LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI

Minulla oli ilo käydä tanään aamupäivällä tutustumassa Lahden Kaupunginteatteriin ja sen systeemeihin. Ystäväni ja tekun luokkatoverini Jukka (ystävien kesken Topi) on kyseisessä laitoksessa käyttöpäällikkönä. Olipa avartava kokemus! Eipä maallikko tule teatterissa käydessään (en ainakaan minä) ajatelleeksi, mitä kaikkea esitys pitää sisällään. Ja mitkä valmistelut täytyy suorittaa ennen julkista näytöstä! Se tekniikan, valojen, äänentoistolaitteiden, etc. määrä oli huikaiseva. Samaten näyttämön lattiaan liittyvä tekniikka (sitä voi pyörittää, osia siitä nostaa tai laskea, mm.). Kävimme myös näyttämön päällä olevan "teatterikuilun" päällä, 24 m:n korkeudessa tilassa, mikä oli täynnä verhojen sun muun rekvisiitan nostoon tarkoitettua tekniikkaa. Topin puheista meni vähintään puolet yli hiusrajan, mutta aavistuksen omaisen häivähdyksen sain suuren laitosteatterin toiminnasta.
Kävelimme myös läpi puvustamon (vai oliko se vaatevarasto?). Sielläpä oli takkia, housua, hattua, kenkää, vähintään runsaasti, ellen sanoisi ylenpalttisesti. Myös suuressa töypajassa tuli vierailtua. Laitos tekee siellä lavasteet kankaasta, pahvista, puusta, muovista ja teräksestä. Samoin näin tulevaa West Side Storya varten lavastajan tekemän 1:25 pienoismallin näyttämöstä. Välillä olin aivan eksyksissä kulkiessamme 12 000 m2:n (1,2 ha) lattia-alaa sisältävässä rakennuksessa. Tulin muuten, kröhöm, kröhöm, esitellyksi teatterinjohtaja Maarit Pyökärille!
Topilla on 5 esimiestason ja yhteensä yli 50 alaista. Siis sellainen joukko tarvitaan, jotta näyttelijät ja ohjaajat pystyvät työnsä kunnialla suorittamaan.
Olipa sivistävä vajaan parin tunnin rupeama. Eikä siinä vielä kaikki! Taskuuni jäivät meille liput "Niskavuoren naiset" ensi-iltaan tulevana lauantaina, sekä Hair-musikaaliin (mukana myös Hector) 15. helmikuuta. Kulttuuri, here we come! Kiitos Topi.

Tuonne lauantaina, aluksi