PILKETTÄ

   Puuhomma ei ole edennyt ihan oletettuun tahtiin. Usein pyrkii tulemaan muuta tähdellistä tehtävää. On puutarhatöitä, on vesipumpun korjaamista, on katiskan kokemista, on ruohonleikkuuta, kuten tänään (1.kerta/2021). On ollut sadepäiviä. Ja, pakko myöntää, myös vapaapäiviä. Mutta kaikki aikanaan. Nyt (tänään klo 10:45) alkaa pilketta jo olla muuallakin kuin silmäkulmassa. 

  Meillä oli aikomuksena mennä huomenna käymään Kangastalon Puutarhalla. Koska ennuste huomiselle on sateentäyteinen, lähdettiinkin tänään. Heti lounaalta matkaan. Ajateltiin, että käydään kukat ja taimet ennen kuin ne loppuvat, sillä mediassa on kerrottu tiheään kuinka tavara viedään käsistä. Mitäs uskottiin meedioita. Voi olla, että eteläisessä Suomessa tavara vaihtaa omistajaa kiivaasti. Mutta näillä latitudeilla ollaan omassa aikataulussaan. Amppelit saatiin, samoin sinkkiämpäriin yksi kukka. Kesäkurpitsan-, kurkun-, tomaatin-, ja kurpitsantaimet olivat vielä liian pieniä. Samoin samettikukat pataan. Kuun taitteessa kehotettiin palamaan asiaan. Kun kysyin, riittääkö silloin meillekin ostettavaa, kerrottiin, että on täällä tavaraa. Uskotaan. Onhan siellä neljä pitkää kasvihuonetta pullollaan kasveja.

  Ihan uusi väri löytyi yhteen amppeliin. Musta. Ei ole Musta Dahlia, sillä se on James Ellroyn kirja, vaan on musta petunia. Minusta se on enemmänkin mustatorvisienikukka, eikö vaan?

  Huomenna satelee. Keskiviikkona lähdetään Hollolaan, torstaiaamuna Espooseen, illalla takaisin Anttolaan, sillä sutari tulee perjantaina. Hektistä on elämä eläkkeellä. 

  Hilppa laittoi aamulla kolmea eri hernettä kasvamaan. Eli nyt meillä on muuten istutukset tehty, paitsi taimet. Kesäkuun alussa nekin saadaan. Sitten voi keskittyä kasvun etenemisen seuraamiseen. Päätyönään. Sivuduunina jotain muuta kai tulee väsättyä? Vaiheessa vielä ovat suunnitelmat. "Hahmollaan", sano Haneli. Kaiken kaikkiaan taitaa tulla kesä, jolloin nautitaan enemmän elämästä kuin painetaan perssuoli pitkällä hommia. Veneillään, oleskellaan, taivastellaan, laiturilla veneliikennettä tarkkaillaan. Vesisateessa, pelkään. No, ei vielä maalailla, ei pirua, ei taivaanrantaa. Mustamaalataan tai väritetään jälkikäteen sellaiseksi kuin todellisuus muodostuu. Luultavasti hyviäkin jaksoja sään suhteen on tulossa. Kesä on kesä, arvaamaton ja erilainen. Mutta se on kesä. Ahos-Riti-vainaa asian tolan tiedosti, lausahti "kesä on kerran kesässä". Näin on. 

HILJAISET HULINAT

  Kesän avajaisissa käytiin kylillä. Hiljaiset hulinat. Ainakin heti kymmen jälkeen. Ei ollut viidenkymmenen suositus vaarassa torilla ylittyä. Ehkä päivän mittaan vähemmän virkuista torikin täyttyy. 

  Ei montaa tuttua reilun tunnin visiitillä tavattu. Sentään Rohusen Markku siellä pasteeraili. Asiasta oltiin eilen puhelimessa sovittu.

  Oli siellä myös Taina myymässä Anttolapaitoja ja -pipoja. Ostimme Hilpan kanssa pipot, paidat meillä jo on. Hyvään tarkoitukseen tuotto menee, eli Koivulan ylläpitoon.

  Tuttu oli myös haitariduon toinen osapuoli, Tuomas. Ei muuten tullut punkkia, vaikka sitä vienosti toivoin. 

  Munkkikahvit hörpittiin Markun kanssa, kuulumisia vaihdettiin. Sovittiin myös kesemmällä tapaavamme Kerniemellä. Toiveissa on, että Matti on myös silloin paikalla. Ja Seija. 

  

  Tunti torilla ja sen liepeillä pällisteltiin. Sitten käytiin Salesta muutama puute ostamassa. Jos ei ollut torilla ahdasta, niin kaupassa riitti asiakkaita. Maskit päässä, turvavälit mielessä, homma hoitui.

  Ei ollut vierasvenelaituri paljoakaan täyttynyt, kun yhdentoista jälkeen kyliltä lähdettiin. Ihan kelpo keli tänään on, luultavasti ip. on Kesän avajaisissa toinen meininki.

  Aamulla, ennen Anttolaan lähtöä, ehdin hoitaa sivuvirakseni muodostunutta käärmekuljetusta. Yksi luikero sattui väärän paikkaan. Tietysti käärmeen vinkkelistä katsottuna. Eiku saaviin, venematkalle. Nyt vein otuksen eri paikkaan kuin kaksi edellistä. Ajattelin, että ei muodosteta kohtuuttoman suurta populaatiota pieneen saareen. 

  Tässä maailmoista parhaassa toiset jarruttavat elvytyspakettia, toisen paikallisen kyykannan elpymistä. Mikäli minulta kysytään, ei epäilystäkään siitä, kummat ovat oikealla asialla. 

SULOINEN MYRKYNKEITTÄJÄ JA KYLÄSSÄ TUTTUJA

  Kesän esiaste jatkuu kuin kesäisenä kesä konsanaan. Aivan pläkä oli aamulla. Varsinainen sienikausi on kaukana edessä, mutta korvaavia sieniä voi sentään kerätä. Korvasieniä. Minä toimeuduin Saukonsalon puolelle niitä etsimään jo seitsemän jälkeen. Vähän löysin. Pieniä olivat vielä. Syy vähyteen selvisi hakkuuaukkoja kiertäessäni. Jos sijoittuu toiseksi ehtimiskisassa, on melko heikoilla. Joku, saappaan jäljistä päätellen naisihminen, oli kiertänyt uudemman aukon, aurinkoisemmat rinteet. Minä jäin siis tiiron osalle. Sen verran saalista kuitenkin tuli, että muutuin suloiseksi myrkynkeittäjäksi.

 

   Voin itsekin asiaa sivuten kommentoida, että jos Paasilinnan Arto olisi minusta kirjan nimen sorvannut, niin se olisi ollut joku muu!

 Tuon verran niitä sieniä oli:

  Kaksi annosnassakkaa pakkaseen kertyi. Ehkä viikon kuluttua lähden uudestaan sienimetsälle. Tai ehkä en, sillä viimevuotisiakin on vielä jäljellä.

  

  Tämä päivä, arkipyhä kun on, meni sitten pyhän vietoksi. Vieraitakin kävi. Anni ja Tuomas usmuuttivat ip. visiitille. Siinä ensi kuulumisia vaihdettiin...

...sitten kahvit hörpittiin.

  

  Tuomas oli ensimmäistä kertaa täällä käymässä, joten kierreltiin katsomassa paikkoja. Vielä aikamme pihalla juteltiin. 

  Vieraat lähtivät neljän maissa. Minä tälläsin saunan lämpiämään. Nyt on saunottu, talviturkki pois myös nakattu. Uskaltauduin lopulta veteen. Ei se lämmintä ole, enkä siellä kauaa viihtynyt. Pulahdus umpsukkeliin, kiiruusti pois. Mutta se on täyttää, rimaa hipoen, talviturkin poisheiton tunnusmerkit.

  Huominen sade on peruttu. Eli ennuste on muuttunut. Siis halkomahommaan vaan aamusta. Lauantaina on Anttolassa Kyläyhdistyksen järjestämä kesänavaus. Koska ei sadetta ole luvassa, sinne veneellä porhalletaan. Heti kymmeneksi mennään. Joitain torimyyjiä siellä varmaan on. Ja meillä tänään kyläillyt Tuomas siskonsa kanssa (Harmonikkaduoa Tuomas ja Anniina Korhonen) pitää huolen musiikillisesta tarjonnasta. 

  Anttolan kyläyhdistys ilmoittaa, että 50 henkilöä maksimassaan saa torilla olla samanaikaisesti. Siinä sitä laskemista piisaa. Voi olla, että meidän on Hilpan kanssa torialueelle eri aikaan, jotta lain kirjain tulee täytettyä.

  Lämpötila painuu huomisesta lähtien alle kahdenkympin. Ihan kelvon kevätkeliä kuitenkin pitää. Vallitseva helle sai yhden kyyn risteilemään pihalla. Eilen ja tänään se näyttäytyi. Kun yritin päivällä sitä ahdistaa sankoon, se pääsi livahtamaan aitan alle, eikä ole sen jälkeen näyttäytynyt. Toivottavasti tokeni ja luikki mesään asustelemaan. Ehkä tajusi, että muuten on odotettavissa suunnittelematon muutto johonkin naapurisaareen. Juha, ei tarvitse pelätä. Jänissaarille en kyytä aio kiikuttaa, vaikka sen kiinni saan. On niitä asumattomiakin saaria lähellä. 

  Kyy ei ole rauhoitettu, mutta minä en mieluusti sitä kyllä tapa. Mukavampi tapa on kuskata se pois tanhuvilta. Jos Iiris ja Liisa olisivat saaressa, ja kyy luikertelisi pihalle, niin ehkä antaisin sille lapiosta? Toivottavasti sellaiselta tilanteelta säästytään. 

  Kyystä ei enempää, ja syystä. Syystä, että ryhdyn nauttimaan kevyttä illallista. 

KESÄN MAKUA

  Kyllä yksi päivä kaiken muuttaa voi. Eikä tämä ole mikään Mähkösen Muutto & Pojat -firman mainoslause. Eilen oli kylmää, tuulista, sateista. Ulkona ei paljon viitsinyt heilua. Kun kuudelta menin aamukuselle, näytti mittari jo yhtätoista astetta. Tuuli kyllä, muutama sekuntimetri etelästä. Se oli kuitenkin lauhkeaa kuin lehmän henkäys. Luonto otti tilaisuudesta kaikki irti. Pörriäisiä, perhosia, kärpäsiä, vaikka mitä ötököita alkoi lennellä, ihan suuhun tuppautua. On taas linnuilla ruokaa! Samoin innostui koivikko ja aluskasvillisuus vihertämään. Kuva on napattu joskus kuuden jälkeen. 

  Toki muutakin on tänään tullut puuhattua, muutakin kuin luonnon heräämisen taivastelua. Vaikka ei se puuhasteluista hulluimmasta päästä ole, luonnon tutkiskelu, ei ollenkaan. 

  Aamulla pesin ensitöikseni veneen. Ei kovin työläs homma, mutta tunti siinä vierähti, kun piti ensin haalia painepesuri, vesiletku, jatkojohdot, harjat ja mäntysuovat ulottuville. 

  Nyt oli kello jo kahdeksan. Jätin veneen kuivamaan, nostin klapikoneen venevajasta, ryhdyin halkomaan. Hyvä masiina, paksuimmatkin palat halkesivat kevyesti. Samoin oksaisimmat koivut. Pari tuntia haloin puita, paksuimmat kahdeksaan, vähän ohuemmat neljään osaan. Kasasta noin kolmannes tuli esikäsiteltyä. Kun ehkä torstaina on sähköinen apuri työnsä tehnyt, pilkon tekeleet pienemmiksi kirveellä. 

  Hilppa on laittanut kasvulavoille jo useita lajeja kasvamaan, joten ennen lounasta (uunikanaa ja keittettyjä perunoita) laittelin aitaelementit lavojen ympärille. Ei nimittäin ole tarkoitus, että me huolehtisimme pupujen hyvinvoinnista. Ei pahoinvoinnistakaan. Kaikkea saavat rauhassa puputtaa, paitsi meidän hyötykasvejamme. 

  Olin aamulla sopinut Hanelin kanssa, että menen käymään Piskolassa kahden korvilla. Niinpä syötyämme laittelin veneeseen istuinpehmusteet sun muut tilpehöörit paikoilleen. Hörpättiin vielä aikaistetut kahvit, lähdin klo. 13 usmuuttamaan kylille. Ostin Koneesta- ja  Urheilusta katiskan ja Pitkälahden kalastuskunnan pyydysmerkkejä. Hauhalan kalastuskunnan merkkejä ei vielä ollut saatavilla, sillä kokous, jossa määritetään mm. yksikköhinnat, oli vasta perjantaina. Ei väliä, Haneli Hauhalan lupia myös myy. Tosin unohdin niitä häneltä ostaa, vaikka kysyin, ja sain tietää, että hänellä niitä jo on. Mutta ei silläkään väliä. Oikeastaan en Hauhalan vesialueella pyytöjäni uita kuin juhannuksen tienoilla muikkuverkkoja Potinlahdella. No, ehkä paria siikaverkkoa syksyllä. Eli on tässä aikaa merkit lunastaa.

  Käväisin vielä Salessa ostamassa jugurttia, ja banaaneja smoothieen. Ja tietysti Marskin Arinaleivän! Pakko tunnustaa: nautiskelin myös jäätelön. 

  Melko tismalleen kahdelta rantauduin Piskolaan. Hanelin kanssa käytiin katsomassa keskusvaraston ikkunatilanne. Kuten jo uumoilin, ei meille sopivaa kokoa löytynyt. Pitää jostain muulta hankkia lasit sisäänkäynnin aukkoihin. Internet on siinä hyvä hyvä renki. Varmaan huono isäntä myös, mutta ei pidä antaa sille liiaksi valtaa. 

  Huomenna jatkuu kesäinen keli. Ja puitten halkominen. Ja uuden katiskan juhlallinen vesillelasku, jossain vaiheessa päivää. En katiskaa tänään vielä pyyntiin laittanut, sillä sain Hanelilta reilun kilon painoisen hauen. Haneli näet tuli samaan aikaan katiskoiltaan, kun Piskolaan saavuin. Huomenna syödään paistettua haukifilettä. Loppuviikosta toivottavasti ahventa, pannulta tai savupöntöstä. 

  Perjantaina on jo viileämpää, alkaa myös satamaan. Antaa tulla, luonto kaipaa. Ei viikonloppuna, eikä ensi viikolla, tällaisiin lukemiin päästä, mutta plus viittätoista, vähän päällekin, on odotettavissa. Eipä tarvitse hikoilla, kuten tänään, huomenna ja torstaina. Aina löytyy asioista hyväkin puoli. Tai no, lähes aina. En viitsi ryhtyä listaamaan asioita, joista ei löydy hyvää puolta. Se nimittiän listaajan kynässä, tai näppiksessä, sellainen mielipide. Joten pysyköön kukin omasta puolestaan omissa puolissaan. Ja mielellään puolisoissaan myös. Taisi olla turhanpäiväinen toteamus, tuo viimeinen? Sillä se on kunkin oma asia. Voi tosin liipata läheltä sekä omaa että vierasta puolisoa. Eksyin ytimestä, lopetan tähän. 

TÄNÄÄN HUILATAAN JA VEDETÄÄN LONKKAA

  Sadepäivä tuli. Harmaata, tuulista, tihkuista. Sopiva päivä kerätä voimia tulevaan. Loppuviikko onkin lämmintä ja aurinkoista. Päätyönä tulee minulla olemaan puitten halkominen. 

  Eilen laittettiin pottu maahan. Hilppa istutti myös salaattia ja pinaattia kasvulavalle. Sen verran työnlaitaan riensin tänä aamuna, että kiinnitin muutamaan aitaelementtiin myyräverkon. Nyt ovat aidat verstaalla valmiina nostettavaksi kasvulavojen ympärille. Tulee vähän siistimpi viritys kuin edellisinä kesinä ollut rastaverkko.

  Siinäpä sitten jänikset ja kauriit katselevat haikeina, sylki suupielistä valuen. Onneksi ei ole saaressa hirviä. Nehän menis ryskyen läpi, ei edes katsois, missä aita on matalin. 

  Katiskanrähjä on ollut viikon pyynnissä. Ei apua kalannälkään. Muutama ahvenentirri ainoastaan on nielusta sisään eksynyt. Taidan huomenna ip. usmuuttaa Anttolaan katiskakaupoille. Jos vielä Koneessa- ja Urheilussa olis jäljellä. Lauantaina kun tulitiin, käytiin katsomassa, koska netissä kerrottiin, että liike on lauantaisin auki kymmenestä alkaen. Ei kyllä ollut. Lauantain aukioloaika ovessa oli peitety "SULJ"-lapulla. Näin kuitenkin ikkunasta, että muutama katiska sisällä oli. Pitää ostaa pyydysmerkit myös.

  Samalla reissulla taidan ajaa Piskolan kautta. Hanelilla on melkoinen varasto erilaisia ikkunoita ja parvekelaseja. Jostain purkukohteista hän niitä haalii. Sanonta "mitä meillä ei oo, sitä ei tarvitakkaan" on tiettävästi alunperin kuulunut "mitä Hanelilla ei oo, sitä ei tarvitakkaan." Mikäs siinä, olen asiantilasta monesti hyötynyt. 

  Lasit on tarkoitus laittaa talon pienen avokuistin aukkoihin. Ei ovea kuitenkaan, näillä näkymin. Lasit kuitenkin auttavat torjumaan tietyn suuntaisella tuulella kuistin lattialla vihmovan veden. Talvisin myös lumen, tietty. Luultavasti sopivia laseja ei Hanelin "keskusvarastolta" löydy. Jos ei, tehdään toisia ratkaisuja. 

  Moottoriveneen aion myös pestä jonain päivänä. Rannan pumppu pelaa taas, joten painepesuri vaan supattamaan. Kesäkeittiön siistiminen jää Hilpalle. Ei siellä paljon hommaa ole, matot pihalle, lakaisu, pöydän ja tasojen pyyhkiminen. Grillauskausi ei vielä ala, sillä mitään grillattavaa ei tullut mukaan ostettua. Seuraavlla kauppareissulla asia korjaantuu. Eli siltäkin osin kesäkausi alkaa. Vielä kun uimaan uskaltaisi mennä! Pitää terästäytyä, käydä seuraavalla saunareisulla pulahtamassa. Onneksi eilen kylvettiin, tänään ei. Tällä kelillä itsensä suggeroiminen uintihalukkaaksi saataisi olle työlästä. Huomenna on eri sää, mutta sama pää. Pidän kuitenkin mahdollisuutta talviturkin riisumiseen varteenotettavana, isossa kuvassa, lähtökohtaisesti.

  Toukokuu lähenee puoliväliä. Jotakin on saatu aikaan, enemmän on tekemättä. Sopivalla rytmillä mennään; ei liikaa, mutta ei niin vähän, että omatunto alkaisi soittella ovikelloa. Se on oikein hyvä tahti, kun ei ole liian kova työn mahti.

  Laitan loppuun kuvan Hilpasta äitienpäivän tunnelmissa. 

  PS. Ruusun ostin hänelle jo perjantaina, sillä täältä on kohtuuttoman pitkä matka kukkakauppaan. Pakko tunnustaa, että kahveja en sänkyyn tarjoillut. Keitin ne toki, aamupalan katoin. 

JÄLJESSÄ OLLAAN

  Saareen palanneita olemme. Autollinen, sittemmin veneellinen, tavaraa onnistuneesti kuljetettu, laitettu asianmukaisesti omille paikoilleen. Tihkusateessa ajettiin Mäntyharjun tienhaaraan asti, sitten alkoi hieman seljetä. Täällä ei sada, ei kyllä paistakkaan. 

  Eivät ole vuodet veljiä keskenään. Muistin virkistämiseksi kaivelin kuvan chromebookin ällistyttävistä varastotiloista. Tai no, oikeastaan kaivoin sen pilvestä. Mutta cromebookin avustuksella. Tällainen otos löytyi päivältä 7. toukokuuta 2020.

  Tämä alempi on napattu tänään, 8. toukokuuta 2021.

  Tuossa viimevuotisessa paistaa arska, joten se antaa hieman väärän kuvan, mutta erilailla vihertää. Nyt ei koivuissa juuri erota häivääkään vihreästä, vaikka silmuilla toki ovat. Eikä ruoho ole alkanut kasvamaan, kuten vuosi sitten. Äkkiä muutos tietysti tapahtuu. Kun puolen viikon maissa lämpenee, niin silmissä alkaa maisema vihertyä. 

  Kun torstaina käytiin äitiä katsomassa, oli hän pirteämpi kuin aikoihin. Vein hänelle etuajassa äitienpäiväruusun. Elina nosti päätään tyynystä ja yllätyksemme sanoi hieman epäselvästi, mutta ymmärrettävästi "voi miten ihania!" Ensimmäiset sanat, mitä olin häneltä kuullut sitten viime syksyn!

  Kun otin maskia syrjään ja kysyin "tunnet siä miut?", niin äiti mutisi "no tu.. tu.. tunnenhan mi.. mi.. minä". Muuta hän ei enää puhunut, mutta kyllä mieltä lämmittivät nuokin vähät sanat!

  Eilen oli sitten lääkärin pakeilla. Kaikki verikokeen tulokset olivat ihan ok. Sydänkäyrä myös kelvollinen, samanlainen, kuin edelliset, muutama vuosi sitten otetut. Verenpaine lekuria kuitenkin arvelutti. Alapaine tuppaa minulla olemaan hieman korkea. Tohtori ehdotti, että alkaisin syödä verenpainelääkettä. Minä kyselemään, että on sillä sivuvaikutuksia. Ei kuulemma ole. Joten yksi pilleri päivässä lisää lääke- ja luontaistuotevalikoimaan. Persekin sen kestää, alle 4 €/98 kpl. 

  Kipuilleista lonkista (jotka ovat olleet kipuilematta pari kuukautta) ja hartioista (jotka ovat olleet kipuilematta kohta kuukauden) ja polvesta (joka joskus muistuttaa olemassaolostaan, mutta ei ole liiemmin ollut haitaksi) sovimme yhteisymmärryksessä, että seurataan tilannetta. Jos äityy joku paikka kovinkin tuskille, niin sitten uutta aikaa tilamaan. Minulla on vielä kipulääkettä jäljellä. Lääkäri uusi, kaiken varalta, reseptin. Toivottavasti saan kevättyöt tehdä samalla tavalla jatkossa kuin on tähän asti tapahtunut. 

  Huomenna laitetaan siikliä alakasvimaalle, sipulia yläkasvimaalle. Alas ei tule tänä vuonna muuta kuin pottua. Ylös laitetaan, sipulin lisäksi, joku rivi annabellaa, hernettä ja porkkanaa. Kasvulavoille pian salaattia ja pinaattia. Myöhemmin kurkkua. Tänä kesänä tällätään kesäkurpitsa yläkasvimaan kyljessa olevaan laatikkoon, missä oli viime vuonna kurkkua. "Pitää vaihdella alustoja", sanovat viisaammat. Jotain muutakin kasvulavoilla varmaan vielä kasvaa. Ainakin monivuotista persiljaa ja ruohosipulia. Niin, ja kurpitsaa yritetään taas aitan takanurkalla saada pullistumaan. Pari vuotta ollaan yritety, vähän huonolla menestyksellä. Tomaattia tulee tietysti taas laitettua yhteen kasvusäkkiin, vanhojen ikkunoiden suojaan. 

  Vielä joku viikko kuluu, ennen kuin kaikki on kasvamassa. Jotku kasvit tarvitsevat kunnon kesän, ennen kuin ne voi laittaa maahan. Toivottavasti satoa piisaa. Viime kesä oli ihan tyydyttävä. Paitsi kurpitsan suhteen. Pitää kai vaihtaa lajiketta. Myskikurpitsa ei täällä taida menestyä. Vasta syksyllä se alkoi kukinnosta paisumaan. Ainakin omenen kokoiseksi ehti yksi, toinen jäi kananmuna mittoihin.

  Huomenna laittelen myös rannan vesipumpun paikalleen. Eiköpä kovimmat pakkasyöt jo takana ole? Sitten pääsen halkomishommaan kiinni. Ennen kuin lähdettiin Hollolaan toi naapurin Hannu halkomakoneen testattavaksi. Ainakin alkuun on siten uutuudenviehätystä luvassa.

Sasu Rivotta

  Puuhankkeessa ennen kokonaisvaltaisen halkomisen alkua oli vielä tehtävä risusavotta. Ei tietysti risusavotta sen varsinaisessa merkityksessä, vaan oksien ja risujen roudaus pois tantereelta. Metsän laitaan ne on nyt kiikutettu, samaan läjään, minne lehdet ja muu maatuva aines kärrätään. Se ei kuulu mielipuuhiini. Itse asiassa voi laskea ryhmään "mieluummin kuolisin". Joten kuten työ sujui kuvan osoittamalla tavalla, eli "keyvytpressutekniikalla". Ainakin nopeammin kuin kainalossa raahamalla. Nyt on pois risut silmistä, männynkävyt ehkä ei. Ainakaan jokainen. 

  Tuon "mieluummin kuolisin"-sanonnan alkuperän olen varmaan joskus selvittänyt. Selvitän varmuuden vuoksi vielä. Kun 1990-luvun alkupuolella olin aika paljon Utsjoellla, tapasin siellä tietysti myös paikallisia. Yksi näistä oli Tsieskulan vanha isäntä. Hän kertoi sodan aikana sairastuneensa vakavasti. Niin vakavasti, että sairaalaan piti päästä. Siihen aikaan ei ollut autotietä kuin Kaamaseen. Siis ensin pororeessä Kaamaseen (liki 60 km), sitten kuorma-auton lavalla Kaamasesta Rovaniemelle (360 km) yli 20 asteen pakkasessa. Vanha isäntä matkasta selvisi, taudista myös, mutta vakavin äänenpainoin hän lisäsi tarinansa lopuksi "jos nyt joutuisin saman matkan tekemään, niin mieluummin kuolisin!"

  Kimppalaituria käytiin pikaisesti aamulla naapurin Hannun kanssa nostamassa. Ei tarvinnut kuin keskimmäisten jalkojen kohdalta kammeta ylös. Vesi nousee yleensä juhannukseen, joten joudumme luultavasti vielä laituria operoimaan, mutta pärjätään tovi näin.

  Huomisaamuna on lähtö edessä. Reissuvihkoon on kertynyt melko pitkä lista tuotavaa. Sellaista se keväällä aina on. Kyllä tilanne tasaantuu, kun saadaan perusjutut taas haalittua. 2-tahti-pienkonebensaa sekä iso kannu teräketjuöljyä on listalla. Dödöä ja hammastahnaa. Myös, itsestäänselvänä, maito- ja paprikajauhe, tomaattipyree, sekä talouspaperia. Puhumattakaan vehnäjauhoista, hapankorpuista ja näkkileivästä. Veneen jauhesammutin pitää myös muistaa leimauttaa.   

  Lauantakina palataan. Toivottavasti ainakin lähes terveen paperit taskussa. Olkoot paperit mitä on, mutta viikon kuluttua näyttää ennuste läpötilan nousevan kahteenkymppiin. Yötkin lämpenevät kunnolla. Kun vettä sitä ennen taitaa sadella, pärähtää maisema melko äkkiä vihreäksi. Se parasta kesää. Toukokuun puolivälistä juhannukseen. Tai kauneinta ainakin. Loppukesä on sieni- ja marja-aikaa, joten sekin on parasta kesää. Itse asiassa heinäkuu, tuo varsinainen lomakuukausi, on kaikkein tylsin kesäkuukausista. Jos olette eri mieltä, olkaa. Kaikilla kuukausilla, kaikilla vuodenajoilla, on omat kannattajansa. Tuskin mielipiteeni saa kuitenkaan ketään mieltään osoittamaan. Ei ainakaan barrikaadeille lähtemään. 

  Kesä tulee, äkkiä. Ja menee myös. Nyt tuntuu siltä, että syyskuuhun on aikaa vaikka kuinka. Pian ihmetellään, että näin äkkiäkö se syys tuli? Kun nuoruuttaan muistelee, niin kolmen kuukauden kesälomat koulusta olivat iäisyyden mittaisia. Tempora mutantur, nos et... etc.

  Tänään vielä saunotaan, aamulla puhtoisina matkaan. Huomiseksi on tilattu autonpesu yhdeksitoista ja käynti äidin luokse yhdeksi. Nyt siellä saa olla kauemmin kuin vartin, ja useampi henkilö voi mennä yhtäaikaa. Hilppa siis lähtee messiin. 

  Lahdessa on koronatilanne huono. Taitaa olla pääkaupunkiseudun jälkeen huonoin. Meille tulee kaksi viikkoa ensimmäisestä rokotuksesta, joten vakavalta taudilta ollaan kai turvassa. Maskia lärviin, desiä handuun. Vielä aika kauan, luulen. 

  Äsken huomasi, että Pori Jazz on peruttu. Ei ollut aikomuksena kyllä mennäkään. Ehkä ensi vuonna? Ihan mieluusti sinne menisi, jos esiintyjistä mieleisiä löytyisi. Ensi kesä, tai kesä 2022, on tietysti vielä tuntematon. Usko ja luotto on siihen, että tämä paskamainen pandemia on silloin viimeistään selätetty, päästy kiinni vanhaan normaaliin. Ken elää, hän näkee.