sunnuntai 28. joulukuuta 2014

2014

Tammikuu ei mittään...paitsi että hiljaista sydäntalven kuluttellaan, vaikkei kunnon talvea lumineen, jäineen tuntunut tulevan.


Helmikuu  ei mittään...paitsi että Sotshin olympialaiset jotenkin seurattiin, joitain mitaleita saatiin, yhä talvea odoteltiin.


Maaliskuu ei mittään...paitsi että kevättä kohden aikaa vietettiin, lumikenkengät takaisin käyttämättöminä varastoitiin.


Huhtikuu ei mittään...paitsi että talvilomaa ei Saarelassa vietetty, sillä jäätilanne oli arveluttava.


Toukokuu ei mittään...paitsi että kevät oli lämmin, Snake Kyy pääsi Helmiä saaressa tuikkaamaan, siis Kaapuntiin tiputukseen usmuutettiin. Yks juttu vielä; Peter Gabriel'in mainiossa konsertissa oltiin.   
   
         

Kesäkuu ei mittään...paitsi että viikonloput Anttolassa luuhattiin, hyvistä ilmoista nautittiin.


Heinäkuu ei mittään...paitsi että koko kuukausi Saarelassa oleskeltiin, minkä nyt kerran Hollolassa ja kerran Porijazzissa piipahlettiin. Neitvuorella pällisteltiin, kalasääkseä kuvailtiin, muikkuja yöllä savusteltiin, Huberin Hanskia ja Koistis-Pepeä tavattiin, kihuillakin poikettiin, sienisavottaa aloteltiin.


Elokuu ei mittään...paitsi että sieniä ja mustikoita haalittiin, Rohusen velloksilla käytiin, vähän uisteltiin.


Syyskuu ei mittään...paitsi että sienilöetä noukittiin, tatteja ja rouskuja himoittiin.


Lokakuu, lopultakkii jottain; 1.10 tupsahti pallollemme tyttöihminen, myöhemmin Iiris Helmi Orvokki Tiilikaiseksi nimetty. Jo Kätilöopistolla sitä pällisteltiin, sitten Helmin kera Anttolassa syyslomaa vietettiin, Saarela talvikuntoon kaiken varalta valmisteltiin, koiralle ensikokemukset vajaan parin viikon ikäiseen likkaan tarjottiin. 



Marraskuu ei mittään...paitsi että Iiristä välillä moikkailtiin, Räsäsillä kävästiin. Ai nii, vielä yks juttu; teatterissa ja elokuvissa, myös Heikin konsertissa ravattiin.


Joulukuu ei mittään...paitsi että Iiris ristittiin, joulut meillä vietettiin, talvimaisemat juhliksi saatiin, Iiris käntymään opetettiin, lumikenkiä jo melkein rasvailtiin.


Saapa nähä, tuopiko ens vuos mittään...?


perjantai 26. joulukuuta 2014

TAPSAN TAHTEJA

Tapsaan asti on tätä joulua kulutettu, jouluisessa kelissä, rauhaisissa tunnelmissa. Elinalla oltiin aattona jouluateriaa syömässä, oli Elina, oli sisko-Ritva, oli kihlattunsa Markku, oli Hilppa, oli Anna, oli Joni, oli Iiris, oli Helmi, ja olihan siellä minäkin. Kelvolliset oli kinkut ja laatikot, lohet ja haikusiiat. Mahat pullollaan siitä illalla lumimyräkässä Hollolaan sörnäyteltiin; nuori perhe-Tiilikainen vanhemman perhe-Tiilikaisen kautta.



Jouluaamun lenkki jäi tekemättä, kun en viittiny reilun 10 sentin auraamattomia teitä tallata, mutta tulihan lämmöt otettua kolan turvallisessa seurassa. Ja päivällä Helmin kanssa, tietty. Iiris saavutti yhden merkkipaalun jouluaamuaskareiden aikaan. Kun Anna vei vaippaa roskiin, oli tyttö kellahtanut mahalleen. Eipä passaa kovin pitkäksi aikaa yksin sängylle jättää. Saman tempun teki taas tänä aamuna.


Annan porukka meni eilen Tiilikaisille kalkkunaa repostelemaan, olivat siellä iltaan asti. Me vanhukset saatiin torkahtaa päiväunet. Äiti, Ritva ja Markku piipahtivat iltapäiväkahvilla, lähtevät tänään Anttolaan.

Tänä aamuna oli kelvon lenkkikeli; 10 pakkasta, tyyntä ja poutaa. Yhdeksän jälkeen alkoi lunta pieksämään, tullut kohta taas 10 senttiä, sataa vieläkin. Kävästiin Hilpan ja Helmin kanssa Nesteellä, eli siis K-Marketissa, kun leipä alkoi vähenemään. Eihän siellä ollu kun paahto -sellasta, mutta huomenissa on taas kaupat ovet selällään. Mutta siis lunta satoi tuon pienen kävelyn aikana, ettei välillä meinannut eteensä nähdä. Helmille tarttui uusi lumi anturakarvoihin niin, että vähän väliä piti pois narskuttaa. Rouva suoritti myös tyylikkään kaatumisen; vartalo tikkuna suoraan eteenpäin, vaikeusaste 4.3, taiteelinen vaikutelma 5.8. Astui näet rotvallin reunaan, kun sitä ei sataneen/satavan lumen vuoksi äkännyt. No, ei onneksi kuinkaan käynyt. 

Pääsee taas kohta lumitöihin, ei pysy edes Jonia renkinä pitämään. Iiris paineli partsille unilleen, minä tätä hetken rustailen, naiset juoruaa, Joni pelaa ipadillaan, Helmi huilaa. Siinä se päivä taas kulahtaa, ja on taas kukonaskeleen eilistä pidempi.

Joulunloppuja ja uuvenjoulun odotusta kaikille, jokaiselle, ja itse kullekin!


tiistai 16. joulukuuta 2014

UUTISIA LYHYESTI

Persut tavoittelevat tulevissa vaaleissa vaatimattomasti kuutta ministeripaikkaa, mukaanlukien pääministerin palli. Toteutuessaan se ei olisi "jytky" vaan "Big Bang". Parempi, kun ei hahmottele pirua sermille...

Aarnio oikeudenkäyntien sarja alkaa. Tulee käsittääkseni sen verran kalliiksi yhteiskunnalle, että vois antaa heti rönttituomion; seuraamus sitä ja tätä, eikä asioita enää käsitellä oikeudessa. Ei vaan, ei se käy oikeusvaltiossa...

Valkosarvikuono Angalifu kuoli 44 vuoden ikäisenä San Diegon eläintarhassa. Lajitovereita on pallollamme jäljellä viisi. Saimaannorppa kuulostaa tuossa perspektiivissä melko yleiseltä, mutta pitäkääpä kukin kohdallaan huolta, ettei sille käy samoin.

Suomalaistutkijoilta läpimurto: Sikainfluenssan ja narkolepsian välillä löytyi yhteys; useat rokotteen saaneet alkoivat nukahtelemaan.

Kuri ja tavat kunniaan; Etelä-Korean lentoyhtiön johtajan tytär pisti koneen palaamaan kentälle ja poistatti väärin maapähkinöitä tarjoilleen lentoemon. Hyvä ettei kuitenkaan poistattanut ilman laskeutumista.

Linjalleen uskollisena Päivi Räsänen tyrmäsi kansanedustaja Reijo Tossavaisen esityksen isänpäivän muutoksesta äitienpäivä tavoin liputuspäiväksi. Eihän tasa-arvon toteutuminen kuulu Päivin tärkeimpien tavoitteiden listalle.

Venäjän koneen lentelevät "pimeinä", Sydneyssä sekopää pääsee pätemään, päätyen elämänsä päättymiseen, asemies tappoi kuusi Pennsylvaniassa, yli puolet Yhdysvalloissa hyväksyy raa'at kuulustelukeinot (samat varmaan ovat vakuuttuneita maailmankaikkeuden kuuden ja puolen tuhannen vuoden iästä), nil novi sub sole! 

 Sunnuntaina päättyi 3-osainen englantilainen minisarja "Pahan vanki". Laadukas kokonaisuus, kuten BBC:n tuotokset tuppaavat olemaa. Moraaliset kysymykset jäivät kuitenkin vaivaamaan; koston oikeutus, oikeuden omiin käsiin ottaminen ja ihmisen tappaminen minkään syyn varjolla? Tai ehkä ne oli otettu huomioon, en vain ole tarpeeksi välkky niitä huomaamaan.

Loppukuvaksi en laita otosta Iiriksestä, vaan koko alkavan talven kuvan; vaikka vähän lunta tulisikin, harmaata on.




torstai 11. joulukuuta 2014

URA UUSIKSI?

