DOKUMENTTEJA LYHYEN OPPIMÄÄRÄN ALKUAJOILTA

  Tekun luokkatoveri K.K., kaverien kesken Kubelowitz, totesi yli 40 vuotta sitten, että ihmisen lapsuus loppuu, kun koulu alkaa. Hän perusteli väittämäänäsä sillä, että silloin alkavat niin perhe, suku, kuin yhteiskuntakin asettaa paineita pienelle ihmiselle. Ottamatta kantaa Kuben väittämään minä esitän dokumentit kansakoulun neljän luokan läpäisemisestäni. Tuon jälkeen tie vei oppikoluluun. Sen aikaisia todistuksia ei ole säilynyt. Onneksi. Varsinkaan siltä ajalta, kun kävin yhtäaikaa oppi- ja poppikoulua. 

  Minun kansakouluaikainen opintokirjani löytyi, kun puolitoista vuotta sitten äiti-Elinan asunto myytiin, ja se jouduttiin tietysti tyhjentämään. Vasta eilen muistin pahvilaatikon, mihin olin laittanut muutamia papereita. Kävin sen läpi. Mukavia muistoja. Enkä ihan Kubelowitzin kannalla ole, kyllä tuo aika lapsuutta oli.

  Koulu-ura alkoi 1.9.1958 Anttolan kirkonkylän kansakoulussa, kuten opintokirjan ensiaukeamalta näkyy. 

  OPINTOKIRJAN KÄYTTÄJILLE-ohje kertoo, että tämä on tärkeä arvopaperi. Sen kuljettamista taskussa ei pidetä suotavana. Niin siisti opintokirjani on, että olen luultavasti noudattanut ohjetta. 

  

  Tässä "Oppilasta koskevia tietoja", sekä ensimmäisen luokan syystodistus. 

  Kuten huomaate, koulumatka oli 5 km. Hiihtäen. Kesät - talvet. No, ei ehkä ihan niin. Jäättömänä aikana soudettiin, yleensä Kotaniemeen (2 kilsaa), siitä käveltiin loppumatka. Rospuuttoaikana oltiin kylällä kortteerissa. 

  Todistuksesta näkyy, että uskonto ei ollut (silloinkaan) lempiaineitani. Leinosen Marjatta oli opettajana. 

  1-luokan kevättodistus oli samaa tasoa. Jaa, taisi keskiarvo hieman peraantua:

  II-luokan todistukset ovat tässä rinnakkain. Minulla on ollut kaksi Opintokirjaa. Toiselle luokalle tuli uusi. Oliko vanha ollut hukassa jonkin aikaa, vai oliko se vaihdettu uuteen malliin? Molenmmat kuitenkin ovat tallessa. 

  Nyt on niin, että en saa päähäni tuota opettajaa. Tuula Kinnunen? Olisiko ollut niin, että Leinosen Marjatta oli äitiyslomalla loppuvuodesta kesää, joten hänellä oli sijainen. Olen kyllä varma, että myös toisella luokalla Marjatta meitä opetti. Muistini on kuitenkin mikä on. 

  Sitten päästiin koulun isompaan rakennukseen, missä meitä kolmos- ja nelosluokkalaisia talutti Varpu Parkkinen kohti tulevaisuutta. Johtajaopettaja Pekka Jormalainen opetti puukäsitöitä. Joskus Mannisen Hilja tuurasi Varpua. Hilja oli eläkkeellä oleva opettaja, joka asui koulurakennuksen päädyssä olevassa asunnossa. Hiljan tunneilla piti olla suu soukalla. Hilja oli legenda, josta liikkui sellaisia tarinoita, että pahimmatkin hunsvotit katsoivat asiakseen käyttäytyä. 

  Todistuksesta sen verran, että uskontonumero oli jostain syystä petraantunut. Ihan kasiin asti! Kolmannen luokan syksyllä muutimme kirkonkylälle, joten koulumatka typistyi viidestä kilsasta yhteen. 

  IV-luokan todistus jatkaa samaa keskivertolinjaa: 

  Kevättodistuksen keskiarvo näyttää olevan paras koko kansakouluaikanani. En mikään valopää siis ollut opintieni alkupäässä. Enkä jatkossa sitäkään vähää, sillä muut kujeet voittivat opinhalun. Vasta reilusti aikuisena, Tekussa, huomasin, että ei oppiminen vaikeaa ole. Keskittymistä vain vähän vaadittiin. Niin, ja selkeä päämäärä. 

  Yli 60 vuotta on noista ajoista kulunut. Kouluolot ja systeemit ovat muuttuneet, melkolailla häränpyllyä heittäneet. 

  Loppuun Opintokirjan takakansi, missä Kolme kultaista ohjetta annetaan. No jaa, ainakin alalaidan toteamukseen Oikea sivistys on voimiemme sopusointuista kehitystä, voin yhtyä.

HÄMMENNYSTÄ

  Viime aikoina on saanut kuulla tarpeekseen siitä, kuinka kaikki thl:n tai aluehallintoviraston, ennen kaikkea hallituksen, esittämät koronarajoitukset tai -suositukset ovat epätäsmällisiä, vaikeasti ymmärrettäviä ja perseestä. Näin on tapahtunut, vaikka ymmärrystä ei paljon tarvita, jotta tekisi kaikkensa viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. En minä liikkumisrajoituksien puolesta ole liputtamassa. Eikä niitä varmaan enää ole tulossakaan. Mutta se saivartelu ehdotuksen sisällöstä pistää miettimään kansakunnan tilaa. Onko niin, että suuri osa suomalaisista ei ymmärrä, mistä on kysymys? Tai vaikka ymmärtää, pitää poliittisesti parempana olla ymmärtämättä? Ihmeellistä on elämä.  

  Tuo yllä oleva oli nyt vain jälkiperäinen vuodatus, ainakin enemmän kuin järkiperäinen. Lähti liikkeelle eräästä ylen aamun uutisesta. Nimittäin lapset ja nuoretkin varmasti ovat hämmentyneitä: Äsken vaahdottiin liikkumisrajoituksista, nyt puhutaan liikkumissuosituksista. Älyttömiä nuo aikuiset, eikö?

  Nyt kun tiet ovat sulia, olen päässyt hieman pyöräilemään. Se sopii polvelleni kävelyä paremmin. Ehkäpä polkemisliike tosiaan toimii, ei se ainakaan tärytä polviniveliä kuten rivakka sauvakävely osittain päällystetyillä väylillä. 

  En tykkää lain tuulisella ilmalla pöyräilemisestä. Vastatuuliosuuksia tulee väistämättä. Aamulla oli ennusteissa etelätuulta 6 m/s. Lähdin kuitenkin matkaan. Olin ovela: poljin ensin muutaman kilometrin Ala-Okeroistentietä etelään, vastatuuleen. Osuus on loivaa alamäkeä. Sitten käännyin sivutuuleen kohti Lahtea, nousin parin lyhyemmän mutta jyrkähkön nousun kautta Oululaisen mäelle, poljeksin sivutuulessa melko tasaisen paluumatkan Hämeenlinnantien viertä. Eli pyrin minimoimaan vastatuulen aiheuttaman haitan. Ihan mukavasti se onnistui. Jossain pienellä pätkällä Keskussairaalan paikkeilla tuuli sentään puristui meluvalliseinien välistä suoraan vastaan siten, että matka meni pienellä vaihteella sotkemiseksi. Pikkuhaitta se oli kokonaisuudessa. Pyöräily on pop, kunnes Anttola kutsuu. 

  Uskotteko kun sanon, että aika kuluu uskomattoman nopeasti? En ole uskoa sitä itsekkään, sillä tuntuu kuin elämä soljuisi hitaasti läpi samankaltaisten päivien. Ei asia kuitenkaan niin ole. On vasta viikko siitä, kun palattiin Anttolasta kotiin. Aivan helvetin äkkiä se viikko on mennyt. Aika on melkoisen kummallinen asia ymmärrettäväksi. Suhteellisuusteorian mukaan aika kuluu sitä hitaammin, mitä nopemmin liikkuu. Meikäläinen liikkuu arkioloissa korkeintaan 50 km/h, jos lähtee autolla kauppaan,  kävellen tai fillarilla vielä hitaammin. Ei sillä pitäisi olla vaikutusta. Siis Einstein on oikeassa. Teoriaa pitää kuitenkin tehdä tarkennus:  Aika normaalinopeuksilla kuluu nopeasti, vaikka se tuntuu kuluvan hitaasti. Tämä pitää eritoten paikkaansa vanhempien ihmisten kohdalla. En tosin aioi edellä mainituilla perusteluilla lähteä hänen teorioitaan sorkkimaan. 

  Nyt, kun rajoitusasiat, liikunnalliset kysymykset, sekä suhteellisuuspohdinnat on saatu tehtyä, on aika laittaa loppukuva. Sellaiseksi valikoitui arkistoista 6. kesäkuuta 2015 napattu otos, joka sai minut kaipaamaan kesää, vaikka yleensä, neljän vuodenajan vankkumattomana kannattajana, tyydyn vallitsevaan vuodenaikaan. 

PIINAVIIKKO JA PYHÄT PÄÄLLE

  Piinaviikko on takana. Pyhät pian myös. Alkaa arki. Ei mitään eroa kuitenkaan. Samaa piinaa monelle on elämä näinä aikoina. Meille ei sentään piinaa, mutta kyllä rajoitukseton elämä taas maistuisi. 

  Kuukauden kun tätä vielä tätä viikkorytmiä "kauppaan kahdesti, kirjastoon kerran, lenkille päivittäin" jaksaa, niin jo luulisi elämän ja Saimaan aukeavan. Kun saareen päästään, alkavat kevätpuuhat, eikä koronaa ole enää mielessä, ei ilmassa. 

  Jos jotain ennustaa pitää, jäitten lähdöstä nimittäin, niin aika lähelle vappua se sijoittuu. Perustelen ennustetta seuraavasti:

  -talven jäätilanne, eli jään paksuus

  -tilasto viimevuosilta

  -kasvojen menettämisen pelko

  Tuo viimeeksimainittu liittyy siihen, että vastasin Liikasen Erkin Anttola satamasi Saimaalla-sivustolle asettamaan Luonterin jäittenlähtö-arvauskisaan jotenkin näin: ""Vapunpäivänä marssivat jäät ryhdikkäästi koilliseen ja rantautuvat Juvalle." Kasvojen menetys kauhistuttaa, joten pakko siitä on pitää kiinni.

  Jään paksuus oli muutama päivä sitten liki puoli metriä. Rannat alkoivat tosin jo pehmenemään. Riippuu keleistä. Jos oikein suveaa, saattavat jäät liueta muutamaa päivää ennen Valpuria, jos takapakkia kevät ottaa, muutaman päivän toukokuun puolella vasta. Pidän edelleen kiinni vapunpäivästä.

  Sitten erittäin luotettava neljän kevään tilasto.

6. toukokuuta 2017

4. toukokuuta 2018

27. huhtikuuta 2019

23.huhtikuuta 2020

  Tilasto on tosiaan luotettava. Kuinka luotettavaa tilastomatematiikkaa saa aikaan neljän kevään tuloksista? Tuskin kovinkaan. Mutta koska, kuten mainittua, tulin kisaan vastanneeksi "vapunpäivä", on minun helppo yhtenä perusteena pitää summittaista keskiarvoa neljän edellisen kevään toteumista. Ymmärtänette, miksi minusta ei tullut tiedemiestä, eikä tilastotieteilijää. Tunteella mennään, oikeaan osuttaessa kehut otetaan vastaan, pieleen mentäessä sanotaan, "no mut ehäku!"

  Jos ihan rehellinen olen, en isommin ole pahoillani, vaikka jäät lähtisivät viikkoa ennustettani aiemmin. Jos menee vappuun, tai vieläkin kauemmas, saattaa olla, että vasta 8. päivä Anttolaan muutetaan. Minulla on nimittäin 7. päivä lääkäriaika. Se on puolenpäivän jälkeen, joten ei samana päivänä viitsi lähteä. 

  Tässä on joka tapauksessa useampi viikko aikaa. Kun reissuvihkoa katselen, muistiinpanoja selaan, niin muutama hankinta on ylösmerkattu. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä heti saaressa tarvitaan. Saatan päivänä muutamana poiketa Motonetissä vähän hankintoja tekemässä.

  Kesän kalenteri pitänee lähiaikoina laittaa ojennukseen. Ei kovin isoja projekteja ole ajatuksissa. Tai on, mutta ei niistä vielä enempää. Ne ovat luultavasti seuraavien vuosien hankkeita. Vaikka mistäs sen tietää? Tulihan viime kesänä laituri ja huussi duunattua ennen aikojaan. Ehkä jotain samankaltaista on odotettavissa, jos kunto pysyy tällaisenakin. 

  Tänään on sadepäivä. Ulkoilu taitaa jäädä ulkoilematta. Vähän epävakaiselta näyttää ennuste alkaneelle viikolle. Plussan puolella sentään ollaan päivät, yöt käväisevät pakkasella. Samansuuntaista povataan Anttolaan. Eivät jäät silmissä sula. Varsinkaan, kun en ole niitä paikanpäällä vahtimassa. 

PÄIVÄT KULUU VITKAAN

  Verkalleen kuluvat päivät. Keskiviikkona palattiin kotiin, hiljaiselosta hiljaiseloon. Kaupassa hätäseen käydään, kun tarve vaatii, kirjastossa myös, mutta omatoimiaikoina. Äidin luona kävin eilen. Sallitut 15 minuuttia juttelin, ilman muuta näkyvää reaktioa kuin hymynkareen pilkahdus.

  Hiljainen tulee olemaan pääsiäisaika. Ei tule perhe Tiilikainen kylään. Koronatilanteen vuoksi parempi jättää väliin. Onneksi videopuhelut ovat mahdollisia, mahdollisimman helppoja myös. 

  Pääsiäinen menee lähes huomaamatta ohi. Ei edes yhtä pääsiäismunaa olla ostettu. Lammasta sentään jonakin päivänä syödään. Ja maailman parasta sienisalaattia. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä resepti:

  -otetaan yksi Peppe kerämään rouskut

  -puhdistetaan sienet

  -otetaan yksi Hilppa ryöppäämään ja suolaamaan sienet säilöntä-ämpäriin

  -otetaan sama Hilppa valmistamaan sienisalaatti oman, vuosien varrella hiotuneen reseptinsä mukaan

  -nautitaan nautiskelle

  Ymmärrän kyllä, että suurimmalle osalle ihmiskuntaa tuottaa ylipääsemättömiä vaikeuksia ohjetta noudattaa. Onneksi. Meiltä loppuisivat hiljaiset päivät, jos näin ei olisi.

  Yle Areena on mainio suoratoistokanava. Tuo vaihtelua vitkaan kuluviin päiviin. Eilen katsottiin Areenalta Klaus Härön ohjaama leffa Tuntematon mestari. Heikki Nousiainen tekee tässäkin elokuvassa hienon roolin.

  Toissapäivänä katseltiin dokumenttia Jacques Brelistä. Hänen musiikkiaan hieman olin kuullut. Hectorin suomennos kappaleesta Amsterdam on hieno. Nyt näin itse maestron sen esittävän (ei laulavan, sillä on kyse todellakin esityksestä!) jäähyväiskonsertissa Olympia-teatterissa Pariisissa. Hän lauloi sen ensimmäisenä kappaleena. Yleisö nousi sen jälkeen seisomaan ja taputti 15 minuuttia. Sellaista ei oltu koskaan ennen koettu. Kyllä esitys tuntui ytimissä asti kotisohvallakin. 

  Brel lopetti tosiaan esiintymisen 1960-luvun puolivälissä, ollessaan menestyksen ja suosion huipulla. Hänellä oli kanttia tehdä niin, koska katsoi, että sillä hetkellä ei ollut mitään uutta annettavaksi. Brel julkaisi toki vielä muutaman LP:n, esiintyi muutamassa elokuvassa, ohjasikin ainakin yhden. 

  Monisärmäinen mies haki rajojaan lentämisestä (omalla koneella) sekä purjehtimisesta. Vuonna 1973 hän poikkesi purjehdusmatkallaan Marquesassaarille Ranskan Polynesiaan, koska oli tullut sairaaksi. Hänet lennätettiin Ranskaan, missä todettiin keuhkosyöpä. Nuoresta asti ketjussa poltetut filtterittömät Gitanes-savukkeet vaativat veronsa. Sairaalasta päästyään hän vetäytyi asumaan Marquesassaarille ja asui siellä vuoteen 1977. Vuonna 1978 syöpä lopulta selätti 49 vuotiaan taitelijan. 

  Kannattaa katsoa. Brelin musiikkia aioin ryhtyä kuuntelemaan. Valitettavasti en runoilijaksikin nimetyn artistin ransakankielisitä sanoituksista ymmärrä tuon taivaallista. 

  Tietysti Netflix ja HBO tuovat myös vaihtelua vitkaan kuluviin päiviin. Pitää vain mennä maltilla, ettei sohvaperunaksi muutu. Netflixillä on meillä työn alaa espanjalainen Rahapaja. Melkoinen ponnistus: 4 kautta, 38 jaksoa. Viides kausikin on tulossa, ja se jää viimeiseksi. 

  Olemme nyt suunnilleen puolivälissä. Sarja on ollut Netflixillä supersuosittu. Ihan hyvä se on. Juoni kulkee mielenkiintoisena eteenpäin. Minun makuuni kuitenkin hieman liikaa, tai liian pitkän kaavan mukaan, takautumia. Samoin muutamat keskinäisten suhteiden kuvaukset tuntuvat liian pitkiltä. Toivottavasti sarja kestää kuitenkin nyt noin puoliväliin katsotun kaltaisena. Tarkoitan, että ei tule liikaa venytyksen makua. Minähän olen minä, noine arvosteluineni. Monen mielestä sarja saattaisi olla täysin mitätön ilman arvostelemiani yksityiskohti.

  Netflixillä on jo nähtävissä Rahapajan tekijöiden uusi sarja Sky Rojo. Olkoon se naftaliinissa, kunnes Rahapaja on kahlattu läpi.

  Sellaisia vitkaan kuluvien päivien viihdyttäjiä meillä. Plus kirjat. Uutisia ei paljon viitsi katsoa, ei lukea. Pelkkää koronaa. Sen verran somesta ja mediasta huomasin, että Halla-Aho kommentoi uuden puoluekannatusmittauksen tuloksesta: "Sanna Marinin ympärille rakennettu henkilökultti on sulamassa." Jaahans. Ehkä "Mestarilla" on läheistä tuntumaa jonkun ympärille rakennetun kultin luomiseen?

  Persut on siis, kyselyn mukaan, Suomen suosituin puolue. Tuntuu kuin ihmislaji olisi muuttumassa ajattelevasta ihmisestä laumaihmiseksi.

  Pääasiaan, eli pääsiäiseen takaisin pääsen: Pajunkissoja sentään käytiin eilen päivälenkillä keräämässä. Eli niitten kera Hyvää Pääsiäisen Aikaa Kaikille. Pitäkää etäisyyttä.

VARHAISIÄN DEMENTIA

  Tuulinen päivä. Ja pilvinen. Pari astetta plussaa. Sateenuhka ilmassa. Käytiin sentään kävelemässä pieni lenkki jäällä. Ehdittiin ennen sadetta, nyt riputtelee. Paannejää vanhalla paikallaan oli, mutta ei kovin korskeana.

  Sekin ihme nähtiin, että muita ihmisiä on olemassa. Naapuripariskunnan lisäksi ei muutamaan päivään sellaisia ei olla nähtykään. Nyt usmuutti moottorikelkka Potinlahdesta jäälle, perässään potkukelkkamies jotain lastia kyydissään. Etäisyyksistä ei tarvinnut huolehtia, lähimmillään reilu satametriä oli välimatkaa, ja tuulikin oli vierailijoihin päin. Kääntäen ajateltuna tietysti tuulensuunta oli kulkijoille epäedullinen, jos olivat kovin arkoja persoonia. Voin lohdutella, ei meissä ole todettua tartuntaa jylläämässä. Ihan kuin siinä yhdessä unilääkemainoksessa: "Ei todettuja sivuvaikutuksia." Tuskin todettuja sivuvaikutuksia olisi mainoksessa mainittukaan.

  Minulla taitaa olla orastavaa varhaisiän dementiaa. Aamulla lämmittelin leivinuunin, vedin aikanaan hiilet hellaan, mutta unohdin laittaa pellit kiinni. Lähdin talonmiehen hommiin: Puita tupaan, kamariin, saunalle, saunavedet, rantakaislikon niittoa. Kun parin tunnin kuluttua palasin pirttiin, muistin rappusilla, että ne pellit taisi jäädä auki. Onneksi oli Hilppa ollut valppaana, oli asian hoitanut. Ei menny harakoilla.

  Äsken tultiin ulkoa, keitin kahvit. Kun se oli valunut, otin kuivauskaapista muka mukit, mutta ne olivatkin juomalasit. Ehdin jo toiseen kahvia kaataa, kun Hilppa ehti hätiin ja kysyi, että mitä minä oikein teen? Korjasin asian jotakin mutisten, jaoin kahvin vaihtamiin mukeihin. Niin, ja yritin huuhtoa tyhjentyneen kannun tiskialtaan hanan alla. Hyvä yritys, paitsi että vettä hanasta tulee aikaisintaan toukokuussa. 

  Pieniä juttuhan nuo ovat. Varhaisiän dementiaa ei kuitenkaan pidä väheksyä. Minähän olen varhaisiässä. En saa edes tilattua aikaa koronarokotukseen. Varhaisiästä siirrytään yllättävän joutuisasti pois. Tulevan kesäkuun 17. ja 18. päivän välisenä yönä kello 00:00 siirryn silmänräpäyksessä riskiryhmään. 

  Huomenna pitäisi olla viikon lämpimin päivä. Aurinkoa taivaantäydeltä myös. Sovittiin naapureiden kanssa, että mennään vielä pilkille. Mennään vähän eri mestoille kuin missä ollaan yleensä käyty. Ei saalis ainakaan juuri huonontua voi. 

  Keskiviikkoaamuna kahvilta laitetaan talo lepotilaan, pakataan tavarat kelkkaan, lähdetään kohti Hollolaa. Pääsiäistä viettämään. Lammasta, jossain muodossa, pitää ostaa. Mämmistä ei niin väliä. Mieto saa mielihyvin tempaista minunkin osani.

  Vajaa viikko sitten tänne tultiin Anttolasta jäätietä. Vähän oli silloin vettä baanalla. Nyt ei luultavasti vettä enää ole, mutta rantatöyräät voivat olla jo pehmeitä. Kaksi kertaa joutuu matkalla jäälle menemään, kaksi kertaa jäältä nousemaan. Taidamme ottaa varman päälle, ajaa maata pitkin. Luultavasti Piekälänsaarentie on vielä kelirikon suhteen odottavalla kannalla. 

  Pääsiäisen jälkeen alkaa taas jokakeväinen odotus. Jäidenlähdön odotus. Vielä ne ovat paksuja. Jos ilmat pysyvät lämpiminä, välillä vettä sataa, niin osaavat kyllä aika äkkiä hautua puikoille odottamaan sopivia tuulia lähteäkseen liikkeelle. Jos veikata pitää, niin Vapuksi ei veneellä vielä saareen pääse. Onneksi veikkaustaitoni on tunnetusti kelvoton, joten toivo aikaisemmasta tulosta on ihan tuuleta temmattua. 

  Niin se on, että ikävä tänne aina keväällä tulee. Lienen juurtunut maisemiin kuin kuvan mänty kallion koloon. Kummasti varmaan jo riskiryhmään kuuluva mänty on jaksanut sinnitellä pahaisessa halkeamassa. 

LAUANTAIN KYSYMYS

  Eilen oli tarkoitukseni ryhtyä moottorisahailemaan, mutta paikat tuntuivat niin kipeiltä, että pysyttelin normaaleissa talonmiestehtävissä. Aloitin myös kipulääkekuurin, joten tänään hieman totuttelin sahan pärinään. Siitä lisää tuonnempana.

  Eilinen aamupäivä oli pilvinen, kuten on tänäänkin. Puolenpäivän  jälkeen alkoi pilviverho repeillä. Kun naapurien kanssa puoli kahdelta pilkille dallattiin, oli aivan sininen taivas. 

  Hienoa oli jäällä istuksia. Onkiakin uittelimme, muutamia reikiä kairasimme. Hannu sai yhden läpinäkyvän ahvenen, Hilpalla oli yksi epävarma nyky, minulla vähän hiljaisempaa. Mitä sitten? Ei mitään. Aika kului rattoisasti rupatellessa. 

  Tänään sitten aloin sahamieheksi, koska paikat tuntuivat melko kivuttomilta. Kaksi tankillista bensaa poltin. Sitten alkoivat hartiat ja selkä muistutella, taukoa ehdotella. Tottelin heitä. Reilusti yli puolet männyn rungosta sain pätkittyä. Huomenna on runko jo paljon ohuempaa sahata, mutta oksat eiku isonevat. 

  Iltapäivällä lähdetään jäälle tassuttelemaan. Toivottavasti taivas selkeää. Sitten kahville. Hilppa oli leipaissut kakun sillä aikaa, kun minä puita nahusin. 

  Sitten lauantain kysymykseen. Oikeastaan parikin mieltä askarruttaa. 

  Ensi laajempi, kaksiosainen. Onko maapallon kaikissa maissa samanlainen urputtajien kansanosa? Ja jos on, niin entä jos he käyttäisivät saman tarmon ja energian lajitteluun, kierrätykseen, ylipäätään ei egologisiin, vaan ekologisiin tekoihin kuin päättäjien arvosteluun ja kelvottomien ohjeiden jakamiseen? Eikö planeettamme olisi sitten joskus, kun korona on vain hiipuva muisto, paljon parempi paikka ihmisten elää?

  Toinen kysymys on seuraava. Uskaltautuuko huomenna yhtään virpojaa Saarelan pirtinoveen kolkuttamaan? Sikäli koskettava kysymys, että ei ainoaa karkkipussia, suklaamunaa lain, muistettu mukaan ostaa. No jos tulee, virpojia, toivottavasti he suostuvat työnsä tekemään laskua vastaan. Tuskin heillä kortinlukijaa kuitenkaan matkassaan on. 

  Jälkimmäisen kysymyksen voi toki ohittaa turhanpäiväisenä löpinänä. Ei Saarelassa ole koskaan virpojia näkynyt. Noidista ei ole takuuta, mutta ei niitäkään ainakaan vuoden 1956 jälkeen. Kai? 

  Huomenna on siis palmusunnuntai, virpomispäivä. Ja kellot on aamuyöstä rukattu kesäaikaan. Ei tuosta turhasta manooveristä tunnuta eroon pääsevän. Tässä kaikille maailman kaiken maailman arvostelijoille vinkki: Ryhtykää kesäaikakäytäntöä vastaan pullikoimaan, niin olette kerrankin asialla!

  Näitä mietti metsurin näköinen mies. Valokuva joskus valehtelee. Peppehän se siinä vaan on. 

  PS. Tuo visiiri ei liene luvallinen turvakäyttöön maskipakon toteutuessa?

RIEKKUMISRAJOITUKSET

  Nyt alkaa suivaantuminen ajanvaraustohelointiin hellittäää. Aikaisen linnun metodilla aamulla matkaan lähdettiin, saaressa oltiin jo puoli yksitoista, ja oltiin ehditty matkalla Mikkelissä Lidlissä käydä. 

  Lumet ovat, varjorantoja lukuunottamatta, hävinneet jäältä. Vettä muutama sentti jään päällä. Alla enemmän. Hyvä on viikon tarpeet tällä kelillä perille viedä.

  Nyt ei ollut yhtä viileä sisääntulo kuin edellisellä kerralla. Tuvassa oli 17 astetta. Eikä ollut rapuilla metrin lumikasaa. Eikä ollut isoa työtä vesiavannon aukaisemisessa. Viimeeksi tallatut polut eivät tietysti kanna, vaan lumi on sohjoutunut, joten ne jouduin uudelleen polkemaan kuljettaviksi. 

  Kuvassa talonmies Pepperöinen pukeutuu virkapukuun ja valmistautuu duuniin: Mä noita polkuja tallaan kai kahviin asti, jos sä rakkain keität ne kohdakkoin. 

  Nyt on vedet haettu, uunit pian lämmitetty, polut tallattu, kahvit juotu. Päivän ateria kuitataan myöhemmin kulinaarisella tavalla: purkkihernekeitolla. 

  Pilvipoutainen on täällä ilma. Paita kastui talkkarin hommissa. En taida isommin muuta enää tänään puuhata. Huomenna pärähtää moottorisaha käyntiin osapuilleen klo 7:30. Jos suostuu talven jäljiltä käynnistymään. Uskon, että suostuu. 

  Iltapäivällä mennään naapureiden kera istuksimaan pilkkiavantojen ääreen. Aurinkoa on luvassa. Kaloista en tiedä, vaan ei niilllä väliäkään ole. No, jos nousee, niin mielihyvin fisut vastaanotetaan. 

  Koska en oikeisiin töihin aio tänään ryhtyä, ryhdyin kirjoittamaan.

  Vielä tuohon ajanvaraukseen. Kuulin parilta taholta, että samassa luulossa ovat muutkin olleet. Kyllähän PHHYKY:n sivuilla sanotaan että "vähintään 70-vuotiaat (70-vuotta täyttäneet)". Eli tarkkuutta Peppe (ja ne muut). Miksi minulla (ja niillä muilla) oli käsitys, että syntymävuosi riittää? Oli miten oli, niin tiedotusta ja ohjeita piti sekavina ja riittämättöminä myös sairaanhoitaja, kun kävin eilen EKG:ssä, ja kerroin, mistä mahdollinen sydämentykytys johtuu. Totesimme lopulta yksissä tuumin, että kyllä rokotus itse kullekin sen haluavalle jossain vaiheessa tuikataan. Minä vielä lopuksi ilmoitin, etten rokotusta itse asiassa välttämättä kaipaa. Minulle riittää, että kaikki muut sen saavat.

  Viime päivät on puhuttu, suunnilleen, vain, ja ainoastaan, liikkumisrajoituksista. Hallitus on kai päätynyt niitä tietyille alueille ehdottamaan. Voimaan ne eivät tule, ennen kuin ne on käsitelty eduskunnassa ja perustuslakivaliokunnassa. Siitä huolimatta kaamea mölinä asian tiimoilla käy. Siellä on varmaan mukana takinkäännön mestareita, jotka ovat kovien rajoituisten vaatimuksensa kiepauttaneet perusoikeuksien loukkaukseksi. Mutta eihän koronalla tehdä politiikkaa, eihän?

  Kyllä kai liikkumisrajoitusten päämäärä on valvoa bilettämistä ja joukkokokoontumisia. Niitä ei muuten saada loppumaan. Turha on kenenkään saivarrella siitä, että kenen kanssa saa ulkoilla ja että mihin kauppaan saa mennä ja että onko tyttöystävä samaa perhettä. "Pitäkää, v***u fokus siinä, mihin se kuuluu" saattaa joku politiikko sanoa. Ilman v****a tosin. Ainakin julkisesti.  

  Miksi ihmiset eivät ymmärrä, että pakko joskus on tehdä kipeitä ja minustakin vastenmielisiä päätösiä. Mutta ei, tana, sellaisiin olisi tarvetta, jos niitä miljoonia kertoja toistettuja yksinkertaisia ohjeita ja suosituksia oltaisi noudatettu. Niin se vain näyttää olevan, että ei luupäihin pure kuin pakko. Tai luultavasti ei sekään. Kuitenkin on kyse koko kansakunnan, isommin koko ihmiskunnan, asiasta. 

  Nuorten ja maahanmuuttajien käyttäytymisen tavallaan ymmärrän. Helppo meidän vakiintuneiden aikuisten on toimia vastuullisesti. Ainakin helpompi, kuin monen hankalammissa oloissa elävän tai kavereitaan kaipaavan nuoren. Koettakaa kuitenkin kestää kuukausi tai pari. Eiköhän rokotettujen määrä ja kesä tulo jo sitten helpota elämää ja poista rajoituksia. Sanoo mies, jonka rokotusajasta ei ole mitään tietoa. Paitsi että jos ei ennen, niin 18. kesäkuuta kiiruhdan varaamaan. En vielä 17., sillä PHHYKY siinä tapauksessa ilmoittaisi, että ei käy, kellonaika ei ole tiedossa!