EDESSÄ HETO

  Tämä viikko lyhenteillä: ma, ti. ke, heto, pe, la, su. Aika normaali. Pääsiäisviikko samoin ilmaistuna on vinkeämpi: pasu, mama, titi, keke, kito, pipe, lala, päpä. topäpä. Mutta se on jo takana, palataan helatorstaihin. Tai palataan ensin keskiviikkoon. Eikäku pakitetaan maanantain kautta tiistaihin. Kävi näet niin, että kun tilasin lasielementit verannan remonttiin huhtikuun lopulla (kun sain alennusta), minulle kerrottiin, että toimitus kestää kolmisen viikkoa,
  "Hyvä", ajattelin, "ehtivät tiet kuivahtaa.
  Vielä mitä, maanantaina sain sähköpostin, että lasit ovat lähteneet taipaleelle, ovat perillä tiistaina tai keskiviikkona. Minä kiivaasti ottamaan yhteyttä myyjään, vaihtamaan toimitusosoitetta. Ei jakeluautoa voinut laskea viiden tonnin painorajoitetulle roudan kaltoin kohtelemalle tielle. Muutos onnistui. Pyysin ne Ikolantien risteykseen, pikitien varteen. Kun kuski soitti tiistaina, että lähtee pian Mikkelistä usmuuttamaan kohti Anttolaa, minä hyppäsin veneeseen, sörnäytin Piskolaan.
  Hanelin kanssa ajettiin, kärri perässä, vastaanottamaan lasit. Kuski kuitenkin sanoi, että kyllä tällä autolla voi 12 tonnin rajoituksella ajaa. Ok, siitä vaan. Niinpä saatiin paketti tien päähän Paajalansalmelle.
  Kun Hanelin kanssa sitten mietittiin, kuinka lasit veneeseen lastataan, ja menevätkö ne kaikki kerralla, muisti velj'mies jotakin.
  "Hetkonen", virkkoi Haneli. "Kiljusen Matti vie lautan Saukonsaloon perjantaina, ellen ihan väärin muista."
  Ei kun soittamaan. Niin se oli, lautturi lauttaa lautan perjantaina Avokkaansalmen läpi. Ja melko vähillä suostutteluilla ottaa minun lasihivakkani kyytiin. Hieno homma, tulevat, luultavasti, toivottavasti, ehjinä perille. Rahdin hinnasta ei ollut puhetta, mutta oletan, että rahalla siitä selviää.

  Anna ja Iiris tulivat illalla. Ilmeisestiei  ollut kovaa liikenneruuhkaa, koska hyvissä ajoin olivat perillä. Lohisoppa maistui vieraalle.

Sitten piti tarkastella talvehtineita tavaroita....

...sekä leikkimökin kunto.

  Leijonien lento, kuten lennot yleensä, loppui, aikanaan. No, maaeläimeksi leijona on kai luotukin? Saara Aalto kuuluu päässeen johonkin laulukisaan. Onnea vaan.

  Hienoja, jopa kesäisiä ilmoja on luvassa. Mutta hienojen ilmojen ja mieleisten vieraiden vastapainoksi eilen iltapäivällä tuli puhelu äidin kotihoitajilta; hänet on toimitettu sairaalaan. Hoitaja kertoi, että kunto on mennyt sellaiseksi, että jopa lääkkeen nieleminen tuottaa vaikeuksia. Soitin Akuuttiin parin tunnin kuluttua. Sieltä kerrottiin, että tutkimukset ovat kesken, mutta mitään dramaattista ei ole näköpiirissä, mutta äiti vain makoilee ja on apaattinen. Kysyin koska voin kysyä uudestaan tilannetta. Sieltä sanottiin, että he soittavat minulle päin.
  Alkuillasta sitten tuli soitto. Hoitaja kertoi, että kokeita on otettu, tuloksia odotellaan. Sitten hän kyseli minulta äidin tilan huononemisen historiaa. Kyseli myös asioita, mihin kotihoitajat olisivat olleet parempia vastaamaan. Samoin hän uteli, onko muitisairaus todettu. Kerroin, että kotihoidon toimesta on lääkäri käynyt hänet kartoittamassa. Hän kysyi lääkärin nimeä. Sanoin, että en tiedä, sillä minun ei annettu olla paikalla, kun tarkastus tehtiin. Kerroin vielä, että kotihoitajat, lähinnä heidän saitaanhoitajansa, tietävät asiat paremmin. Onko niin, että terveydenhullossa ei vasen käsi tiedä, mitä oikea tekee? Eipä silti, niinhän asiat yleensäkin tässä maailmoista parhaassa menevät.
  Minulle jäi kuva, että sairaalassa tutkitaan lähinnä sitä, kuinka nopeasti äidin voi lähettää takaisin kotiin. Kuitenkin jopa maallikko näkee, että eihän hänestä ole kotona asujaksi. Niin totesi myös kotihoitopalvelufirman sairaanhoitaja toimittaessaan äidin sairaalaan.

  Minä lähden kohta käymään Lahdessa. Haneli lähtee mukaan. Kädään katsomassa, kuinka Elina voi. Ja helpompi selvitellä asiat paikan päällä, kuin puhelimessa.

  Iiris ilmestyi aamupalalle, minä alan valmistautua reissuun.