Vappupäivä alkoi tavanomaiseen tapaan heräämisellä ja ylösnousemuksella, jatkui niin ikään normaalisti kahvin keitolla, aamupalan kattamisella, näiden nauttimisella.
Ulkolämpötila + 4, sisällä +20. Ulkona pilvipouta, kevyttä lonkkatuulta kaakosta. Sisällä sähkövalo, tyyntä.
Aamurituaalien jälkeen tulet leivinuuniin. Tästä suoriuduin rantaan laittelemaan saunaa valmiuteen, eli vesiä pumppaamaan ja puita kantamaan. Pumpun pirulainen oli vuotanut siemenvedet huut helevettiin takasin Saimaaseen, joten imuletku irti, täyttö, ja taas mentiin. On varmaan joku roska letkussa, estää pohjaventtiiliä kunnolla sulkeutumasta. Jospa toistuu, täytyy koko hoito ottaa maille ja puhdistaa.
Siitä sitten katiskaa kokemaan; ves'perä! Olin vissiin nakannu hippusen liian syvälle. Tai kutuhauet on jo kutunsa kutenu. Onneksi ei muonahuoltoa kalansaaliin varaan olla räknätty.
Pyyntipettymyksen jälkeen kantelin lehtimajaan kalusteet, myrskylyhdyt. Puutarhakeinun pihaan raahasin. En muita kalusteita vielä; liian viileetä ulkona ruokailla.
Vaikka tarkoitus ei ole tällä reissulla puusavottaan ryhtyä, nurmikoita ajelemaan alkaa, täytin tuomallani bensalla kummankin aparaatin kanisterin, öljyt m-sahan sellaiseen sekoitin, tankit täytin.
Moottorisaha lupasi toisella tempaisulla, lähti kolmannella käymään. Sitä se ei ole vielä tehnyt yhtenäkään keväänä reilun kymmenen vuoden elämänsä aikana. Vähän aikaa piti suostutella, käyttää pienellä kaasulla, ennen kuin alkoi ottamaan kierroksia. Mutta kohta lauloi kummasti. Ruohonleikkureita en koekäyttänyt; toinen on yhden kesän ajettu, toinen idioottivarma kesäkuussa 33 v. täyttävä Brigg&Stratton moottorilla varustettu. Ennen loppuu Vuoksesta vesi, kuin se lakkaa käynnistymisen.
Hilppa jäi uunia vahtimaan, peltejä sulkemaan, paistia maustamaan, ruokaa valmistelemaan, minä ulapalle uistelemaan. Tai ulapalle ja ulapalle, paremminkin rantoja ja kaislikoita kiertelin haukien toivossa. Vaan tyhjän saa pyytämättäkin. Sitäpaitsi hieman yltynyt tuuli ja kylmä vesi tekivät tapahtumasta melko viileän.
Sen kuitenkin totesin, että Luonterin luodot, saaret ja kalliot olivat yhä jokseenkin siinä muodossa, mihin edellinen jääkausi ne oli muovannut.
Nyt, kun tätä kirjoitan, on se hetki, mitä kyttäsin: 1.5.15 klo. 15.15. Jos en jo olisi naimisissa, olisi hyvä hetki vaikkapa kosintaan.
Mutta tarina jatkuu. Oiva lounas sitten ruokailtiin. Lämpötila sisällä oli noussut 22 asteeseen, ulkona kahdeksaan. Pienet ruokalevot siinä tempastiin. Päiväkahvit keiteltiin, munkkien kera hörpittiin. Totta se on, eilinen munkki on eilinen munkki. Katsottiin Areenalta "Fortitude-ikiroudan kirous", jakso 4.
Ulkona olikin jo 12 astetta lämpöä. Mutta kaakkoistuuli suoraan Rupakosta, eli ainoa, mikä osuu pihaan, teki ilmasta hieman kolean. Hilppa meni urheasti rappusille arskaa ottamaan. Minä yritin Helmin kanssa leikkiä. Pikkasen aluksi vanhasta pesäpallosta innostui...
...mutta eihän arvokkaan rouvan kauaa sopinut höpöstellä...
...vaan yritti ruveta juttelemaan hän.
Niinpä tulin tätä kirjoittamaan.
Kai se on kohta Suomen eka matsi katsottava. Olen kaiken aikaa mm-kisoja mollannut, niiden jokavuotisuuden vuoksi, lähinnä. Mutta täytyy tunnustaa, että tulee niitä joka vuosi seurattua. Ei pakonomaisesti, mutta sopivasti kohdalle osuessa. Sitäpaitsi, mikäli päivittäisen urheilun päivittämisestä luopuneena ymmärrän, ei joukkue ole pöllömpi.
Näillä mielin kohti iltaa, huomisen sateita, sunnuntain poistumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti