Siitä jatkettiin Potinlahteen. Veskelkkaan lastattiin melko korkea kuorma. Hyvin talui kelkka, yöpakkasen jäljiltä hanki rannoilla kantoi jalasten alla, jäällä ei lunta juuri ollutkaan.
Perillä oli kaikki reilassa, minkä nyt katolta pudonutta, pakkaantunutta, jäätynyttä, lunta rappusilla melkoinen keko. Oli lumiesteen yli vyörynyt, pirulainen.
Vuorokauden pöhissyt ilppi oli saanut lämmön hilattua reilut kymmenen astetta plussan puolelle. Patterit päälle, tavarat paikoilleen, uuneihin tulet. Hyvin lähtivät vetämään, uunit. Leivinuunin kanssa ei kannata pitää kiirettä, vaan antaa tohottajan jonkin aikaa tohottaa putsausluukkuun.
Sitten virittelin täällä talvehtineen läppärin päälle. Reititin oli tietysti käynyt Hollolassa. Siinä kohtaa meinasi tulla ongelmia. Ei siinä, että reititin oli käynyt Hollolassa, vaan siinä, että yhteys läppäriin, täppäreihin, puhelimiin, syntyi kyllä, mutta ilmoitettettiin, että internetyhteyttä ei voi luoda. En aluksi ehtinyt asiaan perehtyä, piti lähteä tekemään vesiavanto, hakea vettä, jotta Hilppa pääsi tulokahvit keittämään. Jäätä saunarannssa oli ainakin 40 senttiä. Päällä parikymmentä senttiä kohvajäätä, sitten viitisen senttiä vettä, alla reilu kymmensenttinen teräsjäätä.
Kun vesihommat tuli hoideltua, oli rappujen vuoro. Rautakangen ja lapion kanssa kun vajaan tunnin heiluin paita märkänä, sain aikaan vajaata metriä leveän kulkuväylän.
Hilppa oli sillä aikaa kahvit laittanut, joten eiku sitä sisuksiiin. Hilppa oli myös huolehtinut uuneista. Lämpötila oli tässä vaiheessa, patterien avulla, noussut viisi astetta.
Nyt ehdin pähkäilemään reititintä. Aikani ihmettelin, suljin, avasin, irrotin töpselin, ei apua. Koko ajan, aina vaan, paloi punainen valo "internet"-kohdassa. Kun en enää muuta keksityt, otin kynän, painoin hetken aikaa "reset"-monttuun. Ja katoppa perhanaa! Kun värkki hetken väläytteli valojaan, niin johan alkoi pelttää. Yhteys oli syntynyt! Pieniä ne ovat ongelmat, monasti, pieniä ratkaisut.
Aurinko alkoi iltapäivällä näyttäytyä. Vähän aikaa rannalla oltiin, laiturilta lumia lapioitiin, minä testasin akkukonekairaa. Hyvin toimi. Varovainen vaan sen kanssa pitää olla. Ei saa reikää tehdessä ottaa kiinni kairan putkesta. On kuulemma moni loukannut käsiään, jopa repinyt peukaloitaan, kun on tarttunut rukkaneen kairaan kiinni. Noissa akkukoneissa on niin paljon voimaa, että siinä on sormi heikoilla, jos pahasti pääsee käymään. Eli molemmilla käsillä porakoneesta kiinni, niin hyvin sujuu.
Perjantain, lauantaiaamun, kasailin kotona tavaroita, mietin tuhanteen kertaa, että kaikki tarvittava tulisi mukaan. Kolme kuukautta oli edellisestä reissusta, joten päätin olla tarkkana. Ja niin siinä kävi, ettei unohtunut, kuin kaksi asiaa. Unohtui tämän vuoden seinäkalenteri, unohtui Chrome-tikku, minkä avulla katsellaan tallenteita televisiosta. Ilman allakkaa selvitään. Ilman tikkuakin, sillä onneksi on tallessa HMDI-kaapeli, minkä kautta läppäri näkyy toosassa.
Olin sen Chrome-tikun ottanut pois Anttolarepusta, kun sitä kerran kotona kokeilin. Enkä tietysti muistanut laittaa takaisin. Tiedän kyllä nyt, missä se on, mutta ei vanha jaksa kaikkea muistaa, silloin kun on muistamisen aika.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin ainakin ysi puolta, hyvä ettei kymppi miinusta, on tarjottava siitä kokonaisuudesta, mikä muodostuu vuoden ensimmäisen mökkireissun tämänhetkistä tunteista. Jos se tikku olis tullut mukaan niin täys kymppi, allakasta piittaamatta.
Tänään varmaan tehdään vähän lenkkiä jäällä. Ja syödään possun lapapaistia. Ja saunotaan. Ja ehkä katsotaan kisoja. Mitähän sieltä tulee? Eilinen jäi muitten kiireitten alla melko tarkkaan katselematta, vaikka kyllä tv auki oli.
Nyt on aamuyö. Koska pöyriskelin pikkutunneilla sängyssä, katsoin parhaaksi nousta vaikka kirjoittamaan. Kohta laitan leivinuuniin tulet. Pääsee Hilppa sopivasti heti herättyään tälläämään lapapaistin juureksineen, sipuleineen, muhimaan. Sillä pärjätään pari päivää, sitten pääsee hirvipaisti nauttimaan uunin lämmöstä.
Tähän kohtaa juuri napattu kuva kuun valosta männyn oksiston takaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti