VOITTO ON MUKAVAA, MUTTA...

  Suomesta sitten leivottiin maailmanmestari. Kova suoritus jätkiltä ja kunkulta. Kuningatarta ei tainnut joukkeessa olla? No, olihan jokeri.
  Voiton kestää, se on mukavaa. Voitttojuhlan torilla pillin vislattua kestää myös. Ja tulojuhlan joukkueelle. Mutta ylenmääräistä suitsutusta, asiaa koskevien uutisten ja meemien jatkuvaa jakamista, ei meinaa kestää. No, on siinä se hyvä puoli, että ei tartte kestääkkään. Itse voi päättä, mitä katsoo, minkä sivuston avaa. Mutta kuin tulee välillä fb avattua, katsottua, josko jotain tähdellistä olisi, niin johan tulee mörköä! Vaikka ei ystävämääräni kovin suuri ole. Vaan kun on muutamassa ryhmässä, niin tavaraa piisaa.
  Olisiko kuitenkin niin, että olen vain kade, kun en itse ole makoisaa mörköjuttua keksinyt jaettavaksi? Tiijä häntä? Mutta kova teko se Leijonilta joka tapauksessa oli! Että antaa sitten mennä, suitsutuksen ja toinen toistaan vitsikkäämpien postauksien jakamisen. Koetan surffailla valikoivasti.

  Me tulitiin eilen taas saareen. Auto oli niin Turusen pyssynä, että ei puhettakaan puutarhalla käynnistä matkalla. Joten toimme lastimme perille, lähdimme heti takaisin baanalle ja Kangastalon puutarhalle. Kyllä siellä on tavaraa. Satoja amppeleita, lukemattomia kukkia, joukottain taimia, you name it! Valinnan vaikeus meinaa iskeä, lähinnä amppelien kohdalla. Löytyivät lopulta sopivat,  mieleisiä olisi ollut vaikka kuinka.

Lumihiutale aitalle. Huomioikaa kesäkeittiön aukon pressu!

Perinteisesti maljaköynnös sisäänkäynnin eteen. Tällä kertaa valkoinen. 

Pelargoniat saunalle, myös perinteisesti.

Pataan tuli peargonioita ja murattia.

  Sitten vielä hankittiin kurpitsan, kesäkurpitsan, tomaatin, ja persiljan taimia. Kurpitsat on nyt istutettu, harsolla suojattu. Tomaatit saavat olla vielä sisällä ruukussa. Vähän saisi lämmetä ennen istutusta.

  Pihatöiden ohella tehdä näppäsin purkutavarasta halkorantteelle katoksen. Niin, ja pressusta myös. Jos ei ihan maankaato kaakkoismyräkkä nouse, saattaa siinä kestää paikallaan. Mutta jos tulee sellainen, kuin oli viime juhannuksena, vaanii vaara, että katos, tai ainakin katoksen katto, löytyy Hanniloiden tontilta! Jos myrskyltä säästyy, niin on hyvä paikka puitten kuivua. Kun joku vaan pilkkois!

  Vielä palaan sunnuntaihin. Tiilikaiset käväisivät meillä. Syötiin, juotiin kahvit, lähdettiin Elinaa tapaamaan. Ihan pirtsakkana äiti oli. Istui aurinkolasit päässä aulassa muutaman muun asukin kanssa, kun saavuttiin. Mentiin hänen huoneensa juttelemaan, koska tihuutteli, eikä siten voitu ulos lähteä. Siinä neljä sukupolvea ja 202 vuotta kuvassa. Noista vuosista on Elinan osuus 47,5 %, Hilpan 32,2 %, Annan 18,3 %, ja Iiriksen 2 %. Koska naisten ikää ei saa paljastaa, tein sen kiertotietä. Siitä vaan laskemaan!

Ei kauaa jaksanut äiti olla ilman lasejaan. Kovasti hän on niihin kiintynyt. Vaikka ei tuolloin taatusti ollut vaaraa häikäistymisestä.

  Nyt suostui hän laittamaan jo aiemmin tuomamme kesähatun päähänsä. Oiken iloissaan laittoi. On näet pitänyt pipoa, itse tekemäänsä, koko ajan. Näköjään muoti on muotia, ikään katsomatta. 

  Tässä on päivän duunit duunattu. Saunaa lämmittelen, kirjoitan. Aurinko näyttäytyy ensi kertaa tälle päivälle. Pian päästään saunaan. Joten lopettelen tähän.

PITÄÄ OTSIKOKSI LÄTKÄSTÄ: LÄTKÄSSÄ LÄTKÄÄN

  Meinaa viime vuodet melko kyynisesti lätkän mm-kisoihin, kilpaurheiluun ylipäätään,  suhtautunut degeneroitunut rakennusmestarikin innostua. Melkoisia suorituksia suuria meriittejä vailla olevilta pelaajilta. No, on valmentajalla toki meriittejä. Siinä yksi, ja iso, syy menestykseen. Jalonen on jalostunut entisestään. Eilen oltiin taas ikuisen probleeman äärellä: "Mitä tapahtuu, kun vastustamaton voima kohtaa järkkymättömän esteen." Niinhän siinä tapahtui, että toinen ehdottomista selviytyjistä joutui taipumaan.
  Kapteeni Marko "Mörkö" Anttilan rooli joukkueelle on ollut valtava, ja on vahvistunut peli peliltä. Vaikka unohdetaan Ruotsi-ottelun tasoitus ja Venäjä-matsin voittomaali, niin miehen väsymätön puurtaminen ja vastustajan häiritseminen on ollut kullanarvoista katseltavaa. Toivottavasti tuo työ tosiaan palkitaan kullalla.
  Saattaa olla, että tänä iltana moni eurovaalien tulosiltaan henkisesti valmistautunut joutuu vaihtamaan kanavaa. Se on todettava, että vaarallisen hyvältä Kanada vaikuttaa. Tsekki oli heppoinen vastus kanukkien käsittelyssä. Lisäksi alkusarjan tappio Suomelle varmasti nostaa Kanadan joukkueen voitonnälkää. Mutta kuten sanottua, ihmeitä voi tapahtua, kun vastustamaton voima kohtaa järkkymättömän esteen. On jo muutaman kerran tapahtunut, miksei taas?

  Mitäs muuta maailmalla tapahtuu? Ei näytä ihmeitä tapahtuvan. Jääkiekko ja euro-vaalit hallitsevat kotimaista mediaa. Jos haluaa laajemman kuvan tapahtumista pallollamme, pitää käydä selaamassa muiden maiden mediaa. En kyllä viitsi, mutta uskon, että Gambian, Surinamin, tai Bhutanin lehdet eivät hehkuttele jääkiekolla, ennakoi euro-vaaleja. Kaikella on aikansa, kaikella on paikallisuutensa, kaikella uutisarvonsa, arvo, mikä on sidottu tiettyihin peruskohtiin. Ei Suomessa, ei Euroopassa, ainakaan tavallisen tallaajan kohdalla, varmasti herätä isoa mielenkiintoa tieto Afrikan Unionin poliittista kuvioista ja Gambian rajanaapureiden lukumäärästä (vain Senegal), Surinamin poliittisista kuvioista (luulen, että aniharva tietää edes Surinamin pääkupungin nimen: Paramaribo), tai Bhutanin panoksesta Himalajan seudun jousiammuntakisoista. Jos asioita suhteutetaan, niin Euroopassa ja USA:ssa sekä Kanadassa, alueilla, missä jääkiekko ja eurovaalit jotenkin noteerataan, asuu noin 1 100 000 000 ihmistä, mikä on vajaa 15 prosenttia pallomme väkiluvusta. Karkea, ei mihinkään perustuva, veikkaukseni on, että enemmän kuin 15 prosenttia, ihmistä ei ole ikinä edes kuullut jääkiekosta, eikä saman verran asukkaista ei tiedä mitään Euroopasta. Joten hehkutetaan Leijonia, nautitaan menestyksestä, kun sitä tulee, mutta muistetaan, että ei se loppujen lopuksi niin kovin tärkeää ole. Kyllä muinaiset kiinalaiset asian oivalsivat: "Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä." Muuten, kiinalaisista viisauksista yksinkertaisuudessaan nerokas on sanonta: "Jos et tiedä tietä edessäsi, kysy neuvoa vastaantulevilta."

  Nyt, kun asioiden suhteuttanminen on todettu yhtä tärkeäksi, kuin vodka-martiinin sekoitus (vodka : martiini = 2:1, makuasiaksi jää, haluaako sen sekoitettuna vai ravistettuna) voidaan päivittää tilanne. Eilen tultiin Hollolaan. Nurmikkomme loisti siistinä ja vasta leikattuna. Kiitos, hyvät naapurit!. Muutamia hankintoja tehtiin. Tänään käyn vielä muutamassa kaupassa. Ovathan lähes kaikki puodit nykyisin aukin sunnuntaina.
  Anna, Joni ja Iiris ovat Lahdessa, Aija mummilla. He tulevat meille aamupäivällä. Syödään yhdessä, joudaan kahvit. Mennään sitten porukalla tapaamaan Elinaa. Tiilikaiset lähtevät varmaan sietlä Espooseen.

  Huomenna taas suunta Anttolaan. Mikkelissä pitää mennessä ruokaa haalia, Joretuotteelta hakea tilattu pressu kesäkeittiön aukkoon. Vielä matkalla poiketaan Kangastalon puutarhalla Parkkilassa. Kolme amppelia, tomaatin-, kurpitsan-, kesäkurpitsantaimia, ehkä jotain muutakin, sieltä ostetaan. Kangastalon puutarha on ollut vuosikausia käyntikohteena. Aiemmin lähinnä kukkia, nykyisin myös kotitarnekasvattajalle tarpeellisia hankintoja. Paikka on hyvä; hinnat sopuista, valikoima laaja. En tiedä, mitä amppelit maksavat heidän torimyymälässään, mutta puutarhalta ostettuna ne ovat sellaiset 30-50 prosenttia halvempia, kuin esim. Lahden torilla. Se täytyy muistaa, että käteiseen pitää varautua. Taitaa olla harvoja tuon kokoisia yrityksiä, mitkä eivät hyväksy muuta, kuin selvää rahaa. Tai kyllä heiltä pankkisiirronkin saa, jos cash on finaalissa.
  Jos vielä muistan, käyn Anttolan Kone- ja Urheilusta lunastamassa muutaman Hauhalan kalastuskunnan verkkomerkin. Niitä ei keväämmällä vielä ollut, Pitkälahden merkit jo aiemmin sain ostettua. Hauhalan merkkejä ei kovin usein tarvita; kalastus tapahtuu pääosin Pitkälahden vesillä. Mutta merkkien merkitys paljastuu alempana, kohdassa "Tiistaina laitetaan..."

  Huominen menee tietysti matkustaessa ja asioiden hoidossa. Ehkä ip. rakentelen tomaatille suojaa piha-aitan länsipäätyyn. Istutussäkkiin on tarkoitus muutama taimi laittaa kasvamaan. Ehkä ei ihan vielä, mutta hyvä tehdä olosuhteet sopiviksi ajoissa.

  Tiistaina laitetaan naapurin kanssa kokeeksi muikkuverkot Potinlahden syvänteeseen. Norpparauhoitus sallii alle 22-millisten verkkojen pidon. Se on hänessään, tuleeko sieltä mitään, ainakaan mujeita. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Asioiden suhteellistamisen nimissä arvelen, että maapallon väestöstä  noin 0,4 prosenttia tuntee muikun. Arvio perustuu olettamaan, että muikkutietoisia on sellaiset 30 miljoonaa (Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Balttian maissa ja Saksassa, satunnaisesti muualla. Eli 7 500 000 000 / 30 000 000 * 100 = 0,4).

  Mietin, että en taida kuitenkaan aloittaa saunaremppaa tulevalla viikolla. Tiilikaiset tulevat ensi viikonlopuksi saareen. Anna ja Iiris jo ehkä torstaina. On aina olemassa mahdollisuus, että jotain odottamatonta ilmenee. Ehkä parempi olla ottamatta riskiä. Toki pientä sellaista, mutta... Ehtii sen "pyhän paikan" tehdä seuravalla viikollakin. Ja silti ollaan edellä aikataulusta jota ei ole.

  No niin, katsokaahan lätkää, asian itselleen tärkeäksi kokevat, surffatkaa kanavilla. Jotenkin ne sitten päättyvät, kisat ja vaalit. Ja eläkää yltäkylläisesti, kuin nuo mitkä lienee voikukassa.

MAALEJA SIELLÄ, MAALEJA TÄÄLLÄ

  Pari päivää on kulunut aittaa maalatessa. Tänään tuli iltapäivällä sateen uhka todelliseksi, joten lopetin. Hyvällä mallia työ on. Seinät on värjätty lukuunottamatta hirsiaitan päätyä ja takaseinää. Se sentään imaisee väriä, 1918 rakennettu hirsiseinä! En tietysti pysty valalle rakennusvuodesta menemään, mutta seinään on tuo vuosiluku kaiverrettu. Eli aitta on seissyt jossain muualla, siirrertty tänne -30-, ja 40-lukujen taitteessa.
  Koska seinämaalia ei ole enää kuin pari litraa jäljellä, siirryn huomenna värjäämään etupuolen tolppia, sekä vuori-, ja räystäslautoja. Seinämaalia pitää hommata lisää, jossain vaiheessa, sillä talon takapuolesta jäi viime syksynä osa maalaamatta. Mutta ei ole kiirettä. Maalaan loput, kun sopiva aika tulee.

  Maalien kanssa on touhuttu myös Slovakiassa. Suomi meni häviämään Saksalle. Häviäähän sitä, kun ei osaa paikoista ja painostuksista huolimatta maaleja tehdä.
  Jäähyihin eivät Leijonat kaatuneet. Siinä suhteessa kurinalaisesti ovat pelanneet. Hyvä niin: ei Kaapo Kakko sentään Kainalniemen Ankkurien (vai oliko se Kainalniemen Kiri? Muisti alkaa sassaroida) ja Suomen monien maajoukkueiden ylittämätön tähti Elmo ole! Nimittäin kun Elmo pelasi jääkiekkomaajoukkueessa, oli taktiikkana, että Suomella on mahdollisimman monta miestä jäähyllä, jotta Elmolla olisi tilaa pelata!
  Asiasta aasinsiltana: tiedättehän, missä kentässä Kaapo pelaa? No tietysti Kakkosessa! Eihän hänen sukunimensä suinkaan ole Ykkö.
  Jos tuo oli aasin riippusilta, niin tässä tulee aasin painisilta lätkään. Kun eilen avasin toosan ennen pelin alkua, siellä oli Ostos-tv menossa. Jotain voidetta  mainostettiin. Ihmevoiteen kehuttiin nuorentavan kymmenen vuotta kuudesskymmenessä sekunnissa. Uskokoon, ken tahtoo. Hieman skeptinen olen. Sitä ainakaan en usko, että jos voidetta vetelee minuutin välein viisi kertaa, niin nuorentuu viisikymentä vuotta viidessä minuutissa. Hienoahan tuo olisi; minustakin tulisi hetkessä autokouluikäinen.
  Tosiaan, 50 vuotta sitten olin autokoulussa. Suur-Savon Autokoulussa. Ja 50 vuotta sitten oli keskiolut ollut kauppojen hyllyillä monta kuukautta. Ja minun piti tuotattaa janojuomat muilla, vielä vajaan kuukauden ajan. Onneksi Riti oli maaliskuussa saavuttanut oluen ostoon oikettavan virstanpylvään, joten ei hätää.

  Jääkiekkoon vielä. Nyt ne ottelut vasta alkavat. Ja vastassa on Ruotsi! Jos Kaapo yltyy lähellekkään Elmon tasoa, kyllä naapuri kaatuu. Tai jos koko joukkue pelaa taitojensa ylärajoilla ja alkupelien hengellä, niin hyvin käy. Muuten saattaa tulla noutaja.

  Lauantaina on aikomus lähteä käymään kotona. Maanantaina takaisin. Normaali huoltokäynti, sekä vähän siistimpää vaatetta mukaan, sillä Annilla on ylioppilasjuhlat 1. kesäkuuta. Vähän siistimpiä siksi, että paljon siistimpiä ei ole. Mutta ei ihan reisitaskuhousuissa ja ruutupaidassa taida iletä juhliin mennä.
  Kuten sanottua, aika rientää. Anni kirjoitti, Katriina menee lukioon. Pian ovat Taina ja Haneli samassa asemassa kuin me, kahdestaan. Minkä nyt pari koiraa louskuttamassa.

  Lämmintä on viime päivät ollut. Nyt taitaa viiletä. Mutta ehti mansikka portaiden juurella kukkaan. Sen noteerasi kärpänen myös. Tuli kesä ja kärpäset, antakaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

  Portaiden halkeamasta kasvaa tällainenkin pikkukukka. Mikä lienee, mutta kuten totesin: antaa kukkia.

    Ei se taida sadetta kuitenkaan hieroa. En kuitenkaan ryntää maalipurkkia avaamaan. Keitän kahvit, lämmitän sauna.
  Kun aasinsiltoja ollaa äleydytty käyttämän, niin menköön. Sauna laudepaketti on ilmoitettu olevan Kaukokiidon terminaalissa. Eli ei kestä monta päivää, kun se on täällä. Pääsen siis samoilla säpinöilla tekemään saunarempan ensiviikolla. Löylyt ei tietenkään parane, sillä joos ne paranisivat, olisivat pilalla (jos tunnistatte häivähdyksen omakehua, olette oikeassa). Mutta siistiytyvät paikat. Vaikka vastahan minä kolmisenkymmentä vuotta sitten lauteet uusin. Tai ehkä kolkytviis? No, ei mikään ole ikuista. Paitsi timantit, sanotaan. Mitenkä muuten käy timantille, jos maailmankaikkeus jossain vaiheessa alkaa kutistua, ja palaa alupisteeseen? En tiijä, enkä jaksa miettiä.

KAIKKI ON VINOSSA

  Viimeyönä, kun melko mitäänsanomaton lätkäpeli oli loppunut, ja lähdin iltapissalle, huomasin kuun kollottavan kaakon suunnan taivaanrannalla. Käväisin kameran, menin rantaan ikuistamaan. Tuollaselta näytti maisema:

  Eilen oli vapaapäivä, en työhommiin puuttunut nimeksikään. Kului se aika niinkin. Grilliaitta uudistettiin kahteen kertaan. Päivällä grillasin kanaa, syötiin paikan päällä.

  Aika sitkeän kukkakimpun olin äitienpäiväksi Hilpalle ostanut. Muutaman ruusun siitä joutui poistamaan, mutta muuten terhakkaana juhlisti puska ensiateriaa. 

  Toiseen kertaan uudistettiin paikka iltapäivällä. Taina, Haneli, Anni ja Katriina tulivat työmme tuloksen tarkastamaan. Tarkastivat ja hyväksyivät. Hyväksyivät myös Hilpan kesän ensimmäisistä raparpereistä lohtiman piirakan. 

  Kun siinä istuksittiin turisemassa, tulin jossain kohtaa sanoneeksi, että täällä on kaikki vinossa, niin talossa, kuin kesäkeittiössäkin. Eli jos joku näkee jonkun suoran paikan, se on sattumaa.

  "Joo", tokaisi Haneli. "Jos joku kohta ois vaaterissa, tahi pystyssä, pistäis se heti silimään, häirihteisi sen verra, että oisit sen jo aikaa korjanna. Vinnoo korjanna, tietennii."

  Sellaista se on vanhojen rakennusten kanssa. Ei kannata liika hienostella, olkoot mukavasti viksallaan. 

  Sen verran työhommiakin tehtiin, että käytiin naapurisaaressa jeesaamassa. Tai Haneli jeesasi, minä peesasin. Asia meni näet niin, että Juhan kanssa oli ollut puhetta muutaman puun kaatamisesta mökin takaa. Vain nurin, hän hoitaisi loput, valmiin tuotteen liiteriin. Minä kävin ap. katsomassa tilannetta. Sakea männikkö, kaadettavaksi aioitut tukkikokoisia. Minä tein samoin, kuin Juha: nostin kädet pystyyn. Liian vaativia kaadettavia, koska konkeloon jäämisen vaara oli ilmeinen. Tiesin, että Haneli oli tulossa, soitin hänelle saman tien. Kerroin tilanteen, sanoin, että ota saha mukaan, kun omallasi tykäät työjellä. Niin, ja vänkäri myös. Velipoika lupasi niin tehdä. 

  Kun olimme kahvitelleet, aikamme turisseet, vinoudet käsittelleet, lähdettiin savottaan. Siinä ei kauaa nokka tohissut: Haneli rysäytti puut nurin, me Juhan kanssa seisottiin taka-alalla. Minä vähän lähempänä, Juha reilun turvaetäisyyden päässä. Nyt on naapurilla polttopuusouvia hetkeksi aikaa. Ja sen jälkeen polttopuita, pitkäksi aikaa. Täytyy sanoa, että kun on ammattikäyttöön tehty saha, muutaman kymmenen vuoden kokemus puun kaadosta, homma käy, eikä käyskentele. Sinne rojahtivat rungot haluttuun väliin, vaikka vähän sivutuultakin oli. Joten parempi, ettemme me tumpelot lähde itseämme vaarantamaan. Varsinkin, kun apu on noin lähellä.

  Tänään ollaan sitten vähin puuhailtu. Aaamutuimaan kävin katiskat katsomassa. Melkoinen määrä pienehköjä ahvenia, sekä puolentoista kilon hauki. Eli tänään syötiin haukifilettä, huomenna patakukkoa. 

  Raivailin pihasta kesäkeittiön teosta tulleet purkujätteet. Sitten taiteilin ulkoseinän alalaitaan filmivanerisiivut. Vielä kärräsin kiviä aitan kuistin etureunan alle. 

  Haukifileeaterian jälkeen Hilppa istutti muutaman rivin hernettä ja papua. Minä leikkasin nurmikkoa rannan puoleiselta alueelta. Vielä laitettiin harso päivän istutuksille. Oli lähes kahviaika, päivä täysi myös. 

  

  Kun minulla on askeleet mittaava värkki ranteessa, olen pannut merkille, että sellaiset 12 000 - 15 000 askelta tulee päivittäin. Ei siinä enää lenkille tartte lähteä. Ei ole tosiaan tainnut yksikään päivä saaressa jäädä alle 10 000:n askeleen. Ei eilinenkään, vaikka oli "vapaapäivä". Toki niitä vähäaskelisia päiviäkin tulee, mutta ei ole vielä sade ja myrsky pitäneet neljän seinän sisällä.

  Nyt lähden saunan lämmitykseen. Kyllä se tekee eetvarttia; aina pyrkii työhommissa rähjääntymään.

TAVOITE NUMERO YKSI KALKKIVIIVOILLA

  Eilen oltiin Mikkelissä. Niin tietysti ollaan tänäänkin. Huomisesta tiedän, että Mikkelissä ollaan silloin myös. Mutta tänään ja huomenna Mikkelin perifreria-alueilla.
  Aamulla, eilen siis, lähdettiin liikkeelle ennen kahdeksaa. Hanelin luota haettiin kärri perään.
  Kaupungissa ensin GL-puuhun, lämpökäsitelty paneeli kaapalla kärriin mahtuvaksi, tilatut tavarat kyytiin.
  Sitten Starkille, pikkupaketti haapalautaa, kassan kautta baanalle.
  Siitä Jyskiin hakemaan Tainan heille ostamat tuolit, jotka lupasimme kärrin lainan vastineeksi noutaa. Siinä aikaa kulahti kotva, kun varastotyttö joutui manooverejä tekemään, saadakseen paketin ylähyllyltä trukkihaarukkaan.
  Koska peräkärri ei oiken mahtunut Lidlin/Jyskin parkkipaikalle, ajettiin se satamaan lepäämään, sörnäytettiin toriparkkiin.
  Olikin jo aika käydä aamukahvit laskemassa pois. Eurolla se homma Stellassa hoituu.
  Ja rakko keveänä äänestämään. Ei ollut jonoa, hetkessä tapahtui EU- edustajaehdokkaan ruksaaminen, lipun leimaaminen, kuoreen sulkeminen.
  Sen jälkeen Minnan torikahvilaan kupposet ja pientä suolaista nauttimaan. Pian ne alkaa meittiä torilla sinutella; toinen kerta tällä viikolla maisemissa.
  Minnalta S-Markettiin ostamaan Marskia ja Siiskosta.
  Toriparkista Lähemäelle tilaamaan Joretuotteelta pressu kesäkeittiön aukkoon talvea varten. On sellainen koko, tuolla reiällä, että ei sopivaa valmiina löytynyt.
  Lähemäeltä Lidliin, Lidlista bensaa tankkaamaan, bensantankkauksesta kärrin hakuun, kärrinhausta Anttolaan. Vielä ajettiin Anttolan Salen kautta, jäätelöt ostamassa.
  Siinäpä päivä kulahti pitkälle; kolmen kantissa taas lasteinemme saaressa oltiin. Eli se päivä oli sitten pois pelattu, työhommien kannalta.
  Täytyy sanoa: "Hyvilläni olen siitä, että ei tarvitse kovin usein tuollaisia monta tuntia kestäviä kaupunkireissuja tehdä. Mieluummin painan perssuoli pitkällä "oikeeta" duunia."

  Tänään aloitettiin sitten pontevasti valmistelemaan kesäkeittiön sisustusta. Minä ensi sirklailin ja ruuvailin joitain puuttuvia paikkoja kuntoon. Hilppa roudasi peräaitasta kaikki tavarat pihalle. Siitä sitten siirrettiin kesäkeittiöön sinne kuuluvat jutut. Loput Hilppa inventeerasi: osan takaisin aittaan, osan jätesäkkiin. Nyt on varastoaitassa tilaa, ja tieto, mitä siellä oikeasti on.
  Minä rakentelin vielä muutaman hyllyn ja pöydän. Oltiin vanhaa ovea meinattu pöytälevyksi, mutta idea kaatui muutamaan pikku hankaluuteen. Niipä väsäsin pöydän terassilaudasta, jalat höylätavarasta.

  Sellanenhan siitä tuli. Minkä pöytätimpermannin maailma minussa menettääkään!

  Kahden maissa oli päivän urakka finaalissa. Hyvä,että oli. Oli nimittäin melko lämmintä pihalla pöyriä, reippaasti yli 20 plussaa. Ja Hilppa oli tosiaan tehnyt ison työn. 

  Nyt on kesän tavoite numero yksi ulkomaalausta vaille valmis. Eli aikataulussa ollaan. Vaikka ei aikataulua olekkaan. 

  Tavoite numero kaksi, saunan fiksaus, toteutuu myös aikataulussa jota ei ole. Muut tavarat ovat pitkälti saaressa, ja jos laudepaketti toimitetaan luvatussa ajassa, niin kesäkuun alkupuoleen sauna on testausta vaille. 

  Sen verran aikataulusta jota ei ole, että ajatuksena ja toiveena oli saada juhannuksena nuo kaksi hoimmaa on tehtyksi. Ainakin vielä näyttää hyvältä.

  Tavoitteeiden 1 ja 2 jälkeen luulette, että hyökätään tavoitteen 3 kimppuun. Mutta eipä hyökätakkään. Tavoitetta kolme ei ole astettu. Eikä aseteta. Toki on puun tekoa, on puutarhahommaa, on vesomista, etc. Mutta eivät ne ole tavoitteita. Ne ovat itsestäänselvyyksiä. No, onhan maakellarissa vähän puuhaa, mutta sitä ei lasketa. 

  Ilta alkaa viiletä. Pitänee laittaa verannan ovet kiinni. Ja valmistautua Vera Stanhopeen, myös espressoon ja jäätelöön.

  Loppuun muutama detalji kesäkeittiöstä. Tai kesäkeittiö on varmaan ylimitoitettu nimitys. Ehkä katettu grillauspaikka on sopivampi. Tai grilliaitta. Mutta kunhan saadaan hankittua sinne jääkaappi ja keittolevy, niin se alkaa täyttää useita kesäkeittiön tunnusmerkkeistä.

JATSARIT ESIIN

  Muanantakina palattiin saareen. Tullessa käytiin lopulta Morttia moikkaamassa. Torilla ei ollut tungosta, vähän viileä ulkokahviaamu.
  Kun Avokkaaseen päästiin syötiin. Sitten usmuutin veneellä sahalta kolme lastia puutavaraa. Oli tyyni keli, ja olisivat ne kahdellakin reissulla tulleet, painon puolesta. Mutta paatti on sen mallinen, että siihen on hankalaa lastata pitkää puutavaraa. Nyt ne kuitenkin ovat täällä.
  Eilen aamulla aloitin sitten kesäkeittiön valmistelun. Aluksi moottorisahasin etuseinään ovesta-oveen-aukon. Keskelle aukkoa jäi kantava tolppa. No, kyllä kahta puolelta sisään mahtuu.
  Sitten purin lattialaudat. Kielipoliisit huomio: En purrut, vaan purin. Toisen aitan osalla ne olivat vielä aivan terveitä, toisen olivat lahonneet möhjöksi. Lattian alta löytyi niukasti aarteita, mutta vähän kuitenkin. Löytyi kaksi lasipulloa ja lasten nahkasaappat. Teerevän näköiset jatsarit, hieman pohjat irvistivät.

  Talon aikanaan rakentaneen perheen isännällä oli kai suutarin vikaa, sillä olen löytänyt nurkista usemmatkin puiset lestit. Saappaat vaikuttavat tosiaan kotisuutarin tekemiltä.

  Roudasin kelvolliset lattialaudat rantaan, pesin painepesurilla, Hilppa harjaili vielä mäntysuopa- ja katuharja-avusteisesti. Laitetaan laudat takaisin, ei tarvinnut ostaa terassilautaa niin paljon.

  Kärräilin monta lastia lahonnutta puunsälää pois sisältä aitasta, etupuolelta myös. Sitten ripsottiin Hilpan kanssa seinät ja katto niihin kertyneestä roskasta ja ampiaisenpesistä.
  Sen jälkeen pystytin työaseman, eli laittelin toimintavalmiuteen katkaisu- sekä halkaisusirkkelit. Työturvallisuusviranomaisten suositusten mukaisesti, uskaa pois.

  Siinä se päivä kulahti yli kahden. Aika naatiksi veti, seitsemän tunnin aherrus. Riisuin orjankaavun, menin keittämään päiväkahvit. Hilppa sai myös tehtyä päiväksi budjetoidut toimet: kasvulavalle pinaattia ja salaattia, rannan kasvimaalle pari riviä porkkanaa kasvutunneliin.

  Kahvin jälkeen sauna lämpiämään, kohta saunaan. Vesi on noussut sen verran, että sain uimatikkaat paikoilleen. Siitä seurasi, että  kävin talviturkin nakkaamassa jorpakkoon. Ei tietty uimiseksi voi sanoa, mutta upm'kupissa kävin. Kylmää on, vesi, voin vakuuttaa.

  Tänään jatkuu kesäkeittiötyö koolauksella. Samalla koolailen etupuolelle tulevan, rakennuksen lautaosuuden mittaisen sisäänkäyntitason. Jos ehdin, voin aloitella terassilautojen ruuvailua. Taas on siis kesän tuntua ilmassa; viikon luontoääni on sirkkeli.

  Perjantaina mennään Mikkeliin peräkärrin kanssa. Tuodaan filmivanerisiivua ja lämpökäsiteltyä haapaa. Vaneri tulee kesäkeittiöprojektiin, haapa tulevaan saunakunnostukseen. Tilasimme netistä lauteet (lmpökäsiteltyä haapaa) valmiina, mutta pieneen seinänpätkään tarvitaan panelia, ja pesupenkkiin lautaa.
  Laudepaketti tulee loppukuusta. Pitää miettiä, selviänkö saunarempasta parissa päivässä. Jos siltä tuntuu, aloitan sen heti, kun kaikki tarpeet on kasassa, enkä odottele vesien lämpenemistä uimakelpoiseksi. Tai aloitan joka tapauksessa. Kyllä saunassa kylpeä voi piankin, kun vain asennan lauteet ensimmäisenä. Tai toisena, sillä vanhat pitää vissiin purkaa sitä ennen pois.

  Ei näköjään päässyt Suomi jatkoon Euroviisuissa. En aio hyppiä lakkini päällä, en repäistä virttynyttä työpaitaani, en kyyneltä tirauttaa. Vaan keitän kahvit, lähden kolaamaan kesäkeittiön lattiaa. 

SUVUN SALOJA

  Äitienpäivän iltapäivää kuluttaakseni ryhdyin penkomaan Kansalliskirjaston digimuotoon tallentamia sanomalehtiä (https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?formats=NEWSPAPER). Linkin ja vinkin sivustolle sain jokusia vuosia sitten ystävältäni kaimaani Eerikäiseltä. Nyt laitoin hakukenttään lehdistä vain Länsi-Savon, aikajanaksi 1918-1929, hakusanaksi Lehkonen.
  Paljon tuli osumia. Suurin osa oli muita Lehkosia, mutta Lehkos-Lehkosiakin löytyi jonkin verran. Poimin joukosta muutamia, mitkä esittelen nyt. Esitelen vaikkapa epäkronologisessa järjestyksessä, eli järjestyksessä, jossa ne tallensin.

  Tällainen suru-uutinen oli julkaistu 14.7.1929. En muista tuosta episodista kuulleeni. Ei edes ukkini Aleksi siitä maininnut, vaikka tarinankertoja olikin. Saatiinkohan huolimaton ketupyytäjä koskaan selville? Olisiko ollut se ketunpyytäjä, jonka keheskeluista on saanut alkunsa sanonta "Ehä viittäsattaa ketunnahkaa oo missään!" Tällaista lausahdusta käytti ainakin Parkkisen Antti Seilonniemen pelihelvetissä, kun hänen kätensä jäi vastapelurin korttien jalkoihin.

  Alla oleva oli 19.9.1919 ilmestyneessä lehdessä. Tapahtumia-sarakkeessa se tönötti. Otavan kansanopiston hyväksi remmakoitiin. Liekö tämän jälkeen Otavassa alkaneet kansanopistolla juhlapäivät?

  Kun  ilmoituksen toista tapahtumaa vilkuilin, ajattelin: "Hyvä, ettei Piskolassa tuollaista pidetty!" Mutta, mutta...

   ...mutta, mutta... tämä ilmoitus löytyi Länsi-Savon 16.7.1919 lehdestä. No, en tuosta ole tosiaankaan ylpeä. Mutta en osaa olla vihainenkaan. Se oli sitä aikaa, aikaa, mihin en ole voinut vaikuttaa. Sen toki olen tiennyt, että Piskolan talossa ollaan oltu Suojeluskuntalaisia ja oikeiston äänestäjiä. Isoisoisästä Kalle Willestä Ukki-Aleksiin ja isä-Erkkiin asti. Ketju katkesi minuun.

   Tästä 22. syyskuuta 1919 painetusta lehdestä ilmee, että isosetäni K.V. Lehkonen (kaatui talvisodassa) on vallittu Anttolan kunnan varallisuusverotuslautakunnan varajäseneksi. En ollut tietoinen siitä, että Lehkosia on ollut kunnallispolitiikassa. Jonkun muunkin maininnan K.V:n kunnallistoimista näin. Ja onhan  Hanelin kumppani Taina heilunut kunnanvaltuustossa, heiluu yhä. Muttei Lehkonen-nimellä.

  Tämä tammikuun 28. pnä 1924 julkituotu ilmoitus herätti kummastelua. Se on tietty Kalle Willen kuoleman jälkeen pidetystä auksioonista. Muta minulla ei ole tietoa, missä tuo mainittu melkein uusi 4 huonetta sisältävä asuinrakennus on sijainnut. Ei kyllä ole tietoa viskuukonen Tuulikki N:o 2:n, tai separaatorin myöhemmistä vaiheista. Mutta tuo talo? Tietääkseni Piskolansaaressa on ollut siihen aikaan ylätalo, varsinainen Piskolan talo, Kurenpään torppa, sekä Hiekkalahden talo. Ehkä myös Malan huvila ja Keljunniemen KIljusen talo, mutta ne olivat eri omistuksessa. Mistään muusta rakennuksesta ei ole tietoa, minulla. Pitääpä kysäistä, jos Haneli vaikka osaisi valistaa.

  Ukki-Aleksin hevosharrastuksesta tiesin. Minkä laivurin hommiltaan ja talon pidoltaan jouti, puuhaili hän hevosten kanssa. Joitain, missä Aleksi oli sijoittunut kärkipäähän, bongasin. Taisivat olla paikallisia raveja; Ristiinassa, Juvalla, tai Anttolassa. Ilmankos ei Aleksi ollenkaan suostunut 1950-luvun puolivälissä harmaan Ferguson-merkkisen piikkilangankiristijän puikkoihin opettelemaan. Hän vain heilui heinähomissä Heli-hevosensa kanssa.
  Huomioikaa, että ukin nimi on kirjoitettu muotoon "Ales Lehkonen."

  19.9.1927 on tämä palkintoluettelo julkaistu. Alla on vain osa monia eri kategorioita sisältäneestä listasta. Tämä osa tietysti siksi, että Miesten käsitöissä on isosetäni Kalle Lehkonen ansioitunut seuraavasti
   2 palk. (hop. teel,): mv. Kalle Lehkonen, länget. 2. palkinto oli näköjään annettu useammalle henkilölle. Jos Kalle olis voittanut 1. palkinnon, olsi se ollut "hopeainen ruokalusikka." Teelusikkaan joutui setärukka taipumaan.

  Mielenkiintoisia tietoja. Varmasti paljon enemmän bongauksia löytyy, jos tarkemmin syynää, asettaa muitakin lehtiä, kuin Länsi-Savon hakukriteereihin, laajentaa aikajanaa. 

  Noilla Kansalliskirjaston digisuvuilla löytyy tiedot kymmenistä eri puolella Suomea julkaistuista lehdestä viime vuosisadan alkupuolelta asti. Sieltä sattaa löytää suvun saloja, ei niinkään savun suloja. Savun suloja löytävät tupakkihenkilöt, muita nautinta-aineita pössyttelevät, sekä pyromaanit.