PELI ON PELATTU

  Eilen käytiin kotona. Illalla ajettiin Anttolaan nopeusrajoitusten sallimia rajoja lievästi uhmaten, jotta ehdittiin katsomaan Suomen peliä. Ehdottiin, katsottiin, todettiin: päättyi Leijonien taival mm-kisoissa. Päättyi urhean taistelun jälkeen. Tuomarien avustuksella, sanoo joku. No, sellainen kuva jäi, että melko helposti noita jäähyjä Suomelle tuli, ja joitakin jäi viheltämättä. Ruotsin jäähyjä, näin suomalaisen näin. Mutta paremmille hävittiin. Ilman Larmia ei olisi jatkoerää nähty. En siis ole katkera. En, koska urheilu ei ole elämää suurempi asia. Ei ainakaan penkkiurheilu. Eikä sohvaurheilu. 

  Tänään heräsin viiden tunnin yöunien jälkeen kauniiseen aamuun. Aamutoimet, aamukahvi, aamu-uutiset. Hilppakin nousi normaaliaikaan. 

  Kun aamujutut oli hoidettu, läksin katsomaan katiskat. Toisessa ei ollut ketään, toisessa oli. 

  Suurin painoi 920 gramma, seuraava hieman alle 800. Kahta pienempää ei olut tarve punnita. Hyvät fileet on jääkaapissa odottamassa.

  Muikkuakin alkaa saada, nimittäin Koistisen matalikolta. Paunettimies on saanut pyydöt järveen, ilmoitti Anttolan sivuilla, että Harvion muikkua myydään vanhan K-kaupan päädyssä klo. 11:00. Koistisen matalikko se meille ikivanhoille anttolalaisille on. Tänään ei ole tarvis käydä mujetta hakemassa, mutta seuraavan ilmoituksen tullessa luultavasti suuntaa keula kohti maalikylää. 

  Luonto kasvaa, rehevöityy maisema ihan silmissä. Vielä, mutta vettä huutaa. Huomiseksi povataan kolmea, neljää  milliä. Jos edes se tulisi, vaikka enemmän pitäisi. 

  Muuten elämä rahjustaa normaaliin tapaan; Venäjä muskeleitaan vilauttaa, hybridivaikuttaa, Kiina Taiwania pelottaa, Israel tappamista jatkaa, Orpo Purraa peesaa, Suomi kohisten kohti pohjaa vajoaa. Eli kaikki hyvältä vaikuttaa. 

  Antisemitismi on kuulemma lisääntynyt. Hölmöä hommaa. Antaa juutalaisten olla juutalaisia. Israelin johtoa tässä pitää vastustaa. 

  Vielä kerron, että selkä on vihoitellut yli viikon. Sehän niukahti, kun laitoin saunan uuniin puita. Tosi on. Varmaan joku väärä liike ja kylmät lihakset syynä. Välillä on tehnyt mieli vetäytyä lagereilleen lepäämään. En ole kuitenkaan niin tehnyt. Johtuu siitä, että olutvarastossa ei, piru vie, ole yhtään lageria, eikä myöskään mitään muista erityisistä oluttyypeistä. Siksi ei ole, että en ole erityisesti oluttyyppi. 

  Selkä tuntuu nyt aika hyvältä. Hyvä niin. Hilppa saa tästedes laittaa klapit saunan uuniin. 

JULKILAUSUMA

  Ilma vähän pariksi päiväksi viileni, mutta hilautuu taas kohti hellelukemia. Vettä vaan kaivataan. Ei välttämättä järveen, mutta maalle. 

  Puuhailua on riittänyt. Askelia kertyy päivässä mukavasti, ja mikä parasta, huomaamatta. Moneksi joutuu päivän mittaan muuntumaan. Imagoaan muuttaa uskottavuuden säilymisen vuoksi. Muutama esimerkki yhden aamupäivän ajalta. 

1. Kalastus

2. Työjohto

3. Grillaus

  Saatan joskus laittaa lisää esimerkkejä. Puutarhanhoito, paskan kuskaus, metsätyöt, remonttireiskaus, mm.

  Leijonien peli oli kaksi erää surkeaa seurattavaa. En muista, koska aiemmin on tullut noin paljon syöttövirheitä. Epävarmuus näkyi lähes kaikkien pelaajien otteissa. Neloskenttä ainoana jaksoi puurtaa vähemmillä virheillä. Onneksi kolmas erä kaiken muuttaa voi. 

  Ei kyllä kovin hyvää lupaa tälle illalle. Kaikki on kuitenkin omissa luistimissa. Tie voi katketa, tai voi johtaa torille. Nitrot esiin, illalla tv;n ääreen. Ps. Ei minulla mitään nitroja ole. Se on vain kielikuva. Pyydän anteeksi, jos olen nitroa oikeasti tarvitsevia loukannut. 

   Ulkoministeri kävi Englannissa allekirjoittamassa julkilausuman. Minä allekirjoitan myös sellaisen: Pelatkaa Leijonat tasollanne, ihan vaikka siksi, ettei Jukka Jalosen tarvitse lopettaa pestiään ikävästi. 

  Torstaina lähdetään taas päiväksi Hollolaan. Taloyhtiössä kesällä alkavan putkiremontin vuoksi on klo. 17:00 "pihakokous". Päätettiin mennä, vaikka ei meidän osalta ole mitään erityistä huomioitavaa. Kesäkuun alussa on ylimääräinen yhtiökokous, missä valitaan urakoitsija kahdesta yrittäjästä. Siihen osallistutaan etänä. 

  Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin Suomi pelaa puolivälieränsä, jos niihin pääsee, illalla 21:15, joten ehditään se hyvin katsomaan. Ruotsihan sieltä vastaan tulee, jos Sveitsiltä pinnakin otetaan. "Ehdottomasi ehkä legendaarinen, historiallinen ja eeppinen ottelu, jos niin käy", voisi Antsa ennakoida. 

SORMET MULLASSA

  Lauantain aamupäivä oli omistettu puutarhatöille. Jatkumona. Kasvulavoille hieman uutta multaa. Hilppa laittoi kasvamaan jo pinaattia, persiljaa ja lehtipersiljaa. Kesäkurpitsaa tulee aikanaan. Ja taidetaan laitaa yksi kurpitsa myös, koska se ei ole oikein aitan nurkalla viihtynyt. 

  Peruna on ollut keskiviikosta asti mullan alla, samoin sipulit. Nyt sinne pääsi myös porkkana. Harson alla saavat muhia, kohta jo alkavat pilkistellä.

  Valmistelin muurin sisään paikan salkopavulle. Lisää multaa pitää tuoda muutama säkki ennen kuin ne maahan laitetaan. 

  Tämä tirpponen oli tehnyt pesänsä muurin sisäpuolelle. Se ei välittänyt puuhastelustani, hautoi muniaan vaan. No, se on linnun tehtävä, minun puolestaan kasvulavojen asettelu. Kumpikin antoi toiselleen rauhan tehdä, mitä pitää tehdä. 

  Hilppa puuhaili vielä alakasvimaalla (se on osittain hylätty hyötykasvien kasvatuksesta). Tilliä hän sinne kuitenkin laittoi, silmäniloksi kehäkukkaa. 

  Vielä kylvi Hilppa niittykukkien siemeniä pussukan kaivon taakse kumpuun. Nyt alkaa olla tilanne hallinnassa. Lisää puutarhatöitä sitten, kun on aika istuttaa taimet, eli kurkku, kesäkurpitsa, kurpitsa ja tomaatti. Ai niin, herne ja salkopapu siemenistä myös, mutta vasta kesäkuussa. 

  Siinä se aamupäivä kului. Ehdin rannalla todeta myös sen, että on mainio rentukkavuosi. 

  Kuten tapoihimme kuuluu, on loppupäivä vapaata. Äsken syötiin ahvenfileitä. Nyt kirjoitan, Hilppa oikaisee kylkiään. 

  

  Päiväkahvit juodaan verannalla tai puutarhakeinussa. Saunotaan hyvissä ajoin, sillä viiden jälkeen on Suomen peli. Kanadaa vastaan. "Voitti tai hävis, Jumala varjelkoon tasapeliltä", sanoi muinoin Parkkisen Antti sököpöydässä. Lätkän mm-kisoissa ei tule nykyään tasapelejä. En tosin tiedä, onko Jumalalla mitään tekemistä sen kanssa. 

  Toivottavasti Leijonat tulee apinanraivolla peliin aika onnettoman Itävalta-ottelut jälkeen. Siinä pelissä ei ollut muuta hyvää kuin se, että me oltiin autolla tulossa Hollolasta Anttolaan, eikä tarvinnut kärvistellä kuvaruudun ääressä. Vaikka ei urheilu olekaan tärkeimpien asioiden listalla(ni), niin ottaa se pattiin katsella voitettavissa olevan matsin tappiota. 

  Huomenna taidetaan palkita itsemme, ajalla Pistohiekka Resortiin päiväkahville. Pitäähän venettä ulkoiluttaa. Se alkaa muuten pian osoittamaan  mieltään, jos ei pääse viillettelemään kuin laiturin ja katiskoiden, tai laiturin ja Potinlahden väliä. On sillä väliä. Mitä väliä ajelee. Jos veneestään välittää.

EILISTÄ, TÄTÄ PÄIVÄÄ, HITUNEN TULEVAA .

  Äitienpäivää vietettiin kantamalla pihakalusteet ulos ja siivoamalla kesäkeittiö. Sitten syötiin, saunottiin, katsottiin Leijonien näytös Iso-Britanniaa vastaan. 

  Neljän jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti kaupunkia. Ensin käytiin Lidlistä jokunen puute. Sitten ajeltiin Mikaeliin. Siellä oltiin vähän ennen kuutta. Kun temmoimme lukittuja ovia, tuli ystävällinen naishenkilö avaan oven. Hän sanoi, että avataan kuudelta, mutta tulkaa sisään. 

  Tulimme ajoissa seitsemältä alkavaan Arpan konserttiin, sillä kumpikaan meistä ei ollut käynyt Mikaelissa. Eihän sitä ole millään kerennyt! Sehän on uusi! Mikä uusi? Katsoin netistä: Mikaeli on Mikkelin keskustan tuntumassa, Pankalammen rannalla sijaitseva kongressi- ja konserttitalo. Se valmistui vuonna 1988 arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemana. No, onhan se meille uusi; muutettiin pois Mikkelistä ja Anttolasta 1974. 

  Mikaeli on siis ollut Pankalammen rannalla 36 vuotta. Se on hippusen enemmän kuin puolet Hilpan ikävuosista, minun vastaavista suunnilleen puolet. Ei siis ihan uusi kuitenkaan. Mutta hieno rakennus Mikaeli on. Ja hienolla paikalla. 

  Katsasteltiin aulat, vessat ja ravintola. Ravintolan nimi on mielikuvituksellisesti Tilausravintola Mikaeli. Me mielikuvituksettomasti juotiin kuppi kahvia lohileivän kanssa. 

  Kun Martti Talvela-salin ovet aukenivat, siirryttiin aulaan. Kiirettä ei sisään ollut, sillä olin ostanut liput rivin alusta. 

  Sali täyttyi koko lailla turvoksiin. Täsmällisesti marssi Arppa bändinsä kanssa lavalle, show alkoi. Arppaa olen kuunnellut, joten musiikki on tuttua. Esiintyvän en ole nähnyt kuin kerran tai kaksi televisiossa, silloinkin ilman bändiä. Kolmimiehinen yhtye (kitara, basso/pystybasso, sekä rummut/banjo) yllätti minut taidoillaan. Herkästä saundista tukevaan poljentoon, kaikki kulki mainiosti. 

  

  Sovitukset tutuista biiseistä poikkesivat monesti levyjen meiningistä. Muutamat biisit olivat aika pitkiä sooloineen ja "inspirointeineen". Se, mistä tykkään indie-musiikin tekijöissä on, että ei tarvitse kangistua kaavoihin. Rokki voi joskus olla puuduttavaa, vaikka olisi kuinka hyvin soitettua. Kun lavalla on halu ja lupa tehdä asioita toisin, tehdä, miten itse haluaa, niin ei kuulija/katsoja pitkästy. Tämä on tietysti minun mielipiteeni. Mutta hyvä oli konsertti. Ainoa pieni miinus oli, että varsinkin alkukolmanneksella tahtoi lauluääni puurotua vaikeasti ymmärrettäväksi. Ei se minua niin haitannut, sillä sanat olivat tuttuja, mutta ehkä jotain toista harmitti. Sanat ovat Arpan lauluissa tärkeitä.  

  Hieno puolitoistatuntinen, encoreineen vartti päälle. Kyllä elävä musiikki on poikaa. Pitäisi korona-ajan puuduttamaa seurantaa saattaa entisiin uomiinsa. Joskaan ei uoma ikinä kovin leveä ole ollut, mutta vuolaampi kuin viime vuosina. 

  Vielä kuva Mikaelin sisustoista. Hilppa esiintyy nykyään mielellään kuvissani, kunhan olen ne oikein tarkentanut. 

  Tänään kävin katiskoilla. Lukumäärää oli runsaasti, kokoa ei. Mutta kyllä me yksi ateria noista syödään.

  Muuten päivä kuluu pieniä mieleen juohtuvia puuhia nahuten. Ei mitään isoa missiota ole aluillaan. Suomella on taas peli, Emmerdale tulee jo puoli viisi, joten toosan ääressä sitä ilta ollaan. 

  Ilmat lämpenevät päivä päivältä. Mikä sen mukavampaa. Puuhaa kyllä piisaa. Torstaina mennään käymään Hollolassa. Tavaraa haetaan. Muuten elo saaressa jatkuu ilman isompia ihmeitä. Toivottavasti. 

  Ps. Sataa kyllä saisi. Ei kuitenkaan ennusteissa isommin vettä näy. Saimaassa kyllä näkyy, vettä. Eikä nousu ihan vielä lopu. 

UUTTERASTI PYHÄNÄ

  Helatorstai, pyhäpäivä. Aamulla ylös klo. 5:15. Pakkasta 3 astetta, tyyni ja pilvetön sää. Tulet tuvan uuniin, aamukahvit. Kun Hilppa heräsi, oli aamupala valmiina. Minä lähdin katsomaan katiskat. Kaunista oli vesillä, ja lopullinen herääminen tuli viileässä ilmanalassa sitä ihastellessa. 

  Kaksi paistettavaa ahventa, toistakymmentä sormenmittaista. Ei liiku vielä ahven, ainakaan oikeilla paikoilla. Tai voi liikkuakin, riippuu siitä, kumman vinkkelistä asiaa tarkastelee. Ahvenen vai minun? No, saatiin kuitenkin pienet makupalat illaksi. 

  Kalasouvin jälkeen asensin rannan pumpun paikoilleen, liittelin letkut. Lähti ihan pienellä jamuamisella pelaamaan.  

  Koska tarmoa tuntui olevan, päätin tyhjentää huussin. Se oli puolilleen talveksi jätetty, kevättalvella ja nyt keväällä lisää täyttynyt. Homma  sujui rutiinilla.

  Aurinko kohosi sillä aikaa ylemmäs, alkoi lämmittää. Siispä venettä pesemään. Painepesuri, mäntysaippualiuos, juuriharjat (varrellinen ja tavallinen), mäntysuopa, harja ja kihveli, siinä tarpeelliset kalut. Vene tuli puhtaaksi,

  Siinä se päivä kulahti lounasaikaan. Hilppa oli kypsentänyt kokonaisen kanan leivinuunissa, keittänyt tuppipotut, tehnyt kaalisalaattia. Niin, ja huilatessaan loihtinut tiikerikakun. Koristeena kaapista löytyneitä vaahtokarkkeja. 

  Lounaan jälkeen pieni lepo. Sitten talsin rantaan tankkaamaan veneen, laittamaan istuinpehmusteet paikoilleen. Hilppa tuli kohta tanakasti vaatetettuna alas. Minäkin kävin lisäämässä vaatetta. Lähdettiin ajamaan pieni lenkki Luonterilla. Kalasääski näkyi hautovan pesässään. Norpista ei näkynyt pyrstönpyörrettäkään. Yksi uisteluvene lillutteli muuten luonnontilassa olevassa maisemassa. 

  Kun arska paistoi, oli ihan lämmintä, varsinkin myötätuulessa, kun se pilven taakse jäi, aika viileältä tuntui. 

  Päivällä, kun aurinko pihapiirin lämmitti, ilmestyi jokavuotisista "ystävistämme" yksi lekottelemaan portaan sivuun roudan aiheuttamaan halkeamaan. Siinä lämmitteli, ei meistä piitannut. 

  Kahvit hörpittiin, kakun kanssa, hieman suoratoistoa tuijotettiin. Nyt kello käy kohti viittä. On puolipilvistä, kymmenen astetta ulkona. Taitaa hiljalleen ilmat lämmetä. Yöpakkasetkin ovat tällä kertaa ohi. Ensiviikolla pottua maahan laitetaan. 

  Vesi Saimaassa jatkaa nousuaan. Manttaali eiku pienenee. Laituri ei sentään vedellä peity, kun on kelluva, mutta kulkusilta taitaa pian olla saapasjalassa kuljettava. Mutta ei sentään vuoden 1899 tulvakorkeuksiin ylletä? Se on mitatun historian suurin lukema, jotain puolitoista metriä tätäkin "tulvaa" korkeampi. Noilla luvuilla jäisi monen rantamökin piha pieneksi. Meillä ei talossa olisi hätää, mutta saunan ja venevajan lattia lainehtisivat. 

  Alimmillaan Saimaan pinta on tietääkseni ollut sodan aikana, kun veli venäläinen piti kaikkia sulkuja Vuoksessa auki. Ja minkä vuoksi auki oli Vuoksi. Ihan kiusanteon vuoksi ainakin. 

ONKO MIKÄÄN IKUISTA

  "Timantit ovat ikuisia", sanotaan. Onkohan noin? Vai onko niin, että kaikki on ikuista? Jäävätkö atomit pyörimään maailmankaikkeuteen, vaikka tulee poltetuksi, hapossa liotetuksi, kokoon puristetuksi, räjäytetyksi, laserilla tuhotuksi? Eikä mekään minnekään hävitä, meistä tulee multaa. 

  Niin tai näin, mutta kesäkauden aluksi ikuisuuskysymys, tai ainakin kohtuullisen elämänkaaren kysymys tuli mieleen. Aamupäivällä ajattelin ajella ruohonleikkurilla pihoilta lehtiä murskaksi lannoittamaan. Vaan enpä ajellut. Kun koneen otin esiin, tankkasin, ja ryhdyin käynnistystoimiin, äkkäsin, että bensaa valuu aika lailla eri kohdista. Eli letkut lienee hapristuneet. Myös siitä "tissistä", mistä pitää aina ennen nykäisyä painella muutaman kerran, ruiskusi bensaa kauniissa kaaressa. Kone on RYOBI-merkkinen. Se on 11 tai 12 vuotta vanha. Ei juuri voi kehuja antaa. Lähes joka vuosi on jotain ongelmaa ilmennyt. Kaksi kertaa olen käyttänyt huolettavana (lue korjattavana), itse olen monia kertoja löytänyt vikoja, jotka olen saanut kuntoon. Entinen palvelija, en muista merkkiä, mutta Briggs & Strattonin moottori siinä oli, palveli yli 30 vuotta. Kone toimi edelleen, mutta kun runko alkoi ruostua niin, että osia lenteli, niin oli pakko vaihtaa. 

  Pitää miettiä, korjaisi/korjauttaisiko tuon Ryobin. Taidan kuitenkin katsella tarjontaa. 

  No, kun leikkuri ei leikannut, niin päätin putsata räystäskourut. Seuraava ikuisuuskysymys tuli eteen. Räystäskourun puhdistajasta irtosi se t-haara, eli puhdistuspää. Poikki meni holkin sisältä. Sen korjasin rakennusliimalla. Saa nähdä, kestääkö? Tuo apuvälinen ehti terveenä palvelemaan ehkä kuusi vuotta. 

  Vielä pari huomiota asiaan liittyen. Veneen pressu oli revennyt yhdeltä kulmalta. Varmaan talven aikaan oli nuoskalumi painanut niin paljon, että ei kestänyt. Vaikka veneen päällä on irtopressu, lumi kyllä pääsee tupruamaan sen alle. 

  Kun repeämää paikkailin, niin huomasin, että hapertunut on jo pressukangas. Vene tulee elokuussa täyttämään seitsemän vuotta. Pressu on sen päällä ollut melkein koko ajan, kesät, talvet, taivasalla. Poissa se ole juuri kuin ajaessa. Ei ole ikuinen, läheskään. 

  Mökin televisio on tullut vanhaksi. Ei se iänikuinen ole, äly-tv, olisko kymmentäkään vuotta. Se ei enää tue kaikkia sovelluksia. HBO loppui viime kesänä. Nyt ei enää toimi MTV3 (Katsomo), eikä Ruutu. Netflix vielä pelaa. Ja Areena vanhan sovelluksen kautta.

  Tähän oltiin jo varauduttu. Ostettiin keväällä kotiin uusi toosa, tuodaan entinen, muutaman vuoden ikäinen tänne. Ei ensimmäiseen lastiin mahtunut, mutta kunhan Hollolassa käydään, niin tv on matkassa. 

  Näitä juttuja sattuu vuosittain. Joku värkki on tiensä päässä. Täällä saaressa on jääkaappi/pakastin ja astiapesukone jo reilusti täysi-ikäisiä. Toivottavasti eivät tämän kesän ikuisuusongelmiin liity.

  Sitten muut uutiset. Pihat on saatu koko lailla siistittyä. Minä yleisemmin, Hilppa kukkapenkit.

 Tänään kärräilin kallista multaa, eli jälkikompostoitua ihmistuhmaa, kukkapenkkeihin. Kallistahan se, ainakin näillä ruoan hinnoilla. 

  Kun otin peiton pois läjän päältä, niin siellä lekotteli vaskitsa. Lämmin paikka, mutta en minä sinne makoilemaan menisi. En, vaikka on jo muutaman vuoden kompostoitunut.

  Tänään saunotaan, keskiviikkona mennään käymään Mikkelissä. Kaikenlaista muutakin kuin evästä tarvitaan. Torstai on vakiintunut kauppapäivämme, mutta nyt se on pyhä. 

  Viileäksi heittäyty keli, taas. Yöpakkaset ovat edessä. En sen vuoksi ole rantapumppua vielä viritellyt. Kyllä saunavedet jaksaa kantaa. 

  "Oli kylmä tai vaikkapa vari, niin kumpikin paikkansa ties". Reppu ja reissumies, sekä Hilppa ja minä. Täällä on hyvä olla, oli kelit mitä vaan. Mietti Peppendal. Pipo päässä, sattuneesta syystä. 

TÄSTÄ SE ALKAA

  Aamulla tavarat autoon, klo 7:30 tien päälle. Urpolan Lidlin (evästä) ja Rysän (Pitkälahden kalastusmerkit) kautta Hanelille. Olin puhelimassa kertonut hänelle, että siinä kymmeneltä siellä ollaan. Oltiin 9:54. Taisin, piruhitto, ajaa jossain kohtaa ylinopeutta. 

  Haneli oli jo siirtänyt veneen laskupaikalle, joten se oli pian kellumassa. Sitten tuli ehdotus Tainalta. 

  "Mitäs jos söisittekö paistetut muikut. Samalla aikaa ne tulee, kun kahvit keittäisi". 

  Meistähän ei tietysti ollut vastustamaan. Eilen nuotatut mujeet eivät olleet pilaantuneet. Kahvit vielä päälle hörpittiin. Olen varmaan joka kevät tämän sanonut, sanon taas. On loistava paikka meillä veneen talvisäilytykseen. Syksyllä, kun vene ylös otetaan, saadaan mukaan hirvenlihaa, keväisin, vesillelaskun harjakaisiksi yleensä jotain Hanelin pyytämää kalaa on laitettu mukaan. Tällä kertaa siis tuli valmis ruoka. Ja vielä paketin savupollea pakkasesta kaivoi Taina. Että sellasta korvausta vastaan vene talvehtii Piskolan rannassa. 

  Mahat pullollaan lähdettiin loppumatkaa taittamaan. Minä veneellä, Hilppa autolla. Tavarat lastattiin jo veneeseen rannassa. Vaikka ei olisi tarvinnut, sillä Potinlahti oli sulana, kuten pian kuvasta näkyy.

  Sadekuuro meni yli juuri kun vesille ampaisin. Loppui heti, mutta pienen ripauksen antoi kohta Kiukuanselällä. Kuva siitä enteilee.

  Tässä tilanne Potinlahdessa. Korkealla on vesi. Laituria pitää oikoa ja nostaa, kunhan muita osakkaita maisemiin ilmaantuu. 

  Arska paisteli, kun saareen päästiin. Valkovuokot ottivat meidät vastaan.

  Tavarat kärrättiin talolle. Sitten pumppasin kaivon tyhjäksi. Oli muuten kaivossa vettä niin paljon, että en moista muista. 

  Kun pumppu teki tehtäväänsä, purin tavaroita paikoilleen. Hilppa laitteli ruokatarpeita jo kylmenneeseen jääkaappiin ja pakastimeen. Välillä sateli muutaman kerran pikkasen. 

  

  Kun kaivo oli hieman täyttynyt, laitoin vedet päälle. Kaikki toimi, siis pumppu ja varaaja. Huomenna testataan pesukoneet. 

  Vesi on korkealla, kuten mainitsin. Ei kuitenkaan vielä ihan siinä tasossa kuin nelisenkymmentä vuotta sitten, mutta luultavasti ennen juhannusta tuo minun muistini mukaan korkein lukema saavutetaan.  

  Laturi on nyt melko vaaterissa, tai oikeastaan jo ylempänä kuin kulkusilta.

  Hörpittiin päiväkahvit, sitten kävin laittamassa kaksi katiskaa pyyntiin. Otin savut moottorisahasta, laitoin talvella hankkimani akkusahan (Makita) kasaan ja kokeilin. Puri mukavasti puuta. Ostin sen, koska tarjous oli edullinen. Mukana tuli kaksi 6Ah:n akkua ja kahden akun laturi. Akkuja tarvitsen syksyin keväin lehtipuhaltimeen, sillä se on yhdellä akulla toimiva, eikä kovin kauaa kerralla pelitä. Nyt on akkuja enemmän, ja voi kolme yhtä aikaa ladata. Sitä paitsi akkusahalla on hyvä harventaa nukkuma-aitan ja järven välillä olevaa koivikkoa. 

  Aurinko paisteli iltapäivällä niin, että t-paidassakin tuli hiki. Huomenna uudet jutut, eli pihojen siistimistä ainakin. 

  Ei vielä viherrä, mutta pian valtaa nämäkin maisemat kevään hempeä viherrys.