Kun aamulla kuljeskelin sienikorin kanssa metsässä, häivähti mieleeni jostain syystä seuraavanlaisia ajatuksia: Koska joka tapauksessa olemme, käsi kädessä ja kaulakkain, kulkemassa kohti dystopiaa, miksemme myös osallistuisi asian edistämiseen kieltä ratinaliosoimalla? Nimittäin siten, että muodostaisimme samaa tarkoittavista sanoista yhden uuden. Silloinhan ihmisen olisi helpompaa kertoa tarkoituksensa, ilmaista ajatuksensa. Ja ennen kaikkea se olisi omiaan typistämään, lopulta hävittämään murteet sekä muut jonnin joutavat kielen rikastuttajat. Esimerkiksi vaikkapa terassin ja verannan yhdistelmä olisi veranssi. Tai suhtalainen tarkoittaisi "suhteellisen" ja "kohtalaisen" symbioosia. "Rauhallisen" ja "lunkin" yhteinen versio olisi tietysti "ranki".Edelleen: mainio + oiva = oivio, upea + hieno = hipea, kassi + laukku + salkku = kalkku. Ja kuinka helppoa tai iisiä (ts. hiisiä) olisi savon murteen hävittäminen? Perinteinen "korsteeni"poistettaisiin yhdistämällä se hormin kanssa horsteeniksi!
Nykyaikaa ajatellen voisi "snobista" ja "nörtistä" rakentaa "snortin", etc. Näitähän riittää.
Onhan tätä, kait tahattomasti, sattunutkin; ajatelleppa vaikka "tilava" + "avara "= "alava". Samaten, ainakin joissain piireissä, on tuttu "terävä" ja "etevän" yhdistelmä "teerevä".
Tässäpä olisi oiviosti työsarkaa joukolle apurahatyöllistettyjä dosentteja muutamaksi vuodeksi! Ja kuinka ollakkaan, ehkä tuleva sukupolvi tulisi toimeen parilla sadalla sanalla + tuplamäärällä kirosanoja, vaikka niihän asianlaita joidenkin kohdalla jo nyt on.
Kaiken kaikkiaan olvollinen iidos, eikö?
Pk. (yhdistetty Ps. ja Jk.) Aamun soutulenkillä näkyi jo enteitä tulevan syksyn väreistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti