Muutama päivä lämpimämpää on ollut. Luonto on tykännyt. Sadetta kyllä myös kaivataan. Eilen illalla Forecan ennuste kertoi, että aamusta alkaen sataa iltaan asti. Aamulla oli ennuste muuttunut, yhdeltätoista piti alkaa, muutama tunti sadella. Sen jälkeen en ennusteita katsonut. Aistinvarainen empiirinen tutkimus antoi tarkan tuloksen. Nyt on kello puoli viisi, eikä ole pisaraakaan herunut. Hieman ambivalentti olo. Sadetta kaivattaan, mutta sateettomuus tekee mahdolliseksi, tai no ainakin mukavammaksi, puuhailun ulkona.
Huomenna on edessä viikoittainen kauppareissu. Oli pakko Foreca syynätä: sadetta joka tunnille kahdeksasta viiteen. Kokonaismäärä kuitenkin vain 0,9 milliä. Eli yhtä tyhjän kanssa. Tietysti käy niin, että vettä lorottaa kuin sanonko mistä, kun aamulla pitää veneellä autolle mennä, samoin päivällä, kun on paluu. Muuten ei pahemmin ropise. Tuumi Peppe, ystävien kesken Pessimisti-Peppe.
Äitienpäivä meni. Ruusuja olin ostanut jo edeltävänä torstaina kauppareissulla. Ilma oli suht' hyvä. Aurinko paisteli, lämmitti mukavasti. Siispä päätettiin ip. lähteä käymään Puumalassa. Äitienpäiväkahvilla. Ja ostamassa eräs jokapäiväiseen ruokailuun kuuluva tuote, minkä riittävyyden olimme edellistä kauppalappua laatiessamme arvioineet väärin. Joten matkaan. Autolla, sillä veneellä ei kovin mukavaa ole niin pitkää matkaa näillä keleillä ajella.
Kun lähestyttiin Puumalaa, alkoi pilviverho peittää taivaan. Ulkolämpötila auton mittaristossa laski silmissä. Pian oltiin tultu +13:sta asteesta + neljään. Onneksi oli venematkalle varatut toppatakit mukana.
Puumala oli hiljainen. Ja kylmä. Tuuli teki ilmasta rannalla vielä kylmemmän. Muutama auto, ei juuri ihmisiä. Satamaravintola, perinteinen kahvipaikka, ei ollut auki. Satamassa istuksi sentään kaksi rohkeaa kaverusta uhmaamassa viileyttä. Tupakkia vetelivät lämpimikseen. Heiltä kysäisimme kahvipaikkaa.
"Tuolta mäkkee ylös satakunta metriä, ni oikeella on Kuittisen Kahvila", sanoi toinen.
"Ja siel'on hyvät kahvileivät!", täsmensi hänen kaverinsa.
Kiitimme, dallasimme "Kuittisen Kuppilaan". Tarjottavat olivat, kuten meitä valistettiin, kyllä maukkaat. Eikä asiakkaitten päät yhteen kolkkaneet.
Olihan paikka meille tuttu. Jonain kevättalvena ollaan Puumalassa käyty, Kuittisella kahvilla myös. Ja kylä on ollut yhtä hiljainen kuin äitienpäivänä.
Kaupassa käytiin: uudessa K-Marketissa. Matkaan tarttui myös pari pakettia Juhlaa Mokkaa. Tummaa paahtoa, tietty. 4,90 €/paketti. Säästöllä saatiin katettua polttoainekustannukset. Kevyesti, kaasu kannattaa. Silti kannattaa painaa kaasua kevyesti.
Kun kylmästä Puumalasta päästiin lähelle Mikkelin rajaa, alkoi arska taas paistella. Lämpötila kohosi entisiin lukemiin. En kuitenkaan kehota Puumalaa muuttamaan sloganiaan "Saimaan kaunein" muotoon "Saimaan kylmin". Tällä kertaa osui viileys Puumalaan, toiste saattaa osua Anttolaan. Eikä "Saimaan kaunein" itse asiassa ole tyhjää jauruamista. Toki kauneimpia saattaa olla muitakin.
Kun kesäkotiin päästiin, istuin hetken verannalla. Siinä mietiskelin, että olisi ne äitienpäiväkahvit passannut juoda täälläkin. Eikä olisi kylmä vaivannut.
Nyt, kun juttua lopettelen, on ulkona tihmonut muutaman pisaran. Sateeksi sitä ei kuitenkaan voi luonnehtia. Tuntuu, että aina täällä saaressa tarvitaan tietty määrä resilienssiä sääennusteiden muuttumisten aiheuttamasta mielipahasta selviämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti