Tapasin aamukahvilla Triossa miehen, joka on nähnyt, ei dingon, vaan Kevonsuun, Utsjoen ylipäätään. Siitä sain ajatuksen penkaista vanhoja kuva-albumejani. Niinpä skannailin joitakin. Enenpiä en tässä muistele, paitsi yhden jutun. Siitä ei valitettavasti ole kuvaa.
Olimme alkutalvesta 1992, ellen väärin muista, Tarjan ja Eno-Ollin kanssa viikon rupeamalla Kevolla. Talo ei vielä ollut asumiskunnossa, joten bunkkasimme vanhassa mökissä. Me Ollin kanssa käytiin moottorikelkalla poronerotuksessa. Pakkasta oli yli 20 astetta, matkaa onneksi alle 10 kilsaa. Aika kokemus etelän miehelle. Joka tapauksessa siltä ostettiin poroa, taisi olla vasan ruho kokonaan. Sehän oli sitten säilytyksessä kuistilla, siis hyvinkin pakastelämpötilassa. Kun Tarja päivän parin kuluttua sanoi mieluusti vasasta evästä laittavansa, jäi meidän tehtäväksemme leikata ruhosta sopivat osat. Sepä ei niin helposti käynytkään! Mutta eno nokkelana kaverina äkkäsi; rälläkkä, eli kulmahiomakone on oivallinen kokinveitsi! Sanoista tekoihin, rälläkkä pyörimään. Tarja, äänen kuultuaan, siihen siunailemaan ja meitä moittimaan, bakteerinkylväjiksikin mainitsemaan. Tähän Olli laikka laulaen: "pakkasta 25, ei elä bakteerit!" Porosoppa illalla syötiin, jos siinä bakteereita oli, en kyllä huomannut. Noh, pieniähän ne ovatkin, bakteerit.
Hilppa vanhan mökin rappusilla orjan kaavussa. Ei siis talvella.
Sakannaamani kuvat on otettu vv. 1991-1992, pääosin kesällä. Seuraavissa kahdessa ollaan Kevonreitillä (kansallispuiston läpi kulkeva merkitty reitti, ainoa, millä ulkopaikkakuntalainen saa puistossa kesäisin liikkua) kahvinkeitossa. Vuosi oli 1991.
Hilppa ja Anna olivat mukana rakennusprojektin alkukesänä -91. Ajoimme läpi yön, ja saavuimme pääränpäähän aamulla neljän viiden aikoihin. Aamu oli aurinkoinen, heinäkuun alkua. Anna oli kait huonosti nukkunut, muutenkin matkan stressaama. Kun auton ovet avattiin, pimeni taivas; hyttysparvi ympäröi meidät, ininä yritti saavuttanut uudet sfäärit ininän alalla. Anna sai aivan hysteerisen itkukohtauksen, mistä ei meinannut toipua lainkaan. Silloin tontille ei ollut autotietä, kävelymatkaa reilu kilsa. Muistan, että se taival oli aika hankala tavaroinemme ja Annoinemme. Mutta perille päästiin, tyttökin ajan myötä rauhoittui. Siinä parikymppisenä.
Anna ja Tarja soutelemassa uudella jokiveneellä.
Annan taidetta Kevojoen särkän hiekassa. Oletettavasti ei enää havaittavissa.
Hilppa vahan mökin ylälaverilla. Nykyisin voisi sanoa "Ylämummo".
Tenollakin käytiin Hanelin kanssa, salakalassa myös.
Ylempänä Haneli parin kymppikilosen kanssa askaroimassa. Alemissa allekirjoittaneella titti kiinni Tsarsjoella, siis puistossa, siis ilman lupaa kalastaa, liikkua, olla. Mutta eihän lohet sitä tienneet. Tuosta Tsarskoskesta ne nousivat. Eivät isot, mutta reilusta kilosta reiluun kolmeen. Ainakin ne, mitä saatiin.
Jesnalvaara kohoaa Kevonsuun taloa vastapäätä, Kevojärven toisella puolella. Muutama sata metriä se vain on, mutta aika kiipeäminen sinne oli, varsinkin, kun arvatkaa kuka mukanaan joutui raahaamaan Ollin videokaluston. Se oli pro-tasoa, eikä niinkään köykäinen kaikkine tykötarpeineen.
Vellokset ja Anna Jesnalvaaran päälle uukovaarien ties mistä syystä kasaaman röykkiön päällä. Huomatkaa tästä kirjoituksesta vastuullisen henkilön "hajamielinen saamelainen"-tähystys, mikä on melko samanlainen kuin "hajamielinen intiaani"-tähystys.
Anna ja Haneli arvokkaina.
Niin rohkea olin, että luonnonsuojelualueen kylttiin uskalsin nojailla. Rikos onneksi vanhentunut.
Helppo kuvata, kun renki on kaluston mäjelle kiikuttanut.
Rakennushommiakin aloiteltiin, ei siitä sen enempää, kuin...
Tuumaustunti. Jotakin on vielä tekemättä...
Timpurin hattu mallia "Teno".
Tunturissa ehdittiin, varsinkin kesällä -91, kulkea, kun tietyistä syistä varsinaisen rakentamisen alku siirtyi seuraavaan vuoteen.
Minä jossakin
Onneksi ei tuolloin tuullut kovin navakasti, olis saattanut velj-Hanski lentää huut helevettiin. Sen verran köykäsessä kunnossa se oli.
Tämä oli tässä. Nyt kun serkkuni Susanna perheineen on muuttanut takaisin etelään, on ollut puhetta, että kun hän ehtii penkoa, saan lainaksi enon ottamia valokuvia. Niitä on paljon, ja ne ovat laadukkaita; hänellä oli hyvät laitteet ja "silmää". Kunhan niitä saan, samaten kuin luvan niitä käyttää, on "Muistoja Kevolta 4" varmasti ajankohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti