VAPAA ILTAPÄIVÄ

  Kun sauna oli valmis, testattu, purkujätteet korjattu pois, muutamia hortonomisia manööverejä tehty, soimme itsellemme vapaan iltapäivän. Lämpötila lähenteli hellelukemia, melkein rasvatyyni järven pinta, päätettiin lähteä Puumalaan jäätelölle. Lietvesi avautui tosiaan harvinaisen tyynenä.

  Olen noita maisemia katsellut lukuisia kertoja, mm. Hanelin kanssa uistellessa, eikä koskaan ole näin tasaista ollut. Kerran jouduttiin Hilpan kanssa kuvan paikkeilta kääntymään takaisin, kun vastatuuli äityi vallan navakaksi. Mutta nyt oli ilo ajella!

  Pitää oikein laittaa selfie vapaapäiväläisistä. 

  Sellaiset viiskyt minuuttia, matkanopeudella, kestää matka Puumalan satamaan. Hiljaista oli, ei vielä ollut turistilaumaa, ei juurikaan veneitä vierasvenelaiturissa. 

  Kahvit ja pulla nautittiin satamaravintolassa. Iso terassi, me ja alkuun yksi muu asiakas. Sentään kaksi pariskuntaa ilmaantui lisää sen puolituntisen aikana, mikä terassilla viivyttiin.

  Sitten pasteerailtiin hieman rantaa edestakaisin. Ei mitään uutta nähtävää. Paitsi se, kun luotsi nousi melko (olosuhteisiin nähden) suureen rahtialukseen saattaakseen sen salmen läpi.

  Laiturissa oli myös pari, joskin kokoluokaa, tai ehkä useampaa, pienempää paattia. Alla toinen. Ja todisteena paikasta silta.

  Toinen oli torin kohdalla parkissa. Käsittelin kuvan vanhan malliseksi, sillä se sopii tyyliin.

  Vielä ostettiin kioskilta jäätelöt, ne syötiin penkillä innokkaiden varpusten ympäröiminä. Sitten paattiin, nokka kohti Avokasta. Täytyy sanoa, että halvempiakin jäätelöitä on tullut syötyä. Mutta pitäähän sitä joskus repäistä. Ainakin, kun repäisyt ovat näinkin maltillisia. 

  Rokansalon ja Rokansaaren välissä huomasi myös sen, että ei ole lomakausi vauhdissaan. Mantereen puolella pilvin pimein mökkiläisten veneitä, Rokansaaren laiturit melkein tyhjinä.

  Vielä vähän sauna-asiaa: Bastu tosiaan valmistui aikataulussa jota ei ole. Vajaat kaksi päivää sitä pusailin; purin, kokosin ja kasasin. Kun ei tullut yllätyksiä, sujui homma suunnitelusti. 

  Kikka-lauteet lämpökäsitellystä haavasta saunaa tuli. Hieman päänraapimista oli lauteitten läjäämisessä, sillä ohjeet eivät olleet luokkaa "IKEA", jossa jokaisen ruuvin paikka on osoitettu nuolella. Ohjeissa sanottiinkin, että tilanteen mukaan, sillä jokainen sauna on erilainen. Loppupeleissä selkeä se kuitenkin oli, lauteen pystytys. Mutta ei mikään suitsaithomma kuitenkaan. No, kaikkeen pyrkii menemään oma aikansa. 

  Hilppa vielä käsitteli lauteet, pesupenkit, ja pesupaikan uudistetut seinät parafiiniöljyllä. Kun öljy oli imeytynyt ja kuivahtanut, kiukaaseen tulet, pientä lämpöä jonkin aikaa, sitten pökköä pesään, saunomaan. Mukavalta tuntui. Vaikka kuten jo sanonut olen, eivät löylyt sen kummemmaksi muuttuneet. Mutta kyllä kun työn on tehnyt, on mukavaa nautiskella tuloksesta. Ja sallittua, uskon?

  Tällään lopuksi vielä kuvan saunasta. Kuvan, mistä näkyy, että lauteitten sivu- ja taustaseinä oli ennen peitetty paleelilla. Hirsiseinä on eri tavalla päivettynyt, mutta muutama vuosi, niin eroa ei huomaa. 

  Eikä ainakaan minua haittaa, vaikka huomaisi. Ihmettelen vaan, miksi seinät on muinoin pitänyt verhota? Puhtaanapito? Pihka? Muoti ja aikansa tapa? Niin, tai näin, onneksi oli hirsi hyvänä säilynyt. Oli koolattu siten, että tuuletus pelasi. Se olikin se kysymysmerkki, pelko yllätyksestä. Yllätykset ovat usein piristäviä, niin tietysti nytkin. Jos ajattelee, että yllätys oli se, kunka hyvässä kunnossa piilossa yli 60 vuotta viettänyt hirsi oli pysynyt. Jos yllätys olisi ollut päinvastainen, ei se isommin olisi piristänyt. 

  Tästä tuli taas lähes kuvakirja. No, kirja, ku kirja, seppä Liikasta mukaellen. Sepällä nimittäin kävi joku mies muinoin teettämässä pienen homman. Kun tuli maksun aika, kysyi Markus-seppä nimeä kuittiin.

  "Mansikka", vastasi mies.

  "Mansikka, heh heh, Mansikka" hekotteli seppä. "No, nimi, ku nimi", topistautui hän viimein kuitin tekoon. 

KOLEAA MUTTA TUULISTA

  Vaihtelevia ilmoja on pidellyt. Joka toinen päivä sataa, joka toinen paistaa. Tuuleskelee. Viileänä on pysytellyt keli. Iiris on joutunut välillä puuhaamaan sisällä...

  ...välillä on päässyt ulos temmeltämään. Temmellystä on silloin piisannut niin, että keppihevonenkin on väsähtänyt. Keinuun tietysti. Leikkiiköhän keinuhevosta?

  Tiistaista lähtien on luvassa parannusta, jopa hellelukemia. Tiilikaiset joutuvat tosin lähtemään tänään Espooseen, joten he eivät voi jäädä odottelemaan veden lämpenemistä. Tosin ei kylmä vesi ole Iiristä pahemmin haitannut.

  Eilen oltiin Annin ylioppillaaksi valmistumista juhlimassa. Anna haki Jonin Mikkelistä, jonne hän tuli bussilla. He ajoivat sieltä suoraan Piskolaan. Iiris, Hilppa ja minä sörnäytettiin veneellä. Viiden sekuntimetrin tuuli ei ihan kamalasti ryttyyttänyt.
  Juhlapaikalla oli porukkaa aika lailla. Ja tarjottavaa ylenmäärin: Graavisiiasta lohirullaan, lihapullista hirvipaistiin, salaateista ja tykötarpeista puhumattakaan. Ja kahvin kera kakkua monenlaista, pikkuleipää valita asti. Juhlinnan kohde ehti välillä tarkastamaan, että vierailla on lautaset täynnä apetta...

    ...läyhkeen väliaikaisesti hiljennyttyä istathtaa hetkeksi. Siinä serkut..., eikäku pikkuserkut..., eikäku siltä väliltä. Ja samassa sävyssä.

  Tiesittekö, että lyyrän kerrotaan Hermeksen keksineen heti synnyttyään. Lapsineroksi voi Hermestä mainita, jos on totta. No, niinhän ne jumalat kai usein ovat? 

  Minäkin sain lyyrahattua ennen lähtöämme kokeilla. Kun jäi oma aikanaan hankkimatta. Omaa hölmöyttään ja lapsellisuuttaan jäi. Mutta nyt sain balsamia haavoihin. Vaikka ei tuo hattua kummemalta tuntnut, lyyralakki. Oma kesälätsä on astetta istuvampi. Annista myös?

  Tänään taas sataa. Puoleenpäivään asti on niepreetä. Iltapäiväksi poutautuu, sopivasti kuljetuksen kannalta. Tiilikaisten kuljetuksen autolle. Niin, ja grillauksen. Paitsi, että ei taivasalla tietenkään tarvitse grillailla. Mahat pullollaan possun sisäfileetä saavat Tiilikaiset porhaltaa kotiinsa. Sekä maissia, Iiriksen ja Jonin lempparia.

  Huomenna hyökkään saunan kimppuun. Toivottavasti ei löydy yllätyksiä. Tuskin. Hilppa varmaan ottaa harsot pois perunalta ja herneeltä, multaa potun. Hyvin ovat lähteneet kasvamaan, eilen kurkattiin.

  Loppuviikosta, viimeistään, uudistetaan lauteet. Ja lähdetään lauantaina, tai sunnuntaina, puhtoisina henkilöinä käymään Hollolassa.

DEN GANZEN TORSDAG

  Se on den ganzen torsdag, eli koko Donnerstag, tutummin helatorstai. Kaunis ilta eilen, kaunis aamu tänään. Kaunista päivällä myös. Tuuliseksi vaan heittäytyi. Aamusta laittelin kasvihuoneen. Oikea mahtiansari: 1,17 m² pohja-alaa!

  Kuten kuvasta näkyy, loppui maali, mutta sain parahultaisesti ansarin taustan rasvattua. Istussäkkiin Hilppa istutti kaksi tomaatin tainta. Kolmelle on säkissä paikka, mutta puutarhalla, kun taimia ostimme, sanoi itse omistaja, että ei kannata laittaa, kuin kaksi. Kaupalliselta kannalta ei hirveän järkevää. Toisaalta: rehellinen yrittäjä. Hienoa. Kaikella kunnioituksella yrittäjiä kohtaan, mutta toisenlaista käyttäytymistä olen ollut joskus huomaavinani. 

  Tuossa pöntössä vasemmalla nurkalla on talitiasen pesä ja poikaset. Aivan pöntön takana on lähinaapuri. Seinällä on poikittain toinen osa alumiinitikkaista, ja räksä on duunannut sen päälle, aivan kiinni pöntöön, oman pesänsä. Ei ihan ghetto vielä, mutta tilaa on vähän harvempaankin asuttaa. 

  Anna ja Iiris tulivat kahden maissa. Iiris mittaili ensitöikseen pihamaan leveyttä, jotta mahtuuko siihen keppihevosradan rakentamaan.

  Nälkä kurni kaikkien mahassa, joten savupönttö vireille. Tuuli melko navakasti lounaasta, joutui vähän suojaa laittelemaan.

  Ihan kelvollista tuli, Lidlin matalikolta pyydetystä lohesta. Kun kalat haikuuntuivat, keitteli Hilppa potut kesäkeittiössä. Kesän ensimmäiset uudet perunat, Lidlin pellosta. Ja ensimmäinen kokkaus uudella kaasukeittimellä, Motonetin pajalta.

  Ruoka nautittiin kesäkeittiössä. Juuri ja juuri tarkeni. Ulkona paistoi, mutta tuuli viilensi niin, että sisällä parempi.

  Kuvassa näkyy taustalla Aarno Karimon v. 1934 Suomen historialliselle kuvastolla taiteilema KÄRÄJÄT KEHÄKIVILLÄ. Taulu on peräisin Hauhalan vanhalta kansakoululta. Taina sen pelasti, lahjoitti  minulle. Sen paikka oli verannalla ennen sen saneeraamista. Sitten taulu joutui vuodeksi naftaliiniin, kaivettiin nyt esiin. Täällä se on oikeassa paikassa. Pysyy mieli puhtaana pahoista aikeista, ainakin ateria ajan, kun kuvaa katselee.
  Nyt ollaan jo kahvit päälle juotu. Tuoreella raparperipiirakalla, tietty. Naisväki huitelee pihalla. Minä rauhoitun päivän askareista kirjoittamalla.

  Joni tulee lauantaina. Sitten mennään porukalla Annin ylioppilasjuhliin. Sunnuntaina pitää Tiilikaisten tietysti lähteä Espooseen. Me jäädään tänne, istutuksia vaalimaan. Ja saunan tuunaus tekemään. Ja nauttimaan olostamme. Nimittäin tiistaina on alkaa lämmetä. Jos povaukset oikeaan osuvat. Että kyllä kelpaa, huru-ukkojen ja -akkojen saaressa asustaa.

  Kohta pitää lähteä korjaamaan romppeita pois pihalta, laittamaan peite veneeseen, valmistelemaan sauna. Niin, ja kesäkeittiön aukkoon pitää laittaa pressu. Linnut meinaavat tilan muuten äkisti vallata. Jotkut tirpposet ovat heti pesän teossa. Liekö mattimyöhäisiä, vai joko on toinen laaki menossa? Pääskyset etsivät myös majapaikkaa. Puuliiteri on ehdolla ja isäntäväen hyväksymä. Mutta kun aamupäivällä oli venevajan ovi pari tuntia auki, heti olivat mestaa tutkimassa. Kesäkeittiöm katonraja kiinnostaa myös joltisesti. Mukavia elikoita pääskyt ovat, mutta eivät oikeastaan kesäkeittiön suositeltavia asukkeja. Paskovat, ajattelemattomat. Suoraan pesästä ruikkivat poikaset. Jos sattuu pesä olemaan pöydän tai grillin päällä, niin ei mene pasmat yksiin. Siis suljemme mahdollisuuden moiseen asumismuotoon pois.
  Loppukappale jatkui näköjään hieman, mutta nyt lähden puuhailemaan jo kerrotut hommat.

VOITTO ON MUKAVAA, MUTTA...

  Suomesta sitten leivottiin maailmanmestari. Kova suoritus jätkiltä ja kunkulta. Kuningatarta ei tainnut joukkeessa olla? No, olihan jokeri.
  Voiton kestää, se on mukavaa. Voitttojuhlan torilla pillin vislattua kestää myös. Ja tulojuhlan joukkueelle. Mutta ylenmääräistä suitsutusta, asiaa koskevien uutisten ja meemien jatkuvaa jakamista, ei meinaa kestää. No, on siinä se hyvä puoli, että ei tartte kestääkkään. Itse voi päättä, mitä katsoo, minkä sivuston avaa. Mutta kuin tulee välillä fb avattua, katsottua, josko jotain tähdellistä olisi, niin johan tulee mörköä! Vaikka ei ystävämääräni kovin suuri ole. Vaan kun on muutamassa ryhmässä, niin tavaraa piisaa.
  Olisiko kuitenkin niin, että olen vain kade, kun en itse ole makoisaa mörköjuttua keksinyt jaettavaksi? Tiijä häntä? Mutta kova teko se Leijonilta joka tapauksessa oli! Että antaa sitten mennä, suitsutuksen ja toinen toistaan vitsikkäämpien postauksien jakamisen. Koetan surffailla valikoivasti.

  Me tulitiin eilen taas saareen. Auto oli niin Turusen pyssynä, että ei puhettakaan puutarhalla käynnistä matkalla. Joten toimme lastimme perille, lähdimme heti takaisin baanalle ja Kangastalon puutarhalle. Kyllä siellä on tavaraa. Satoja amppeleita, lukemattomia kukkia, joukottain taimia, you name it! Valinnan vaikeus meinaa iskeä, lähinnä amppelien kohdalla. Löytyivät lopulta sopivat,  mieleisiä olisi ollut vaikka kuinka.

Lumihiutale aitalle. Huomioikaa kesäkeittiön aukon pressu!

Perinteisesti maljaköynnös sisäänkäynnin eteen. Tällä kertaa valkoinen. 

Pelargoniat saunalle, myös perinteisesti.

Pataan tuli peargonioita ja murattia.

  Sitten vielä hankittiin kurpitsan, kesäkurpitsan, tomaatin, ja persiljan taimia. Kurpitsat on nyt istutettu, harsolla suojattu. Tomaatit saavat olla vielä sisällä ruukussa. Vähän saisi lämmetä ennen istutusta.

  Pihatöiden ohella tehdä näppäsin purkutavarasta halkorantteelle katoksen. Niin, ja pressusta myös. Jos ei ihan maankaato kaakkoismyräkkä nouse, saattaa siinä kestää paikallaan. Mutta jos tulee sellainen, kuin oli viime juhannuksena, vaanii vaara, että katos, tai ainakin katoksen katto, löytyy Hanniloiden tontilta! Jos myrskyltä säästyy, niin on hyvä paikka puitten kuivua. Kun joku vaan pilkkois!

  Vielä palaan sunnuntaihin. Tiilikaiset käväisivät meillä. Syötiin, juotiin kahvit, lähdettiin Elinaa tapaamaan. Ihan pirtsakkana äiti oli. Istui aurinkolasit päässä aulassa muutaman muun asukin kanssa, kun saavuttiin. Mentiin hänen huoneensa juttelemaan, koska tihuutteli, eikä siten voitu ulos lähteä. Siinä neljä sukupolvea ja 202 vuotta kuvassa. Noista vuosista on Elinan osuus 47,5 %, Hilpan 32,2 %, Annan 18,3 %, ja Iiriksen 2 %. Koska naisten ikää ei saa paljastaa, tein sen kiertotietä. Siitä vaan laskemaan!

Ei kauaa jaksanut äiti olla ilman lasejaan. Kovasti hän on niihin kiintynyt. Vaikka ei tuolloin taatusti ollut vaaraa häikäistymisestä.

  Nyt suostui hän laittamaan jo aiemmin tuomamme kesähatun päähänsä. Oiken iloissaan laittoi. On näet pitänyt pipoa, itse tekemäänsä, koko ajan. Näköjään muoti on muotia, ikään katsomatta. 

  Tässä on päivän duunit duunattu. Saunaa lämmittelen, kirjoitan. Aurinko näyttäytyy ensi kertaa tälle päivälle. Pian päästään saunaan. Joten lopettelen tähän.

PITÄÄ OTSIKOKSI LÄTKÄSTÄ: LÄTKÄSSÄ LÄTKÄÄN

  Meinaa viime vuodet melko kyynisesti lätkän mm-kisoihin, kilpaurheiluun ylipäätään,  suhtautunut degeneroitunut rakennusmestarikin innostua. Melkoisia suorituksia suuria meriittejä vailla olevilta pelaajilta. No, on valmentajalla toki meriittejä. Siinä yksi, ja iso, syy menestykseen. Jalonen on jalostunut entisestään. Eilen oltiin taas ikuisen probleeman äärellä: "Mitä tapahtuu, kun vastustamaton voima kohtaa järkkymättömän esteen." Niinhän siinä tapahtui, että toinen ehdottomista selviytyjistä joutui taipumaan.
  Kapteeni Marko "Mörkö" Anttilan rooli joukkueelle on ollut valtava, ja on vahvistunut peli peliltä. Vaikka unohdetaan Ruotsi-ottelun tasoitus ja Venäjä-matsin voittomaali, niin miehen väsymätön puurtaminen ja vastustajan häiritseminen on ollut kullanarvoista katseltavaa. Toivottavasti tuo työ tosiaan palkitaan kullalla.
  Saattaa olla, että tänä iltana moni eurovaalien tulosiltaan henkisesti valmistautunut joutuu vaihtamaan kanavaa. Se on todettava, että vaarallisen hyvältä Kanada vaikuttaa. Tsekki oli heppoinen vastus kanukkien käsittelyssä. Lisäksi alkusarjan tappio Suomelle varmasti nostaa Kanadan joukkueen voitonnälkää. Mutta kuten sanottua, ihmeitä voi tapahtua, kun vastustamaton voima kohtaa järkkymättömän esteen. On jo muutaman kerran tapahtunut, miksei taas?

  Mitäs muuta maailmalla tapahtuu? Ei näytä ihmeitä tapahtuvan. Jääkiekko ja euro-vaalit hallitsevat kotimaista mediaa. Jos haluaa laajemman kuvan tapahtumista pallollamme, pitää käydä selaamassa muiden maiden mediaa. En kyllä viitsi, mutta uskon, että Gambian, Surinamin, tai Bhutanin lehdet eivät hehkuttele jääkiekolla, ennakoi euro-vaaleja. Kaikella on aikansa, kaikella on paikallisuutensa, kaikella uutisarvonsa, arvo, mikä on sidottu tiettyihin peruskohtiin. Ei Suomessa, ei Euroopassa, ainakaan tavallisen tallaajan kohdalla, varmasti herätä isoa mielenkiintoa tieto Afrikan Unionin poliittista kuvioista ja Gambian rajanaapureiden lukumäärästä (vain Senegal), Surinamin poliittisista kuvioista (luulen, että aniharva tietää edes Surinamin pääkupungin nimen: Paramaribo), tai Bhutanin panoksesta Himalajan seudun jousiammuntakisoista. Jos asioita suhteutetaan, niin Euroopassa ja USA:ssa sekä Kanadassa, alueilla, missä jääkiekko ja eurovaalit jotenkin noteerataan, asuu noin 1 100 000 000 ihmistä, mikä on vajaa 15 prosenttia pallomme väkiluvusta. Karkea, ei mihinkään perustuva, veikkaukseni on, että enemmän kuin 15 prosenttia, ihmistä ei ole ikinä edes kuullut jääkiekosta, eikä saman verran asukkaista ei tiedä mitään Euroopasta. Joten hehkutetaan Leijonia, nautitaan menestyksestä, kun sitä tulee, mutta muistetaan, että ei se loppujen lopuksi niin kovin tärkeää ole. Kyllä muinaiset kiinalaiset asian oivalsivat: "Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä." Muuten, kiinalaisista viisauksista yksinkertaisuudessaan nerokas on sanonta: "Jos et tiedä tietä edessäsi, kysy neuvoa vastaantulevilta."

  Nyt, kun asioiden suhteuttanminen on todettu yhtä tärkeäksi, kuin vodka-martiinin sekoitus (vodka : martiini = 2:1, makuasiaksi jää, haluaako sen sekoitettuna vai ravistettuna) voidaan päivittää tilanne. Eilen tultiin Hollolaan. Nurmikkomme loisti siistinä ja vasta leikattuna. Kiitos, hyvät naapurit!. Muutamia hankintoja tehtiin. Tänään käyn vielä muutamassa kaupassa. Ovathan lähes kaikki puodit nykyisin aukin sunnuntaina.
  Anna, Joni ja Iiris ovat Lahdessa, Aija mummilla. He tulevat meille aamupäivällä. Syödään yhdessä, joudaan kahvit. Mennään sitten porukalla tapaamaan Elinaa. Tiilikaiset lähtevät varmaan sietlä Espooseen.

  Huomenna taas suunta Anttolaan. Mikkelissä pitää mennessä ruokaa haalia, Joretuotteelta hakea tilattu pressu kesäkeittiön aukkoon. Vielä matkalla poiketaan Kangastalon puutarhalla Parkkilassa. Kolme amppelia, tomaatin-, kurpitsan-, kesäkurpitsantaimia, ehkä jotain muutakin, sieltä ostetaan. Kangastalon puutarha on ollut vuosikausia käyntikohteena. Aiemmin lähinnä kukkia, nykyisin myös kotitarnekasvattajalle tarpeellisia hankintoja. Paikka on hyvä; hinnat sopuista, valikoima laaja. En tiedä, mitä amppelit maksavat heidän torimyymälässään, mutta puutarhalta ostettuna ne ovat sellaiset 30-50 prosenttia halvempia, kuin esim. Lahden torilla. Se täytyy muistaa, että käteiseen pitää varautua. Taitaa olla harvoja tuon kokoisia yrityksiä, mitkä eivät hyväksy muuta, kuin selvää rahaa. Tai kyllä heiltä pankkisiirronkin saa, jos cash on finaalissa.
  Jos vielä muistan, käyn Anttolan Kone- ja Urheilusta lunastamassa muutaman Hauhalan kalastuskunnan verkkomerkin. Niitä ei keväämmällä vielä ollut, Pitkälahden merkit jo aiemmin sain ostettua. Hauhalan merkkejä ei kovin usein tarvita; kalastus tapahtuu pääosin Pitkälahden vesillä. Mutta merkkien merkitys paljastuu alempana, kohdassa "Tiistaina laitetaan..."

  Huominen menee tietysti matkustaessa ja asioiden hoidossa. Ehkä ip. rakentelen tomaatille suojaa piha-aitan länsipäätyyn. Istutussäkkiin on tarkoitus muutama taimi laittaa kasvamaan. Ehkä ei ihan vielä, mutta hyvä tehdä olosuhteet sopiviksi ajoissa.

  Tiistaina laitetaan naapurin kanssa kokeeksi muikkuverkot Potinlahden syvänteeseen. Norpparauhoitus sallii alle 22-millisten verkkojen pidon. Se on hänessään, tuleeko sieltä mitään, ainakaan mujeita. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Asioiden suhteellistamisen nimissä arvelen, että maapallon väestöstä  noin 0,4 prosenttia tuntee muikun. Arvio perustuu olettamaan, että muikkutietoisia on sellaiset 30 miljoonaa (Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Balttian maissa ja Saksassa, satunnaisesti muualla. Eli 7 500 000 000 / 30 000 000 * 100 = 0,4).

  Mietin, että en taida kuitenkaan aloittaa saunaremppaa tulevalla viikolla. Tiilikaiset tulevat ensi viikonlopuksi saareen. Anna ja Iiris jo ehkä torstaina. On aina olemassa mahdollisuus, että jotain odottamatonta ilmenee. Ehkä parempi olla ottamatta riskiä. Toki pientä sellaista, mutta... Ehtii sen "pyhän paikan" tehdä seuravalla viikollakin. Ja silti ollaan edellä aikataulusta jota ei ole.

  No niin, katsokaahan lätkää, asian itselleen tärkeäksi kokevat, surffatkaa kanavilla. Jotenkin ne sitten päättyvät, kisat ja vaalit. Ja eläkää yltäkylläisesti, kuin nuo mitkä lienee voikukassa.

MAALEJA SIELLÄ, MAALEJA TÄÄLLÄ

  Pari päivää on kulunut aittaa maalatessa. Tänään tuli iltapäivällä sateen uhka todelliseksi, joten lopetin. Hyvällä mallia työ on. Seinät on värjätty lukuunottamatta hirsiaitan päätyä ja takaseinää. Se sentään imaisee väriä, 1918 rakennettu hirsiseinä! En tietysti pysty valalle rakennusvuodesta menemään, mutta seinään on tuo vuosiluku kaiverrettu. Eli aitta on seissyt jossain muualla, siirrertty tänne -30-, ja 40-lukujen taitteessa.
  Koska seinämaalia ei ole enää kuin pari litraa jäljellä, siirryn huomenna värjäämään etupuolen tolppia, sekä vuori-, ja räystäslautoja. Seinämaalia pitää hommata lisää, jossain vaiheessa, sillä talon takapuolesta jäi viime syksynä osa maalaamatta. Mutta ei ole kiirettä. Maalaan loput, kun sopiva aika tulee.

  Maalien kanssa on touhuttu myös Slovakiassa. Suomi meni häviämään Saksalle. Häviäähän sitä, kun ei osaa paikoista ja painostuksista huolimatta maaleja tehdä.
  Jäähyihin eivät Leijonat kaatuneet. Siinä suhteessa kurinalaisesti ovat pelanneet. Hyvä niin: ei Kaapo Kakko sentään Kainalniemen Ankkurien (vai oliko se Kainalniemen Kiri? Muisti alkaa sassaroida) ja Suomen monien maajoukkueiden ylittämätön tähti Elmo ole! Nimittäin kun Elmo pelasi jääkiekkomaajoukkueessa, oli taktiikkana, että Suomella on mahdollisimman monta miestä jäähyllä, jotta Elmolla olisi tilaa pelata!
  Asiasta aasinsiltana: tiedättehän, missä kentässä Kaapo pelaa? No tietysti Kakkosessa! Eihän hänen sukunimensä suinkaan ole Ykkö.
  Jos tuo oli aasin riippusilta, niin tässä tulee aasin painisilta lätkään. Kun eilen avasin toosan ennen pelin alkua, siellä oli Ostos-tv menossa. Jotain voidetta  mainostettiin. Ihmevoiteen kehuttiin nuorentavan kymmenen vuotta kuudesskymmenessä sekunnissa. Uskokoon, ken tahtoo. Hieman skeptinen olen. Sitä ainakaan en usko, että jos voidetta vetelee minuutin välein viisi kertaa, niin nuorentuu viisikymentä vuotta viidessä minuutissa. Hienoahan tuo olisi; minustakin tulisi hetkessä autokouluikäinen.
  Tosiaan, 50 vuotta sitten olin autokoulussa. Suur-Savon Autokoulussa. Ja 50 vuotta sitten oli keskiolut ollut kauppojen hyllyillä monta kuukautta. Ja minun piti tuotattaa janojuomat muilla, vielä vajaan kuukauden ajan. Onneksi Riti oli maaliskuussa saavuttanut oluen ostoon oikettavan virstanpylvään, joten ei hätää.

  Jääkiekkoon vielä. Nyt ne ottelut vasta alkavat. Ja vastassa on Ruotsi! Jos Kaapo yltyy lähellekkään Elmon tasoa, kyllä naapuri kaatuu. Tai jos koko joukkue pelaa taitojensa ylärajoilla ja alkupelien hengellä, niin hyvin käy. Muuten saattaa tulla noutaja.

  Lauantaina on aikomus lähteä käymään kotona. Maanantaina takaisin. Normaali huoltokäynti, sekä vähän siistimpää vaatetta mukaan, sillä Annilla on ylioppilasjuhlat 1. kesäkuuta. Vähän siistimpiä siksi, että paljon siistimpiä ei ole. Mutta ei ihan reisitaskuhousuissa ja ruutupaidassa taida iletä juhliin mennä.
  Kuten sanottua, aika rientää. Anni kirjoitti, Katriina menee lukioon. Pian ovat Taina ja Haneli samassa asemassa kuin me, kahdestaan. Minkä nyt pari koiraa louskuttamassa.

  Lämmintä on viime päivät ollut. Nyt taitaa viiletä. Mutta ehti mansikka portaiden juurella kukkaan. Sen noteerasi kärpänen myös. Tuli kesä ja kärpäset, antakaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

  Portaiden halkeamasta kasvaa tällainenkin pikkukukka. Mikä lienee, mutta kuten totesin: antaa kukkia.

    Ei se taida sadetta kuitenkaan hieroa. En kuitenkaan ryntää maalipurkkia avaamaan. Keitän kahvit, lämmitän sauna.
  Kun aasinsiltoja ollaa äleydytty käyttämän, niin menköön. Sauna laudepaketti on ilmoitettu olevan Kaukokiidon terminaalissa. Eli ei kestä monta päivää, kun se on täällä. Pääsen siis samoilla säpinöilla tekemään saunarempan ensiviikolla. Löylyt ei tietenkään parane, sillä joos ne paranisivat, olisivat pilalla (jos tunnistatte häivähdyksen omakehua, olette oikeassa). Mutta siistiytyvät paikat. Vaikka vastahan minä kolmisenkymmentä vuotta sitten lauteet uusin. Tai ehkä kolkytviis? No, ei mikään ole ikuista. Paitsi timantit, sanotaan. Mitenkä muuten käy timantille, jos maailmankaikkeus jossain vaiheessa alkaa kutistua, ja palaa alupisteeseen? En tiijä, enkä jaksa miettiä.

KAIKKI ON VINOSSA

  Viimeyönä, kun melko mitäänsanomaton lätkäpeli oli loppunut, ja lähdin iltapissalle, huomasin kuun kollottavan kaakon suunnan taivaanrannalla. Käväisin kameran, menin rantaan ikuistamaan. Tuollaselta näytti maisema:

  Eilen oli vapaapäivä, en työhommiin puuttunut nimeksikään. Kului se aika niinkin. Grilliaitta uudistettiin kahteen kertaan. Päivällä grillasin kanaa, syötiin paikan päällä.

  Aika sitkeän kukkakimpun olin äitienpäiväksi Hilpalle ostanut. Muutaman ruusun siitä joutui poistamaan, mutta muuten terhakkaana juhlisti puska ensiateriaa. 

  Toiseen kertaan uudistettiin paikka iltapäivällä. Taina, Haneli, Anni ja Katriina tulivat työmme tuloksen tarkastamaan. Tarkastivat ja hyväksyivät. Hyväksyivät myös Hilpan kesän ensimmäisistä raparpereistä lohtiman piirakan. 

  Kun siinä istuksittiin turisemassa, tulin jossain kohtaa sanoneeksi, että täällä on kaikki vinossa, niin talossa, kuin kesäkeittiössäkin. Eli jos joku näkee jonkun suoran paikan, se on sattumaa.

  "Joo", tokaisi Haneli. "Jos joku kohta ois vaaterissa, tahi pystyssä, pistäis se heti silimään, häirihteisi sen verra, että oisit sen jo aikaa korjanna. Vinnoo korjanna, tietennii."

  Sellaista se on vanhojen rakennusten kanssa. Ei kannata liika hienostella, olkoot mukavasti viksallaan. 

  Sen verran työhommiakin tehtiin, että käytiin naapurisaaressa jeesaamassa. Tai Haneli jeesasi, minä peesasin. Asia meni näet niin, että Juhan kanssa oli ollut puhetta muutaman puun kaatamisesta mökin takaa. Vain nurin, hän hoitaisi loput, valmiin tuotteen liiteriin. Minä kävin ap. katsomassa tilannetta. Sakea männikkö, kaadettavaksi aioitut tukkikokoisia. Minä tein samoin, kuin Juha: nostin kädet pystyyn. Liian vaativia kaadettavia, koska konkeloon jäämisen vaara oli ilmeinen. Tiesin, että Haneli oli tulossa, soitin hänelle saman tien. Kerroin tilanteen, sanoin, että ota saha mukaan, kun omallasi tykäät työjellä. Niin, ja vänkäri myös. Velipoika lupasi niin tehdä. 

  Kun olimme kahvitelleet, aikamme turisseet, vinoudet käsittelleet, lähdettiin savottaan. Siinä ei kauaa nokka tohissut: Haneli rysäytti puut nurin, me Juhan kanssa seisottiin taka-alalla. Minä vähän lähempänä, Juha reilun turvaetäisyyden päässä. Nyt on naapurilla polttopuusouvia hetkeksi aikaa. Ja sen jälkeen polttopuita, pitkäksi aikaa. Täytyy sanoa, että kun on ammattikäyttöön tehty saha, muutaman kymmenen vuoden kokemus puun kaadosta, homma käy, eikä käyskentele. Sinne rojahtivat rungot haluttuun väliin, vaikka vähän sivutuultakin oli. Joten parempi, ettemme me tumpelot lähde itseämme vaarantamaan. Varsinkin, kun apu on noin lähellä.

  Tänään ollaan sitten vähin puuhailtu. Aaamutuimaan kävin katiskat katsomassa. Melkoinen määrä pienehköjä ahvenia, sekä puolentoista kilon hauki. Eli tänään syötiin haukifilettä, huomenna patakukkoa. 

  Raivailin pihasta kesäkeittiön teosta tulleet purkujätteet. Sitten taiteilin ulkoseinän alalaitaan filmivanerisiivut. Vielä kärräsin kiviä aitan kuistin etureunan alle. 

  Haukifileeaterian jälkeen Hilppa istutti muutaman rivin hernettä ja papua. Minä leikkasin nurmikkoa rannan puoleiselta alueelta. Vielä laitettiin harso päivän istutuksille. Oli lähes kahviaika, päivä täysi myös. 

  

  Kun minulla on askeleet mittaava värkki ranteessa, olen pannut merkille, että sellaiset 12 000 - 15 000 askelta tulee päivittäin. Ei siinä enää lenkille tartte lähteä. Ei ole tosiaan tainnut yksikään päivä saaressa jäädä alle 10 000:n askeleen. Ei eilinenkään, vaikka oli "vapaapäivä". Toki niitä vähäaskelisia päiviäkin tulee, mutta ei ole vielä sade ja myrsky pitäneet neljän seinän sisällä.

  Nyt lähden saunan lämmitykseen. Kyllä se tekee eetvarttia; aina pyrkii työhommissa rähjääntymään.