  Jos nyt jostain ihmeen kummasta syystä heräisin parikymppisenä, minkä ammatin valitsisin? Siinäpä kysymys. Aikanaan en hirveästi uraani suunnitellut, toiveammatteja pohtinut, asiat vain johtivat toiseen, minusta tuli, mikä tuli. Jos oli yli 40 vuotta sitten vaihtoehtoja leivän syrjässä pysymiseen kosolti, on niitä nykyään varmaankin enemmän, vaikka joukko ammattinuimikkeitä onkin ajan saatossa poistunut.

SIIS TULISIKO MINUSTA

-A: Asiakasanalyytikko? Tuskin, luonteellani pikemmin asiakaskyynikko
-B: Biokemisti? Ei todennäköistä, inhosin edellisen elämäni koulussa kemiaa
-C: Copywriter? Muuten kyllä, mutta maksettaisiinko sielun myymisestä tarpeeksi?
-D: Diakoni? Taitaapi olla liian lähellä kirkkoa
-E: Ekologi? Kylläpä kyllä, ei pöllömpi
-F: Fyysikko? Kiinnostavaa, mutta kyvyt lienee vajaamitoitetut
-G: Geologi? Jepulis, mutta ei kaivosteollisuuden tarpeisiin
-H: Hyvinvoitijohtaja? Äkkäsin tällaisenkin ammatin olevan, kun Lahden sellaista haastateltiin. Ehdottomasti, mikäli se tarkoittaa olemista hyvinvointitilaston johdossa
-I: Insinööri? Valmiutta olisi, sillä insinöörin aivot ovat pähkinän kokoiset siksi, että ne ovat turvoksissa. Eikä nyt ole puhe kookospähkinästä
-J: Junasuorittaja? Pannaan harkintaan. Olishan se hienoo olla henkilö, jolle veturimiehet heiluttaa
-K: Kansanedustaja? NFW!
-L: Lipuntarkastaja? Suosiossa parkkipirkon kanssa samalla viivalla. En kaipaa vihollisten määrää, minulle riittää laatu
-M: Mikrotukihenkilö? Itse asiassa minulla on kokemusta sellaisena toimimisesta; pari-kolme tuttuani on niin kädetöntä tietotekniikassa, että jopa minä joudun aika ajoin opastamaan
-N: Nahkuri? Varteenotettava valinta. Vois kavereille heittää, että meikän orsilla tavataan!
-O: Optikko? Ainakin okulaarien käyttämisestä, rikkomisesta ja hävittämisestä on kokemusta
-P: Personal trainer? Muodikas valinta, mutta ei minulle. 
-Q: Quid pro quo? Tämä ammatti piti keksiä, kun ei q-alkuista nimikettä tullut mieleen. Mutta ei minulle, vippuustaa liikaa hyvävelihommelilta
-R: Ravitsemusterapeutti? Jep. Luonnostaa osuisi, kun oon sianihrassa paistetun lenkkimakkarankin jättänyt pois listalta
-S: Stylisti? Sopisiko tyyliini?
-T: Tähtitieteilijä? Toivehommaa, mutta...ei taitaisi risuparran kasvatus riittää
-U: Ulosottomies? Samaa kategoriaa lipuntarkastajan ja parkkipirkon kera, samat perustelut
-V: Veturinkuljettaja? Toki, toki. Voisi heiluttaa junansuorittajalle. Sitäpaitsi onhan suokkilistani kärkipään henkilö James Hirvisaarikin "siviilissä" veturinkuljetta! 
-W: Webmaster? Mikä ettei. Voisi jätää sivuun sivuasiat ja keskittyä sivuihin
-X: Xenofobisti? Perustelut, kuten kohdassa K
-Y: Yksityietsivä? Olisiko liian hektistä hommaa? Vaikka työllistyminen voisi olla taattua; Matulakin kuuluu eläköityneen
-Z: Zenonilainen paradoksinlaatija? Mielenkiintoinen ura, mutta maksetaanko siitä palkkaa?
-Å: Ålands opportunist? Jos sellainen ammatti olisi, törmäisin kuitenkin kielikynnykseen
-Ä: Äidinkielenopettaja? Sopii luonteelle, kielipoliisin vikaa ilmenee
-Ö: Öylättileipuri? Ei ole jauhoallergiaa, mutta onko avoimia paikkoja?

  Vaikeeta olisi uraa valita. Sitäpaitsi, vaikka nyt elettävä elämä ei ole kaikilta osin parhaalla tavalla ja niin kuin on toivottu mennyt, paha sitä on vaihtamaankaan mennä.

  Aika näyttää, millaiseksi Iiris-tytön elämä muotoutuu, mutta hiustyylistä päätellen hänessä on ainesta!


maanantai 8. joulukuuta 2014

MÄRKÄ AAMU

  Milloin lie, siis kotona ollessani, olisi aamulenkki jäänyt väliin? Muistaakseni joskus alkukesällä. Mutta nyt jää; vettä vihmoo siihen malliin, eikä sadetutka paremmasta toivoa anna. Ergo, kirjoittamaan. 
  Anna, Iiris ja Helmi olivat siis käymässä. Hain heidät perjantaina iltapäivällä, lähtivät eilen Tiilikaiselle, illan suussa kotiin, nyt oli Aija-mummo kuskina. Joni on jalka kipsoissä, 8 viikkoa! Kompastui n. viikko sitten kotona lattialla olleeseen päiväpeittoon, kaatui pyykinkuivaustelineen päälle (meni tuhannen päreiksi, siis teline) ja liukuovikaapin peiliovea päin. Onneksi ei lasi särkynyt ja aiheuttanut vahinkoa. Ja vielä suuremmaksi onneksi ei ollut Iiris sylissä! Jalkapöydästä jokin luu/luut murtuivat, siis kipsiin. Siksi hän ei viitsinyt lähteä mukaan sukuloimaan, oli joku tenttikin tulossa, saipa lukea rauhassa.
  Kiltti tyttö Iiris on; ei pahemmin itkua vääntänyt, minkä illalla snadit univirret. Hauska seurata kehitystä, kun parin viikon välein tapaa. Ei tarvitse enää juuri päätä kannatella, jo nostaa kummasti kaaliaan, kun lattialle mahalleen asettaa, pian varmaan siitä selälleen kiepsahtaa. 
  20. päivänä on sitten ristiäiset, aiemmaksi eivät saaneet, on kuulema vauvabuumi päällä Herttoniemen seutuvilla. Hyvinpä tuon ehtii, kela-kortin on jo saanut. Varmaan nuori perhe sitten ristiäisiltan jo tulee meille/Tiilikaisille joulun viettoon. Kinkun kokoa ei toki tarvitse Iiriksen varalta suurentaa, tuskin laatikot vielä tytölle kelpaavat. 
  Linnanjuhlat taas kerran tuli läpi vietyä, tällä kertaa en lähetystä juurikaan katsellut, en siis ollut yksi lähes 2,4 miljoonasta, enemmistössä kuitenkin. Sen verran webbiä olen selaillut, että tiedän sataykkösestä Hannes Hynösestä tulleen kansan lemmikki. Ja mikä tärkeintä, Saku Koivun Hanna-vaimo on voittomaalikisassa päihittänyt Selänteen Teemun siipan Sirpan Linnan Seksikkäin Nainen-äänestyksessä! Tällä tiedolla jaksaakin vuoden eteenpäin taivaltaa!
  Mitäpä muuta sitten Suomessa ja maailmalla on viikonloppuna tapahtunut: 
-Bruce Oreck pistää suomalaiset ruotuun. Noin viisaalle miehelle löytyisi varmaan sarkaa kotimaansa asioiden oikomisessa
-amerikkainen aktivisti antoi anakondan niellä itsensä kiinnittääkseen huomiota Amazonin sademetsien tilaan. Hiilipuvun ansiosta hän selviytyi tempusta hengissä. Vaviskoo Joona haudassa kääntyilessään!
-Unkarin pääministeri Viktor Orban aiheuttaa närästystä EU:ssa. Mies lienee Putin-fani parhaasta päästä
-Niinisalossa sotaharjoituksista on kadonnut rynnäkkökivääri. Koska rynkyllä ei käsittääkseni,  suureksi onneksi ja siunaukseksi, ole omaan tahtoa, on sen joku Danten Helvetin kahdeksannen ja yhdeksännen piirin. eli Malebolge'n ja Kokytos'in välimailla hilluva luisuohta vohkinut
-viikko jatkuu (vesi)sateisena ja tuulisena. Siis Pertti, unohda auton pesu, tarkkaile sadetutkaa, jos ulkoilla aiot

 Nyt pitää hakea lehti, ryhtyä kahvin/puuron keittoon, rouva heräilee puolelta.

Iiris tuuheassa otsatukassaan.

 

tiistai 2. joulukuuta 2014

KEIKIN HEIKKA

Perjantaki-ehtoona Hector Power-Band'eineen ja Power-Strigs'ineen heitti Hauras-kiertueen toiseksi viimeisen keikan, Lahti Hallissa, kuten olettaa saattaa. Melko tarkasti kolme vuotta taaksepäin maestro edellisen kerran samassa paikassa vieraili, koko lailla sama kokoonpano silloinkin tukenaan, nyt vain silmän- ja korvan iloksi kolmen nuoren naisen jousiryhmä. Koko rahan edestä keikkaa piisasi, kolmen tunnin paikkeilla, vähän ylikin taukoineen. 

Paikallisen puolueisiin sitoutumattoman päivälehden maanantain numeroon oli toimittaja P.P. väsännyt pienehkön jutun otsikolla "Ristiriitojen mies". Melko asiallinen se oli, vaikka kirjoittaja ei ilmi selvästi Heikin erikoistuntija saatikka fani olekkaan. Paitsi että P.P. kirjoittaa: "Lou Reedin coveri Onpa seisovaa ilmaa oli tarpeeton." Tuohon on kyllä vaikeaa yhtyä. Perustelkoon arvon toimittaja, miksi kappale, minkä Hector omistaa kuluvana vuonna kuolleelle suurelle lauluntekijälle koko screenin täyttämän kuvan kanssa, ja kertoon ennen biisiä varmasti useimmille tuntemattoman tarinan käännöksen syntyhetkistä niin ikään rakennuksen jättäneen Juicen kanssa eräänä kesäyönä Tampereella jossain puistossa, on turha?! Enpä itsekään ollut asiaa kuullut; olivat poijaat aamuyöstä pohtineet, voisiko kappaleen "Walk On The Wild Side" suomentaa. Juhani oli siinä lämpimässä  kesäyössä pohdiskelun lomaan tuumannut muina miehinä: "onpa seisovaa ilmaa!", siitä se oli sitten lähtenyt.

Hectorin ääni on voimissaan, esitykset, bändi, sovitukset ihan hyviä, mutta hieman pettynyt olin biisivalintaan. Vaikka joukossa oli helmiä ja yllättäviäkin vetoja, oli varsinkin jälkimmäinen puolisko liian kliseinen lukuisine hitteineen. Olisin mieluusti kuullut vaikkapa "Pahuuden Avenuen", "Viimeisen Unelman", tai hienon rakkauslaulun "Muistinko kertoa" , muutamia mainitakseni. Mutta kansa sai, mitä kansa halusi, tuntui ylen tyytyväinenkin olevan.

Näin jälkikäteen muistellen vuoden 2011 Aikamatka-kiertue vaikutti minuun voimakkaammin; siinä oli enemmän sanomaa. Liekö Heikki tulossa vanhaksi (ei kai?). Tietysti Hauras (albumi) oli Hauraassa (kiertue) näkyvästi esillä, eikä levyllä niin kovin paatoksellista maailmanparannusta julisteta. Paremminkin tekijän ehkä mutkikasta suhdetta, tai sen puuttumista, Jumalaan. Kirkko, uskonto tai Jumala mainitaan nimittäin melkein jokaisella albumin 12:sta kappaleesta.

Hyvä mieli kaiken kaikkiaan keikasta kuitenkin jäi. Sitä paitsi on hyvinkin mahdollista, että tapaaminen oli viimeinen, joko minusta, tai taiteilijasta johtuvista syistä. Toivottavasti ei kuitenkaan, onhan Heikillä vielä matkaa yhden yhä kiertuetta pukkaavaan idolinsa vuosiin. Nimittäin Cohen'in Leonard'in. Niin, ja minähän dallaan milloin minkäkin kylän raittia, niin kauan kun Reiskojeni pohojat kestää... 

Minusta, "Mertsi" Mertarannan sanontaa lainatakseni, "Kultaiset Lehdet"-albumi on Hectorin ehdottomasti ehkä paras levy. Miettikääpä vaikka biisilistaa: Yö tanssittaa, Pahuuden Avenue, Pää räjähtää, Pian tuuthan takaisin, Mitä mulle kuuluu?, Kultaiset lehdet, Oi ystäväin, oi armahain, Kun kello pysähtyy, Time Goes By, Nuoruuden lopetus, Aukaisit oven, Vanhat polkupyörät, sekä Halleluja. 

"Jo pahat voi solmia liittoja,
 miksei hyvätkin tekis niin?", 
sanoi Pellonpää kerran vakavana,
ja vieripöydissä naurettiin...

On kauniita vain äidit 
ja vastasyntyneet,
mutta sen kauneuden arvon
arvottomat on turmelleet...



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

SIINÄ NOIN OSAPUILLEEN...

Aamuna muutamana joku jo unohtunut uutislähetyksen haastateltava totesi jostakin jo unohtuneesta asiasta, että sen osuus jostain jo unohtuneesta kokonaisuudesta "on siinä noin kahdenkymmenen prosentin kieppeillä." Mikäli minulta kysytään, pidän tarpeellisena, että määritelmään lisätään vielä osapuilleen, suunnilleen ja tienoilla, ihan vaan asian varmistamiseksi.

 Liitto-orava voitti sitten Putouksen, hyvä niin, sehän on suojeltu laji. Muuten: eilen vilahtanut saman näyttelijän hahmokisasta raakattu figuuri Jussi Halla-Ahosta vaikutti aika oivalliselta.

Tempus fugit: Talvisodan syttymisestä 75 v, Beatles'ien USA:n valloituksesta ja Hectorin ensilevytyksestä 50 v, Berliinin muurin murenemisesta 25 v, veden löytymisestä Marsista (Mars Odyssey-luotain) 12,5 v, sukupuolineutraalin avioliittolain muuttamisen kannatuksesta eduskunnassa pari päivää, niin, ja Pertsan syntymästä piakkoin 63,5 v. Mikä lie merkittävin?

"Homokirkosta" erotaan ennätystahtiin. Minä, jos kirkosta olisin koskaan saanut aikaiseksi erota, voisin arkkipiispan lausunnon vuoksi liittyä takaisin.

Tuleviin Salen kekkereihin on kutsuttu mm. Elastinen ja Reijo Taipale viihdetaiteen saralta, Teemu Selänne ja Sami Jauhojärvi urheilua puolelta,sekä Antti ruuskanen savon murteen esille tuojan ominaisuudessa. Ansioitunutta joukkoa itse kukin.

Jos on poliittisia broilereita tupsahdellut kehiin aina Väyrysen Patesta ja Liikasen Ekistä lähtien, nyt on saatu todellinen untuvikko! IS:n mukaan 10-vuotias Mili Kasurinen aikoo hakea Kemijärven kaupunginjohtajaksi, koska on huolestunut kaupungin huonosta taloudellisesta tilasta. Sanokaa minun sanoneen; hän tulee pääsemään urallaan pitkälle, ties vaikka Lapin neutraaliksi maahenkilöksi.

Ilta-Lehdessä oli listattu hauskimpia lasten joululahjatoiveita. Tiedä nyt niiden hauskuudesta, mutta kauko-ohjattava ahven saattaisi olla ihan jees, sarvin ja hampain, ilman koukkuja tietysti.

Mutumu-joulua, (musta-tuntuu-mustaa-joulua) ennakoivat lehtien sivuilla. Tulee, jos on tullakseen, tai siis pysyy kamara, mustana, tietty. Yön aikana oli meille ilmestynyt pieni lumenhärmä, mutta pimmeetä on ollu. Minäkin, jouluvalojen ei niin lämmin kannattaja, viritin perjantaina etupuolelle ja parvekkeelle niukat led-valot, fiat lux!

Täällä meillä alkaa tuoksua tuleva lounas: Hilppa loihtii oivallista evästä, joka koostuu ensin uunissa kypsennetyistä ja lihat luistaan erotetuista kanan koipi-reisipaloista, kypsennetyistä kanttarelleistä ja parsakaalista. Ainekset tällätään vuokaan ja uuniin reiluksi puolituntiseksi. Hyvvää, kiitos Etlarin Martta-ohjeet! 

 Niin että tämä tällä kertaa, pitää viedä kananluut ja parsakaalinperkeet kompostiroskiin, mynnähtävät muuten melko pian. 

Tässä kuva, jonka fb-kaverini Heikki P. on jostain esiin kaivanut, minulle ystävällisesti toimittanut. Siinä äiti-Elina ja isä-Erkki v. 1967 jäällä Anttolassa. Huomatkaa Elinan leuhka nojaus Taunus M12:sta kylkeen!