Ihminen on tunnetusti siten rakennettu eläin, että "kohen ei oo koskaan". Aina pitää valittaa, päivitellä, ihmetellä, nurkua, voivotella, siunailla, kummaksua ja olla pahoilla mielin. Kun voisi tyytyä, hyväksyä, sopeutua, ajatella toiselta kantilta, ja olla iloinen.
Me tulimme tänään Hollolaan. Mutta ei kylmää pakoon lähdetty. Kuten ei olla lähdetty lämmintäkään, eikä kuivuutta. Pakoon, siis. Me tulimme, koska huomenna mennään Helsinkiin ja Espooseen. Helsinkiin mennää asuntokaupoille, Espooseen asuntoon, siihen asuntoon, minkä kaupoille ollaan aiemmin käyty. Se asunto, minkä kaupoille mennään Helsinkiin, on Tiilikaisten uusi koti. Ja se asunto Espoossa, minne mennään sitten, kun asuntokaupat on tehty, on Tiilikaisten uusi koti. En voi olla ihailematta kykyäni selventää asioita kirjallisesti.
Eli Anna ja Joni saavat hallinnan ja avaimet kaupanteon yhteydessä, joten mekin päästään näkemään heidän uusi kotinsa. Koti, minne perhe muuttaa luultavasti juuri ennen juhannusta.
Kun kaupoilta ja kotiin tutustumiselta selvitään, otetaan keskiviikko ja torstai löysästi. Minkä vähän äidin asioita hoitelen.
Perjantaina viedään Elina Orimattilaan, missä hän viettää aikaansa odotellessaan varsinaista tuetun asumisen paikkaansa.
Sen jälkeen usmuutetaan Anttolaan, ollaan siellä varmaankin reilu viikko, kunnes tullaan äitiä katsomaan, sekä auttamaan Annaa ja Jonia muutossa.
Saaressa ehdittiin viime rupeamalla olla vain vajaat neljä vuorokautta, mutta jotain saatiin aikaan; terassi on valmis, sisämaalaus lattiaa vailla. Suurin osa ikkunoista on vielä ulkoa listoittamatta. Takuun voin antaa, että, jollei taivas niskaan putoa, on projekti valmis reilusti ennen alkuperäistä deadlinea, juhannusta.
Kun terassi oli tehty, piti siirtyä timpurin ja ulkomaarin hommista sisämaalariksi Hilpan tavoin.
Hilppa teippailee ikkunoita. Totuuden nimissä sanottakoon, että hän teippasi tasan tuon yhden alareunan. Katsoin parhaaksi ryhtyä jatkamaan hommaa, sillä ei sitä ähellystä ja huokailua olisi kestänyt. Ja paremmassa ammatissa rouva oli maalatessaan pienellä pensesselillä ikkunoiden laitoja.
Kyllä ilme freesimpi on, kuin yli 60 vuotta päivettynyt paneli.
Kun lattia tempastaan helmenharmaaksi, passaa kesäiltoja verannalla istuksia.
Hilppa luki, kai Länkkärin sivuilta, että Etelä-Savossa on yli 5000 taloutta ollut ilman sähköä. Liekö Saukonsalon seuduille katkoja sattunut? Ei muuta väliä, mutta jos kauan kestää, voivat vähät pakasteet mytteentyä. Tuskin kuitenkaan. Eikä isoa vahinkoa missään tapauksessa ole tulossa.
Pientä sateen mahdollisuutta on olemassa. Mutta vähäiseksi, jos ei olemattomaksi, taitaa jäädä. Siinä mielessä onni, että aurinko ei porota aivan viime päivien malliin, kun ei olla kastelemassa.
Kasvulavat ja hernepenkit suojasin ennen lähtöä. Puput saavat imelän pieraista, jos nörkkimään meinaavat tulla. Vaikka ei noita ole juuri näkynyt; pari kertaa aikuinen, ei yhtään poikasta.
Emmerdale alkaa kutsua miestä joutavaa. Lopetan kuvaan, missä rouva Lehkonen luo arvostelevia, toivottavasti myös arvostavia, katseita juuri valmistuneeseen terassiin. Kerrottakoon, että puutelista oli onneksi olematon, joten työn luovutus sujui lupskoissa tunnelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti