisti olisin korin niistä täyteen saanut, mutta ei ole tarvetta. Reilu 10 000 askelta metsässä risteilystä kasaantui. 

  Tänään muuten syödään illalla saunomisen päälle orakasmunakasrullaa. Uskon, että Hilppa loihtii sienistä maittavan rullan. Sopivat mausteet sekaan, sillä vaaleaorakas on maultaan melko mieto.

  

  Palattuani metsästä suoritin saunan syyspesun. Siinä touhuillessa oli lounaaseen mennessä askelia jo liki 14 000. Ajattelin, että antaa mennä ja ajelin iltapäivällä vielä nurmikot. Ihan liikunnallinen päivä siitä tuli. Illalla näytti tilasto 24 500 askelta. Nukutti oivallisesti. 

  Tänään en lähellekään noita lukemia yllä. Ei taida mennä tavoitteellinen kymppitonni rikki. Ei se haittaa. Monipuolista liikuntaa on kuitenkin takana. Sopivasti yhdelle lauantaille. 

  Naapurimökkiläiset tulevat tänään, soitti Hannu. Sovittiin, että lasketaan huomenna verkkoja. Ennusteen mukaan ilma näyttää olevan tulevalla viikolla melko jämähtänyttä. Päivällä alle 10, yöllä tuskin viittäkään, ei sateita, ei merkittävän kovia tuulia. 

  Ensimmäiset hanhiparvet ovat ylittäneet Avokkaansaaren. Aamuhämärässä kuulin hanhien ääntelyn loittonevan kohti lounasta. Hilppa kertoi nähneensä ja kuulleensa isohkon metelöivän porukan, kun minä heiluin metsässä raivaussahan kanssa. Julistetaan syksy virallisesti alkaneeksi. 

  Torstaina lähdetään muutamaksi päiväksi ihmisten ilmoille. Ensin Hollolaan, perjantaiksi Espooseen, sieltä illalla kotiin. Saareen takaisin suunnataan lauantaina tai sunnuntaina, riippuu jutusta muutamasta.

  Loppuu laittelen kuvan yhden. Runon kera.

  Metsur-äijä, lähes proo

vaimollensa huuteloo

    jouvu sieltä, ota kuvvoo

     tiältä mies metsiin tulloo

SYYSVALMISTELUA JA MUSIIKKIA

  Hiljalleen ollaan aloitettu syysvalmisteluja. Ensin käytiin kuitenkin Mikkelissä. Lidlistä viikon muonat. Lähemäen Lidlistä. Urpolan myymälä on remontissa muutaman viikon. Käytiin myös Kauppakeskus Stellassa. Itsepalvelupesulassa. Kesäpeitot saivat puolen tunnin käsittelyn pesukoneessa, toisen mokoman kuivausrummussa. Hilpan vakaa kanta on, että peittoja, tai mattoja, ei kannata itse, tai omalla koneella, pestä. Muita asioita hoidellessa homma tulee hoidettua kunnon välineillä. Ja muutamalla eurolla. 

  Käytiin tietysti Marskia S-Marketista. Ja käytiin Minnan Torikahvilassa "hyvästelemässä" Minna ja Mortti. Jo vain! Vastahan sitä poikettiin viisi kuukautta sitten kesäkauden alkua toivottamassa, nyt loppua suremassa, ensi vuonna tapaamisesta sopimassa. Muutamat känttykahvit tietysti noiden välillä on tullut Minnalla hörpittyä.

  Syysvalmistelut olivat tämän päivän kohdalla sellaiset, että Hilppa kanteli puutarhakalusteiden tyynyt ja keinun patjat sisälle pikkukammariin talvehtimaan. Minä pesin puutarhakeinun katoksen, vein aurinkovarjon, pihapöydän, verannan pienen kuistin pöydän ja kaksi tuolia aittaan, purin tomaattia suojanneet lasit. Pieniä töiksi, mutta tehtäviä kaikki. Ja nyt ne on tehty. 

  Huomenna suoritan saunan syyspesun. Se on kevyempi versio kesäpesusta. Kesäpesuun kuuluu lauteitten, penkkien ja pesunurkkauksen seinien pesu. Koko lattian pesu sisältyy myös tähän laajempaan kokonaisuuteen. Samoin lattiarallien jynssäys laiturilla varrellista juuriharjaa käyttäen. Lopuksi lauteitten ja penkkien käsittely parafiiniöljyllä. 

  Syysversioon kuuluu lattian pintapuolinen pesu vesiruiskulla, sekä lauteitten pesu ja parafiiniöljykäsittely. Myös lattiarallit saavat osakseen harjajynssäyksen. 

  Ennen saunan puunausta käyn kuitenkin metsässä. Käyn Piskolan mailla ja mannuilla. Se on tutkimusmatka. Menen katsastamaan paria puolukkamestaa. Samalla noukin eteen sattuvat syömäsienet koriin. Urkintamatkan teen siksi, että tiedämme, kannattaako hirvikärpäskammoisen Hilpan lähteä puolukoita poimimaan. Hilpan kammo on ymmärrettävissä. Hirvikärpäspirukaisen purema saa hänelle aikaan melkoisia paukamia niskaan. Mutta urheasti Hilppa metsään tulee, jos pystyn vakuuttamaan, että  puolukkaa on kerättäväksi asti.

  Noita syysvalmisteluja on vielä jäljellä. Isoja ne eivät ole. Isoimpana lienee lehtien haravointia (vaahteran ja lehmuksen lehdet) ja ja pois puhaltamista (muitten puitten lehdet). Sitten aikanaan. 

  Muutakin puuhaa on vielä varastossa. Aamupäiviksi, sillä, kuten muistatte, minun työaikani on 7 - 11. Paitsi poikkeustilanteissa, kuten tänään. Ja ehkä huomenna, jos puolukanjäljitysmatkalla menee kovin kauan. 

  Olen monena aamuna hommiani nyhjännyt musiikki korvissani. On se aika minun elämässni, kun vanhoja suosikkeja taas kaipaa. Siihen löytyy hyvä konsti: lataan puhelimeen Spotifyn haluamani artistin tuotannosta laatiman soittolista. Ensi kuuntelin listan "This is John Lennon", sitten "This is the Beatles", ja tänään Mikkelin reissulla autoradioon jaettuna "This is the Rolling Stones". Lennonin ja Beatlesien listat sisältävät tietysti tuttuakin tutumpaa musiikkia. Rollareiden kohdalla löytyy tuntemattomia myös. En näet ole ikibändin mittavaan tuotantoon kovin tarkasti perehtynyt. Alkuaikojen jutut tietenkin ovat hyvin hallussa. 

  Äsken latasin jo valmiiksi tulevien aamurupeamien kuunneltavaa. "This is Lou Reed" ja "This is Iggy Pop" ovat odottamassa. Ja onhan siellä jo ollut jo kauan "This is Neil Young", "This is Bob Dylan", "This is Van Morrison", sekä "This is Bruce Springsteen". 

  Nuo listat ovat tietysti vain läpileikkaus esittäjänsä tuotannosta, ja koostuvat pitkälti heidän suosituimmista biiseistään. Joukossa on kuitenkin mukana konserttitallenteita, ja ne saattavat olla minulle uusia. Joskus nuorempana olisin luultavasti haistattanut keskari pystyssä tällaisille listoille ties mitä. Olin sitä mieltä, että albumi on kokonaisuus, ja se kuunneltava albumina. Ikä saa kuitenkin vanhan puritaanin mielipiteen muuttumaan. Sitä paitsi jos haluan (niin käy kyllä melko usein) kuunnella tietyn artistin tietyn albumin, niin teen sen. 

  Nyt riittää, puritaanin purina. Alkaa sitä paitsi olla puritaanin nukkumaanmenoajat käsillä. Loppukuva puuttuu, joten Angervopensaan syysasu saa sellaisena toimia.

PELASTUSTÖITÄ

  Eilen oli tuulinen ja sateinen päivä, tänään tuulinen. Tarkoittaa sitä, että eilen oltiin pirtissä. Tänään sentään tuiverrukseen pääsi askartelemaan. Valitsin tarjolla olevista hommista venevajan kengittämisen. Tai tunkkauksen. Kengittäminen tarkoittaa lähinnä alimpien lahojen hirsien vaihtamista. Tai hevoselle tehtävää operaatiota. 

  Olin jo pultannut kakkosnelosen kiinni runkotolppiin. Ihan sahatavaraa se oli, patikka. Tämä tarkennukseksi, sillä kakkosnelosta (50 X 100) on monen sorttista. On sahapintaista, on hienosahattua, on mitallistettua, on höylättyä. Mitalistettu on 48 X 98, höylätty 45 X 95. On vielä yhtä laatua, sellaista jota en ole nähnyt. Asia tuli minulle kauan sitten selväksi, kun Höyry-Häyrinen selostaessaan jotain lätkän mm-ottelua ja siinä virinnyttä tappelua sanoi "siellä mäiskitään niin, että mailoista tulee raakahöylättyä kakkosnelosta!" Pitää vissiin ensi kerran Leinosen Sahalla kysyä, josko olis muutamaa metriä sellaista tavaraa tarjolla. Kysyin kuitenkin ensin mr. Googlelta. Hän kertoi, että mitallistettu on toiselta nimeltään karkeahöylätty. Olisiko Höyry tätä tarkoittanut raakahöylätyllä? Vai yhdistikö raakapontin ja höylätyn? Höyry kun ei aina ehtinyt kovin tarkkaan miettiä, mitä suustaan laski tulemaan. 

  Meni hieman sivuun aiheesta. Minä siis otin pullotunkit esiin, petasin ne kolmen ensimmäisen runkotolpan viereen, aloin nytkytellä. Tästä homma alkoi.

 

  Lopputulos ei kovin erilaiselta näytä, mutta sellaiset 15 senttiä parhaimmillaan nousi tämä sivu. 

Jos kuntoa ja voimia riittää, pitää tulevina kesinä, tai siis jonain tulevista kesistä, oikoa vaja kunnolla. Se tarkoittaa sitä, että pitää siirrellä tavaroita, purkaa lattiaa muutamasta kohtaa, tunkata juoksujen alta. Samalla vaihtaa, tai ainakin vahvistaa rakenteita. Rannan puoli on reilun puolen metrin tolppien päällä, joten ongelma on lähinnä talolle päin oleva sivu. 

  Kannattaa homma kuitenkin tehdä, sillä tämä n. 10 X 6 metriä kooltaan oleva rakennus on kyllä kullan arvoinen. Siellä mahtuu säilyttämään kummasti koneita ja kaluja. On työpöytää ja pystyy kaapan ja halkaisusirkkelinkin virittämään pientä askartelua varten. Verkot saa vappeellen sisätiloissa, syyssateelta, miksei kesäkuuroltakin, suojassa. Kierrätys kulkee myös venevajan kautta: on jätesäkit muoville ja kartongille, peltiämpärit lasille metallille. Ei tule paljon roudattua sekäjätettä Aution tiehaarassa olevaan pisteeseen, siihen, mistä vuosittain maksetaan. 

  Huomenna on tuuli luultavasti maltillisemmissa lukemissa. Täytyy arpoa seuraava työtehtävä. Mutta vasta aamulla. Elämässä pitää olla jännitystä! 

  Torstaina käydään Mikkelissä. Käydään viikon eväät. Sitten jaksaa päivittäin duunailla aamulla arvotut hommat.

 

  Puolipäivätyönä meikäläisen puuhailu jatkuu, vaikka eivät helteet enään voimia rasita. Oikein hyvin sopii 7-11. Iltapäivät ovat pyhitetty nokosille ja kulttuurille. Kulttuuri sisältää hieman lukemista ja suoratoiston katselua. Talonmiehen hommat tulee kuitenkin hoidettua tarvittaessa, vaikka iltapäivisin. Kuten tänäänkin, saunanlämmitys. Saunomista en laske työaikaan kuuluvaksi. Se on vertattavissa aamukahviin, lounaaseen, päiväkahviin, illalliseen, iltakahviin, hampaiden pesuun, huussissa tai kaukaisimman nurkan takana käymiseen, eli jokapäiväiseen elämään. Paitsi että saunominen on yleensä jokatoinenpäiväistä. 

  Selvitykset loppukoot. Taidan heittäytyä kokovartalon nojalle.

  PS. Onneksi ei ole sähkökatkoja tullut. Alueuutissa kerrottiin, että Etelä-Savossa on talouksia ilman sähköjä. Vilkaisin häiriökarttaa. Ei näköjään kovin paljon kynttilän valossa kyhjöttäviä sentään näkynyt olevan.