MARRASKUUSTA HUHTIKUUHUN

  Nyt ollaan, ilmojen kannalta tarkasteltuna, siirtymässä juohevasti jatketusta marraskuusta aikaistettuun huhtikuuhun. Ollaan niillä paikkeilla vuotta, kun historiassaan ensimmäiset Salpausselän Vesihiihdot pian järjestetään. No, ensi viikoksi on luvattu pikkupakkasta joka päivälle. Eivät sula tehdyt ladut, uutta luntakin varmaan saavat tykitettyä.

  Mutta en minä kelvottomista talvista, paskakieränvaa'alla olevista kisoista, aikonut puhua. Puhun siitä, kuvien avulla, kun käytiin päiväkahvilla Espoossa. Siellä se vauva meitä odotteli.

 Ja Iiris. Meillä oli Iirikselle tulaisiksi leijonahaalari. Kävi nimittäin niin, että kun olimme Espoossa vauvan syntymisen aikaan, meillä oli tuomisiksi hänelle nallehaalari, Iirikselle pussilakanasetti. Huomasin heti, että Iiriksen suu meinasi mennä mutrulleen. Pian tyttö mutisikin, että minäkin oisin halunnu nallehaalarin. Me siihen, että ensi kerralla tuodaan, jos jostain kokoa löydettään. Ja että jos ei nallehaalaria löydy, käykö joku muu?
  "Mikä vaan eläinhahmo", vastasi Iiris.
  Me Lahdessa H&M:iin, ja löytyihän sieltä, leijonahaalari. Olisi ollut tiikerihaalari myös, mutta meistä lejona oli veikeämpi.

Siinä mumma,vauva ja jellona. 

Tässä mumma, vauva, ei jellonaa.

Entäs siinä? No Peppe-pappa ja vauveli.

Vaihteeksi vauva, joka jaksoi olla yllättävän kauan hereillä.

  Iiris kävi välillä etsimässä huoneestaan leijonanpennun. Nyt oli leijonatytöllä myös vauva!

  Vauva, siis ihmisvauva voi hyvin, syö hyvin, nukkuu hyvin. Leijonavauva luultavasti myös, noin kuvitteellisesti. Huomenna on ensimmäinen neuvolakäynti edessä. Menevät sinne koko perhe. Jaa, leijonavauvasta en mene takuuseen. 

  Joni on vielä ensiviikon lomalla, samoin Iiris. Iiris on pois päiväkodista, jotta tutustuu uuteen tilanteeseen, eikä tunne itseään syrjäytetyksi.

  Iiriksellä on ollut köhää ja nuhaa. Sitten ilmeni korvatulehdus. Tänä aamuna oli alkanut valitella. Olivat Jonin kanssa käyneet polilla. 

  "Ihan tömäkkä tulehdus", oli lääkäri kertonut, määrännyt antibioottikuurin. 

  Sitkeä tyttö Iiris on. Vaikka varmasti on kipuja, oli pirteänä, iloisella mielellä. Meidän jälkeemme, illan kahussa, olivat myös Hanelin tytöt Anni ja Katriina tulossa vauvaa moikkaamaan. Iiris on varmaan päättänyt, että nyt ei jouda sairastamaan, kun vieraita ramppaa.

  Munulla oli nyt kamera mukanani. Otin liudan kuvia. Yli puolet on jo siivottu roskikseen. Tähän blogiin jokusia olen laittanut, paljon vielä jää valittavaksi ensi jouluksi ilmestyvään kuvakirjaan, kirjaan, minkä nimi ei tule olemaan Iiris 6 vuotta, vaan jotain muuta. 

  Se Espoon reissusta. Nyt vähän muuta mielessä liikkunutta. Humeetini on kai siten rakentunut, että jotkut kuulemani lauseet tai sanat herättävät assosiaatioita, jäävät  kaihertamaan, elävät hetken elämäänsä, pullahtavat jossakin uudessa muodossa, tai ihmetyksen merkeissä, esiin. Pari esimerkkiä.

  Ylen uutisissa kerrottiin päivänä muutamana, että "EU-budjettiin haetaan kiivaasti sopua". Eikö se ole yhtä absurdi toteamus, kuin vaikka "tapaamisessa haetaan rauhallisesti aseellisen konfliktin mahdollisuutta".

  Jonkun ohjeman tekstityksessä jäi kaaliini väikkymään sana "pikkuipanoista". Se johti päätelmään: "Nuorten parien puheet siirtyvät aikanaan pikkupanoista pikkuipanoihin."

  Hyi millaista puhetta, tuoreelta isoisältä! Mutta minkäs mielen koukeroille teet?!

  Loppuun vielä kuva tuhmalle Peppe-papalle kieltään näyttävästä vauvasta. Melko hyviä hoksaamaan, nykytaaperot, ihan alusta asti.