HAUKEE, PUUTA, PAPUA, GRILLISTÄ MAKUA

  Aamulla, ensitöikseni, kävin katiskalla. Olin sen siirtänyt tuohon niemen taakse, Saukonsalon puolelle, koska ei oikein missään kunnon kokoista ahventa ole nielusta sisään uinut. Ei ollut nytkään. Ahventa. Mutta oli kunnon hauki, siinä kolmikiloinen oli eksynyt. 

  Siirsin katiskan taas enempi ahvenpaikalle, sillä eilen syötyjen paist'muikkujen ja kahdeksi ateriaksi riittävän hauen myötä meillä on aikaa odotella kokoliaampien ahventen saapumista. 

  Kaunis aamu alkoi lämmetä. Aloittelin haavan pilkkomista. Pino alkaa muodostua.

  Tästä vinkkelistä ei ole juuri kuvia tullut napsittua. Siispä Saarelan miljöötä takaa päin. 

  Pian piti lähteä Hilppaa jeesaamaan. Nyt, kun ilma tuntuu lämpenevän, oli hän istuttanut sisällä kasvatetut salkopavut. Hyvä, että lämpenee, sillä papujen varret ovat jo kovin pitkäksi venyneet. Hilppa on taimia jo muutamana päivänä siirrellyt ulos tai verannalle, karaissut niitä. 

  Apuani tarvittiin harsolla suojaamiseen. Ei niinkään pakkaselta, vaan lähinnä auringonvalolta. Tuonne navetanmuurin sisään ei nimittäin ensimmäisenä halla hiivi. 

  Melko poikkitaiteellinen kokonaisuus siitä tuli. Toivottavasti pavut kasvavat runsasluisina ja konventionaalisina. 

  Sitten oli vuorossa kauden ensimmäinen grillaus. Sianniskaa ja kesäkurpitsaa grillailin. Hilppa paistoi perunoita ja purjoa. 

  Näinkin paljon sitä saa aamupäivällä aikaan, kun ei yhdessä hommassa sammaloidu. Iltapäivä saa olla aikaa aikaansaamatonta. Mitäs sitä pyhänä ylen määrin. Kun ei tule juuri arkenakaan koko päivää aherrettua.

  Tulevat päivät kulunevat puuhommissa. Sateen sattuessa korvaavia keksiessä. Torstaina mennään käymään Hollolassa. On jokunen asia tehtävänä. Samoin on saareen tuotavana viimekesäisiä säilykkeitä ja pakasteita. 

   Kohta tähän tarinaan lyön pisteen. Menen ulos taivastelemaan. Päiväkahvit terassilla pian nautitaan. Ja keväästä myös. 

  Nyt se tapahtuu. Piste.😎

PALELLU PUUMALASSA

  Muutama päivä lämpimämpää on ollut. Luonto on tykännyt. Sadetta kyllä myös kaivataan. Eilen illalla Forecan ennuste kertoi, että aamusta alkaen sataa iltaan asti. Aamulla oli ennuste muuttunut, yhdeltätoista piti alkaa, muutama tunti sadella. Sen jälkeen en ennusteita katsonut. Aistinvarainen empiirinen tutkimus antoi tarkan tuloksen. Nyt on kello puoli viisi, eikä ole pisaraakaan herunut. Hieman ambivalentti olo. Sadetta kaivattaan, mutta sateettomuus tekee mahdolliseksi, tai no ainakin mukavammaksi, puuhailun ulkona. 

  Huomenna on edessä viikoittainen kauppareissu. Oli pakko Foreca syynätä: sadetta joka tunnille kahdeksasta viiteen. Kokonaismäärä kuitenkin vain 0,9 milliä. Eli yhtä tyhjän kanssa. Tietysti käy niin, että vettä lorottaa kuin sanonko mistä, kun aamulla pitää veneellä autolle mennä, samoin päivällä, kun on paluu. Muuten ei pahemmin ropise. Tuumi Peppe, ystävien kesken Pessimisti-Peppe.

  Äitienpäivä meni. Ruusuja olin ostanut jo edeltävänä torstaina kauppareissulla. Ilma oli suht' hyvä. Aurinko paisteli, lämmitti mukavasti. Siispä päätettiin ip. lähteä käymään Puumalassa. Äitienpäiväkahvilla. Ja ostamassa eräs jokapäiväiseen ruokailuun kuuluva tuote, minkä riittävyyden olimme edellistä kauppalappua laatiessamme arvioineet väärin. Joten matkaan. Autolla, sillä veneellä ei kovin mukavaa ole niin pitkää matkaa näillä keleillä ajella. 

  Kun lähestyttiin Puumalaa, alkoi pilviverho peittää taivaan. Ulkolämpötila auton mittaristossa laski silmissä. Pian oltiin tultu +13:sta asteesta + neljään. Onneksi oli venematkalle varatut toppatakit mukana. 

  Puumala oli hiljainen. Ja kylmä. Tuuli teki ilmasta rannalla vielä kylmemmän. Muutama auto, ei juuri ihmisiä. Satamaravintola, perinteinen kahvipaikka, ei ollut auki. Satamassa istuksi sentään kaksi rohkeaa kaverusta uhmaamassa viileyttä. Tupakkia vetelivät lämpimikseen. Heiltä kysäisimme kahvipaikkaa. 

  "Tuolta mäkkee ylös satakunta metriä, ni oikeella on Kuittisen Kahvila", sanoi toinen.

  "Ja siel'on hyvät kahvileivät!", täsmensi hänen kaverinsa. 

  Kiitimme, dallasimme "Kuittisen Kuppilaan". Tarjottavat olivat, kuten meitä valistettiin, kyllä maukkaat. Eikä asiakkaitten päät yhteen kolkkaneet.

  Olihan paikka meille tuttu. Jonain kevättalvena ollaan Puumalassa käyty, Kuittisella kahvilla myös. Ja kylä on ollut yhtä hiljainen kuin äitienpäivänä. 

  Kaupassa käytiin: uudessa K-Marketissa. Matkaan tarttui myös pari pakettia Juhlaa Mokkaa. Tummaa paahtoa, tietty. 4,90 €/paketti. Säästöllä saatiin katettua polttoainekustannukset. Kevyesti, kaasu kannattaa. Silti kannattaa painaa kaasua kevyesti. 

  Kun kylmästä Puumalasta päästiin lähelle Mikkelin rajaa, alkoi arska taas paistella. Lämpötila kohosi entisiin lukemiin. En kuitenkaan kehota Puumalaa muuttamaan sloganiaan "Saimaan kaunein" muotoon "Saimaan kylmin". Tällä kertaa osui viileys Puumalaan, toiste saattaa osua Anttolaan. Eikä "Saimaan kaunein" itse asiassa ole tyhjää jauruamista. Toki kauneimpia saattaa olla muitakin. 

  Kun kesäkotiin päästiin, istuin hetken verannalla. Siinä mietiskelin, että olisi ne äitienpäiväkahvit passannut juoda täälläkin. Eikä olisi kylmä vaivannut. 

  Nyt, kun juttua lopettelen, on ulkona tihmonut muutaman pisaran. Sateeksi sitä ei kuitenkaan voi luonnehtia. Tuntuu, että aina täällä saaressa tarvitaan tietty määrä resilienssiä sääennusteiden muuttumisten aiheuttamasta mielipahasta selviämiseen. 

KAUNISTA VESILLÄ, KAHVIA PIHALLA

  Aamulla arska paisteli mukavasti. Siksi läksin tekemään pienen lenkin Luonterilla. Kaunista oli. 

  Kaunista ja hiljaista. Tai toki moottori, hiljaakin ajellessa, pitää ääntä. Mutta tarkoitan, että hiljaista oli seuran suhteen. Ei näkynyt norppia, ei veneitä, ei kalasääskeäkään. Paitsi kaukaa kuvattuna hieman pää kuikuili pesästä. En kovin lähelle viitsinyt mennä. 

  Joitain vesilintuja sentään uiskenteli, lokkeja kivisten luotojen päällä ja saarten kallioilla kökötti.

  Viimekesäinen vesiraja näkyy hyvin kallioitten kyljessä. Jos erotuksen puoliväliinkin päästäisi, niin hyvä.

  Kun vesiltä palasin, öljysin laiturilta saunalle johtavat rappuset.

 

  Vielä ehdin napsia hieman klapeja ennen lounasta. Koska yhä aurinko tiheään kurkisteli satunnaisten pilvien takaa, laitettiin puutarhakeinuun katos, roudattiin istuinpatja ja selkänoja paikoilleen. Päätettiin juoda kevään ensimmäiset pihakahvit. Hilpan loihtiman viinimarjapiirakan kera. 

  Vihertämään alkaa luonto heinineen, puineen. Hienoa aikaa; joka päivä pystyy aisteineen havaitsemaan kevään etenemisen. 

  Voi olla hölmöä ja omahyväistä, mutta en malta olla kertomatta, mitä aamulla huussissa ovi auki istuessani ja maisemia katsellessani tuli mieleen. Ja se mielipide vain vahvistui Luonterilla. Tuli mieleen, että olen onnekas. Olen onnekas, koska minulla, meillä, on tämä paikka. Vaikka minulla olisi rahaa muutama ahkiollinen, ja rakentaisin hieno sekä nykyaikaisen talon hienolle paikalle järven rannalle, niin ei se ikinä korvaisi tätä. Ei rahalla saa kiintymystä, ei paikkaa, millä on sielu, ei paikkaa, minne sydän kuuluu. Kaikkine puutteineen, aikaa nähneine rakennuksineen, rajallisine mukavuuksineen, täällä viihdyn, tänne kuulun. Jokaisen nurkan, jokaisen nurkantakusen, kaikki sopet, jopa oman tontin kivet ja kannot tunnen. Jokainen maisema on tuhansia kertoja nähty, eikä jäljellä olevat, toivottavasti runsaat kerrat, tule niitten tenhoa haalistamaan. Kun täällä on joka kesä ainakin jonkin verran vuodesta 1956 aikaansa viettänyt, niin tänne on kiinni kasvanut. Luulen, että Anna, jolle paikka aikanaan jää, tulee tuntemaan samanlaisia ajatuksia. 

  Olipas siinä nyt korkeaveisua kerrakseen. Pitää siirtyä maallisempiin asioihin. Leijonat aloitti kisat nihkeästi. Ajoittain peli kulki, välillä ei. Onneaan saa joukkue kiittää kolmesta pisteestä. Jos tuollaisena jatkuu, loppuvat minulta kuvitteelliset nitrot. 

  Loppuun yksi ihmetys. En oikein käsitä, miksi joka ajankohtaisohjelmassa tarvitaan asiantuntija, jopa erikoisasiantuntija, kertomaan, että siinä ja siinä saattaa tapahtua sitä ja tätä. Minusta jokainen tavallinen kansalainen osaa sanoa, ja tietää, että jotain ehkä tapahtuu, ehkä ei. 

HITAASTI ETENEE, PAITSI...

  Kovin hitaasti, jos ollenkaan, edistyy kevät. Päivälämpötilat muutaman asteen plussalla, yöt nollan tietämissä. Aamulla oli maa valkeana, äsken leijaili taas muutamia lumihiutaleita. Saisi lämmetä. Jo senkin takia, että muuten ollaan kohta pulassa salkopavun taimien kanssa. Koska viime kesänä, joka oli lämmin ja suotuisa, pavut itivät tosi hitaasti, ja sato jäi alkusyksyyn, niin Hilppa istutti joitain siemeniä pieniin ruukkuihin, toi ne sisään itämään. Makuuhuoneen uunin päälle laittoi. Pussin kyljessä lukee, että viikon sisään alkavat tuupata itua ilmoille. Nyt on kuusi päivää kulunut istutuksesta, ja osa työntää kummasti vartta.

  Osa ei ole vielä itseään itsestään ilmoittanut. Pussissa oli varmaan kahden laisia siemeniä: äkkipikaisia ja harkitsevia. Kuten sanoin, lirissä ollaan, jos ei pian ala lämmetä. Pitää ainakin vaihtaa ruukkuihin pitemmät kepit. 

  No, eiköhän kuitenkin ne ajallaan maahan saada. Tuplaharso suojaksi. Ja satoa jo elokuun alussa. Sanoo "Luottavainen harrastelija".

  Ei ole ollut kiire pottuakaan istuttaa. Saatikka mitään muuta. Puuhaa kyllä piisaa ilman puutarhatöitäkin. Toki puutarhatyöt ovat enimmäkseen Hilpan agendalla. Minä tietysti käännän ja möyhin maat, potuille vaot vetelen, raskaammat tarpeet kärräilen. 

  Huomenna on taas kauppapäivä. Ruokaa Lidlistä ja muutaman puute muista kaupoista. Ei taideta viitsiä edes torilla kahvilla käydä. Kesällä ehditään siellä monet sumpit siemaista. Ilman toppatakkia. 

  Ai niin, siitä sähköperämoottorista. Olin yhteydessä pariin tuttuun, otin muutenkin asioista selvää. Tulin sellaiseen päätökseen, että ei kannata korjata. Pahimmassa tapauksessa homma maksaa satasia, eikä kunnon kalua tule. Harmi kylläkin. 

  Selailtuani aikani eri vaihtoehtoja, päädyin hankkimaan uuden Biltemasta. Edullisen. Sen tehoiset maksavat muualla lähes tuplan. Olen Bilteman omia koneita ja laitteita ennenkin ostanut, mm. vesipumpun rannalle ja kuntopyörän. Hyvin ovat asiansa ajaneet. Tai oikeastaan minä olen ajanut kuntopyörää. Ehkä kuitenkin olen polkenut, se lienee oikea termi sellaisen värkin käytöstä, joka ei liiku minnekään? Mutta sanomani tuli kai ymmärretyksi? Siis uskalsin Biltemaan turvautua. Tilasin koneen maanantaiaamuna. Koska sellainen löytyi Mikkelistä, sain jo muutaman tunnin kuluttua ilmoituksen, että varaus oli noudettavissa. Niinpä hakemaan. Eilen ajettiin neitsytmatka saaren ympäri. Tänään kävin sillä kokemassa katiskan. Ei taaskaan ollut kuin sormen mittaisia sinttejä. Vaihdoin katiskan paikkaa. Jospa alkaisi jo keskipannun ahvenia nielusta sisään uida!

  Hiljaista on pirtissä. Pientä naputusta vain kuuluu. Ei, ei Hilppa minulle naputa. Se ei olisikaan normaali tilanne. Minä naputan. Mutta en Hilpalle. Naputan läppärin näppäimistöä. En kuitenkaan pitkään, sillä aivoni tyhjenivät, kerrottavaa ei pulppua. 

  Laitan vielä kuvan yhdestä salkopavun taimesta. Se kuluu myös äkkipikaisiin, mutta lienee omaa taipumusta erakoitumiseen. 

SOTA

  Historia on pullollaan sotia, eikä nykyisyyskään ole osattomaksi jäänyt. Sotia valtioiden tai alueiden välillä, sotia nyrjähtäneiden despoottien laajenemisvimman vuoksi, uskonsotia, geopoliittisia sotia, etnisiä sotia, sotia muuten vaan, vaikkapa jalkapallon vuoksi. Jokaisella ihmisellä, tai perheellä on ollut, tai on meneillään, omat sotansa. Me täällä Saarelassa käymme loppuhetken sotaa. Se sota on jokakeväinen. Se on sota sokerimuurahaisia eli pihamauriaisia vastaan. 

  Tänä vuonna sokerimurkut ilmaantuivat tosi aikaisin. Yleensä invaasio on tapahtunut toukokuun loppupuolella. Nyt kelvottomat aloittivat hyökkäyksen jo reilusti ennen vappua. Vastatoimet aloitettiin välittömästi. Mitään syötäväksi kelpaavaa ei jätetty työtasoille, kaikki leivänmurut etc., putsattiin tarkasti pois. Ruokasuolaa ripoteltiin keittiön ikkunan edessä olevalle työtasolle, sillä jostain sen takaa murkut kulkureittinsä ovat löytäneet. Yleensä nuo toimenpiteet ovat auttaneet. Mutta ei tänä vuonna. Kun jo luultiin, että nyt ne pahukset alkavat vähetä, niin vappuaamuna Hilppa äkkäsi, että valtava armeija mustia pikkuvihollisia eteni pitkin ikkunan alapokaa. Olikohan vappumarssi? Ja kohta tuliselväksi, että ne olivat valloittaneet kahvikeittimen. Niitä oli änkeytynyt vesisäiliöön, suodatinosaan, joka paikkaan. Nyt piti ottaa kovat aseet käyttöön. Suihkepulloon vedellä laimennettua etikkaa. Sitä sumuteltiin kulkureiteille ja työtasoille. Hilppa laski kolme kannulista vettä, ensimmäisen puhdistusaineen kanssa, kahvikeittimen läpi. 

  Joka kerta, kun yksikin murkku on havaittu, on se saanut etikkaa silmilleen. Samoin on etikkaa sumuteltu tiettyihin paikkoihin. Nyt näyttää siltä, että taistelu on kääntymässä voitoksemme. Uusia joukkohyökkäyksiä ei ole tullut. Enää jokusia desantteja hortoilee rajojemme sisäpuolella pääjoukon jätettyä valloittamansa alueet. Toivottavasti ne eivät kerää voimia ja sotilaallista apua kumppaneiltaan. 

  Muuten, kun Hilppa googlasi keinoja sokerimuurahaisten torjuntaan, niin mm. kahvinporot mainittiin. Kokemustemme mukaan tuo neuvo on yhtä hyvä kuin karhujen karkottaminen hunajalla. 

  Lisää ikäviä uutisia. Eilen hankittiin uusi akku sähköperämoottoriin. Entisen totesivat Akku-Ässässä kelvottomaksi. Kun sitten ajattelin lähteä koeajolle, niin eihän kone inahtanutkaan. Irrotin värkin veneen perästä, kannoin venevajaan avasin kopan. Kaikki liitokset näyttivät olevan kunnossa, tinaukset myös. Ei myöskään hapettumia näkynyt. Koneen päällä oleva akkuvirran tason ilmoittavan napin painallus kertoi, että virtaa ainakin sille asti tulee. Minä olen sähkömiehenä mallia "savun hälvettyä tarkastan kytkennän", eikä minulla ole edes jännitteen koetuskynää. 

  Onneksi tuttavapiirissä on henkilöitä, jotka ovat enemmän kuin kuusalla sähköasioista. Sopivan hetken tullessa saan varmasti apua ongelmaan. Minä en tähän asiaan enää sorkkimalla pilaa. Pakko tunnustaa, että olen joskus pöljyyttäni asioita pilannut innokkaalla mutu-kokeilullani. 

  Aamulla satoi, nyt paistaa, huomenna satelee, ilma pysyy koleana. Ehkä jonain päivänä vielä lämpenee. Ehkä jonain päivänä sitkeinkin sokerimurkku on taltutettu. Ehkä jonain päivänä lillittelen sähkön voimin katiskaa kokemaan. Se oli minun vaatimaton "Imagineni". Ei ihan Lennonin veroinen. Jospa molemmat toteutuisivat. Omani saattaa olla todennäköisempi. 

  Trump on julkaissut kuvan itsestään paaviksi pukeutuneena. Melko tahdikas veto sen jälkeen, kun hän kävi paavin hautajaisissa vääränlaisissa vaatteissa haukottelemassa ja puhumassa kännykkään. Siinä meillä mies, joka palautta uskon Amerikkaan. O sancta simplicitas.

  Pakko lainata somessa näkemääni tuntemattoman henkilön viisautta. Se oli englanniksi, mutta suomennettuna se kuluu jotenkin näin: Jos seuraa laumaa, niin näkee edessään pelkkiä persreikiä. 

  Loppuun onnenpensas. Se on valkovuokkojen lisäksi suunnilleen ainoa, mikä täällä viileässä saaressa kukkii. 

VAPPU VAPAASTI

  Vappu kuluu seesteisesti. Riehasta ei tietoakaan. Seesteisellä tarkoita sanan kaikkia merkityksiä: selkeää, kirkasta, valoisaa, onnellista tai tasapainoista.

  Eilen, aattona, havaintoja lajitovereista oli, kun Avokkaansaareen saapui toinen kesäasukas. Ei siis olla enää yksin. Me juhlistimme aattoa munkeille ja simalla. 

  Tänä aamuna laiton vapun kunniakasi päälleni puhtaat työhousut. Parin asteen pakkanen, kirkas taivas, tyyni. Seesteinen. Aluksi menin kokemaan katiskan. Parikymmentä pientä ahventa, ei yhtään otettavaa, sillä kukkoa tai patakukkoa ei ole suunnitelmiin kirjattu. Mutta maisemat olivat käynnin arvoiset. 

  

  Vähän puuhasi niitä näitä, sitten aloittelin klapintekoa. Mätkin pölkyt halki, etteivät sitkisty, tein pohjan pinolle, haloi hieman malliksi. 

  Aitiopaikalta seurailin, kun jo toinen havainto ihmistä vapun aikana lillutteli veneellä Anttolasta päin. Pieni pulpettivene, kaksi ihmistä, kuski ohjaili seisten, muikuili ympärilleen. Vene kääntyi salmen jälkeen kohti Avokkaan ja Jänissaarten salmea. Liekö joku kalastuksenvalvoja tarkastamassa mahdollisten pyydysten laillisuutta? Norpparauhoituksen vuoksi verkkojen pito on kiellettyä. No, oli kuka oli, toivottavasti selvitti salmen ilman potkurin menetystä, tai vielä pahempaa. Matalan veden aikaan on reitti äkkinäiselle hankala. 

  Kymmenen jälkeen päätin pyhittää vapunpäivän. Hilppa oli myös nahunnut pihalla, putsannut ja möyhinyt kasvulavoja. Maa on vielä kylmää, ei kannata isommin istutuksia tehdä. Paitsi porkkana ja vähän sipulia. Ne laitettiin eilen maahan, ovat nyt harson alaa. 

  Vapun traditioita mahtuu tähänkin päivään. Syötiin nakkeja, perunasalaattia, oliiveja, suolakurkkuja. Simaa on vielä tarjolla, samoin muutama munkki. Ilmapalloja serpentiinejä, huiskia, vappuneniä, käärmrpillejä, ylioppilashattuja, brunssia, skumppaa, marssia, puheita ei kuulu Saarelan päivään. Eikä krapula Saarelan aamuun. Tuli toki radiosta äsken työväenlauluja, joten tunnelmassa ollaan. 

  Huomenna mennään Mikkeliin. Kaikenlaista tarvetta on listaantunut. Alkaen jo kertaalleen unohtuneesta jauhesammuttimen leimauksesta. Auton näyttö herjaa, että avaimen patteri pitää vaihtaa, joten Wetterillä on poikettava. K-Raudasta haetaan terassiöljyä. Puuilosta puutarhamultaa, kastelujärjestelmään lisä- ja varaosia, Lidlistä ruokaa. Akku-Ässässäkin poiketaan, kun siellä päin kaupunkia muutenkin käydään. Sähkömoottorin akku viedään tarkastettavaksi. Tuskin siitä kalua saa, mutta testatkoon. Uusi varmaan pitää hankkia. Verkkomerkit muistin jo maanantaina Rysästä ostaa. 

  Paljon on puuhaa tehtävänä. Kevät on sellaista. Mutta tekevän aika ei käy pitkäksi. Kolmiloikan hyppääminen ei näet isommin innosta. 

  On vasta 1. toukokuuta. mutta saarielämä on jo ehtinyt vakiintua. Hyvin menee, vaikka kaksi vienoa toivetta on esittää säiden jumalille: lämpenevää ja sadetta. Lämpenevää, jotta uskaltaa laittaa potut maahan, sadetta, jotta veden pinta kohoaa. Laiton vesirajaan merkin viisi päivää sitten. Ei ole kuin sentin, pari vedenpinta noussut. 

  Siinäpä pikaisesti vapun kuulumiset. Hyvää vapunloppua vaan kaikille. 

MIKS' OON MÄ PURUINEN

  Aamupäivän hommat tehty. Se tarkoittaa myös, että koko päivän hommat tehty. Ainakin raskaat. Hommat. Viimeisetkin puut on pätkitty. Syksyllähän työ jäi vaiheeseen, koska Pariisin matkan jälkeen oli hieman ongelmia kunnon kanssa. Nyt kunto on niin hyvä kuin toivoa sopii. Mutta kun "mökkimetsuri" duunailee "mökkisahalla", niin tulee selväksi, että ei ainakaan "mökkisaha" ole tarkoitettu tukkipuiden sahaamiseen. Ei meinaa näet voima riittää. ""Mökkimetsurin" taidot sentään piisaavat jotenkuten runkojen pätkimiseen. 

   Olavi Virtalauloi  jo 1944 Siks' oon mä suruinen. Minun ei tarvitse kysellä Miks' oon mä puruinen?

  Tuumiskeli Peppe urakan päätyttyä.

  Tätä kirjoittelen vatsa pullollaan. Leivinuunissa kypsennettyä sianniskaa. Ja tykotarpeita. Samalla vilkaisen ulos, olen tyytyväinen päätöksestäni lopettaa ulkohommat tältä päivältä, ylistän siitä itseäni lähes yhtä ponnekkaasti kuin Orpo hallituksen toimintaa, kipaisen ottamaan kuvan. 

  Pieniä rakeita, mannaryynejä, sieltä tuli aika lailla. Tuli, vaikka kuvassa niitä ei juuri näy. 

  Juttu jatkuu. Maha on täynnä. Hilppa katselee striimausta Tallinnasta. Siellä on menossa taitoluistelutapahtuma. Virolaisia ja suomalaisia osallistujia. Iiris ja monta muuta KaTa:sta on taitojaan mittaamassa. Virossa on taso korkea. Varmasti Neuvostoliiton aikainen kulttuuri ja osaaminen lajiin näkyy yhä. Iiriksen sarja alkaa joskus kolmen jälkeen. Sitten minäkin siirryn katsomoon. 

  Mitäs muuta? Ei taida juuri olla. Paitsi että katiskan laitoin eilen veteen. Huomenna käyn sen aamulla kokemassa. Ja sitä, että Trump on sanonut Venäjän tehneen jo isoja myönnytyksiä, kun ei ole vallannut koko Ukrainaa. Ja laittanut myyntiin TRUMP 2028-lippikset. Aikoihin ollaan eletty. Paitsi katiskan kohdalla. 

  Nyt terhakoidun keittämään kahvia. Sen kanssa on Hilpan eilen loihtimaa piirakkaa. Hän sävelsi reseptin saatavilla olevien tarpeiden mukaan. Pohjaan löytyi jauhoja, munia ja sokeria, täytteeksi raparperihilloa ja vaniljavaahtoa, koristeeksi tökättäväksi After Eight-suklaata. Eipä ole Pertin nimppareita ihan kakun kanssa juhlistettu muutamaan kymmeneen vuoteen.

  Vielä ilmaantui yksi juttu. Eilen meni ensimmäinen vene ohi. Ja tahti kiihtyy. Äsken juuri usmuutti toinen. Mikkeliin päin menivät molemmat. Ja olivat minulle tuntemattomia. Vaikka ketäpä se kiinnostaa. Mutta tulkaa ite saaristoon, niin aikaisin keväällä, tai myöhään syksyllä ohi ajava vene on tapahtuma!