Valkeni aamu, kuten ovat tehneet aamut aikojen alusta. Vaikka näille vuosin valkeneminen tapahtuu het' kohta yön pimenemisen jälkeen.
Joka tapauksessa klo. 6:00 oli +8 astetta, pilvetön taivas ja kova tuuli. Siinä kahvin valumista odotellessa vilkaisu sääennusteeseen; puolilta päivin sadetta lupeessa.
Koska olen muutenkin "varhainen lintu/mato-synroomasta" (ei pidä sotkea "sokea kana/jyvä-syndroomaan") kärsivä ihminen, päätin ryhtyä toimeen heti kohta aamupalan jälkeen.
Näitä miettiessäni oli kahvi valunut ja sylikoira Helmi herännyt.
Aluksi totesin, että viikon aikana äiti-luonto oli toiminut kiitettävästi vehreyden edistämisen saralla.
Sitten katiskaa kokemaan. Vesi Saimaa-merkkisessä lätäkössä oli taas noussut yli 10 senttiä; suotuvene täytyi samalla siirtää toiseen paikkaan, laiturirannassa sen vetäminen riitävän ylös töyräälle oli tullut turhan työlääksi. Siis teljo keulapiikkiin ja katiskalle huopailemaan. Pari ahvenen sinttiä, ei muuta. Nostin katiskan kokonaan maalle; hauki ja pääosin ahvenkin kuteneet, eikä näillä näkymin seuraavana viikonloppuna tänne tulla. Meillä on valmistujaiskekkerit Ristiinassa, joten sinne mennään kotoa käsin. Tai ei käsin, eikä jaloin. Autolla mennään.
Sen jälkeen oli vuorossa kattotikkaiden laittelu. Lähin kesänaapuri ilmoitti viikolla, että nuohooja tulee nuosuviikon aikana. Hän on silloin paikalla, ja kysyi, nuohotaanko meilläkin. Totta kai! Mutta paikat pitää nyt laittaa siihen kuntoon, että sutari työpisteelleen säällisesti pääsee. Lapetikkaita piipulle kun on turha talvelle jättää, lumi ne aina alas tuo, yleensä myös rikkoo.
Nyt mestat on niiltä osin kunnossa. Huomenna avaimet naapuriin, että päsee hra Kilkki sitten duuniin.
Koska tuuli oli jo siinä vaiheessa kuivattunut alkukesän vähäisen aamukasteen, päätin sörnäyttää nurmikot saman tien; näin en olisi tulevien ilmojen armoilla.
Ei ku bensaa tankkeihin. Vanha kunnon Brigg&Stratton pärähti käymään kolmannella, uudenkarhea Ryobi alkukangertelujen jälkeen tuplaryypyt nautittuaan siinä yhdeksännellä.
Myräkkä oli jo sitä luokkaa, että tuuli heitti pipon päästäni! Eipä ole moista kohdalleni ennen sattunut. Samoin oli puutarhakeinu kaksi kertaa selällään. Toisen kerran jätin nostamatta, huilatkoonhan rauhassa.
Niin tuli ensimmäiset nurmenleikkuutkin tälle vuodelle tehtyä. Kyllä siinä kelpasi rouvan työn jälkeä ihailla.
Tein vielä tovin hommia renklaamaan äityneen lukon kanssa. Tuvan Abloy-pintalukko oli päättänyt olla lukittumatta normaaliin tapaan. Älpötin, mikä laukaisee lukon kielen ulos oli kulunut vuosien remppaamisesta, ja myös vastarautaan oli nirhaantunut kolo. Eipä työskentelyni asiaa kuntoon saanut, mutta kelvollisen "väliaikaisen ratkaisun" sain sorvailtua.
Siinä oli päivä kulahtanut ruoka-aikaan. Meillä oli K-supermarketin matalikolta pyydettyä valmiiksi savustettua lohta ja Skånelaista varhaisperunaa saman kaupan vihannesmaalta.
Tänään on siis grillaajan vapaapäivä. Huomenna joudun kanaa ja vihreää parsaa kypsentelemään. Kahdentoista maissa alkoi sataa, ei kovaa, mutta tuulen kanssa vihmoen. Oli sopivaa tällätä kammarin uuniin tulet ja heittäytyä hetkeksi pötkölleen.
Sitten päiväkahvit. Ei se lääninsateeksi yltynyt. Nyt on taas poutaa, tuuli hieman laantunut. Pilviä kyllä liikkuu, voi vielä tirauttaa.
Mitäpä siinä, tälle päivälle ei olekaan budjetoitu kuin paisuntasäilön pumppaus; on paineet alenneet niin, että täräyttää kompuran päälle pienestäkin vedenkäytöstä. Ja tietysti saunan lämmitys, mikä ei sinällään paljon luita kuluta, lihaksia rasita.
Huomenna uudet viritykset. Jos vaikka ajelis vähän Luoterilla, kyttäilis kuvakulmia täysosuman toivossa, heittelis virveliä hauki mielessä, koluais mahdolliset hakkuuaukot korvasieni tähtäimessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti