I CAN'T FORGET

  "And I can't forget, I can't forget, I can't forget, but I don't remember what", laulaa Leonard Cohen. Noin huonomuistinen en ihan vielä ole, ainakaan kaikkien asioiden suhteen.
  Tällä hetkellä mieli tekee hyräillä "I want forget, I want forget", nimittäin, että Persut on gallupissa vähän ennen vaaleja toiseksi suurin puolue! Toinen säkeistö hyräilystäni alkaa "I can't undesrstand, I can't undesrstand". Saa nähdä, millaisia säkeitä vaalien jälkeen mielessä?

  Säkeitä ei yleensä säkeistä vedetä. Ne ovat tilanteeseen sopivia. Jos aihetta, taivaallisia, jos aihetta saatanallisia. Kysykää vaikka Salman Ruschdielta. Leonard Cohen saattoi kirjoittaa uransa alkuaikoina laulunsa, oikeammin runonsa, säkeet tuhansia kertoja, ennen kuin ne hyväksyi (lähde: Sylvia Simmons, I'm Your Man - Leonard Cohenin elämä).  Paljon tuo kirja paljasti minulle uutta tietoa tästä suosikistani. Mutta ei siitä enempää, lukekaa teos.

  Huomenna mennään Espooseen; on Iiriksen päiväkodin isovanhempien päivä. Se alkaa 8:15, joten aikainen lähtö odottaa. Aija-mummon kanssa mennään kimpassa, tullaan päivällä takaisin.

  Aloitin pallomme pelastamisen eräällä osa-alueella tänään; ostin pari puuvillakerrastoa (siis pitkää). Energiajäteuuni saa ruokaa parista teknisestä alusasusta, yhdestä fleece -sellaisesta. Vielä muutama mikromuovinkylväjäkerrasto kaappiin jäi. Kertaalleen ne hikisiksi käytän, nyt keväällä, ehkä ensi syksynä, sitten tuhottavaksi.
  Merinovillaiset alusasut olisivat tietysti lämpimiä ja mukavia, mutta ovat hintavia. Vähintään satasen saa yhdistelmästä pulittaa. Ihan pässinpökkimiä kalsareita ei taida olla saatavilla. Mutta ei ole pakko tulipalopakkasella mennä pidemmäksi aikaa ulos hillumaan. Ja jos on, passaa laittaa vaikka verkkahousua väliin. Ilman fleecea mennään, merten ehdoilla. Sisävesien myös.
  "Hitonmoista hömpötystä, ylireagointia, viherpiipertäjien pipellystä, puunhalaajien puuhastelua, punavihreää pöhinää", sanoo uusimman gallupin mukaan 16,3 % suomalaisista. En paljon perustaisi, niin kuin en persuista ylipäätään perusta,  mutta kun ei se siihen jää. Taitaa noin ajattelijoita olla muittenkin puolueiden kannattajissa. Ainakin vaikka eivät ihan samoin ajattele, niin eivät kuitenkaan toimi. Ja mitä tekee nukkuvien puolue? Luultavasti nukkuu, näittenkin asioiden suhteen.

  Muovin kierrätys on ollut tapetilla isosti. Lahdessa myös. Ja Lahti muuttui kivihiilettömäksi. Hienoa. Pikkuhiljaa asiat paranevat. Ehkä toivoa on? Ainakin tänään, eikös torstaista niin sanota?

  Takana on pakkasyö. Nyt on kello pian kymmenen, mittari vielä niukasti alle nollan. Mutta aurinko pyrkii esiin. Sattaa olla, että päivällä on sen verran lämmintä, että pöyräilemään viitsii lähteä. Puuvillakerrastossa. Ja lenkkipuvussa. Siinäkin on pylyesteriä. Mutta sekoitus ei googletuksen mukaan, ole pahimmasta päästä mikromuovin suhteen. Perse ei kestä kaikkia vaatteita kerralla uusia, mutta tästedes hankkimani vetimet menevät tarkan seulan läpi. Se ei saa olla kustannuskysymys. Tingin sitten vaikka jostain muusta.

  Tuosta ylläolevasta päästään taas siihen, että jos haluaa elää vastuullisesti, säästää luontoa ja sen varoja, tarvitaan siihen yleensä rahaa. Kyllä peruspäivärahalla tai minimieläkkeellä kituuttavan on pakko ostaa sitä, mihin on varaa. Köyhä ei osta luomua, ei soija- ja kauravalmisteita, ei ajattele vastuullisuutta vaateostoksilla, jne. Ristiriitahan siinä on, iso. Josko tuleva hallitus olisi sellainen, joka tähänkin asiaan puuttuisi?
  Toisaalta köyhä ei lentele, köyhä ei vaihda kodinkoneita, televisioita, puhelimia, tabletteja, kuin pakon edessä. Jos silloinkaan on varaa? Köyhä kävelee tai ajaa fillarilla, kun hänellä ei ole autoa ei ehkä edes lanttia yleisiin liikennevälineisiin. Köyhä ostaa vaatteensa kirpparilta. Olkoon ne mitä materiaalia tahansa, niin noiden ostosten vuoksi ei tarvitse tehdä lapsityövoimalla ihan niin paljon uusia.
  Summa summarum: Planeetan kannalta on hyvä olla rikas köyhä; ostaa ympäristötietoisesti, välttää tarpeetonta kulutusta.

  Mikähän saarnaaja minusta on tullut? Mutta kun nuo asiat vaivaavat mieltä. Sananvapauden nimissä siis näitä juttuja kirjoitan. Enkä ketään, persujakaan, tuomitse, ihmettelen kuitenkin.

  Loppuun vielä mikromuovista. Jos allaoleva tieto on tosi, niin vaatteista pesuveden mukana irtoava mikromuovi on melko pieni osa kaikesta vesistöihin joutuvasta.

     Toisaalta norjalaistutkimuksen mukaan ylivoimaisesti suurin osa mikromuovista tulee renkaiden ja teiden pinnoitusten kulumisesta. Mutta kaikki vaikuttaa kaikeen, mitää keinoa vähentää haittoja ei pidä väheksyä.

MUSTA AUKKO

  Musta aukko tullee nähtäville keskiviikkona – "Tähtitieteen läpimurtotulos", otsikoi yle.
  Ingerssi kuuluu "Ensimmäinen kuva mustasta aukosta saattaa esittää Linnunradan keskusaukkoa tai kaukaista ja paljon suurempaa kohdetta."
  Juttu alkaa virkkeellä "Tulevana keskiviikkona järjestetään viidessä maailman metropolissa - Brysselissä, Washingtonissa, Santiagossa, Shanghaissa, Taipeissa ja Tokiossa - samanaikaiset tiedotustilaisuudet poikkeuksellisen merkittäväksi kuvatusta tiedeuutisesta."
  Isosta tiedetapahtumasta on kyse, joten olisin odottanut toimittajalta laskutaitoa.

  Mustaan aukkoon taitaa Suomikin imeytyä, jos uudet gallupit, varsinkin niiden suunta, pitävät paikkaansa. Mikä helevetti meitä vaivaa? Eikö v***u pari edellistä hallitusta, eritoten nyt viimeisiä henkäyksiään vetävä, ole mitään opettaneet? No, onneksi vaalit ovat vasta edessä. Toivon, että tulos on sellainen, että kauhuskenaariot eivät toteudu. Eli käy, kuten Virossa näyttää tapahtuvan.
  Ennakkoäänestys päättyy tänään. Liki 30 % äänioikeutetuista on käynyt ruksinsa laittamassa, tänään vielä lisää. Eli lähes puolet äänistä annetaan ennakkoon, koska kolme kymmenestä jättää äänestämättä. Ketä se suosii? En osaa sanoa. Me kuitenkin käytiin eilen kansalaisoikeus käyttämässä. Sen tiedän, että ennakko- tai vaalipäivä-äänestys, ei mitään väliä, ei mitään eroa, minun käyttäytymiselleni.

  Kyllä vaalien läheisyys minuunkin näköjään vaikuttaa: en normaalisti näin tiiviisti seuraa mediaa. Ei kyllä pitäisi. Kun erilaisia näkökulmia, spekulaatioita, seuraa, saa se vain päässä suhisemaan. Sen kuitenkin huomaa, että valtamedia, jos niihin luetaan iltapäivälehdet ja yle, suoltavat kovin oikeistolaisia näkökulmia, kannanottoja. Hesari taitaa olla puolueettomampi.
  Median seuraamisessa on omat ongelmansa. Jos seuraa vain niitä tahoja, joiden tietää edustavan omaa katsantokantaansa, saa tietysti mieleistä informaatiota. Mutta osaako kuinka moni suhtautua varauksella tällaiseen tietoon? Tai jos seuraa sellaisia tahoja, jotka edustavat selkeästi vastakkaista mielipidettä, niin onko kaikki mitä siellä sanotaan perätöntä löpinää? Tästä tiedon Atlantista pitäisi osata noukkia ne oikeat jyvät. Aika mahdotonta. Täytyy siis luottaa omaan näkemykseensä, omiin tunteisiinsa, mutta suhtautua niihin hieman kriittisesti, eikä painaa laput silmillä, ilman epäilyä kaikesta. Mutta paskat; kyllä se niin menee, että ilman isompia analyysejä, oman intuition ja vuosien varrella juurtuneen näkemyksen pohjalla mennään. Niin se vaan tuppaa olemaan. Tai ei kaikilla, koska melkoisia tuuliviirejä tuntuu äänestäjissä olevan, koska suurten puolueiden kannatus saattaa heitellä liki kymmenen prosenttiyksikköä muutamassa vuodessa.

  Lopetetaan tähän, tuo politiikan jauhaminen. Puhutaan säästä. Kun on puhe säästä, ei suomalainen sanojaan säästä. Kun smalltalk tulee suomalaisen päästä, on yleensä kyse säästä. Minä puhun myös nyt säästä, myös jäästä. Kevään eteneminen hidastuu tällä viikolla. Niin myös jäitten sulaminen. Kuitenkin ennuste lupaa ilmojen lämpenevän viikonlpooua, ensi viikkoa, kohti. Siis toive vapusta saaressa elää. Vappu saaressa ei ole mitenkään tavanomainen. En muista, olisiko sitä koskaan tapahtunut? Ei luultavasti. Lähivuodet muistan, nuoruusajoista en kaikkea, mutta ei silloin juuri jäät huhtikuussa poissa olleet. Ja tokko jäitä pitkin ollaan Avokkaassa vappuna oltu? Vaikka toki poikkeuksellisia vuosia on väliin ollut.
  Vappu saaressa, jos se toteutuu, ei suuresti poikkea vapusta kotona. Simaa (kaupasta), munkkeja (kaupasta). Ei serpentiinejä, ei vappuhuiskia, ei vappunaamareita, ei vappukrääsää, ei vappumarsseja, ei ylioppilashattua (minulla ei ole, Hilpalla ei ole tapana), ei vappubrunssia. Vappu eroaa musita päivistä vain siman ja munkkien ansiosta. Tai siman, sillä munkkeja saattaa meillä muulloinkin olla. Tietysti vappu on työläisten juhlapäivä, joten kyllä hengessä mukana ollaan.
  Tuosta "ei"-luettelosta jäi vielä puuttumaan tippaleipä. Meillä ei ole tippaleipiä. Vaikka se (tippaleipä) on ollut varteenotettava akateeminen objekti: Spede muinoin showssaan väitteli tohtoriksi aiheesta "Varmasti menee tippaleivässä kierteet vasemmalle". Vai oliko se Simo?

  Ennen vappua pitää viettää pääsiäistä. Se on puolentoista viikon kuluttua. Sitä ei missään tapauksessa vietetä saaressa. Enkä lähde tässä listaamaan, mitä meillä pääsiäiseen kuuluu, mitä ei? Paitsi että lammasta kuuluu, jossakin muodossa. Ja pari Kinder-munaa. Tai jos Tiilikaiset tulevat, useampia.

  Vielä ennen pääsiäistäkin vietetään Mikael Agricolan päivää, vietetään Hollolassa, vietetään koko Suomessa. Eli Hvää Suomen Kielen Päivää!

PERUS-PERUSSUOMALAINEN...

  Spekuloidaanpa vähän:

  Kysytään perus-perussuomalaiselta, monelta muultakin, ilmastonmuutoksesta? Vastaus on, että ei ilmastonmuutos meitä koske, tai ei yksi ihminen, ei yksi maa, voi maailmaa pelastaa.
  Kysytään perus-perussuomalaisaelta, monelta muultakin, että mitä mieltä hän on sellaisista, jotka jatkosodan aikana sanoivat "ei sota yhtä miestä kaipaa", ja lähtivät rintamakarkureiksi? Vastaus on jyrkäkästi tuomitseva, yksiselitteisen paheksuva.
  Eli joittenkin mielestä on oikein ja välttämätöntä puolustaa isänmaata, mutta Äiti Maan puolustamiselle ei ole tarvetta. Ei ole tarvetta, vaikka jos, ja kun, Äiti Maa romahtaa, vie se mukanaan isänmaan, kaikki muutkin maat, kansoineen päivineen, valikoimatta mahdollisia perus-perussuomalaisia ulkopuolelle. En ymmärrä, millä logiikalla isänmaan puolustaminen on monin verroin tärkeämpää, kuin koko planeetan puolustaminen?
  Kuten sanottua, tuo oli spekulaatiota, mutta voin kevyesti kuvitella, että noin asiat menevät.

  Huomenna mennään ennakkoäänestämään. Ei yksi, tai kaksi, ääntä voi maata pelastaa, mutta jos ne jättää antamatta, ei ole oikeutta marista, olkoon vaalien lopputulos mikä tahansa.
  Hieman kyllä pelottaa. Populistien nousu joka puolella Eurooppaa saattaa tietää vaikeita aikoja myös Suomeen. Eikö kansa, kansa jonka pitäisi tietää, ymmärrä Halla-Ahon ja Huhtasaaren porukan sanoman synkkyyttä, tyhjien lupausten kuminaa, itsekeskeistä ideologiaa?
  Viime aikoina somessa jaetut Halla-Ahon vanhat kirjoitukset kertovat, millaisesta "johtajasta" on kyse. On kyse miehestä, joka kuului Anders Breivikin manifestissaan mainitsemiin henkilöihin. Eikä Breivik Halla-Ahoa vihollisenaan maininnut!

  Lainaan tähän aamun lehden sunnuntaisesta "SUNNUNTAISUOMALAINEN" osiosta jokaviikkoisen Uutisrunon:

  PERUSSUOMALAISET

  Perussuomalaiset tekevät ihmeitä.

  He ottavat kotouttamisesta 

  kaksi sataa miljoonaa ja antavat

  näin säästyneet kymmenen miljardia 

  eläkeläisille ja työttömille.

  He vahvistavat Suomen turvallisuutta

  irtautumalla Euroopan Unionista,

  ajautumalla Venäjän kylkeen.

  He ratkaisevat ilmastonmuutoksen 

  tekemättä sille mitään.

  He pitävät huolta kulttuurista 

  vähentämällä sen rahoitusta.

  Perussuomalaiset ovat ihmeellisiä.

  Yksin he pystyvät ihmeisiin.

  Yhdessä he eivät pysty mihinkään.

  Harry Salmenranta, kirjailija

  Joskus jotakin lainaamisen arvoista, noin "bona fide", Etlarissakin. 

  Tässä aamulenkin ajatukset. Nyt lähden tekemään polkupyörille vuosihuollon. Se sisältää pölyjen pyyhkimisen ja renkaiden pumppaamisen. Riittää, sillä niin vähän tulee/ehtii ajettua/ajaa, kun kesät kuluvat Saimaan saaressa. 

  Torstaisesta kuvasta näkyy, että lunta ei maalla ole nimekikään, paitsi pihalla.

KOTIIN ENNEN AIKOJAAN

  Nyt pääsivät ilmat yllättämään. Siinä mielessä yllättämään, että rannat alkoivat sulaa melkoisella tohinalla. Mitäs, kun oli muutama päivä lähes kymmenen asteen lämpötiloja. Vielä eilisaamuna olin mielellä, että sunnuntaihin ollaan saaressa. Eikä alkuiltapäivästä tehty kävelylenkki jäällä muuksi mieltä muuttanut. Mutta kun illankahussa kävin rannalla, äkkäsin, että ei perkele, kohta ei päästä jäälle! Hain tuuran, astuin kevyesti laiturilta jääkannelle. Vielä se kantoi, mutta tuura meni tiputtamalla läpi. Kun palasin tupaan, sanoin Hilpalle, että viisainta lähteä aamulla, ettei tule ongelmia. Hän oli samaa mieltä, kun kerroin tilanteen. 

  Kyllähän jäälle kevyesti vielä lauantaina tai sunnuntaina olisi päässyt. Mutta sitä varten olisi pitänyt raahata vesikelkka sulia metsiä myöten varjoisimmille rannoille. Tavaroita on aina sen verran mukana, että ei niitä viitsi, eikä jaksa, kantaa. Joten aamulla sitten lähdettiin. Aamuyöstä oli sen verran pakkasen puolella, ainakin jään pinnalla, että ei ollut vaikeuksia päästä matkaan. Jää muuten kyllä kestää, mutta jos ilmat tallaisina jatkuvat muuttuu pian mustaksi, alkaa puikottua. 

  Eilen päivällä oli jäillä tämän oloista ...

...ei lainkaan vaarallisen näköistä. Laituriltakin pääsi vielä kevyesti jäälle. Ja laiturilla sai myös aurinkoa.

  Oli jäällä tietysti vaaranpaikkoja myös...

...mutta tuollaiset paikat kyllä näkee ja tietää tutuilla vesillä.

  Ilmat siis tekivät tepposen. Ensimmäinen kerta, muuten, kun on joutunut saaresta hyvien ilmojen vuoksi lähtemään. Joskus näinkin päin.

  Nyt sitten ollaan Hollolassa, odotetaan jäitten lähtöä. Lauttojen seassa varmaan, kuten viime vuosina on ollut tapana, Piskolasta Avokkaaseen veneen luotsaan. Vähintään Potinlahteen, Hilppaa ja tavaroita hakemaan, pitää toimia jäänmurtajana. Lahti kun on pohjoiseen päin, eikä siitä tuuletkaan yleensä jäitä hajota tai pois kuljeta. 

  Mutta muihin asioihin. Suomi on jo käyttänyt tämänvuotisen kiintiönsä luonnonvaroista, eli meillä on tänään ylikulutuspäivä. Ylikulutuspäivä aikaistuu vuosi vuodelta. Tehdään kaikki yhdessä jotakin, että se lähtisi siirtymään myöhäisemmäksi.

  Uutisissa kerrottiin, että toiveissa olevissa nopean radan junissa on ongelmana se, että ne eivät ehdi pysähtyä väliasemille. Tarkoittanee sitä, että jos matkustaa Helsingistä Tampereelle, pääsee junasta pois Rovaniemellä? Vai tarkoittaako? Ei vissiikään. Kai ne tarkoitti H:ki -Turku ja H:ki - T:re välejä.

  Riitäköön tämä uutisista. Olenko kertonut triumfistani hirsipuupelissä? Olen saattanut mainita, mutta keron kuitenkin, sillä se hivelee yhä itsetuntoa.

  Tämä tapahtui tekussa, varmaan ensimmäisenä vuonna, sillä jouduttiin olemaan aakkosjärjestyksessä, ja vieressäni istui Laukkasen Jari, nuori mies Heinolasta. Jotkut tunnit olivat pitkäveteisiä, joten kulutimme aikaamme hirsipuuta pelaamalla. Tiedättehän pelin? Siinä toinen keksii jonkun sanan, laittaa sen alku- ja loppukirjaimen näkyviin, puuttuvien kirjainten kohdalle viivan. Vastapelurin pitää saada sana selville arvaamalla kirjaimia. Jos arvaus osuu oikeaan, laitetaan se paikalleen, yhdelle tai useammalle. Jos menee väärin, arvuuttaja piirtää osan hirsipuusta. Mikäli arvaaja ei saa sanaa selville, niin hä joutuu hirteen. Meidän versiossamma 11 väärän arvauksen jälkeen, mikäli oikein muistan. Tähän tapaan:

  Totta kai pelissä yitettiin keksi arvattavaksi hankalia sanoja. Kerrn minulla välähti! Tein tällaisen:

   Laukkasen poika arvaili, raapi päätään, arvaili, kiroili, arvaili, ja joutui hirteen! Sana, mitä hain, oli

  Kyllä toveria ketutti. Miettikää ite; aakkosten kaksi ensimmäistä kirjainta, joista on jo toinen annettu, eikä ratkaisua löytynyt! Joten toveria ketutti, minua ei niinkään! Ei meistä vihamiehiä kuitenkaan tullut. Taisi Jari tarjoita päälle kahvit silloisella Urheilutalolla.

  Nyt on mukava mieli, kun tuota hirsipuu-urani ylevintä voittoa sain muistella, joten lopetan tähän.

TULEN VIEMÄÄ

  Taas aamu on. Taas lämpiää uuni. Taas kirjoitan. Kyllä luntoäiti meitä on hellinyt, ja hellii luultavasti lopun aikaakin. Ei tämän paremmiksi kelit tule! Ei täällä edes huhtikuun julmuus tunnu. Laitanpa muutamia kuvia todidsteeksi sanomastani. Siis sanomastani, ei sanomastani.

Aurinko alkaa kohota eilen aamulla.

Hilppa ja naapurin Hannu pilkillä.

Hilppa rantautuu varovasti Isokamalan etelänpuoleiselle pikkusaarelle. Vasen peukaloni on näköjään änkytynyt otokseen.

Meikäläinen tulee alas Jänissaarten länsipuolella olevalta kallioluodolta. Huomiokaa koriste lakissa.

Puupino viettää aikaansa teltassa katsellen, kun ranta sulaa.

   No, nuo ovat menneitä, nyt tulevaan. Tänään meinasin poltella roskia. Viime syksnä tyhjensin kaksi piha-aittaa. Niihin oli tungettu rojua, enimmäkseen vanhoja vaatteita, seitsemältä eri vuosikymmeneltä. Oli housua, puseroa, sukkaa, hattua, takkia, oli vilttiä, patjaa, lakanan riekaletta, vaikka mitä. Roudasin patjat energiajätteeksi, muut navetan muurin sisään pressun alle tarkoituksena polttaa ne, kun tulee sopiva hetki. Nyt se on tullut. Aamusta alkaa sauhu nousta. Sammaan liittoon palavat muurin nurkalta kaadetun ja pätkityn suuren haavan oksanroippeet. Meikä saattaa illemmalla tuoksahtaa savulle. Mitäs sitte? Vaatteet ulos yöksi, mies saunaan. Ei kylläkään yöksi, mies, saunaan.

  Huomenna halon puita. Niin varmaan lauantainakin, sitä piisaa. Luultavasti sunnuntaina lähdetän Hollolaan. 

  Maanantaina mennään ennakkoäänestämään, tiistaina on aika hammaskiven poistoon. Perjantaina on Espoossa, Iiriksen päiväkodissa, isovanhempien päivä. Sinne mennään, Aija-mummin kanssa kimpassa. 15. päivä on aamulla labra, sen jälkeen renkaanvaihto Vianorilla. Välipäivinä tehdään, mitä mieleen juolahtaa. Hyvä, näin eläkkeelläkin, että on selvät suunnitelmat. Muuten ei ole, mistä lipsua, mitä unohtaa.

  Kohta sitten tulta kohti. Eiköhän märät risut, tunkkaisen kosteat vaatteet, syty, kun vähän bensaa lorauttaa yllykkeeksi. Siitäpä tuli mieleen, tulesta tuli: 

  Velhossa vankilaan tuli uusi vanki. Uusi asukas kysyi Takulta (moninkertaista elinkautista kärsivä), että onko tällä lainata tulitikkuja. 

  Takku ojensi askin: "Ole hyvä!. 

  Kohta Takku uteli vartijalta: "Mikä on uuden vangin nimi?" 

  "Tuhopolttaja Taavi", vastasi vartija.

  Tuo Takkuhan on juuri se vanki, joka huuteli sellissään, että kunkku on liero!

  Vartija hyökkäsi selliin, melttosi, että nyt lähdet heti pyytämään kunkulta anteeksi!

  Takku teki työtä käskettyä, ja sanoi kunkun edessä: "Anteeksi, että olet liero!"

  Viimeisessä kuvassa Takku roikkui molemmista käsistään sellin katosta. 

  Kevennyksen jälkeen äsken, puoli seitesemän kantissa, otettu kuva arskannoususta aitan takana.

AAMUJEN AAMUA

  Tuommonen otsikosta tuli. Niilo Tarvajärveä matkien. Ei tullut kummonen. Mutta en tähän hätään muuta keksinyt.
  "Voin tehdä tänne Joulumaan, jos markan jokaiselta saan - niin kansaa autetaan!" lauleli Hector muinoin 1972 American Pie-biisin versiossaan. Ei tehnyt Tarvajärvi Joulumaata, kova oli kuitenkin halu. Mutta ei siitä sen enempää.
 
  Kuten arvata saattaa, on taas hetki, jolloin leivinuunissa tuli viriä täyteen roihuunsa, ja minä aloitan kirjoittelun. Ulkona on nollakeli, pientä tuulenvirettä lännen suunnalta. Kunhan päivä valkenee, niin aurinkoa on luvassa, ip. jopa seitsemän asteen lämpötiloja.
  Tänään en aio isommin työhommiin ryhtyä. Puoli yhdeksän maissa lähdetään naapurin Hannun kanssa pilkille. Hilppakin varmaan kävelee kalapaikalle, kunhan saa lapapaistin uuniin. Iltapäivällä taidan laittaa ovikotoksen verannan oven päälle. Hyvissä ajoin saunotaan.

  Huomenna jatkuu loputon sarka: polttopuun teko. Se onkin vallitseva toiminto koko viikon ajan; kevätahaville kuivumaan pitää halkoa mahdollisimman paljon.

  Jäällä on todella hyvä kävellä. Pari senttiä lunta, estää sopivasti liukkauden, mutta ei haittaa kulkua.  Ei jään paksuus ole parissa viikossa juurikaan vähentynyt, sama reilu 40 senttiä näyttää olevan. Saunarannan vesiavannon jääkerroksen sain kantapäällä rikottua, ei tarvittu tuuraa avuksi. Kyllä tämä viikko voidaan jäitten vuoksi ihan rauhassa liikuskella. Sitten jäädään odottelemaan avovesiä.

  Pitäisi varmaan alkaa hahmotella kesäkauden remontteja. Saunan lauteet, viime syksyltä siirtynyt piha-aittojen kesäkeittiöksi saneraaminen, siinä ne suurimmat. Täytyy miettiä, missä aikataulussa hommat teen. Pohtia mitä tarvitaan, mistä hankitaan, koska tilataan?
  Saunan osalta pitää tutkia, missä laajuudessa täytyy purkaa rakenteita. Lauteiden sivulla ja takana on hirsiseinää verhoamassa paneli. Kun lauteet on purettu, näkee kunnolla, pitääkö se purkaa pois. Kyllä varmaan pitää. Luultavasti saunan rempassa aikaa kuluu jokusia päiviä, eli kannattaa miettiä, josko jättäisi sen kesemälle, kun järven vedet ovat lämmenneet uimiselle otollisiksi. Peseytyäkin kun pitää, silloin tällöin.
  Kesäkeittiön kohdalla on vielä ratkaisematta, tuleeko etuisammaksi tuunata vanhasta, vai purkaa koko paska, rakentaa uusi, jolloin kattopellit sekä osan puretusta puutavarasta voisi käyttää hyödyksi?
Taitaa olla niin, että lopullinen päätös, kummankin työn osalta, tehdään vasta toukokuussa. Hieman sitä ennen teen laskelmia.
  Toukokuu kuluu joka tapauksessa pihan, pottu- ja kasvimaan, istutuslavojen parissa. Mutta keväällä ja alkukesästä pitää isommat hommat tehdä; silloin on puhtia ja intoa. Myös tulevat loppukesää kohti mentäessä sienet, marjat, kalastuskin, yhä enemmän esille. Jaahas, eipä tehdä enää suunnitelmia, ne kun tuppaavat muuttumaan.

  Kello on rientänyt kuuteen. Kesäaikaa. Pitää pöyhäistä uunia, hörpätä santsikuppi kahvia. Kohta herää Hilppa, päivä alakaa valostua (kesäaika). Katson aamun uutiset, lähden ulos källäilemään.
 
  Vielä tuli mieleen Winston Churchillin sanat: "Voi luottaa siihen, että amerikkaiset tekevät kaiken oikein-kokeiltuaan sitä ennen kaikkea muuta". Nyt he ovat Trumppia kokeilleet, jokohan seuraavissa vaaleissa tekevät oikein?

  Lopuksi lainaus tuosta Hectorin Suomi-neito-biisistä:

  "On pakko ostaa, pakko omistaa
  Ja kirkot suuret somistaa,
  Vaan halki pakkasen ja jään
  Voit kuulla laulun tään.

    Ja loppujen lopuksi pari kuvaa eiliseltä. 

Jäkälää, sammalta, lehtiä ja neulasia pihakivellä

Männyn tien pää

AIKA KESÄAIKAA KUTAKIN

  Vielä joutui kelloja kalibroimaan. Ja vielä joutuu muutaman kerran vastakin; oliko se 2021, kun EU lopettaa käytännön? Vuodesta 1981 ollaan Suomessa aiheutettu haittaa yrityksille, joukkoliikenteelle ja ihmisille, eli saatettu kansalaisten sisäiset kellot hämmennyksen valtaan. Ei tule ikävä, kesäaikakäytäntöä.

  Aamulla heräsin 5:47, kesäaikaa, tietysti. Ajattelin lähteä lenkille, mutta märkää luntahan siellä puski. Eli keitin kahvit. Sitten lehti (ei mitään merkittävää), ryhdyin kirjoittamaan. Ai niin: sitä ennen viestitin Avokkaan lämpöpumpun pöhisemään. Se kiitti komennosta, ilmoitti, että

  "Status: ON
  Temp: 8
  Temp control: function OFF
  Schedule control: Function OFF
  Delay control: function OFF

 Kiitos ilmoituksesta, mutta en jaksa uskoa, että pirtissä on 8 astetta lämmintä. Joku 3 kuulostaisi uskottavalta. Mutta mitäs tuosta; me ollaan täällä, lämpö siellä. Tärkeämpää on, mitä mittarit näyttää huomenna, ja siitä viikon eteenpäin.

  Nyt kello on 7:00, yhä kesäaikaa. Kun ulos vilkaisin, näyttää sade laantuneen ripotteluksi. Saattaa olla, että kohlakkoin vielä lenkille säntään.

  Aika kuluu, vuodet vaihtuvat, mutta lasten mielihalut säilyvät samankaltaisina. Kun Iiriksen kanssa ulkona oltiin, niin fillarilla oli tytön aivan pakko ajaa joka ainoa lätäkön yli. Sehän oli tietysti mukavaa, sillä pyörän takana olevassa apukahvassa olevan (Joni tai minä) kengät ja lahkeet olivat kastumisvaaran uhkaamina.
  Myös virtaava vesi, mahdollisuus päästä lotraamaan, oli ennen, on yhä, kiinnostavaa. Heti piti Jonin kanssa purolle rientää, kun Iiris sellaisen mahdollisuuden äkkäsi.

  Joku vietti lapsilla on: jos on pienikin mahdollisuus kastella itsensä, sitä ei jätetä käyttämättä. No, pakko sanoa, että Iiris ei tuolla purolla itseään kastellut, vaikka pelottavalta näytti, hyppely lankuilla ja kivillä!

  Sisätouhuissa tyttö on maltillisempi; piirtelyä (tullut isäänsä), palapelien kokoamista (siinä hän on taitava), sekä muovailua. 

  Tänään Tiilikaiset lähtevät jo ap. Lahden mummin luo käymään, sitten Espooseen; Iiriksellä on klo. 16 synttärit päiväkotikaverin luona.  Me aletaan kokoamaan tavaroita. Huomisaamuna ennen kahdeksaa (kesäaikaa) tien päälle, nokka kohti Mikkeliä, Lindlin kautta Anttolaan. Yhä näyttää ennuste ensiviikolle hyvältä. Yöpakkasiakin on, joten tuskin jäät alta sulavat. Varoen tietysti liikutaan, koska arvaamattomuus on nykytalvina jääolosuhteiden vitsaus. 

  Pelicans ei sitten selviytynyt jatkopeleihin. Sääli, sillä hyviä otteita kauden aikana he ajoittain esittivät. Mutta ei se riitä, pitää olla parempi, silloin, kun on tosi kyseessä. Mutta en jää asiaa murehtimaan. Jokuset viisitoista vuotta sitten olisi asia ollut toisin; silloin kävin kausikortin voimin monta vuotta seuraamassa jokseenkin kaikki kotiottelut, väliin vierasmatsejakin.

  " Vaalikampanjointi käy ehdokkaille yhä kalliimmaksi – Viime vaaleissa paikka eduskunnassa irtosi 40 000 eurolla" otsikoi YLE-uutiset. Ei varmaan ollut vaatimus, tuo 40 000? Eikä takuu? Löytyyköhän jostain lista niistä kampanjoista, mitkä eivät johtaneet valintaan? Kuka maksoi eniten siitä, että ei päässyt? Tai listaa siitä, mitä kukin ehdokas maksoi itse, mitä sai muualta? Myös tieto siitä, ketkä pääsivät läpi pienimmillä budjeteilla olisi mukava nähdä. Sellaiset tiedot ovat varmaan esiin kaivettavissa, eikö niin edellytetä? No, en viitsi nyt alkaa asiaa penkomaan. Minä lähden lenkille!