Perjantaki-ehtoona Hector Power-Band'eineen ja Power-Strigs'ineen heitti Hauras-kiertueen toiseksi viimeisen keikan, Lahti Hallissa, kuten olettaa saattaa. Melko tarkasti kolme vuotta taaksepäin maestro edellisen kerran samassa paikassa vieraili, koko lailla sama kokoonpano silloinkin tukenaan, nyt vain silmän- ja korvan iloksi kolmen nuoren naisen jousiryhmä. Koko rahan edestä keikkaa piisasi, kolmen tunnin paikkeilla, vähän ylikin taukoineen.
Paikallisen puolueisiin sitoutumattoman päivälehden maanantain numeroon oli toimittaja P.P. väsännyt pienehkön jutun otsikolla "Ristiriitojen mies". Melko asiallinen se oli, vaikka kirjoittaja ei ilmi selvästi Heikin erikoistuntija saatikka fani olekkaan. Paitsi että P.P. kirjoittaa: "Lou Reedin coveri Onpa seisovaa ilmaa oli tarpeeton." Tuohon on kyllä vaikeaa yhtyä. Perustelkoon arvon toimittaja, miksi kappale, minkä Hector omistaa kuluvana vuonna kuolleelle suurelle lauluntekijälle koko screenin täyttämän kuvan kanssa, ja kertoon ennen biisiä varmasti useimmille tuntemattoman tarinan käännöksen syntyhetkistä niin ikään rakennuksen jättäneen Juicen kanssa eräänä kesäyönä Tampereella jossain puistossa, on turha?! Enpä itsekään ollut asiaa kuullut; olivat poijaat aamuyöstä pohtineet, voisiko kappaleen "Walk On The Wild Side" suomentaa. Juhani oli siinä lämpimässä kesäyössä pohdiskelun lomaan tuumannut muina miehinä: "onpa seisovaa ilmaa!", siitä se oli sitten lähtenyt.
Hectorin ääni on voimissaan, esitykset, bändi, sovitukset ihan hyviä, mutta hieman pettynyt olin biisivalintaan. Vaikka joukossa oli helmiä ja yllättäviäkin vetoja, oli varsinkin jälkimmäinen puolisko liian kliseinen lukuisine hitteineen. Olisin mieluusti kuullut vaikkapa "Pahuuden Avenuen", "Viimeisen Unelman", tai hienon rakkauslaulun "Muistinko kertoa" , muutamia mainitakseni. Mutta kansa sai, mitä kansa halusi, tuntui ylen tyytyväinenkin olevan.
Näin jälkikäteen muistellen vuoden 2011 Aikamatka-kiertue vaikutti minuun voimakkaammin; siinä oli enemmän sanomaa. Liekö Heikki tulossa vanhaksi (ei kai?). Tietysti Hauras (albumi) oli Hauraassa (kiertue) näkyvästi esillä, eikä levyllä niin kovin paatoksellista maailmanparannusta julisteta. Paremminkin tekijän ehkä mutkikasta suhdetta, tai sen puuttumista, Jumalaan. Kirkko, uskonto tai Jumala mainitaan nimittäin melkein jokaisella albumin 12:sta kappaleesta.
Hyvä mieli kaiken kaikkiaan keikasta kuitenkin jäi. Sitä paitsi on hyvinkin mahdollista, että tapaaminen oli viimeinen, joko minusta, tai taiteilijasta johtuvista syistä. Toivottavasti ei kuitenkaan, onhan Heikillä vielä matkaa yhden yhä kiertuetta pukkaavaan idolinsa vuosiin. Nimittäin Cohen'in Leonard'in. Niin, ja minähän dallaan milloin minkäkin kylän raittia, niin kauan kun Reiskojeni pohojat kestää...
Minusta, "Mertsi" Mertarannan sanontaa lainatakseni, "Kultaiset Lehdet"-albumi on Hectorin ehdottomasti ehkä paras levy. Miettikääpä vaikka biisilistaa: Yö tanssittaa, Pahuuden Avenue, Pää räjähtää, Pian tuuthan takaisin, Mitä mulle kuuluu?, Kultaiset lehdet, Oi ystäväin, oi armahain, Kun kello pysähtyy, Time Goes By, Nuoruuden lopetus, Aukaisit oven, Vanhat polkupyörät, sekä Halleluja.
"Jo pahat voi solmia liittoja,
miksei hyvätkin tekis niin?",
sanoi Pellonpää kerran vakavana,
ja vieripöydissä naurettiin...
On kauniita vain äidit
ja vastasyntyneet,
mutta sen kauneuden arvon
arvottomat on turmelleet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti