Öilön, pakahduttavan, tukahduttavan ja hautovan helteen kourissa, päätettiin iltapäivällä lähteä ajelemaan ulapalle viilennys ylimpänä aatoksena. Niinpä usmuutettiin, Anna, Helmi, Hilppa ja minä, Luonterin poikki ja Matosalmesta Siikaveden puolelle. Siellä kone näytti ensimmäiset vinkeensä; kierrokset pienenivät nykien, ja lopulta käynti lakkasi. "Eipä ollut ennen tehnyt, ja taas se tapahtui", olisi joku huumorimies todennut, mutta meitä ei huvittanut; mökille matkaa viitisen kilsaa, vettä alkoi ripotella, ukkospilvipainamassa päälle, veneessä yksi mela. Kun muutaman kerran starttasin, lähti konhe nikotellen käymään, varovasti kaasua antaen ihan normaaliin urvellukseen. "Kyllä tämä tästä", mietiskelin ja suuntasin kulun Ukonvirralle. Virran puolivälin tienoilla alkoi Yamaha taas oireilla. Tempaisin heti tyhjäkäyntikaasulle, siitä hiljalleen hanaa taas lisää, ja vanha palvelijahan nöyrtyi vielä kerran lentoon lenseään. Sadepilven reunakin vain hipasi, ei edes kastellut. Siinä sitä köröteltiin polleana läpi kuvankauniin virran takaisin Luonterin selkävesille, ja nokka kohti Avokasta. Mutta, mutta...Vattusaarten ja Makkuutsaarten välissä värkki teki julkiset tenät; ei enää herännyt henkiin, ei vaikka lutkua puristi, bensan tarkasti, mielessään (himpun ääneenkin) loiteli. Matkaa jäljellä n. 3 km, ei Busteria melalla saman vuorokauden aikana perille saisi, vaikka kevyttä lonkkatuulta menosuuntaan olikin. Siis Hanelille soittamaan. Tämä oli lähellä kotiaan, Kaupinsaaressa, tekemässä jollekin mökille terassia. Lupasi laitaa rensselit läjään, kotona piipahdettuaan lähteä apuun. Me siinä lilluttiin, onneksi oikeaan suuntaan, Helmi koiran vaistolla ymmärsi, ettei kaikki ole kohdallaan, inisi ja pyöri veneen pohjalla ympyrää. Eihän meillä mitään hätää ollut, ukkospilvi oli Juvan puolella lähestymässä, mutta harvoin se ison selän yli nousee. Jos nousee, sitten onkin tosi kyseessä. Siinä aikani kuluksi, vaikken tekniikan ihme-eläkeläinen olekkaan, rupesin tukimaan tilannetta, ja äkkäsin, ettei kone saa polttoainetta. Ilmeisesti tankista tuleva letku oli viallinen, tai tukossa. Minä äkkiä tavottamaan Hanelia, josko olisi vielä kotonaan. Oli juuri lähdössä, lupasi tuoda toisen tankin. Niinpä siinä sitten kävi, että kun laitettiin meille vaihtotankki, hörähti kone käymään! Hanski vaihtoi meikäläisen tankin omansa tilalle, ei ongelmia, siis vika letkussa. Eli ei oletettavasti isoja investointeja tiedossa. Me siis selvittiin mökille kepeästi, kastumatta ja muutenkaan isompia henkisiä vaurioita saamatta. Puolisen tuntia takaisin tulomme jälkeen alkoi melkoinen tuulenmyräkkä, kun ukkospilvi yritti tunkeutua lähentelemään. Ei meille asti tullut, vähän myrähteli, vettä kuuron nakkeli.
Tänään sitten oli Hanelin renkinä aamupäivän terassihommissa. Samalla otettiin bensaletkusta toinen liitin irti, ja putsattiin paineilmalla värkit. Kaikki pelittää taas kuin unelma, totean tähän hyväksi lopuksi (puuta koputtaen). Vielä pulpahti mieleen Karin piirros, lienee 60-luvun taitteen paikkeilta. Se meni jotenkin näin: pojankolli lukee kauniina kesäpäivänä Eglanninkielen ehtoja. Savolaisäijä, liekö Röpsän ukko, tuumii: "On se kummoo tuo enklannin kielj, kirjotettaan erlaella, ku lausuttaan. Vuoan nii se on savonlieljkii, kirjotettaa vene, mutta lausuttaan jotta puatti".
"Liskon pää ja käpälä" Luoerin puleisessa päässä Ukonvirtaa
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti