torstai 27. helmikuuta 2020

KÄSITTELYÄ

   Käsittelen ensin käsityksiä käsittelystä. On käsittämätöntä, että jotkut puhuvat käsin kosketeltevan kärkkäästi käsittelystä. Ei käsittelyssä ole mitään käsittämätöntä. Ääntäkin käsitellään. Esim. lurjukset käsittelevät äänensä tuntemattomaksi soittaessaan lunnasvaatimuksiaan uhreilleen. Ennen se tapahtui kietomalla nenäliina puhelinkopin luurin mikrofoniosan ympärille, heuzutage käsittely tehdään käsittääkseni digitaalisesti.
  Ääntä käsitellään musiikissa laajalti. Eniten, ja kokonaan, tietysti elektronisessa musiikissa. Kysykää vaikka Jean Michel Jarre'lta. Tai Niilolta (Trans). Tai Zappa'lta. No, ei Frankilta voi enää kysyä.
  Miksei sitten kuviakin saa käsitellä? Se on helppoa. Se on myös ajankulua, jos ei ole muuta tekemistä. Ettei tarvitse tehdä, niin kuin eräs minua varttuneempi (lue pariin kertaan tuplannut) luokkatoverini oppikoulun alaluokilla minulle ehdotti. Hän kysyi:
  "Lehkone hei, onks siulla mittää tekemistä?"
  "Eipä oo justiinsa," minä siihen ilahtuneena siitä, että minutkin noteerataan.
  "No raavi vaikka persettäs ja haistele kynsiäs!"
  Isot pojat, ne joilla oli henkselit ja perstaskut, osasivat olla tuollaisia. Eikä ollut hiki sanoa, että "raavi ite!"

  Nyt käsittelen käsiteltyjä kuvia. Kävin muutaman kuvan kanssa tietyssä ohjelmassa. Tässä niitä alkaa tulla.

  Joutsen muutama vuosi sitten loppukesästä Avokkaansalmen Piekälänsaaren puolella.


Hämähäkinseitti aamuauringossa Saukonsalossa sienireissulla ikuistettuna.


Se joutsen sai kumppanin.


 Tiikerinlilja feikkiväreissä.


  Sitten kolme kuvaa ulapalta otettuna. Ensimmäinen on alunperin pilvisenä päivänä napattu, ja väreiltään harmaavoittoinen


  Tämä on auringonnousun aikaan otettu, mutta originaalissa taivaanranta vain hiukkasen punertaa.


Tämä on pilvisen sää ja vähäisen sumun vallitessa tallentunut. Alunperin siis harmaa.


Tämä taas on illan jo hämärryttyä mökin rannoilta tallentunut.


Navetanmuuria kipuava kasvi on saanut uuden elämän ruskaan viittaavista väreistä, vaikka kuva on otettu kesällä.


  Viime kesänä Hilpan istuttamista auringonkukansiemenistä napsivat linnut tai ties mitkä hiiret/myyrät muut, mutta yksi lähti ylös suuntamaan. Taustan ruskan sekä auringonkukan varren värejä on tehostettu.


Vielä pari koiranputken puhkeamassa olevan kukinnon muodikasta olemusta.



  Ei näillä teoksilla ole ehkä mitään tekemistä luontokuvien kanssa. Ei ole tarkoituskaan. Eipä elektronisella musiikillakaan ole mitään tekemistä Kaustisen purppuripelimannien kanssa. Mutta molemilla on oikeutuksensa, nimittäin Kaustisen purppuripelimanneilla ja käsitellyillä kuvilla. 

  Jos teillä on, niin kuin tietysti on, pc tai läppäri, niin eiku kokeilemaan. Minä aion ainakin syventyä asiaan tanakammin. Kaikkea nimittin kannattaa kokeilla ainakin kerran, paitsi kansantansseja ja sukurutsaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti