PALUU OLEVAISUUTEEN

Eilen Hollolaan palattiin, hyvissä ajoin. Asunto oli paikoillaan, luonto vaan reilussa viikossa roihahtanut vehertämään. Isompi on lehti puussa, kuin Avokkaansaaressa.

Kun saatiin autosta tavarat purettua, suihkussa käytyä, lähdettiin Lidl'iin muonaa hankkimaan. Helmi oli sillä aikaa käynyt tekemässä pesän likapyykkikassiin. Hyvä, tutut ja maanläheiset tuokset, oletan. Kaikkea se valeraskaus teettää. 

Valeraskauden oireet alkavat tosin vähetä; koira söi tänä aamuna normaaliin tapaan, ensimmäistä kertaa moneen päivään.

Sitten se äkkäsi lehtikorista joululahjalelunsa, joka ei ole paketin avaamisen jälkeen kiinnostanut. Alkoi sen kanssa peuhaamaan, kohta 11 vuotias rouva!

Lauantaina tuli korvasieniä ihan kelvollisesti noukittua. Hilppa sai "myrkynkeittäjän" hommia tehdä tunti tolkulla. Onneksi leivinuunin hellassa on hyvä huuva, ja kun siinä puulla lämmittää, ei energiayhtiö isommin tienaa.

Mutta mitäs minä myrkyistä, mentiin tosiaan Hanelin kanssa Lietvedellä uistattelemaan, raikkaaseen ilmaan. Aika ketkuja!

On se taidetta. Ensin Velipoika laittoi perään 13 vapaa, joissa uitti täkyrakseja. Pakkasesta oli täkysalakat mukaan ottanut. Neljä vapaa kummankin puolen sivuplaanariin poika laittoi,sekä  kolme toiseen ja kaksi toiseen syvätakilaan. Tunnin verran siinä touhussa aikaa kulahti. Sitten vedeltiin selkävesiä 3-4 tuntia. Saaliina järvilohi-nuorukainen, ihan kehityskelpoinen ja kaunis hopeakylkinen yksilö, ei vaan ollut mitan täyttävä. Ei ku kasvamaan. 

Sitten Haneli kelaili kelaili täkyraksit ylös, vaihtoi ne kuhan mieleisiin vaappuihin, taisi sekaan tulla pari peltiäkin. Samalla minä luotsailin paattia kohti tiettyä rantaosuutta Hurrissalon puolella. Siellä vielä pari tuntia pyörittiin n. 7-15 metrin syvyisiä paikkoja. Eipä tullu kuhaa, kuha tuli kaksi ahventa. Ne huomattiin vasta pyyntöjä ylös kelatessa, eivät ollee jaksaneet siimoja pidikkeestä laukaista.

Haukia, eli Hanelin sanassa "hymypoikia" ei tällä kertaa jahdattu. Niitä olisi vuoren varmasti tietyistä selkävesien "kumpareista" tullut.

Kuha-aika on vissiin vasta kesäkuussa, ei ihme ettei niitäkään noussut. Mutta olishan tuo saanu edes yhden kunnon suolakalan antaa! 

Mutta tähän on tyytyminen, kuten Luukon Ane-vainaa muinoin oli lausahtanut vedettyään nuotalla kolme "ves'perrää" yhtenä kesäyönä.

Kuvia tuolta sessiolta otin pilvin pimein, aimo aurinkoisi8n. Mutta...nehän on Avokkaassa läppärin muistissa. En lähtötohinoissa muistanut tikulle siirtää, ja kameroiden kortit tietysti alustin! Ei siinä mittään, tallessa ovat. Muutama puhelimella otettu toki löytyy täälläkin.

Ei ollu hirveen lämmintä, vaikka "arska" välillä paistelikin. Tässä selfie kansipojasta.

Tämä käsin kelattava takila taisi olla siinä kymmenessä metrissä. Toisen puolen sähkökäyttöinen taas viidessätoista- kahdessakymmenessäviidessä metrissä. Se kun on helppo ja nopea nostaa ylöspäin, jos vesi madaltuu.

Pääosin lilluttiin 20-50 metrin vesipakan päällä. On siinä märkää, ja puhdasta kans!

Meikäläinen yhden uistimen kiskoja on aina yhtä kummissaan erilaisesta vetouistelusta, vaikka olen velj-Hanskin kanssa näillä reissuilla, jopa kisoissa, käynyt tuolta 1980-luvun alusta asti, ja siis seurannut välineitten ja tekniikoitten kehittymistä ja muuttumista.

Ei minun veri kalahommiin sillä tavalla vedä, että jaksaisin noitten vempeleitten kera melskata. 

Ainoa, minkä hyvin tuolla ressulla ymmärsin, oli kun Haneli kaivoi oluet "kalalle", kun se kaunis lohipoika oltiin saatettu turvallisesti kasvamaan. 

Ei siellä ulapalla kyllä viitsi juuri olutta kitata, siksi hankalaa tyhjentäminen on. Onnistuu kyllä "kuikkaan" konekaivon päällä. Rantaan jos pitää kuselle mennä, saattaa housut kastua, ennen kuin kalusto on veneessä.

Voipi olla, että juhannuksen tietoilla yksi yö noilla vesillä lillutaan, eiköhän silloin kuhaa sen verran tule, että potun maku muuttuu.

Ps Niillä seuduilla liikuttiin, mistä Koistis-kaimaanin Anttola-Satamasi Saimaalla-sivustolle jakaman jutun vesireitti kulkee.

 Pertti, ovatten siis unohtanneet Anttolan tuolta reissulta. Eiköpä me kolome Kaimaania ens kesänä kokkoonnuta. Elikkä lyyvvään piät yhteen, ja kehitellään kilipaeleva reitti Rantakangas-Neitvuori-Kuvavuori-Keljunlahti-Laivalaituri!