Lausuttuani Aale Tynnin Pääsiäislaulun (koska en osannut säveltä, en laulanut, parempi niin) Iirikselle aloin naputella tätä juttua.
Minulla on punainen lanka hukassa lankalauantain suhteen, mutta googlentaminen antaa selvyyttä; lankalauantaina noidat ja trullit ovat vilkkaalla liikekannalla, kuten tästäkin Tapio-lehden leikkeessä (15.4.1871) ilmenee:
Harmi, että asutetut navetat ovat vähenemään päin. Olisihan elämä rikkaampaa, kun pääsiäisin??? (vrt. jouluisin, kesäisin, syksyisin, jne.) "mentäisiin loihtimaan itselleen eläin onnea sekä leikkelemään elukkain häntiä, korvia ja m. niin kuin vanhastaan tavallista on." Saattoi tosin katketa emännältä -"jopahan jostakin"- jalka.
Mutta ei. Nykyään on yleisempää, että mennään naapuriin Siwasta ostetun kaljakassin kera norkoilemaan josko pääsiäisviinoja olisi vielä jäljellä. Ja saattaa leipäveitsi tai Mora lutkahtaa pahasti isäntään. Eikä sillä ole mitään tekemistä trullin kanssa, vaan pikemminkin trollin.
Noh, kohta päästään pääsiäisestä, ei tietty ihan pääsemättömiin, mutta pääsääntöisesti väliaikaisesti.
Ilmaprofeetat lupailailevat yli kymmenen asteen lämpötiloja. Se tietää nopeaa edistymistä, hirenkorvaa alkaa ensimmäisiin puihin puskea, leskenlehdet ja krookukset ilmaantuvat pälville, linnut alkavat viritellä pariutumisserenadejansa.
Luultavasti jäät ovat Vappuun mennessä tipotiessään. On taas riemastuttavaa ottaa kevään ensisavut Yamaha-merkkisestä peräprutkusta. Tunnen olevani Richard Scarry'n lastenkirjojen Pertti Prutku!
Pertti Prutku näkyy kuvassa pienenä ja epäselvänä.
Pertti Prutkua kehotettiin lopettamaan varomaton ajotapansa, joten en kuitenkaan täysin häneen itseäni samaista. Mutta Mato Matala oli suosikkini Scarry'n teoksissa. Hän on varsinainen älyveikko, joka ratkoo visaisetkin pulmat, auttaa jopa konstaapeli Hallikaista.
Vappupäivä sattuu perjantaiksi, joten vähän pitemmän viikonlopun voi Anttolassa viettää.
Vko. 20 on sitten rouvalla lomaa. Silloin saattaa Iiriskin piipahtaa ensimakua maistelemaan, jos kelit ovat suotuisat. Helmi on taas kyyvaarassa, sille ei mitään voi. Keväällä, kun paikalla ei ole vielä liikuttu, ne ovat arvaamattomia. Toivottavasti viime kevään kusiaisimportointi on tuottanut suotuisan tuloksen.
Kaupassa jo käytiin aamulla; evästä piisaa pyhiksi, taitaa meikälle jäädä vielä rippeitä alkuviikollekin. Iiris koisailee partsilla, lähtee kohta Annan kanssa kyläreissulle tuohon lähitienoille. Taidan lopetella tämän tyhjänjauhamisen. Eilen tuli loppuun luetuksi Karin Fossumin uusin Konrad Sejer-kirja "Carmen Zita ja kuolema". Taattua tavaraa. Täytyy kellistyä sohvalle syventymään kirjastossa käsiini sattuneeseen uuteen tuttavuuteen: Bruce Fink'in "Tarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailut"-opukseen. Kirja sisältää kolme tarinaa, "Kadonneen partituurin tapaus", "Väärennetyn liköörin tapaus", ja "Suuren puhalluksen tapaus". Arvostelu tulevissa kirjoituksissa.
Lampaallista pääsiäisen jatkoa. Mintulla tai ilman, mutta älkää unohtako valkosipulia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti