Tulin juuri elokuvista. Kavin katsomassa leffan EX MACHINA. Elokuva oli ihan kelvollinen, silla en vajaan kahden tunnin aikana juurikaan ehtinyt pitkastya.
Istun nyt Kivimaan ABC:lla. Pankkineidit ja -rouvat lahtivat toitten jalkeen toivioretkelle Ikeaan. Mikali Pappenheimilaiseni tunnen, bussi ei starttaa takaisin Lahteen, ennen kuin ovet lyodaan Vantaalla reikeliin klo. 21:00. Koska en viitsinyt leffan jalkeen ajaa kotiin, istun siis taalla rouvan kuljetusta odottamassa. Ja kirjoitan ajankuluksi.
Sikali tuo akkojen yhteinen Ikeareissu on hyva asia, etta saastan luultavasti itse yhden loputtoman nayttelyosaston lapikulkemisen. Hyva niin, ei se meikalaiselle herkkua ole, taytyy myontaa.
Kylla me huomenna Anttolaan lahdetaan. Ei se niin kovin kurjaa kelia ole povaillut, Ilmatieteen laitos, eika Forecakaan. Hanelille eilen soittelin, etta lunastaisi mulle obligatoriset kaksi verkko-, ja yhden vieheluvan. Kalakortin ostin netista, joten lakia ja asetuksia tulee noudatetuksi. Vaikka ei minulta kukaan viela tahan ikaan ole koskaan lupia tai kalakorttia kysellyt. Sita en tieda, onko verkko- tai katiskakohoista kayty luvallisuutta syynaamassa. Jos on, niin kunnossa ovat olleet, koska ei ole tarvinnu pyydyksia ruveta valvojilta takaisin peraamaan.
Kalakortti maksaa kaikkineen 27 €, verkkomerkit 2 € kpl, uistilupa 5 €. Siis kustannukset yht. 36 € vuodessa. Viime kevaan, kesan ja syksyn aikana sain jorpakosta ylos naarattua katiskasta muutaman keskipannun ahvenen ja pari hauenluikkua kevaalla, uistelemalla kait 3-4 hymypoikaa, painoltaan kilosta reiluun kahteen, parista verkonrisasta kaksi hyvankokoista saynavaa ja oisko tullu yksi haukikin. Nyt soi puhelin: Mitas mina sanoin! Hilppa soitti, etta just lahettiin Lahtea kohti, ja kello oli 21:03! Kalajuttua jatkaakseni, katiskaa en uita, kuin korkeintaan juhannukseen, verkkoja liotan muutaman kerran loppukesasta ja syksylla (kesakuun loppuun asti ne on kielettyja norppien vuoksi, hyva niin), uistinta vetelen satunnaisesti sille paalle sattuessani. Jos tuon kalahomman ottasi vahankin tosissaa, niin kullahan potun maku muuttuisi useamminkin. Mutta kun veri ei pyyntiin juurikaan veda. Uistelu on lahinna terapiaa ja mielenrauhaa. Sita paitsi velj-Hanskin-ketaleella on nuotta ja verkkoja maarattomasti, hanelta aika usein saadaan ruoanjatketta.
Luultavasti lauantaina nakkaan kuitenkin katiskan kutuahvenia odotteleman, olkoot siella vappuun asti. Uistelemaan tuskin ehtii, paikkojen kesakuntoon tallailemisessa riittaa aina ensireissulle puuhaa.
Talla tabletinnappiksella on aika veikeaa kirjoitella. Kun olen piustaleen naputellut, ja katson aikaansaannosta, saa monesti ruveta niskahiuksia raapimaan; valimerkit ovat aivan ihme paikoissa, ja tulevat vanhalta muistilta vaarin nappailtya. Ja jos nappylaa pitaa hetkenkin liian kauan pohjassa, tarahtaa ruudulle pitka rivi samaa kirjainta. Nyt pitaakin lukea ja korjata isommat virheet, kohta on sornaytettava keskustaan. Toivottavasti ostokset mahtuvat autoon.
EX MACINA:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti