Millaistakohan olis asua Helsingissä, tai vielä suuremmassa metropolissa, kun jo Lahden autojen määrä (mikä kasvaa vuosi vuodelta, liikennejärjestelyt ei pysy perässä) hirvittää? No, jossakin kaikkien on asuttava, ei pidä valittaa.
Tänä aamuna luin ensimmäisen sanomalehden myös kuukauteen. Eipä ollu hirveesti ikävä paikallista puolueisiin sitoutumatonta kokoomuksen äänenkannattajaa. Mutta täytyy tunnustaa, että sitä selatessa irtosi torttu melko leppeästi.
Kohta taakse jäävä kesä oli melkoinen mittelö penkkiurheilijalle. Omalla kohdallani tuli jalkapallon hyvätasoiset EM:mät seurattua kuta kuinkin tarkkaan, yleisurheilun vastaavat jäivät lähes kokonaan katsomatta, olympialaisia seurasin satunnaisesti. Mikäli mediaa seurasi, ei kisoissa ollut kuin kaksi urheilijaa. Taisihan niitä jokunen muukin olla. Minulla on iän myötä alkanut ilmetä käänteinen urheiluhullu-syndrooma; nuorempana kelpasi kaikki Lapuan poikapaineista lähtien. Nykyään kiinnostus keskittyy jalkapallon arvokisoihin ja jääkiekkoon lähinnä olympialaisissa ja Suomen pääsarjatasolla (viva Pelicans!). Jääkiekon MM on kokenut inflaation, kun se on joka vuosi, jopa olympia-vuonna, pitäisi väliä harventaa. Olympialaiset ovat kuitenkin ne oikeat mittelöt, kaikki parhaat ovat mukana. Summa summarum, kyllä hyvä kirja, itseasiassa keskinkertainenkin, aina Kalevan kisat voittaa.
Huippu-urheilusta on tullut sellaista sirkusta, ettei paremmasta väliä. Itsessään urheilu, mikä tahansa liikunta, on hyvä asia. Eiköhän huippu-urheilun suurin arvo olekkin olla innoittajana nuorille.
Että sellasta tänään. Lopuksi unikon kesäelämänkaari:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti