LOPULTAKIN

  Lopultakin alkoi kevät etenemään. On ollut aurinkoista koko viikon, ja nyt ovat yöpakkasetkin pysyneet maltillisina. Kymmentä astetta plussaa, ylikin, on ennuste pääsiäisen päivälämpötiloille. Jokohan uskaltaisi ennustaa sitä päivää, kun vene Piskolan rannassa veteen solahtaa, kohti Avokkaansaarta nokka suuntautuu? No, parempi, että en ennusta. Kuitenkin vetäisisin sellaisen optimistisen päivämäärän, joka tuottaisi ainoastaan pettymyksen.

  Perhe Tiilikainen saapui eilen Hollolaan. Lahden kautta. Meille tulivat illankahussa. Iiris paineli vanhalta muistilta suoraan tarkistamaan pääsiäiskukon antia. Liisa oli kuin isompikin diiva. Maasta se pienikin diiva ponnistaa. 

    

 Eikä aikaakaa, kun alkoi näyttää kotoisalta. Ensi Iiris esitteli uuden spinnerinsä...

  ...sitten Liisa ja Hilppa keskittyivät palapeleihin. Taustalla Joni tutustuu antaumuksella Lidlin tarjouslehteen.

  Tänään on luvassa ulkoilua, hyvää ruokaa, ehkä yllästysmunat eräille. Huomenna on mahdollisesti pääsiäispupu käynyt piilottamassa lisää munia. Saa nähdä, löytävätkö lapset kätkön?

  Maanantaihin saakka ovat Tiilikaiset meillä. Käyvät tietysti välillä Lahdessa Aija-mummin ja Tomin perheen luona. Sitten on piinaviikko takana. Paitsi meille vasta alkamassa, piinaviikot. Piinaviikoilla odotamme, aluksi rauhallisina, vapun tienoilla kuin tulisilla hiilillä, koska jäät lopulta jättävät Etelä-Luonterin selät ja salmet. Hinku Anttolaan kasvaa potentiaalisesti päivien myötä. 

  Tein hieman tutkimustyötä. Saareen ollaan päästy sinä aikana, kun ollaan molemmat oltu eläkkeellä seuraavasti:

  -2017     6. toukokuuta

  -2018     7. toukokuuta

  -2019     25. huhtikuuta

  -2020     23. huhtikuuta

  -2021     26. huhtikuuta

  -2022     10. toukokuuta

  Jos joku veikkaus tälle keväälle pitää tehdä (teen, vaikka äsken kehuin olevani tekemättä), niin kovin paljon ennen vappua eivät vedet vapaudu, mutta ei tarvitse äitienpäivää saakka (14.5.) odotella. Melko savolaistyylinen: "jiät lähtöö, tahi suattaa olla lähtemättäi!"  Siinä mielessä hyvä arvaus, tuo savolainen, että on aina toteutunut. Nykyisin, sekä jääkausien aikana. 

  Kalenteri näyttää melko tyhjältä. 20. 4. on minulla aika lääkärille. Polven tulevaisuutta selvitellään. 24.4. on renkaanvaihto. Sen jälkeen piinaviikot alkavat kiivastua. Odottavan aika on pitkä, tunnetusti.

  Kun saareen päästään, on aluksi esissä uuden pumpun asennus kaivoon. Pumppu on jo tullut hankituksi. Sähkäri (Ikolan Toni) täytyy pyytää paikalle. Putkimies (Pöyryn Joke) luultavasti myös. Ehkä kannattaa, vaikka pystyisin luultavasti itsekin liitokset putkiin tekemään. Parempi kuitenkin pyytää osaava henkilö. "Osaisin luultavasti itse" on melko arveluttava, ja joskus kallis, päätelmä. Varsinkin nyt, kun kaivon lisäksi pitää sisälläkin tehdä muutoksia. Siellä täytyy painesäilön kautta ennen mennyt vesijohto yhdistää menemään suoraan hanalle ja varaajalle. Ei rakettitiedettä, mutta kuitenkin... 

  Painesäiliö jää tosiaankin pois, sillä uusi pumppu on VESIAUTOMAATTI CLEN ESUB 1000. Se on uppopumppu, joka käynnistyy automaattisesti, kun vettä aletaan käyttämään. 

  Ai niin. Vaikka kalenterissa ei ole merkintää, on ensi viikolla edessä siemenperunoiden, sipulien, ylipäätään istutettavien kasvien ja siementen hankinta. Tänä vuonna ollaan päätetty typistää valikoimaa. Ja pottua laitetaan vähemmän kuin ennen. Sellaisia kasviksia, kuten kurpitsa, jotka ovat tuottaneet vaatimattoman tai onnettoman sadon, jätetään pois. Mitä suotta vaivaa näkemään. Kasvatetaan niitä, joista on hyvät kokemukset, eli pottua, kesäkurpitsaa, sipulia, kurkkua, tomaattia, porkkanaa ja hieman hernettä. Kunhan joskus saareen asti päästään.