TUTKII, MITÄ TUTKII...

  Tutkimuksia on tehty. Tuloksia on saatu. Vikaa ei ole paikallistettu. Eli verikokeiden tulokset kaikki viitearvoissa. ABI:n mukaa veri kiertää kaikissa raajoissa samalla forssilla. Sydänfilmin tulokset normaalit, paitsi että minulla on hieman alhainen pulssi. Urheilijan pulssi, sanoi lääkäri, kun tänään soitti. Olin otettu. Siis oikein hyvältä näyttää, mutta jalka sen kun puutuu. Puutui aamulenkillä, ja puutui viimeeksi äsken, kun kävin hyvien koetulosten innoittamana kokeilemassa.
  Vielä röntgeniin passitti lääkäri. Selkää haluaa kuvattavan, vaikka ei se ole koskaan pahemmin vihoitellut. No, sopiihan se; selän puolelta minusta saa ihan edustavan kuvan.

  Suomi sitten hankki neljän minuutin nukahduksella paluuliput Tanskasta. Valveilla on noissa kekkereissä oltava 60 tehokasta minuuttia, jos aikoo prenikat kaulassa kotiutua. Niin koville tappio otti, että ilmakin kylmeni. Taitaa onneksi pian lämmetä taas mukavaksi.

  Eilen käytiin Stadissa. Asunto tuli myytyä, Ukko-Munkissa syötyä, Munkkiniemen rannalla kahvit juotua.

  Tänään haettiin Elinalle vaatetta ja muuta tarvittavaa arviointijaksoa varten. Maanantaina puoliltapäivin käyn hänet noutamassa, vien Lehtiojan Palvelutaloon Kilpiäisiin.
  Torstaina, 31. 5., on minulla siellä tapaaminen Palvelusantran yhteyshenkilön ja Palvelutalon lääkärin kanssa. Silloin kai jo tiedetään jotakin äidin tilanteesta ja tulevasta sijoituspaikasta. 

  Huomenna tulevat Anna ja Iiris Hollolaan. Anna menee illalla ystäviensä kanssa syömään, Iiris jää iloksemme. Tyttö lupasi eilen, että käy Peppe-Papan viereen nukkumaan. Niin hän teki pari kertaa viime viikonloppuna Anttolassakin. On kai turvallista nukahtaa, kun Pappa kuorsaa vieressä, ennen kuin ehtii itse kunnolla silmiään ummistaa.

  Muuten tuntuu Hollolassa, ja Lahdessa, olevan elämä ennallaan. Vaan ei muualla:

  Texasissa taas joku kahjo ammuskeli koulussa. USA:ssa on tänä vuonna ammuskeltu kouluissa keskimäärin kerran viikossa. Karmeaa touhua!

  Matkustajakone on pudonnut Havannan kentälle, uhreista ole vielä tietoa.

  Suomessa puolustusministeri poistaisi naiset vuodeksi armeijasta. Eli antaisi vuoden käänteistä poistumiskieltoa. Minä sain ainoastaan viikon eikäänteistä poistumiskieltoa töperehdittyäni uudenvuoden aaton iltalomalta palatessani.
  Minun mielestäni kaikki armeijat, sukupuoleen katsomatta, pitäisi panna vielä paljon pidemmälle huilille. Mutta ei minun mielipidettäni noissa asioissa pahemmin kysellä, saatikka kuunnella.

  Huomenna Englanissa pidetään kuninkaalliset häät. Tai prinssilliset ainakin. Muutama miljardi ihmistä kuulema seuraa menoja televisiosta. Eikö niillä kehnoilla ole parempaa tekemistä? Menisivät vaikka etsimään korvasieniä, virkkaisivat pannulappuja, neuloisivat kahvipannun myssyjä, pelaisivat kirvestä tai tuppea, tai tekisivät jotakin muuta yleishyödyllistä. Mutta kuten sanoi joku nainen jossain mainoksessa: "Enemmän hömppää saisi olla."

  Koska minä en katso kuninkaallisia häitä (en kylläkään etsi korvasieniä, virkkaa pannulappuja, jne.), on minulla aikaa tehdä jotakin muuta. Aivan tarkka suunnitelmaa en vielä ole laatinut, mutta kyllä minä jotakin keksin. Vaikka Iiriksen kanssa lähden jäätelöt syömään.