NOSTALGIA

  Eilen oli Salmela-päivä. Kotoa jo puolenpäivän jälkeen matkaan lähdettiin. Syötiin lounas Vierumäen Matkakeitaalla. 

  Perillä kierrettiin ensin näyttelyt. Ilma oli lämmin, ei sateen uhkaa ilmassa. 

  Kun näyttelytilat oli käyty läpi, oli aikaa Puistonäyttämön ovien avautumiseen tuntitolkulla. Niinpä kuljeksittiin pitkin poikin Salmelan laajaa kulttuurimiljöötä ihastellen. Juotiin kahvit, syötiin jossain välissä jäätelöt tien toisella puolella sijaitsevalla kioskilla. Tuttua seutua toki ennestään. 

  Salmelan päärakennus Domanderin näyttelyalueen laiturilta kuvattuna. 

  Ovet katsomoon avautuivat klo. 19:00. Reilut puolituntia ennen sitä portille mentiin. Sinne oli jo melkoinen jono muodostunut. Kun järkkäri alkoi tarkastaa jonottavien lippuja, sai hän edetä  luikertelevaa parijonoa seuraten portilta tielle asti. Ja tämä oli vain yksi kolmesta sisäänkäynnistä. 

  Portit aukesivat tismalleen kerrottuun aikaan. Saimme hyvät paikat A-katsomon oikealta laidalta toisesta penkkirivistä. 

  Katsomot olivat tupaten täynnä. Lisäksi oli lisätty seisomakatsomo katetun alueen ulkopuolelle, varsinaisen katsomotilan ja pari vuotta sitten sitten rakennetun Paviljongin väliin. Jostakin olin kuulevani tiedon, että 1500 katsojaa olisi paikalla. 

  En ole kovin nostalginen ihminen, mutta kyllä sitä, nostalgiaa, oli ilmassa, kun Heikki aloitti biisillä Nostalgia, osa I. 

  Ilta alkoi hiljalleen tummua. Väliajan jälkeen oli aika hämärää.

  Loppupuolella konserttia oli vuorossa biisi, josta kaikki Heikin kohdalla alkoi: Palkkasoturi.

  Katsojien ikäjakauma oli selkeä. Meidän ikäisiä, vanhempiakin, suurin osa. Nuoria oli melko vähän. Keski-ikäisiä sentään jonkin verran. 

  Heikki täyttää ensi vuonna 80 vuotta. Se näkyy kyllä. Ääni alkoi avautua vasta ensimmäisen puoliajan loppupuolella. Yksi sanojen unohduskin tapahtui. Se on ymmärrettävää. Power Band oli erinomainen. Kahdeksanmiehinen ryhmä pisti välillä sellaisen menon pystyyn, että alta pois. Kyllä Jarmo Nikku on kitaristien aatelia. 

  Konsertin biisit olivat enimmäkseen viime vuosituhannelta, vain muutama uudempi oli mukana. Sopi hyvin ikäjakaumaan. Suuret hitit saivat kyllä porukan mukaansa, puhelimien taskulampuille tuli käyttöä. 

  Kaiken kaikkiaan ihan hyvä keikka. Vaikka Heikki on tullut monesti nähtyä, ja paremmassa vireessäkin, niin jotenkin tuli tunne, että tämä kerta jää viimeiseksi. Kyllä miestä todella paljon arvostan. Ja jotenkin, maailman pahuuden edessä, sai uskoni hyvän voittoon palamaan, kun katsoin, kuinka Heikin pasifistiset jutustelut biisien välillä, kantaaottavat sanoitukset, maailmaa parantavat biisit, saivat varttuneen, monet parhaimpiinsa pynttäytyneen, kovin keskiluokkaisen oloisen yleisön kokonaisuudessaan mukaansa. 

  Illan päätteeksi oli vielä ilotulitus. "Heikin kunniaksi", sanoi paikan omistaja Tuomas Hoikkala, mutta varmaan myös siksi, että illan jälkeen sulkee Taidekeskus Salmela ovensa tältä kaudelta.

  Kyllä tänne tullaan ensikesänäkin, jos sopivia esiintyjiä on paikalle haalittu. Minulle tulee sähköpostia Salmelasta, joten kun esiintyjät alkavat selvitä, saan siitä tiedon. Heikin konserttiinkin olisi muuten varmaan ollut vaikeaa saada lippuja, ainakin A-katsomoon.

  Huomenna taas saareen. Siellä odottaa mm. nurmenleikkausta ja verkkokalastusta. Aamuisin, kuntopyörää polkiessa, saattaa vaikka Hectoria kuulokkeista kuulua.