Tuntuu, että tulen aina vain kyynisemmäksi urheilun suhteen. Liikunnalla ja kilpaurheilulla kun ei ole muuta tekemistä keskenään, kuin että huippu-urheilu antaa nuorille kimmokkeen liikkumisen harrastamiseen. Monasti sekin kimmoke tulee ahneitten vanhempien dollarinkuvia täynnä olevista mielistä. Kun asiaa järkevästi ajattelee, pitää sanonta "urheilu on sodan korvike", kyllä paikkansa. Sodissa voitetaan tai hävitään, lyödään vastustaja, käytetään aseita, etc. Nåinhän on urheilussakin. Eikä huippujoukkueen valmentajalla ja kenraalilla juurikaan eroa ole. Ihmiskunnalla on varmaan geeneissä sotiminen, taistelu. Eikä sitä oletettavasti ole kovin helppoa hävittää. Ergo, ei hyvältä näytä tulevaisuus.
Mutta toisaaalta: Jospa kansakunnat pystyisivätkin ratkomaan erimielisyytensä jalkapallo- koripallo-, jääkiekko-, baseball-, kriketti-, sun muilla areenoilla? Vai virtaako niissä liian vähän verta? Olishan se hienoo, kun Syyrian hallituksen ja kapinallisten joukkueet ratkaisisivat vallan painimaaottelussa. Tai Mali ja Ranska selvittäisivät tilanteen jalkapallomatsilla. Koreat poistaisivat välillään olevan kitkan taekwon-do mittelössä. Pakistan ja Afganistan ratkaisisivat maita hiertäneet pulmat hevospoolo-ottelulla. Entäpä, jos Suomi ja Viro ajautuisivat ratkaisemattomaan konfliktiin? Ei kun pesäpallo-ottelu Ullevin Stadionille! Ja päätuomariksi Ban Ki- moon. Tai pienemmässä mittakaavassa: Lahden ja ympäristökuntien yhdistymiseen voitaisiin saada tolkku mölkkymittelöllä. Hieno idea, eikö? Kuka tekis aloitteen YK:ssa? No Herra Tasavallan Presidentti tietysti. Hänähän on halukas tuomaan julki maailmaa parantavia ajatuksia. Saa lainata ideaani ilman jälkiseuraamuksia.
3. maailmansodan lopputaistelu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti