Joka ilta annan itselleni juhlallisen vakuutuksen: en lähde, ainakaan muutamaan päivään, sieneen. Mutta kuis tänä aamuna kävikään; päätin lähteä katsomaan rouskujen ja tattien mahdollista invaasiota. Ergo, usmuutin rehdin puolen kilometrin matka Pöytäniemen (Cape Table) takaiseen lahteen, mistä lähdin dallaamaan vuosien saatossa tutuiksi tulleille, hyväksi havaituille maisemille. Vaan eipä näkynyt metsän valloittajista kunnon etujoukkojakaan! Sen olen tosin tattien osalta pannut merkille, että aiempina vuosina jo heinäkuusta asti kerättävissä olevat kyseiset sienet vaativat nykyään yhden tai muutaman kylmän yön. Jokusina edeltänienä vuosina on pakkasemme saanut tattitäytettä vasta syyskuussa. Rouskukanta vaihtelee vuosittain, mutta se on syksyn sieni, eiköhän niitä vielä tule kunnolla.
Näppäsen korillisen sain joka tapauksessa haalittua kokoon, ja lajikirjoakin oli: haapa- ja kangasrouskuja, karvalaukkuja, koivunpunikkitatteja, joku männynpunikkitatti, herkkutatteja, kangastatteja, vaaleaa orakasta, satunnainen keltahaarakas, sekä tietysti kanttarellejä ja torvisieniä, vaikka maasto ei perinteteistä kasvualustaa, etenkään kanttarelille, ollutkaan.
Tänä kesänä on ollut merkille pantavaa, että sienet ovat poikkeuksellisen matoisia. Jopa normaalisti lähes puhdas kanttarelli kannattaa halkaista puhdistusvaiheessa. Tai jos hauluaa proteiinia, jättää halkaisematta.
Kaikki esittämäni havainnot koskevat tietysti Etelä-Luonterin aluetta. Jossain muualla biosfäärissä, tai mahdollisessa toisessa ekosfäärissä, saattavat asiat olla aivan toisin.
Sieniosuuden lopuksi vankkaa tietoa aloittelevalle sienestäjälle.
-typäskääpä on syötäväksi kelpaamaton, muttei myrkyllinen sieni. Se kasvaa nimensä mukaisesti typpäissä, monta jalkaa samassa juuressa
-lampaankääpä on herkullinen laji, joka kasvaa yksittäisenä, älä sotke typäs- kaimaan
-ryypätkääpä, suomalainen perussieni, sopii toisille, toisille ei
Klisee, täytyy myöntää, mutten malttanut olla...
Sitten täysin toiseen juttuun. Kun menneinä sydänyön hetkinä pyöriskelin unta odotellen, tuli mieleeni vanha kysymys (täähän on kliseinen blogi!), mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? Ja veilä versio, minkä kirjan ottaisit? Yhden kirjan valitseminen on lienee mahdoton tehtävä, sillä vaikeaa se olisi, vaikka saisi mukaansa nuppikuorman. Päädyin siis tarkastelemaan asiaa matkalaukillisen näkökulmasta:
-scifin alueelta ehdottomasti Isaac Asimovin Säätiö-sarja, mikä kasvoi 1950- luvun alun trilogiasta -80,
ja -90-luvuilla seitsenosaiseksi. Ja jos tilaa vielä lopulta jäisi, mukaa myös saman miehen Robotti-sarja, koska näillä kahdella erillisellä teoskokonaisuudella on yhteinen loppu. Vielä tästä genrestä Douglas Amamsin Linnunradan käsikirja liftareille, sehän on maailman ainoa viisiosainen trilogia!
-klassikoista mukaan lähtisivät Tolstoin Sota ja rauha, Dostojevskin Rikos ja rangaistus, James Joucen Odysseus, tai paremminkin Ulyssus, kuten Leevi Lehdon uuden suomennoksen nimi kuuluu. (Sitä en ole vielä lukenut, Pentti Saarikosken aiemman olen, vuosia, vuosia sitten läpi kahlannut). Vielä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä (sitä en häpeäkseni ole lukenut).
Jossain näillä main pääsi uni yllätämään, joten jatkoin ajatuskulkua aamuisella metsäkierroksella.
-dekkariosastolle tulisi lukuisista loistavista kirjailijoista vain yksi edustetuksi, nimittäin Håkan Nesser ja hänen kymmenosainen Van Veeteren-sarjansa, sekä kaksi suomennettua Barbarotti-sarjan teosta. Suosittelen!
-muusta kirjallisuudesta Mihael Bugakovi Saatana saapuu Moskovaan, Henry Bugovskin alter egosta Henry Chinaskista kertovat teokset, Mark Tweinin Tom Sayerin seikkailut ja Hucleberry Finnin seikkailut Jarkko Laineen suomennoksena (Turun murre), vaikka nuoreten kirjoiksi ne kai listataankin (alan ilmeisesti lähestyä lapsuuttani).
sumalaisista Kari Hotakaista, Volter Kilven Alastalon salissa (sekin on lukematta).............
Tässä vaiheessa päätin jä'ttää aiheen pohdiskelun sen kaaduttua omaan mahdottomuuteensa.
Vielä hyväksi lopuksi: Ajatellaapa tilannetta, missä olisitte autiolla saarella mukananne satoja tunteja digitaalisesti tallennettua mielimusiikkianne, muttei laitetta millä kuunnella?! Sehän on verrattavissa armoitettuun tupakkamieheen yksin autiomaassa taskussaan kartonki Norttia, vaan ei tulentekovälineitä! Tai tislaamon seinään kahlittuun juoppoon!
Cape Table
Aamun saalis
Torvisieni, kanttarelli, keltahaarakas, vaalea orakas
Haaparousku, kangasrousku, karvalaukku
Mäntytatti, koivutatti, männynherkkutatti, kangastatti
Saalis putsattuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti