VIRTAA VI***TI

Onko kellään muulla ollut aktivoitumiskausia, harhajaksoja, jolloin on tuntunut siltä, että jotakin muuta, uutta, voisi ruveta puuhaamaan. Minulla silloin tällöin esiintyy ylimääräistä tarvetta purkaa virtaani ennen kokemattomaan. Onneksi sellaiset mielenhämmentäjät ovat menneet ohi, kun on malttanut aikansa itseään toppuutella. Mutta tällä kertaa tunne istuu sitkeästi. Vaikka en lainkaan koe pitkästyväni, puuhaa piisaa kyllä, energiaa tuntuisi riittävän uusille väylille suunnattavaksi. Mutta millaiseille? Harrastuksen tulisi olla kukkarolleni sopiva.

Siis:

Liittyisinkö pilatesryhmään? No en pilaten päitenkään!

Henkistyisinkö joogassa? Ehkä, jos ei tartte joogata toogassa.

Olisiko tanssiyhdistys Matit ja Maijat ry oikea väylä energian purkamiseen? Ennemmin kuolisin!

 Ujuttautuisinko kortteliliigaan mölkkyä ja kyykkää harrastamaan? En ole sillä tavalla sosiaalinen.

Olisiko perhonsidonnasta ratkaisuksi? Kellepä niitä sitoisin?

Lintujen bongaus, onko järkee, näin talvea vasten? Kerro sinä Pirkka-Pekka, tai sinä Markku R.

Ilmastointiteippitaiteesta ehkä ongelman poistaja? Hong Kong'ista saa halavalla!

Samaistuisinko lähiöpubin tikka&karaoke-örveltäjiin?  Liian kallista.

Investoisinko playstation'iin? Netin ilmais-mahjongeissa tarpeeksi pelaamista.

Voiko Hollolan Marttojen pitsinnypläyskiltaan mahdollisesti näin miespuolisena liittyä? Jos Martat suosiollisia, ei virkkauskoukut lie hinnan kirossa?

Onko lähitienoilla kerhoa, jossa voisi askarrella könninkelloja ja rukinlapoja? Eipä taida meidän interiööriin könninkello istua.

Pulituvihkokerho? Tikkuaskien etikettejä, filmitähtikuvapurukumia,  autokortteja ja kiiltokuvia taitaa olla nykyään vaikeaa löytää, eikä pulitusvihkokööriäkään olisi helppo saada aikaan. Tämä olisi muuten aika jees! Tiimarin kaaduttua saa Sinooperista halpoja ruutuvihkoja! Kuka muuten muistaa pulitusvihkohomman?

Vaikeeta on, neuvokaa te viisaammat! Wikipedian määrityksen mukaa yleisimmät harrastukset ovat keräily, nikkarointi, askartelu, urheilu, musiikki ja lukeminen. Näistähän urheilu obligatoorisen aamulenkin muodossa, musiikki kuuntelu ja lukeminen, vielä ekstrana elävän kuvan töllöttäminen, ovat jo repertuaarissani. Olisiko noista ylempänä luetelluista joku sopiva täyttämään tarpeen, imemään liian virran itseensä? Vai alkaisinko opiskelemaan? Ei, siihen olen liian laiska! Ja pääkoppakin alkaa olla turhan käytetty muistamaan uusia asioita. Pitänee painaa jarrua, laittaa jäitä hattuun, lyödä julkiset tenät ja unohtaa koko asia. Kohta tulee kuitenkin kausi, kun ei nykyisiäkään aktiviteettejä viitsisi läpikäydä. Heiluvainen, muuttuvainen, sellainen on ihmismieli. Siksi totta puhuen olen tuuliviirihommat yrittänyt jättää kyläsepille ja tuulimyllyaskareet don Quijot'en seuraajille.

Blogin otsikosta aasinsiltana: Kyllä tuulimyllyistä vi***ti virtaakin voi saada!