Anna olj' tiällä Helemi-koeran kansa viikonvaehteen, vietiin öelönnä ehtoopuoleen Mikkelliin junalle. Saepahan tytär mukkaasa sienilöitä jos mustikoetakii.
Vielä ois viikkaus jäljellä tätä autuutta, toevon mukkaa ilmat jatkuupi yhtä höljäkköenä. Kaipa sitä tuas mualikylien läyhkeeseen tottuu, vaikka isellä ei juuri oukkaan kovin ulukopuolisia velevotteita. Vuan mitekähä käypi kuullun ymmärtämine? Mutta miä kaeken kaekkijaan kojen,notta oon rikas, niätsäs rikas on se, ken pystyypi piättämmään omasta ajastaan.
Kuulema alakaa tännään sorsastus, sanovatten uamuteeveessä. Pittääpä varova hauliloita, jos sattuu rantaruovikossa kuleksimmaan. Sitte kuulin, notta evuskunnan eräkerho männöö syssymmällä karhujatiin. Eikö niille kansanevustajiloelle oes tähellisempöökii tekemistä?
No, kellon ruhjake käypi, pittäpä lähtee laittamaa viikkauven luontoiäni, moottorj'saha, kuulosalle.
Laeta tähä loppuu jonnii kuvan öeliseltä:
Elämäni naeset, Helemi, Hilippa ja Anna
Annan suunnistamistaijon tievossa ollessa häne asusa värj' valakattii ilmaetsintölöehe näkökulumasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti