VIISAUSTUTKIJA

  Pallomme on pullollaan eri alan tutkijoita; on solututkijaa, sukututkijaa, ilmastotutkijaa, ufotutkijaa, on suurpetotutkijaa, historiantutkijaa, rikostutkijaa, vanhuustutkijaa. Oisko tutkijantutkijaakin (koska kysytään: quis custodiet ipsos custodes, voisi myös ihmellä: kuka tutkii tutkijoita?). Tutkijat ovat kai yliopistojen ja korkeakoulujen palkkalistoilla. Mutta jospa ryhtyisin eläkepäivilläni freelancer viisaustutkijaksi. Viisaustutkijan toimenkuvaan kuuluu yhtäältä ottaa selvää siitä, onko tietty toiminta tai käyttäytyminen viisista, toisaalta onko joku henkilö tai henkilöryhmä viisas.

  Aluksi noviisin viisaustukijan tulee tietysti sisäistää sanan "viisaus" syvin olemus, pääasiallinen tarkoitus. Wikipedian mukaan viisaus on kyky tehdä sellaisia päätöksiä, jotka pitkällä aikavälillä tuottavat "yleisesti hyvän" lopputuloksen. Siis tuomas Akvinolainen oli viisas mies, hänhän totesi "suurin mahdollinen hyöty suurimmalle mahdolliselle joukolle". Ei käy kieltäminen. Entäpä, jos vaikka minä teen sellaisen päätöksen, että kaadan tuosta tuon näreen jo tässä vaiheessa, niin se ei kasva varjostamaan tuota mainiota torvisienipaikkaa, eikä siemennä lisää synkkiä kuusenroikaleita elinympäristöäni pimentämään? Tai kun kävin aamulla pätkimässä tuulenkaatomännyn lisänä jokavuotiseen polttopuumäärään? Ehdottomasti olen viisas, koska kuusen kaatamalla teen miljööstämme paremman ja satoisamman, ja ylimääräisiä puita tekemällä haalin varastoa, koska en voi tietää tulevan/tulevien kesä/kesien metsurikunnostani. Lapsen kengissä kulkevan tutkailijan mielestä viisauden määritelmän ei välttämättä tarvitse täyttää Tuomas A:n lausahduksen olemusta. Viisauteen riittää, että päätös johtaa "yleiseen hyvään" päättäjän itsensä näkökulmasta asioita tiiraillen. 

  Viisaus on myös, yhä Wikipediaa lainaten, "laajasti käyttökelpoista tietoa". Aloittelevan viisaustutkijan mieleen häivätää ensimmäinen tutkinnan alle asetettava seikka: kuinka paljon käyttökelpoista tietoa, ja kuinka laajalta sektorilta, tulee omata, jotta voitaisiin kutsua viisaaksi? Noiden kahden, alkavassa tutkimuksessani kulmakivinä käyttämäni, määritelmän mukaan nippeli-Niilo tai ei välttämättä ole viisas olento. Vaikka olisi pää täynnä, pullollaan, turvoksissa ja tiiviisti pakattuna triviaa tietoa, enemmän kuin vanhoilla luokka- ja armeijakavereilla yhteensä, mutta ei osaa sitä käyttää oikeisiin päätöksiin, ei voi viisaaksi mainita.

  Viisautta ei pidä sekoittaa älykkyyteen; vaikka käsitteet toisiaan liippaavat, on kysy eri asioista. Ymmärtääkseni älykkyys on myötäsyntyinen ominaisuus, joka viittaa kykyyn reagoida uusiin, äkillisiin tilanteisiin. Viisauteen voi oppia, sitä voi jalostaa.

  Konsta Pylkkänen oli aikoinaan uraa uurtava viisaustutkija, häntä voi pitää innoittajanani. Konstahan listasi viisauden lajeja ansiokkaasti. Hänen mukaansa on olemassa kaukoviisaus, teoreettinen viisaus, käytännön viisaus, ja jälkiviisaus, missä lajissa ihminen on parhaimmillaan. "Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin..." totesi Pylkkerö. Tuohon luokitukseen kun lisään vielä salaviisauden, niin siinä minulle pohjaa alkavalle uralleni. Kunhan olen saanut tutkimukseni siihen malliin, etää on alustavaa tulosta esittää, palaan asiaan. 

  Kohta täytyy tehdä viisas päätös; koska tänään on sörnäytettävä Hollolaan valmistautumaan huomiseen Jari Potsi-keikkaan, on tarkkailtava sadetutkaa ja reaaliajassa vallitsevaa ilmanalaa, jotta ehtii autolle ennen alkuiltapäiväksi povattua sadetta. 

Toivottavasti minäkin saan näissä maisemissa sinisiä ajatuksia, jotka ovat kuin "pontikka ruskeassa pullossa, missä on konjakkiputelin korkki"