MUISTAMISEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS

Kello on 5:20, ulkona 4 astetta ja navakka tuuli, hyytävää. Sisällä sentään mukavasti "juvalaisiin makkuulämmä". Ei taas tule enää uni silmään, niinpä alankin aatoksia julkituomaan.
Nythän on niin, että alkaa muisti tehdä tepposia. Itseasiassa olen jo parin kolmen vuoden ajan huomannut, että ostoslistan kotiin jääminen johtaa uuteen kauppareissuun. Samaten pitää kaikki tuleviksi aiotut tekemiset laittaa kalenteriin, varmuuden vuoksi. Tärkeät, tai tärkeäksi kokemani asia kyllä vielä, onneksi, muistan. Mutta silti on tavaksi tullut kaikki sovittu, suunniteltu, tai päätetty naputella muistiin, hälytyksen kera.
Pahinta on, että jotkin arjen rutiininomaiset pikkuasiatkin alkavat lipsua: Sytytän kammarin uunia, ihmettelen savua, ja pelti pirulainen on kiinni! Lähden (kotoa) kauppaan, ja auton luona huomaan avainten unohtuneen. Täräytän terhakkaana aamulenkille, ja heijastinnauha puuttuu käsivarresta. Pieni juttuja, mutta huolestuttaa, kun aiemmin luonnostaan hoituvat asiat eivät enää välttämättä toimikkaan. Noh, kyllä tämän kanssa vielä elää, toimeen tulee, ja eteen päin porhaltaa; muistanhan, että nimeni Pentti Hirvonen, ja että asun Läyliäisissä!
Toiseen asiaan. Oletteko joskus tosi fiksussa seurassa sisäistäneet oman statuksenne. Tyhmyyden summa on tunnetusti vakio, ja sen ymmärtäminen saa kyllä jalat pysymään tanakasti tantereessa.
Vielä yksi toteamus: Anttolassa on kp-osamäärä todella alhainen. Johtuu osaltaan harvasta asutuksesta, mutta suhteutettuna esim. Lahden vastaavaan ero on huikea. Kp-osamäärähän, kuten muistanette, tarkoittaa kusipäiden lukumäärää neliökilomeriä kohti.
Kohta alkaa valostua, mutta en tuohon kolakkaan tuuleen viitsi aamusuodulle lähteä. Eikä "dawn" ole missään tapauksessa kuvan kaltainen.

PIENEHKÖ TERVEYSKATSAUS

PIENEHKÖ TERVEYSKATSAUS JA NÖYRÄ KUMARRUS PERUSPALVELUKESKUS OIVAN(JOHON HOLLOLA MUUTAMAN MUUN KUNNAN KANSSA KUULUU) TOIMINNALLE

TAPAHTUI KUUTISEN VIIKKOA SITTEN:
Pesosen Heikin vihanen karkeakavainen mäyris pääsi näykkäämää sormesta, vaikka tiesin sen äreä (oli jäänyt pari kertaa auton alle,saanu kammon oudompiin olioihin). Heikki, velj-Hansiki, Heikin poika Simo ja koira olivatkin laiturilla, ja vinkkas minut käymään, kun usmuutin Potinlaesta (lue "auto/venepaikka") kohti Avokasta. Ajattelin, että antaa koiran tutustua näin kauempaa, työnsin varovasti käden haisteltavaksi, näykkäsihän se. Ei pahasti, mutta nahka rikki kuitenkin.
SEURAUS 1:
Kun sitten kotiuduin, katsoin rokotuskortista (tallessa, vieläpä tiedetyssä paikassa, ihme kyllä!), oliko jäykkäkouristusrokotus voimassa. Oli otettu huhtikuussa 2003, joten vanhan rajoilla. Soitto Salpakankaan terveyskeskukseen, aika rokotukseen tuli seuraavaksi aamuksi.
SEURAUS 2 :
Kun hoitajatar oli piikin antanut, hän kysymään: "onko mimulla mitään vaivoja ollut, ja olenko koska ollut verikokeissa?" Minä siihen: "ei ole pahemmin vaimaltanut, mutta kolesteroli on ollut koholla, kun viimeeksi tutkittiin, siitä on kohta pari vuotta.". Tähänpä sisar: "sitten laiteteaan lähete laboratorioon, voit varata sopivan vapaan ajan netissä". Ei ku tekoihi; koska oltiin lähdössä Anttolaan, nappasin ajan parin viikon päähän, ja kävin sitten kokeissa.
SEURAUS 3:
Kun sitten soitin omahoitajalle tilatakseni soittoajan omalääkäriltäni G. S:lta, sanoi tämä, että varataanpa aika lääkäriltä, kun et ole aikoihin käynyt. Sitten buukattiin aika minulle sopivaksi, se oli tänään aamulla klo. 8:00.
SEURAUS 4:
Siispä vietin mukavan puolituntisen G:n pakeilla kuunnelle hänen venäjä-kirgiisian nyanssejä sisältävää soljuvaa suomea. Keskustelussa, sekä myöhemmin esiin tulevassa operaatiossa selvisi seuraavaa: Veren sokeri, maksa-arvot, eturauhasarvot, ja jotkut muut, minulle hämäräksi jääneet tulokset olivat kunnossa. Ainoastaan kokonaiskolesteroli oli liian korkea. Mutta hyvä kolesteroli oli sellainen, ettei G pitänyt lääkitystä tarpeellisena, ruokavaliota (jota olen yrittänyt pitää ryhdissä, välillä lipsuen) tarkennetaan. Puolen vuoden kuluttua uusintakokeisiin. Verenpaine (se on aina lääkärillä ollessa korkea, jännitän kai kuitenkin, vaikkei siltä tunnu). Ylhäällähän se oli, molemmissa mittauksissa. Siihen neuvoksi, ensi alkuun, että mittaan kotona paineen pari-kolme kertaa viikossa, ja toimitan tulokset kuukauden kulutta ikiomalle hoitajalleni. Kun G sitten alkoi osoittaa lopettelemisen merkkejä, avasin suuni viimeaikoina vaivanneesta pulmasta: Onko vanhuuden oire, vai mikä, kun pitää suunnilleen joka yö hilpasta 1-3 kertaa kuselle? Siihempä G hieman tarkemmin udeltuaan: "eturauhasarvot ovat kunnossa, joten lienee kyse hyvälaatuisesta eturauhaslaajenemasta, mikä painaa virtsarakkoa aiheuttaen ongelman. Ei kun housut pois, tuohon kyljelleen, tutkitaan" Minä työtä käskettyä, G työnsi sormensa sinne, mihin aurinko ei paista, tunnusteli, kysyi satuuko, ja diagnosoi: "laajentunut on, mutta ei kyhmyjä, terveeltä tuntuu". Siihen sitten resepti lääkkeelle (kuukauden koejakso, jos apua,vuodeksi eteenpäin). Mikäli ei auta, yhtetyttä G:hen.
Olen siis, ainakin melkein, "mens sana in corpore sano!" Näin meillä Hollolassa terveydenhuolto toimii, Lahdessa ei 91 vuotias Elina-äiti tahdo saada kirveelläkään aikaa lääkärille, vaikka tarvis olisikin.

Tätä sitä taas mennään huomenna näkemään

TEMPUS FUGIT

Tempus fugit! Kohta ollaan oltu täällä saaressa kaksi viikkoa (käytiin toki sen verran kotona, että Hilpalta otettiin tikit pois) ja ollaan tähän rupeamaan vielä viikko. Ensi viikon keskiviikkona mennään päiväksi muutamaksi huoltotoimiin (lue pyykinpesu, nurmen leikkuu, etc.). Sitten taas pariksi viikoksi tänne, 7.10 ihmisten ilmoille (rouvalla tarkastus ja siirtyminen omaan kenkään), ja sen jälkeen vielä kahdeksi viikoksi saareen. Se on siis suunnitelma, ei kuitenkaan kiveen hakattu. Mikäli ilmat heittäytyvät yhdeksi vedenpaisumukseksi, ei mikään estä meitä poistumasta ilman maitojunapuheita.
Ei täällä aika pitkäksi käy; on vaikka mitä tarkoituksella tänne syksyyn siirrettyä puuhaa. On puusavottaa, on pientä ja suurempaakin fiksausta, on Hilpan passausta (ei tosin isommasti enää), on hyviä kirjoja, pitää välillä käydä sienessä tai puolukassa, uistelemaan passaa lähjteä, kun mieli tekee ja ilma sallii. Eikä ole kuulemma rouvallakaan pitkästymispulmia, vaikka liikkuminen rajoittuu pakostikin vessan tai saunan välillä risteilyhin. Kyllä hän ruokaa laittelee, jakkaralla istuen, kunhan minä tulet teen, jos puuhellalla kokkaillaan. Ja kokkaillaanhan sitä, se on järkevää, lämmön takia. Vaikka päivät ovat olleet lämpimiä, osin yötkin, on sitä kuitenkin vanhemmiten tullut siinä määrin mukavuudenhaluiseksi ja viluiseksikin, että pitää tulia uuneissa ainakin joka toinen päivä. Ja sitä vartenhen tulee noita polttopuita riehuttua. Mutta Hilpasta vielä; hän lukee paljon, katselee tv:ta. Nykyään täällä on niin hyvä kenttäkin (saunalahti l. elisa), että katsomo, areena ja nelosen ruutu  pyörivät läppärillä vaivatta. Elisa Viihdekin pelittää, vaikka saattaa välillä pätkiä. Sitten rouva makoilee aurinkoisilla ilmoilla (niitähän on riittänyt) puutarhakeinussa, kun vain siihen patjat toimitan, ja odottelee päiväkahveita.
Kun tänne tultii viime perantaina, kuutioitiin asiat siten, että murkina piisaa torstaihin. Hyvin pitivät laskelmat paikkansa. Toki säilykkeitä ja pussikeittoja on varalla vaikka kuinka. Torstai on toivoa täynnä sikäli, että voi samalla ostaa iltiksen tv-liitteen. Siitä on vaivattomampaa katsella tarjontaa kuin webistä.
Siis aamulla aikaisin saunotaan, sitten sörnäytetään Mikkeliin. Cityyn siksi, että vaikka Anttolassakin kauppoja on, on tarjonta kuitenkin erilaista, ja pääsee Lidl'iin. Mutta tärkein syy on aikomus ostaa uusi ruohonleikkuri 31 ja risat ikäisen Norlett-merkkisen Brigh&Stratton- moottorilla varustetun uskollisen palvelijan korvaajaksi. Lienee järkevämpää tehdä se nyt syksyllä, kuin kevään myyjän markkinoilta.
Summa summarum: Pitää kait alkaa valmistelemaan Avokasta pikku hiljaa varsinaisiin eläkevuosiin (Hilpallahan on vielä joku ajast'aika edessä). Ajattelin laatia suunnitelman (lisälämmöneristystä, ilmalämpöpumppua, etc.). Näetsän näillä näkymin, mikäli terveyttä riittää, täällä vietetään tulevinavuosina paljon aikaa.

Kuvat otettu (käsittääkseni) 13.10.2009

LAINAA ON MONEN MOISTA

Suomi velkaantuu vauhdilla, loppua ei näy. Onneksi minun ei (tällä haavaa) tarvitse lainata kuin kirjoja, äänitteitä ja sanoja.
Jokunen matkan varrella mieleen tarttunut mietelmä. Siteeruksista osan alkuperää en tiedä, jostakin kirjasta, mahdollisesti elokuvasta, ne ovat kuuppaani kiilautuneet. Osa on lähtökohdiltaan tunnettu, muutama erikseen mainitsematon lienee oman keskusyksikköni aikaan saama.
-kansan ei pidä pelätä johtajiaan, johtajien pitää pelätä kansaansa
-onni ei ole sitä, että saa minkä haluaa; onni on sitä, että haluaa sitä, mitä jo on
-on kahden laisia naisia; toiset kääntää päitä, toiset vatsoja (feministit. älkää vaivautuko närkästymään minulle, tämä ei ole tuotokseni)
-jokaisen sodan ensimmäinen uhri on totuus
-kaikki sijoitukseni ovat olleet tuottoisia; ne ovat tuottaneet surua ja tuskaa
-elämän kolme peruskysymystä, mitkä tietämällä on jo aika hyvällä tiellä kohti tietoisuutta: "Mistä tulet?", "Missä olet?" ja "Minne menet?"
-rakkaus ei ole sitä, että katsotaan toisiaan silmiin, vaan sitä, että katsotaan yhdessä eteenpäin
-kirjailija paljastaa totuuden valheilla - politiikko peittää totuuden valheilla
-mitä muka kala tietää veden koostumuksesta, vaikka se siinä koko ikänsä uiskentelee 
-jumalat varjelkoot meitä itseltämme
-kun tuijottaa tarpeeksi syvyyteen, syvyys tuijottaa takaisin
-politiikko ei valehtele; hän säätelee totuutta
-olemme astuneet eteenpäin suurin hörppäyksin
-on tarpeellista kyseenalaistaa niin typerän eläimen, kuin homo sapiens oikeutus elää tällä planeetalla
-urheilu on sodan korvike, mutta vähentääkö se sotia?
-kaikkia voi huijata jonkin aikaa, joitakin kaiken aikaa
-vain taistelun voittaminen on häviämistä pahempaa
-jokus marttyyrit ovat kaikkein vaarallisimpi
-itse asiassa me kaikki tiedämme kovin vähän, kyse on vain siitä, että kaikkien tietämättömyys ei koske samoja asioita
Ja vielä hyväksi lopuksi.
-nil desperandum!
  Ps. Rouvan vaivasenluu leikattiin viime torstaina. Tuossa se maata pötköttää; koipi ei ole enää ihan yhtä kipeä kuin eilen. Ehkä tulevana perjantaina, viimeistään kun tikit on poistettu (5.9), lähdetään Anttolaan. Minä heilun sieni- ja puolukkamettissä, Hilppa putsaa saaliin tuvan lämmössä. Ei hassumpi visio?

Saapuos syksy, vuodenajoista rakkain

ROBOTIT ETC.

   Isaac Asimov kehitti Robotit-sarjassaan 1970-luvulla robotiikan 3 pääsääntöä, ihmisenkaltaisen positroni- aivoilla varustetun robotin, sekä jatko-osissa 1980-luvulla nollannen pääsäännön. Nämä 4 pääsääntöä kuuluva seuraavasti:
Ensimmäinen pääsääntö  Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä toiminnasta pidättäytymällä saattaa tätä vahingoittumaan.
Toinen pääsääntö:  Robotin täytyy totella ihmisten sille antamia määräyksiä, paitsi silloin, kun ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.
Kolmas pääsääntö   Robotin täytyy varjellä omaa olemassaoloaan sikäli, kun se ei ole ristiriidassa  ensimmäisen tai toisen pääsäännön kanssa.
Nollas pääsääntö   Robotti ei voi vahingoittaa ihmiskuntaa eikä antaa ihmiskunnan vahingoittua.
   1940-luvulla kahdeksana novellina ilmestyneessä ja 1950-luvulla mestarilliseksi Säätiö-trilogiaksi jalostuneessa tarinassa, missä eletään kaukaisessa tulevaisuudessa, ja koko linnunrata on asutettu, Hari Seldon-niminen matemaatikko kehittää "psykohistoriaksi" nimitetyn tieteenhaaran ja perustaa ennen asumattomalle planeetalle "säätiön", minkä tarkoituksena on virallisesti luoda galaktinen ensyklopedia, mutta todellisuudessa pitää huolta siitä, ettei ihmiskunta ja koko linnunrata syöksy korjaamattomaan rappioon. Sen enempää juonen kulkuun pureutumatta (lukekaa itse, hyvät ihmiset!) Isaac nivoo ennen 1992 tapahtunutta menehtymistään Robotit- ja Säätiö-sarjojen jatko-osillaan kertomukset nollanen pääsäännön, sekä maassa asuvan etsivän Elijah Baleyn ihmisen kaltaisen robotin R. Daneel Olivaw'in kautta yhteiseen loppuun.
   Robotiikka ei vielä tähän päivään mennessä ole juuri teollisuusrobotteja, imureita tai ruohonkeikkureita pidemmälle kehittynyt. Olen kuitenkin varma, jos ihmiskunta saa saa kehittyä päälleen paskantamatta,  hamassa tulevaisuudessa roboteilla tulee olemaan suuri merkitys lajimme elämässä.
   Tutustukaa ihmeellä sci-fin ehdottomaan, taidokkaaseen, ajatuksia herättävään, mestarillisen juonenkuljetuksen malliesimerkkiin ja ainutlaatuiseen merkkiteokseen, minkä luomiseen Isaac Asimov käytti elämästään 50 vuotta (1942-1992). Ei tosin ihan kaikkea aikaansa, sillä häneltä on julkaistu n. 500 teosta.

Isaac Asimov

MAAILMALLA TAPAHTUU

Indonesiassa matkustajakone (110 matkustajaa) törmäsi laskeutuessaan lehmään ja suistui kiitoradalta. Kukaan ei loukkaantunut vakavasti, lehmä menehtyi. Entäpä, jos lehmät lentäisivät?
USA surmaa Jemenissä lennokeilla terroristeiksi EPÄILTYJÄ! Länsimaisen oikeuden periaatteet toteutuvat?
Tuomaritkin ovat ihmisä: "MTV3:n saamassa yhteenvedossa todetaan muun muassa, että hovioikeudessa esiintyy naispuolisiin esittelijöihin kohdistuvaa seksuaalista häirintää erityisesti juhlatilaisuuksissa. Tämä on ilmennyt paitsi sanallisena käytöksenä, myös fyysisenä kourimisena." Tulee mieleen: Mitäpä ovat esittelijät esitelleet? (vitsi, vitsi)

Ukkosmyrsky, sen odotettua vaisumpi esiintyminen. Siinäpä aihetta ykkösuutiseksi tässä maailmoista parhaassa, sopuisassa, tasa-arvoisessa, kriisittömässä ja ongelmattomassa.
Vielä pari sanaa N & CH-konsertista: Kun selailin webissä lehtien kommentteja tapahtumasta, tuli ilmi, että "hittejä" (niitähän ei Nipalla juuri ole, ehkä "Heart of Gold" voidaan sellaiseksi lukea, parempi ilmaisu tässä kohtaa olisi "klassikko")  ja välispiikkejä kaivattiin. Keikkaa pidettiin liian pelkistettynä, eikä se saanut (arvostelijoiden mukaan!) missään vaiheessa hurmosta aikaan. Mikäli minulta kysytään, miksi soittaa loppuun tahkottuja "hittejä", kun on olemassa loistavaa uuttakin musiikkia (kuten Matti R. osuvasti totesi). Sitäpaitsi Niilo ei alennu yleisöä kosiskelemaan; hän soittaa sitä, mikä sillä hetkellä hänelle ja bändille parhaiten sopii. Ja ilmiselvästi nauttii siitä. Summa summarum: Itse en Kaisaniemenpuistoon välispiikkien vuoksi mennyt. Niilon "klassikot" on valtaosa yleisöstä varmaan jo kuullut ja nähnyt, joten menkööt niitä kaipaavat vaikkapa hankkimaan vanhoja konserttitallenteita. Kohdallani tämä oli kolmas Neil Young-konsertti, ja niistä paras. Q.E.D.

Pojjaat in -70' (Huom. Danny Whitten vielä mukana maallisessa kokoonpanossa)

ITSENSÄ TYÖLLISTÄJÄ

Tuli tässä mieleen, etteikö Nordea vois palkata meikäläistä ohjamaan asikkaita oikeaan kohteeseen? Pyörin, näetsän, Triossa monasti aamuisin, varmemmin iltapäivisin, kun haen Hilppaa töistä, ja vietän sitä ennen aikaani immeisiä äimistellen ja tuplaespressoa siemaellen. Mielen tuikahdus johtuu siitä, että eilen, kun satuin samaan parkkihallista nousevaan hissiin tekun luokkatoverini Pekan kanssa, tämä kysyi: "Missä täällä on Nordea?" Minä siihen: "Mitäpä asiaa siulla sinne?" Nordea kun on majoittunut kolmeen eri paikkaan kolmessa eri kerroksessa. No tähän Pekka, toimelias puuhamies: "Pitäs vaihtaa nää erään yhteisön kolehtikolikot selirahaksi", kilistellen nahkaista kassiaan. Minä siis opastin toverin asianomaiseen paikkaa, samalla  kuulumisia vaihdellen. Eikä siinä kaikki. Tänään, siinä neljän maissa, kun kävelin kauppakeskuksen käytäviä, pysähtyi keski-ikäinen mieshenkilö kysymää: "Anteeksi, missähän täällä on Nordea?" Minä taas utelemaan, millä asialla ollaan. "Pitäs maksaa yks lasku, käteisellä". Eipä siinä mitään, aikaa kun oli, tien näyttäjäksi taas. Niin että melko vähäsellä kuukausipalkalla voisin ryhtyä kokopäiväiseksi oppaaksi, sanotaanko nyt vaikka tuollaiset 5 donaa+luonasseteli ja autopaikka, ei raha eikä mikkään, sellasessa yhtiössä! Siitä vaan Nordea-opasliivit niskaan ja käytäviä pasteerailemaan. Tulis vissisti tarpeeseen, sen verran epäselviä on opasteet satunnaiselle matkailijalle. Toisaalta, on siinä määrin tullu tutuksi koko keskus kaikkiaan, että voisivat lyyvä hynttyyt yhteen ja pestata meikäpojan kauppakeskuksen yleisoppaaksi. Onhan siellä karttoja ja kosketusnäyttötauluja, mistä liikkeitten sijainnit löytyy, mutta joillakin tuntuu suunnistustaito olena hakusessa. Tällasen kokonaispalvelun voisin tarjota ihan tuolla 5 tonnin liksalla, viis päivää viikossa yheksästä viiteen. Ylityöt erikseen sovittuna 35 €/h. Halpaa ku saippua; Triossa on satakunta toimijaa.
Töistä puheen ollen, ihan ollaan tultu kotoa käsin hommiin kyselemään. Mutta minä kun en provikkapalkalle lähe, varsinkaa ja eritontekaan ja missään nimessä välitysalalle, ainakaan tässä vaiheessa. Eläke jo häämöttää, kun se juoksee, voipi ajatella vaikka sellastakin hommaa.

Varokaa, jottei pure kärpänen...