perjantai 23. elokuuta 2013

LAINAA ON MONEN MOISTA

Suomi velkaantuu vauhdilla, loppua ei näy. Onneksi minun ei (tällä haavaa) tarvitse lainata kuin kirjoja, äänitteitä ja sanoja.
Jokunen matkan varrella mieleen tarttunut mietelmä. Siteeruksista osan alkuperää en tiedä, jostakin kirjasta, mahdollisesti elokuvasta, ne ovat kuuppaani kiilautuneet. Osa on lähtökohdiltaan tunnettu, muutama erikseen mainitsematon lienee oman keskusyksikköni aikaan saama.
-kansan ei pidä pelätä johtajiaan, johtajien pitää pelätä kansaansa
-onni ei ole sitä, että saa minkä haluaa; onni on sitä, että haluaa sitä, mitä jo on
-on kahden laisia naisia; toiset kääntää päitä, toiset vatsoja (feministit. älkää vaivautuko närkästymään minulle, tämä ei ole tuotokseni)
-jokaisen sodan ensimmäinen uhri on totuus
-kaikki sijoitukseni ovat olleet tuottoisia; ne ovat tuottaneet surua ja tuskaa
-elämän kolme peruskysymystä, mitkä tietämällä on jo aika hyvällä tiellä kohti tietoisuutta: "Mistä tulet?", "Missä olet?" ja "Minne menet?"
-rakkaus ei ole sitä, että katsotaan toisiaan silmiin, vaan sitä, että katsotaan yhdessä eteenpäin
-kirjailija paljastaa totuuden valheilla - politiikko peittää totuuden valheilla
-mitä muka kala tietää veden koostumuksesta, vaikka se siinä koko ikänsä uiskentelee 
-jumalat varjelkoot meitä itseltämme
-kun tuijottaa tarpeeksi syvyyteen, syvyys tuijottaa takaisin
-politiikko ei valehtele; hän säätelee totuutta
-olemme astuneet eteenpäin suurin hörppäyksin
-on tarpeellista kyseenalaistaa niin typerän eläimen, kuin homo sapiens oikeutus elää tällä planeetalla
-urheilu on sodan korvike, mutta vähentääkö se sotia?
-kaikkia voi huijata jonkin aikaa, joitakin kaiken aikaa
-vain taistelun voittaminen on häviämistä pahempaa
-jokus marttyyrit ovat kaikkein vaarallisimpi
-itse asiassa me kaikki tiedämme kovin vähän, kyse on vain siitä, että kaikkien tietämättömyys ei koske samoja asioita
Ja vielä hyväksi lopuksi.
-nil desperandum!
  Ps. Rouvan vaivasenluu leikattiin viime torstaina. Tuossa se maata pötköttää; koipi ei ole enää ihan yhtä kipeä kuin eilen. Ehkä tulevana perjantaina, viimeistään kun tikit on poistettu (5.9), lähdetään Anttolaan. Minä heilun sieni- ja puolukkamettissä, Hilppa putsaa saaliin tuvan lämmössä. Ei hassumpi visio?


Saapuos syksy, vuodenajoista rakkain




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti