Eilen oli tarkoitukseni ryhtyä moottorisahailemaan, mutta paikat tuntuivat niin kipeiltä, että pysyttelin normaaleissa talonmiestehtävissä. Aloitin myös kipulääkekuurin, joten tänään hieman totuttelin sahan pärinään. Siitä lisää tuonnempana.
Eilinen aamupäivä oli pilvinen, kuten on tänäänkin. Puolenpäivän jälkeen alkoi pilviverho repeillä. Kun naapurien kanssa puoli kahdelta pilkille dallattiin, oli aivan sininen taivas.
Hienoa oli jäällä istuksia. Onkiakin uittelimme, muutamia reikiä kairasimme. Hannu sai yhden läpinäkyvän ahvenen, Hilpalla oli yksi epävarma nyky, minulla vähän hiljaisempaa. Mitä sitten? Ei mitään. Aika kului rattoisasti rupatellessa.
Tänään sitten aloin sahamieheksi, koska paikat tuntuivat melko kivuttomilta. Kaksi tankillista bensaa poltin. Sitten alkoivat hartiat ja selkä muistutella, taukoa ehdotella. Tottelin heitä. Reilusti yli puolet männyn rungosta sain pätkittyä. Huomenna on runko jo paljon ohuempaa sahata, mutta oksat eiku isonevat.
Iltapäivällä lähdetään jäälle tassuttelemaan. Toivottavasti taivas selkeää. Sitten kahville. Hilppa oli leipaissut kakun sillä aikaa, kun minä puita nahusin.
Sitten lauantain kysymykseen. Oikeastaan parikin mieltä askarruttaa.
Ensi laajempi, kaksiosainen. Onko maapallon kaikissa maissa samanlainen urputtajien kansanosa? Ja jos on, niin entä jos he käyttäisivät saman tarmon ja energian lajitteluun, kierrätykseen, ylipäätään ei egologisiin, vaan ekologisiin tekoihin kuin päättäjien arvosteluun ja kelvottomien ohjeiden jakamiseen? Eikö planeettamme olisi sitten joskus, kun korona on vain hiipuva muisto, paljon parempi paikka ihmisten elää?
Toinen kysymys on seuraava. Uskaltautuuko huomenna yhtään virpojaa Saarelan pirtinoveen kolkuttamaan? Sikäli koskettava kysymys, että ei ainoaa karkkipussia, suklaamunaa lain, muistettu mukaan ostaa. No jos tulee, virpojia, toivottavasti he suostuvat työnsä tekemään laskua vastaan. Tuskin heillä kortinlukijaa kuitenkaan matkassaan on.
Jälkimmäisen kysymyksen voi toki ohittaa turhanpäiväisenä löpinänä. Ei Saarelassa ole koskaan virpojia näkynyt. Noidista ei ole takuuta, mutta ei niitäkään ainakaan vuoden 1956 jälkeen. Kai?
Huomenna on siis palmusunnuntai, virpomispäivä. Ja kellot on aamuyöstä rukattu kesäaikaan. Ei tuosta turhasta manooveristä tunnuta eroon pääsevän. Tässä kaikille maailman kaiken maailman arvostelijoille vinkki: Ryhtykää kesäaikakäytäntöä vastaan pullikoimaan, niin olette kerrankin asialla!
Näitä mietti metsurin näköinen mies. Valokuva joskus valehtelee. Peppehän se siinä vaan on.
PS. Tuo visiiri ei liene luvallinen turvakäyttöön maskipakon toteutuessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti