Aamulla, ensitöikseni, kävin katiskalla. Olin sen siirtänyt tuohon niemen taakse, Saukonsalon puolelle, koska ei oikein missään kunnon kokoista ahventa ole nielusta sisään uinut. Ei ollut nytkään. Ahventa. Mutta oli kunnon hauki, siinä kolmikiloinen oli eksynyt.
Siirsin katiskan taas enempi ahvenpaikalle, sillä eilen syötyjen paist'muikkujen ja kahdeksi ateriaksi riittävän hauen myötä meillä on aikaa odotella kokoliaampien ahventen saapumista.
Kaunis aamu alkoi lämmetä. Aloittelin haavan pilkkomista. Pino alkaa muodostua.
Tästä vinkkelistä ei ole juuri kuvia tullut napsittua. Siispä Saarelan miljöötä takaa päin.
Pian piti lähteä Hilppaa jeesaamaan. Nyt, kun ilma tuntuu lämpenevän, oli hän istuttanut sisällä kasvatetut salkopavut. Hyvä, että lämpenee, sillä papujen varret ovat jo kovin pitkäksi venyneet. Hilppa on taimia jo muutamana päivänä siirrellyt ulos tai verannalle, karaissut niitä.
Apuani tarvittiin harsolla suojaamiseen. Ei niinkään pakkaselta, vaan lähinnä auringonvalolta. Tuonne navetanmuurin sisään ei nimittäin ensimmäisenä halla hiivi.
Melko poikkitaiteellinen kokonaisuus siitä tuli. Toivottavasti pavut kasvavat runsasluisina ja konventionaalisina.
Sitten oli vuorossa kauden ensimmäinen grillaus. Sianniskaa ja kesäkurpitsaa grillailin. Hilppa paistoi perunoita ja purjoa.
Näinkin paljon sitä saa aamupäivällä aikaan, kun ei yhdessä hommassa sammaloidu. Iltapäivä saa olla aikaa aikaansaamatonta. Mitäs sitä pyhänä ylen määrin. Kun ei tule juuri arkenakaan koko päivää aherrettua.
Tulevat päivät kulunevat puuhommissa. Sateen sattuessa korvaavia keksiessä. Torstaina mennään käymään Hollolassa. On jokunen asia tehtävänä. Samoin on saareen tuotavana viimekesäisiä säilykkeitä ja pakasteita.
Kohta tähän tarinaan lyön pisteen. Menen ulos taivastelemaan. Päiväkahvit terassilla pian nautitaan. Ja keväästä myös.
Nyt se tapahtuu. Piste.😎
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti