Aamulla lähti Skoda jo 7:30 liikkeelle kohti Anttolaa. Matka sujui rauhallisella tiellä joutuisasti. Haneli soitteli jossain kohtaa, kyseli, missä ollaan tulossa. Minä kerroin. Sovittiin, että Haneli tuo meille pannullisen eilen nuotattuja muikkuja Maljalantien varteen. Jäätiekausi päättyi meni eilen kunnossapitäjän ilmoituksen perusteella.
Muikut saatiin Aution roskapisteellä. Hanelin kanssa joku sana vaihdettiin, lupasi tulla jeesaamaan parin puun kaadossa.
Maljalantie oli surkeassa kunnossa. Kuraista ja uraista. Voi paluumatkalla olla vielä kurjemmassa, kun routa ehtii lisää sulaa. Piekälänsaarentie oli paljon parempi. Siinä ero valtion ylläpitämän ja yksityisen välillä. Eihän pieniä teitä ole enää varaa korjata, näin sanoi valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä.
No, Potinlahteen onnistuneesti saatiin auto. Tavarat kuljetukseen.
Matalalla on vesi Saimaassa.
Kohva kantoi rannan tuntumassa, joten rouskut piti kengänpohjiin laittaa.
Matka jäällä sujui liukkaasti, vaikka kohva alkoikin selemmällä pettää. Ei juuri hidastanut, sillä vettä välissä oli vain alle viisi senttiä. Jännitys alkoi tässä vaiheessa kohota. Eilen kävi näet niin, että kun käskytin tekstiviestilla ilmalämpöpumppua päälle, en saanut kuittausta. Olin jo talven aikana ihmetellyt, kun etäohjattava pistorasia ei ilmoittanut sähkökatkoista, vaikka energiayhtiöltä tuli sellaisista tieto.
Rannalta olivat lumet sulaneet, pihalta myös lähes kokonaan. Piti siis siirtää tavarat kelkasta ja ahkiosta kottareihin.
Kun talolla ovi auki saatiin, varmistui, että ei pumppu pöhissyt. Ei muuta, kun viallinen pistorasia pois välistä, töpseli takaisin, johan alkoi toimia. Onneksi oli näin lämmin keli, ollut jo päiviä. Patterit päälle, uuneihin tulet. Makuuhuoneen uuni lähti heti vetämään, mutta leivinuuni tuvassa osoitti mieltään. Vaikka tohottajalla putsauskanavaan puhaltelin jonkin aikaa, tuprautteli aika lailla savuja sisään. Lähtihän se uuni lopulta vetämään, kun olin aikani touhunnut.
Tuo etäohjattava pistorasia on avustanut meitä yli kymmenen vuotta. Täytyy jonain päivänä tutkia, löytyykö siitä vikaa, siis korjattavissa olevaa. Jos ei, niin uuden hankinta on esissä On erittäin pätevä avustin, sano.
Talossa paljastui myös, että hiiret olivat mielenilmauksia esittäneet. Harvinaisen paljon oli lattioilla jätöksiä. Olivatko suivautuneet siitä, kun syksyllä pyysin noita vipeltäjiä loukulla muistaakseni 53 kappaletta? Eniten kesäkeittiöstä ja venevajasta, mutta muutamia talostakin. Ei se tietysti mikään ihme ole. Että hiiret nousevat barrikadeille. Niinhän on ihmisilläkin tapana, kun tarpeeksi ahtaalle pannaan. Tai muuten valtaa väärin käytetään. Saattaa maailmalla olla Avokkaan hiirten järjestäytymistä suurempia liikkeitä odotettavissa.
Me selvisimme kyseisestä mielenilmauksesta sillä, että tein avannon, kannoin vettä pataan, lämmitin sen, ja Hilppa luuttusi jätökset.
Perillä saaressa oltiin kymmenen jälkeen. Nyt on päivän touhut touhuttu. Lämpöä on parikymmentä astetta.
Täällä ollaan ensi viikko. Jos eivät jäät alta ala silmissä sulaa. Plussakeliä on luvassa, aurinkoakin välillä. Nautitaan kevääntulosta.
Nautintoa hieman varjostaa vedenpinta. Siitä oli eilen juttu Ylelläkin. Ei matalalla oleva pinta sinällään vesillä liikkumista haittaa, mutta mietin, että kuinka piisaa kaivossa vesi. Eikä se piisaa, jos ei tosiaan radikaalisti nouse. Käytäntö on nimittäin osoittanut, että aika lailla verrannollinen on kaivon vedenpinta Saimaan vedenpinnan kanssa.
Kaivoon liittyy toinenkin ongelma. Me sovimme jo syksyllä kaivon puhdistuksen ja kunnostuksen. Työ siirrettiin kuitenkin kevääseen, koska vedenpinta aleni nopeasti. Siitä aiheutuu muutamia ongelmia, niin itse työhön, kuin työssä tarvittavan kaluston kuljetukseen.
Pitää jäittenlähdön jälkeen, kun tänne päästää kesää viettämään, pureutua ongelmaan syvällisemmin. Ajattelen positiivisesti. En anna tulevien juttujen pilata tulevaa viikkoa. En aio kovinkaan monta kertaa yössä herätä pyöriskelemään sängyssäni, mieluummin en kertaakaan. Tartutaan ongelmiin, kun niitten aika on. Nyt tartutaan kaksin käsin Luonterin maisemiin, seudun tarjoamaan rauhaan, herkullisiin hetkiin halkojen napsahdellessa tuvan uunissa aamun hissukseen valjetessa.
Vieläpä loppuun kuva rannasta. Vesiraja on loitonnut viime lokakuun puolivälissä laittamastani merkistä lähes metrin. Kuten sanoin, en aio tulevia miettiä, joten jätän tämän tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti