VIKATHEMIES

  Aloitan runolla:

  Juhannus meni

  kokotta kului

  kesän juhla 

  loppuun ujui 

  Vaan ei loppunut kesä. Kyl mää sanon, et kylmää on kohta ikävä. Viileää sopii odotella. Forecan kuukausiennuste povailee helteitä heinäkuulle myös. Muuten, onko vastaanne viime aikoina tullut yhtä tukkeentunutta runosuonta? 

 Lauantaina käytiin Otavassa Amin luona. Joukko sukua, hyvät ruoat, kakkukahvit, kuumaa hieman yli kohtuuden, hipoen ohi viistänyt ukkonen. Kuluu se helteinen iltapäivä noinkin.

  Me Hilpan kanssa lähdetiin paluumatkalle tarkkaan suunnitellusti. Siis minun tarkan suunnitelmani mukaan. Hieman oli vaikeuksia saada lähdön ajoitus kohdilleen, mutta nipin napin se onnistui. Seurauksena epäinhimillisen tarkasta ajoituksesta oli, että kun tultiin saareen, päästiin pirttiin, ja avasin tv:n, vihelsi tuomari juuri pilliin Wales-Tanska-matsin alkamisen merkiksi. 

  Tiilikaiset tulivat sopivasti yhdeksän maissa, eli pelin loputtua heidät kävin hakemassa. Sitten katsottiin porukalla Italia-Itävalta. Tai porukka pieneni pian; Anna ja Hilppa menivät pötkölleen. Iiris yritti urheasti seurata matsia, mutta puoliajalla silmät painuivat kiinni, ja tyttö nukahti sohvalle.

  Eilen lähti perhe Tiilikainen Espooseen. Täällä vallitsee rauha ja hiljaisuus. Minä heittäännyin vikathemieheksi heti aamusta. Kasteen selkään ne ukkovaaritkin heinänniittoon hyökkäsivät. Iso ei ollut minun urakkani. Reilun aarin kokoinen luonnonkukkaniittynen oli kukkinut, joten sen kaatelin pois. 

  Niiton päälle ajelin vielä nurmikot. Ei ruoho kovin pitkää ollut, mutta koska meillä ei ole varsinaista stadionnurmea, niin siellä täällä sojotti pitkää piharatamoa, kortetta, päivänkakkaraa, ties mitä itsensä nurmikentälle seimentänyttä ja sinne kuulumatonta kasvia. Siistiytyi näin pihapiiri. Kovin lyhyeksi en tietenkään nurmea leikannut. Meinaa muutenkin jo palaa. 

  Vielä jalkapallosta. Neljä matsia pudotuspelejä takana, ja mielestäni kaikki ovat olleet tasokkaita, tai ainakin viihdyttäviä: 

  Tanska vyöryi iloisesti yli Walesin. Ei epäilystäkään siitä, kumpi, Tanska vai suomi, kuuluu jatkopeleihin.

  Itävalta pisti Italian yllättävän lujille. Sillä oli omat paikkansa, mutta Saksa oli voittonsa arvoinen.

  Tsekki nuiji eilen Hollannin ansaitusti. Ulosajo ei ole syy tappioon. Tsekki oli hyvä.

  Rankingin ykkönen Belgia teki näyttävän maalin ja meni jatkoon. Ei sen peli niin kovin vakuuttavaa ollut, varsinkaan hyökkäyspeli. Kevin De Bruyne jouduttiin vaihtamaan kesken ottelun. Jos loukkaantuminen on paha, on se kova takaisku joukkueelle. 

  Hyviä matseja on tulossakin, niin uskon. Tämäniltainen Kroatia-Espanja on minulle mieluisaa seurattavaa. Miksei huominen Englanti-Saksa myös. Ja onhan siellä pelaamatta muuta maata muutamaa: Ranska-Sveitsi ja Ruotsi-Ukraina.  

 

  Suomen kisaturistien tuomat tartunnat eivät kuulu tässä blogissa puitaviin asioihin. Mihis puimaan tässä pääsiskään, kun vasta heinää on niitetty. 

  Loppuun pari juhannuspäivänä Otavassa otettua kuvaa.

Hilppa Liisan ja Leon kanssa (Hilppa keskellä)...

...sekä Luna ja Iiris mehujäätä mielikseen nouleskelemassa.

TAATON URINAA

  Aatto lähestyy hetkeä, jolloin siitä voi turista. Joten turistaan. Päivä alkoi sähköttömänä, paitsi että kriittiset toiminnot pelasivat aggregaatin avulla. Sähköä ei tarvittu juhannuskoivujen hakuun, sillä vesurini ei ole edes ladattavaa mallia. Muu väki kävi poimissa ahomansikoita. Alkavat hiljalleen kypsyä. Pääpoimuri Iiris antoi vähintään joka toisen keinuvan Liisan suuhun. Tasallisesti, kuten Iiris asian ilmaisi. Hän katsoi ilmeisesti poimijan osuuden olevan ronskimpi kuin hengessä mukana olleen. 

  Iiriksen kielenkäyttö on muutenkin ajoittain mainiota. Kun hän viikko sitten tänne saapui ja huomasi huussin nurkalle tekemäni käsienpesupaikan, hän lausui Annalle "onpa Peppe-Pappa uurastanut". Jatkoi vielä "onko Peppe tehnyt myös tuon konttorin?" Sillä tyttö tarkoitti vesisäiliötä. Ilmeisesti hän haki kanisteria, mutta anteeksiannettavasti sotki hieman käsitteitä.

  Päivä lämpeni hiljalleen. Lopulta, klo. 11:43, pirahti viesti JSE:lta: 

  "Käyttöpaikan 1234567, Avokkaansaari 0 52100 ANTTOLA verkon häiriöstä aiheutunut sähkönjakelun vikakeskeytys on päättynyt 25.06. klo 11:36.   

  Pahoittelemme keskeytyksestä aiheutunutta haittaa."

  Vaan eipä virrannut voima, pyörinyt mittari! Minä toimeuduin veneelle, lähdin Piekälän puolelle tarkoituksena kävellä muuntajalta rannalle tuleva, siitä vesikaapelina jatkuva, linja. Järvi-Suomen Energian vikakartassa näkyvät vain muuntajien välit. Muuntajalta lähtevän ja päättyvän linjan tilanne ei ole energiayhtiön tiedossa, jollei kaatuneista puista, jne., ole heille ilmoitettu. Jo matkalla Piekälään soitti kesänaapuri Juha. Kerroin tilanteen. Tarkastin siis linjan, paitsi en veden alla olevaa osuutta. En uskonut, että sillä olisi ollut tuulenkaadon aiheuttamia vaurioita. Ei ollut ilmajohdon osaltakaan. Palasin saareen. Ajattelin tehdä netissä ilmoituksen JSE:lle, mutta juuri kun avasin läppärin sanoi Hilppa, että hei, nyt tuli sähkö päälle. Kello oli tuolloin siinä 12:40. Sellaiset 43 tuntia kesti katkos. 

  Muuten ensimmäinen viesti sähkön katkettua keskiviikkona hakee vertaistaan positiivisuudessa: 

  "Käyttöpaikan 1234567, Avokkaansaari 0 52100 ANTTOLA on alkanut verkon häiriöstä aiheutunut sähkönjakelun vikakeskeytys klo. 17:35. Arvioitu päättymisaika 19:40."

  No, parituntinen venähti lähes kahdeksi vuorokaudeksi. Toki JSE eilisaamuna tarkensi päättymisaika-arvion eilisiltaan klo. 23:ksi. Ei ihan putkeen mennyt sekään. Toki ymmärrän myrskyn voiman ja aiheutuneiden tuhojen määrän. Parhaansa asentajat ovat metsissä tehneet. Eivätkä muutamien mökkien sähköt ole prioriteetissa kovin korkealla. 

  Joni saapui kohta virran jälkeen. Eivät tulleet siis samalla kyydillä. Vielä oli hieman ruuhkaa teillä ollut, ja kaupoissa myös. 

  

  Grillattiin, syötiin. Kohta kahvit juotiin. Rapaperipiirakalla. Perhe Tiilikainen toimeutui Iirksen käskyttämänä trampalle. 

  Veneitä ajeli kiivaaseen tahtiin, suuntaan jos toiseen. Me porukalla rannalle uimaan ohiajajien iloksi tai mieliharmiksi. Lapset läträsivät lämpimässä vedessä.

  Tätä yllä olevaa kuvaa ottaessani uusin Keljunlahden Pursiseuran jäsenyyteni: tiputin puhelimen jortaaniin! Anna kahmaisi se melko vikkelästi pois pohjasta, eikä luuri ollut moksiskaan. En olekkaan puhelintani vuosikausiin uittanut. Tuo Keljunlahden Pursiseura oli takavuosien vitsi, ja perustajajäsenet ovat jo poissa maisemista. Jäsenneksi tarvittiin tosiaan puhelimen uittaminen. Nuoremmaksi jäseneksi pääsi matalaan veteen tiputtamalla, vanhemmaksi syvänteeseen lopullisesti hukuttamalla. Pudottipa eräs herra kännykkänsä talvella avantoon saunavettä hakiessaan. Se oli kommodorin arvonimen ansaitseva suoritus. Mutta paluu nykyisyyteen.

  Liisalla on hieno uv-uikkari. Hieman olen kade, pakko myöntää. 

  Noita ei taida olla kuin lapsille. Mitä tasa-arvoa tämä on?!?! Hallituksen vika. "Eduskunnan kesäloma peruttava! Välikysymys ja epäluottamuslause! On se Marin melkoinen heitukka!", mietiskeli Peppe.

  Sauna lämpeni alkuillasta. Kokolle ei ole asiaa, tietystä syystä. Nyt ilta kuluu sisätiloissa. Hieman nahuaa tihkusadetta. Ja pihalla on itikoita kiusaksi asti. 

  Anna lähti juuri nukuttamaan Liisaa, Hilppa mietti, mitä iltapalaksi, Joni selaa tablettia, Iiris piirtelee. Peppe, joka tuli juuri saunasta, kirjoittaa loppuun tätä pätkissä rustamaa aaton turinaa, eli siis taaton urinaa. 

  Ei yltiöriehakasta ole meno Saarelan juhanuksena. Enkä sellaista kaipaa tod. Ei kyllä ole takuita, etteikö lasit kuohuvaa kilistettäisi vielä valoisan yön alkaessa. 

KIPASTIIN KAUPUNGISSA

  Kävästiin Mikkelissä. Koko porukka. Jokainen tietää, että otsikossa ja avauslauseessa on havaittavissa lievää ironiaa, sillä jokainen tietää, että lasten kanssa matkatessa pyrkii aikaa kulumaan. Jos jokainen ei tiedä, niin kerron teille tietämättömille: lasten kanssa matkatessa pyrkii aikaa kulumaan. Tämän sanon ihan bona fide. Tenavilla on omat tarpeensa, varsinkin alle kaksivuotiailla. 

  Reilun viiden tunnin reissu siitä muodostui. Kolmenkymmenen asteen helle sai halajamaan äkkiä pois torilta, jopa jäätelökioskilta, sillä sisätiloissa ja kaupoissa oli hieman inhimillisempi lämpötila. 

Minnan Torikahvilassa toki obligatoriset kahvit/mehut nautittiin.

  Kaikki tarvittava tuli hankittua. Toriparkista käsin on hyvä suorittaa jaloin keskustan ostokset, Urpolan Lidlistä eväät hankkia. Välillä jouduttiin pikaisesti Rustassa ja Tokmannilla poikkeamaan. 

  Kun sakki ja tavarat oli saatu saareen, Peppe hyökkäsi uimaan. Ensi kiersi hän kuitenkin veden t-paidasta. Vaikka autossa ilmastointi on, niin veneeseen ja veneestä tavaroiden siirtely aiheutti hikirauhasten ylitoimintaa laajassa mittakaavassa. 

  Jouduin pian grillaamaan hampurilaispihvit, lämmittämääm grillissä sämpylät. Anna väsäsi sillä aikaa tykötarpeet pöytään, joten burgerit nautittiin hyvillä mielin. 

  Iiris ja Liisa tahtoivat pian ulos helteeseen. Minä vahtimaan, sillä naisväki siivoili pöydän, laitteli tavaroita paikoilleen. Ensin piti päästä trampalle...

...sitten saippuakuplamiekalla (heräteostos Lidlistä, herätteen herättäjä Iiris, ostaja Anna).

  Eivät lapsetkaan kovin kauaa paahtavalla yläpihalla viihtyneet, vaan lähtivät rannalle Hilpan ja Annan kanssa. Sieltä kuuluu nyt hihkumista, kun minä kirjoitan mukavasti ilmastoidussa tuvassa. 

  Illalla on lupeissa sadetta, yölläkin. Toivottavasti sataa myös. Ensimmäiset kanttarellit ovat rannalla kuivahtaneet korpuiksi, eikä uusista ole tietoa, jollei vettä tule. Eivätkä tykkää mustikat ja puolukat kuivuudesta nekään. Vettä, vettä, vettä, ilman kovia ukkosia, pliis!

  Juhannus on lähellä. Auki on vielä koko kokon tilanne kokonaisuudessaan. Ehtiikö sataa niin, että kielto kumotaan? Jos, niin kokolle mennään. Kyllä se on Hanelin rannassa sitä varten kasattuna. 

  Huuhkajien jatkoonpääsyyn ei taida enää uskoa kukaan. Kai se teoriassa mahdollista on? Kaksi lohkoa pelataan loppuun tänään, neljännesvälierät alkavat lauantaina. Lauantain parit ovat jo selvillä: Wales-Tanska, Italia-Itävalta. Loput valkenevat ensi yönä. Hienoa tietty olisi, jos Suomi mukana keikkuisi. Mutta rehellisiä kun ollaan, niin ei taso vielä ole ihan sen arvoinen. Parempaan koko ajan ollaan menty, ja arvokisoissa luultavasti ollaan tulevina vuosina mukana. Pudotuspelivaiheessakin, kukaties? 

  Näissä kekkereissä alkavat siis tosi pelit. Jos ei aivan jokaista ole tähän mennessä tullut alusta loppuun katseltua, niin lauantaista alkaen tulee. Seurattua. Mitä isompi panos, sitä suurempi kiinnostus. Ja pelien taso luultavasti paranee loppuhuipennukseen asti. 

  Nyt alkaa nokkaan tuoksua melko lailla myöhästynyt iltapäiväkahvi, minkä Hilppa äsken ilmestyi laittamaan alulle. Pitää lopettaa. Ja parin tunnin kuluttua alkavaksi ennustettua sadetta kädet ristissä odotella. 

VOIHAN HEL......LETTÄ

   Lämpöä piisaa. Ilmalämpöpumpun viilennystoiminto alkaa olla arvossaan. Vielä päivät jotenkin menevät, jos on kaulaa myöten Saimaassa, mutta yöt olisivat tuskaisia ilman ilppiä. Vesi järvessä on parikymmenasteista. Ei ole vielä pilalle lämminyt, sillä päivittäiset muutaman sekuntimetrin tuulet ovat sitä myllänneet. Pintavesi ulapoilla näyttää olevan 17 asteen tienoilla.

  Tänään lähdettiin melko navakkaan tuuleen ajelemaan Lietveden Silta-Kioskille. Vähän röykkyytti Linnunpäänselällä, mutta ei tuuli lainkaan viilentänyt. Liisa ei ole vielä sisäistänyt, että hänen isoisänsä isoisä oli sisävesikippari, ja isoisäkin ikänsä vesillä liikkunut persoona. Meinasi menomatkalla vetää naamaa vinoon Liisalla. 

 

  No, palatessa oli tyttö jo sisäistänyt tilanteen. Hän innostui jopa vilkuttelemaan muille veneille. Hilppa ja Iiris olivat kokeneempia, joskin hieman arkoja hekin, kun Linnunnokassa alkoi laitavastainen puhaltaa. Ei tässä kuvassa vielä puhalla. Tarkensin, että ette minua ihan maitojätkäksi luule. Kun sitten kohta tuiversi, ei ollut hiki ryhtyä kuvaamaan. 

  Kuumaa oli Silta-Kitskalla. Kylmää juomaa, kahvia, jäätelöä, siinä ostokset. Liipille maistui jäde...

...maistui se muillekin.

    Ihmeesti poikkeili porukkaa. Kioskin parkkipaikka meinasi ruuhkaantua. Lomalaisia osa, osa lie paikallisia ohi ajavia. 

  Kiivettiin vielä rappuset näköalapaikalle. Siellä sentään tuuli hieman vilvoitti.

  Anna nappaili selfieitä. Tässä paras otos, sillä siinä minä olen luonnollisen oloinen.

  Aika synkkiä pilviä alkoi kerääntyä pohjoisen puolelle taivasta. Me lähdettiin usmuuttamaan takaisin, vaikka ei sadetta eikä ukkosta ollut ennusteissa. Saaressa katsoin sadetutkaa ja huomasin, että jonkinlainen ukkosrintama oli kulkenut Avokkaan luoteispuolelta kohti kaakkoa. Lie Mikkelissä sadellut?

  Kun Saarelan laituriin parkkeerattiin, niin arvatkaa minne meni koko sakki? No uimaan. 

  Nyt olen saunassa käynyt. Toiset siellä paraikaa löylyttelevät. Lopettelen tätä juttua, ryhdyn katselemaan juuri alkanutta Ukraina-Itävalta-matsia. Ihan puolihuolimattomasti tulen katselemaan, verryttelynä iltaan. Suomen mahdollisuuksia päästä jatkoon kolmella pinnalla on mediassa spekuloitu riittämiin. EI siitä enempää. Kaikki on kuitenkin omissa käsissä. Kun eivät häviä, niin yhä porskuttavat Huuhkajat. Utopiaa. Vai onko? Puoliltaöin se tiedetään.

TRAMPPAA JA SKUMPPAA

  Eilen saapui saareen perhe Tiilikainen. Liisa istui veneessä takapenkillä Iiriksen ja Peppe-papan välissä, kun heidät hain Potinlahdesta. Vähän pikkuinen vierasti tilannetta, eli huusi hetken kurkku suorana, kun paatin liukuun kiihdytin. Ei varmasti viime kesän veneilyjä muista. No, eiköhän Liippi pian totu paikalliseen liikkumismuotoon.

  Tänään ryhdyttiin aamusta Jonin kanssa kasaamaan eilen Mikkelistä tuomaamme trampoliinia. Joni oli jo yhden tänä kesänä koonnut, joten minä olin lähinnä joo-miehenä. 

  Kuvassa mies ei raavi päätään epätietoisena, vaan itikat ovat ryhtyneet lähentelemään. 

  Kun rungon alaosa ja matto saatiin paikoilleen, kannettiin puolivalmiste oikealle paikalleen, jatkettiin hommia. 

  Ehätin minäkin kuvaan, kun kiinnitin suojaverkon alalaitaa jousisilmukoihin.

  Pian pääsi Iiris kokeilemaan trampan kimmoisuutta...

...ja kohta siellä olivat Joni ja Liisa myös.

  Kahden korvilla saapui sitten kahvivieraitten pääjoukko...

  Maljat ensin kohotettiin. Ilman isoja juhlapuheita.

  Sitten hörpittiin vankat kahvit. Oli kasvis-, kantarelli/pekoni- ja raparperipiirakkaa, sulhaspiirakoita munavoin kera, sekä lopuksi mansikkakkua.

  Lämmintähän se oli, ilma. Lähellä kolmeakymmentä astetta huikenteli. Siispä joukolla järveen, kun vieraat olivat poistuneet.

  Niin helteeksi tosiaan heittäikse, että piti laittaa viilennys päälle. Yötkin ovat lämpimiä, eivät paljon rakenteen silloinkaan kylmene.

  Nyt on Portugali-Saksa menossa. Portugali johtaa Ronaldon maalilla 1-0. Laitan vielä muutaman kuvan, siirryn katsomaan matsia. Eli tästä tuli lähinnä kuvakirja.

Sekä kakunleikkauksen ekstrana.

MUALAR-PEPPE

  Leikkimökin sisämaalaus on tehty. Eilen levitin homeenestoaineen, tänään maalasin. Huussin jäännösmaalit saivat uuden elämän. Onneksi vein ne kotiin talvehtimaan, sillä pakkanen on myrkkyä vesiohenteisille maaleille. 

  Melko työlästä puuhaa jäykkäkroppaiseksi muuttuneelle Mualar-Peppelle oli matalassa tilassa työskentely. Välillä joutui itsensä ulkoistamaan selän oikaisun ajaksi. Pää tuli lyötyä kattoon jokusia kertoja, otsa kurkihirteen ja oven yläkamanaan riittävän usein. 

  Kuvassa Mualar-Peppen kansallisromanttinen hattu on vielä melko puhdas. Urakan jälkeen ei enää kovinkaan. Koska katon maalasin ensin, kuten tehdä kuuluu, sai nenäliinapäähine joitain kertoja kosketusta tuoreeseen maaliin. Ei hätää. Pesussa puhdistuu. Sitä paitsi minulla on tallessa lukuisa määrä isä-Erkkin jäämistöstä pelastamiani kankaisia nenäliinoja. Joten hattuja piisaa.

  Kummalliselta tuntuu tämän ajan journalismi. Meinaan, kun yleä myöten uutisointi on mennyt opposition asioiden käsittelyksi. Eikä suinkaan arvostelevassa mielessä, vaan niistä saa sen kuvan, että hallitus on perseestä, vetelee viimeisiään, romuttaa pian koko tasavallan talouden, etc. Toitotetaan vain oipposition tekemisiä ja sanomisia niiden oikellisuudesta selvää ottamatta. 

  Oppositiopolitiikkakin kummaksuttaa keskimittaista kulkijaa. Ainakin puolueiden muisti. Sitä voi, kauniisti sanottuna, kuvata valikoivaksi. Se, mikä kävi ennen, ei sovi nyt pirtaan missään nimessä. Ja media ei viitsi sellaiseen puuttua. Tai ei halua. Sehän poikkeaisi vallalla olevasta käytännöstä. 

  Puolipoliittinen puoli tässä kirjoituksessa on käsitelty. Pian alkaa keskittyminen Huuhkajien otteluun. Vastaan tulee ärsyyntynyt Venäjä. Ei helpolla pääse suomipoika. Jos pinnakin tulee, niin hienoa. Jos kolme, on se käsittämätön urheiluteko, vertaistaan hakeva, vaan ei löytävä, fennoskandiassa sijaitsevan maan historiassa.

  Eilen oli kahden kovan kohtaaminen. Ranska voitti Saksan Hummelsin oman maalin avulla. Ranska voittonsa ansaitsi, vaikka paikkansa oli Saksallakin. 

  Ilman isoja yllätyksiä ensimmäinen ottelukierros on mennyt. No, tietysti Suomen voitto oli sellainen. Yllätyksiä tulee aina, kaikissa kisoissa. Ne ovat urheilun suola. Lisää suolaa kaivataan. Jos sitä ripottelee taas Suomi, niin sehän passaa. 

  Huomenna on edessä nurmikon siistiminen. Illansuussa ehkä Hanelin ja Markku K:n kanssa Lietvedelle kuhaa uistelemaan. Ainakin Haneli sen suuntaisen puhelun eilen soitti. Kuha ei olisi pöllömpää evästä, kun Tiilikaiset tulevat perjantaina. On kuitenkin tosiasia, että kun minä olen Hanelin paatissa, niin kuhat pyrkivät kiertämään vaaput kaukaa. Toivottavasti kirous on poistunut. Merkin ovat olemassa: viime viikolla Haneli kävi kahdesti kuhaa vetämässä, kolme tuli kummallakin kerralla. 

  Tämän nopeasti rustaamani kirjoitelman lopetan, linjani pitäen, nopeasti, eli tähän. Aloitan keskittymisen futikseen keittämällä pian kahvit. 

SIELLÄ JA TÄÄLLÄ

  Kävästiin Hollolassa, nyt taas Saarelassa. Hollolasta ei paljon tarinaa ole laittaa estradille. Eipä ole Saarelastakaan. Uutispuolella, noin yleisesti, on kuitenkin ollut ylitarjontaa, niin ettei minun tarvitse korttani kekoon raahata. On ollut jalkapallodraamaa ja -huumaa, on ollut kuntavaalit, on ollut joku Biden Euroopassa. Jopa pääministerin aamupala on jäänyt taka-alalle. Ja se on jotakin se, roskamedian pitää piristyä. 

  Ei ole siis kortta laittaa yhteiseen uutiskekoon, paitsi on jotain kuitenkin. Yksi rantakäärme pihapiirissä elelevästä joukosta oli luonut nahkansa. Aika pitkä yksilö, nahka on 69 senttiä pitkä. Vertailuna Peppen puutarhakenkä, 33 senttiä.

  Toinen huomionarvoinen muutos on junannusruusun puhkeaminen kukkaan. Hieman etuajassa, mutta siltä on kai allakka hukassa.

  Nyt on havunneulaset uutiskekoon annettu. Ryhdyn ennakoimaan tulevaa, muistelemaan hieman mennyttä. Kunhan ensin syön myöhäisen mutta ravitsevan makkaralounaan, katson Skotlanti-Tsekki-matsin ensimmäisen puoliajan. 

  Makkarat mahassa, puoliaika takana. Tsekki johtaa 1-0. Annoin armon käydä oikeudesta. Hilppa saa katsoa viiden jälkeen toosaa. Minä kirjoittelen, sillä pääottelu tänään on vasta kymmeneltä: Espanja-Ruotsi. Pääottelu minulle. Skoteilla, tsekeillä, puolskeilla ja slovakeilla, ainakin, on varmaan asiasta toisenlainen käsitys. 

  Nyt tulevaan. Juhlaviikko on alkanut. Sen ohjelmaan kuuluu leikkimökin sisämaalaus. Lännenpuoleiset nurkat ovat alkaneet hieman homehtua. Ilmeisesti suojaus on ollut huono. Pesen pinnat, käsittelen homeenestolla, maalaan maalilla, missä on homeenesto mukana. Eiköhän tokene. Tätä puuhaa joutuu tekemään parina päivänä, ehkä kolmenakin, sillä lattian maalaan myös. Tehokasta työaikaa ei tuohon kuitenkaan kulu kuin ehkä pari tuntia päivässä, joten muutakin ehtii tekemään. Nurmikko ainakin pitää leikata. Mielellään torstaina, jotta se lauantaina on parhaimmillaan. Lauantaina siksi, että lähipiiri saapuu kakkukahveelle. 

  Hilpalla on tietysti myös puuhia juhlaviikon huipennuksen vuoksi. Häntä jeesailen tarpeen mukaan. Pientä fiksailua pitänee sivuhommina tehdä yleisilmeen kohentamiseksi. Vaikka, mikäli minulta kysytään, miksi lähes täydellistä pitäisi sorkkia?

  Perjantaina mennään käymään Mikkelissä hakemassa yhtä sun toista. Ja ruokaa myös. Sitten vaan sormet ristiin ja peukut sojottamaan, jotta sääennuste pitäisi paikaansa. Tai voisi se hieman valehdella, ennuste. Povataan pilvetöntä paistetta, iltapäivällä lämpöä +27 astetta. Aurinko on ihan jees, mutta muutama aste vähemmänkin piisaisi. Pääasia kuitenkin, että ei sada.

  Sitten menneeseen. Muutama kuva per. 14. kesäkuuta. Ensin vuodelta 2016. Iiris reilun puolentoista vuoden iässä ottaa tuntumaa silloisen vesineuvon Busterin hallintalaitteisiin.

  2017 oli 14.6 vissin viileää, vaikka arska näyttää paistavan. Päättelen siitä, että Peppellä on toppatakki päällä.

  Unikko kukki v. 2018 kuten tänääkin, joten siinä suhteessa rinta rinnan on menty.

2019 oli näköjään klapihommaa jäljellä toviksi.

Viime kesänä tähän aikaan alkoi laituri valmistua juhlalliseen vesillelaskuun.

  Nyt tuoreita uutisia odottamaan. Tulevaan ei kannata kovin pitkälle edetä, menneisyyden kaivelu ei liiallisena ole mielekästä. 

  P.S. Hilppa loihe sanomaan pari päivää sitten, että eihän meillä nyt ole paljonkaan saareen viemistä, kun mennään perjantaina käymään Mikkelissä. Kylläpä kyllä. Ei ollut kuin neljä kottikärrillistä rahtausta laiturilta talolle. Ja henk.koht. reput + laukut päälle. Normaalisti selviydyn kahdella, kork. kolmella kottarireisulla. Mistä sitä roipetta piisaa?

  P.P.S. Vilkaisin yleltä futistilannetta. Tsekki johtaa 2-0 toisen jakson puolivälissä. Olis ehkä kannattanut tsiikata?