MYRÄKKÄ, VAIHTEEKSI

  Juuri alkoi lunta tulemaan. Mikäli minulta kysytään, niin saisivat jo myräkät riittää. No, nyt kuitenkin lunta tulee yöhön asti, sitten se muuttuu vedeksi. Pitää vissiin käydä illalla kolailemassa. On nimittäin aamulla raskasta tavaraa. 

  Tänään piti minulla olla lääkäri. Vaan ei ollut. Aamulla soitettiin: "Valitettavasti aikanne joudutaan perumaan lääkärin sairastumisen vuoksi. Teille soitetaan tänään tai heti alkuviikosta, niin saatte uuden ajan". 

  Mikäs siinä. Ei minulla mikään akuutti tarve olekaan. Olen sitä paitsi katsonut Omakannasta verikokeiden tulokset. Niitähän otettiin enemmän kuin tiu, mutta vähemmän kuin kiihtelys tai kerppu. No, huono vertaus. Nuo lukumäärät liittyvät tiettyyn asiaan, eivät ole normaalisti käytettäviä. Tarkennan selkosuomeksi. Enemmän kuin 20, mutta vähemmän kuin 40 tai 31. 

  24 taisi olla kokeiden määrä. Kaikki kutakuinkin raja-arvoissa. Siinä mielessä kevyin mielin voin lääkäriin mennä.

  Uusi aika soitettiin minulle jo ennen yhtätoista. Se on 27.2.2024. Lääkärikin vaihtui. Peruttu aika olisi ollut nuorelle naiselle, joka puolitoista vuotta sitten sanoi polvestani, että se vanhemmiten hakee paikkaansa. EI kai löytänyt, sillä vähän myöhemmin toinen lääkäri määräsi heti röntgeniin, ja vaiva paljastui.

  Uusi aika on muutama vuosi sitten sitten omalääkärinäni toimineelle varttuneelle herralle. Vai oliko se omalääkärijärjestelmää? Kuitenkin silloin täällä Hollolassa oli osoitettu tietyille alueille tietty lääkäri. Niin tai näin, hyvin sujui kanssakäynti kyseisen herran kanssa. 

  Lääkäriin ei siis tarvinnut mennä. Mentiin kuitenkin Kunttikseen. Piti käydä kirjastossa, apteekissa ja Prismassa. Prismassa käydään yleensä aina perjantaisin. Sinne näet tulee ennen puoltapäivää leipälasti Mikkelistä. Marskin Arinaleipää, kokonaisena ja siivutettuna. Kokonainen haettiin. Se riittää meille viikoksi. Nyt ostettiin myös paikalla paistettu Fazerin Kaura- Pellavaleipä. Sellaista maistettiin Espoossa. Lähderannan S-Marketista se oli ostettu. Ja löytyi myös Hollolan Prismasta. Voin suositella. 

  Eilen käytiin hiihtämässä. Ihan laduilla Salpauselän harjua hiihdeltiin. Tänään ei menty, sillä myräkkää odoteltiin. Tai kävin minä aamulla lenkin kävelemässä. 

  Huomenna näyttäisi satelevan ainakin aamupäivän, joten saattaa tulla kuntopyörälle töitä. Aika vähän olenkin sillä polkenut, koska jalka kestänyt kävellä. 

  Sunnuntaina on sitten vaihteeksi aurinkoinen talvikeli. Hyvä niin, mukavampi Espooseen Liisan synttäreille ajella. 

  Kohta loppuu neljän kuukauden liputusvuoro. Kuukauden se taloyhtiössä normaalisti kestää, mutta olen omavaltaisesti jakanut vuoroa. Mitäs, kun minulla on aikaa. Jäljellä on Kalevalanpäivä 28. helmikuuta. Ajattelin kuitenkin bonuksena jatkaa presidentin virkaanastumispäivään 1. maaliskuuta saakka. Ihan vaan, ettei tule naapurille yllätyksenä, kun joutuu heti hommiin. Saa rauhassa totuttautua ajatukseen luovutettuani lipun 2. maaliskuuta. 

Kohta siirryn Colson Whiteheadin KIERON MIEHEN MANIFESTin pariin. Sitä ennen lyhyt juttu. 

  Syksyllä tulee kuluneeksi 16 vuotta siitä kun lopetin tupakoinnin. Laakista lopetin, ilman vippaskonsteja, erään yön aikana kypsyneen päätöksen siivittämänä. Laitan vielä kuvaa pian lopettamisen jälkeen ikuistamastani piippukokoelmasta. Se on muuten yhä tallessa, lukuun ottamatta ystävälleni Ruikulle antamaani kolmea piippua. Kaiken varalta kaapissa ovat. Vaikka tuskin tulee niitä käyttöön otettua. 

ESPOOSSA

  Aamulla nokka kohti Espoota. Espoohan sai kovasti julkisuutta, kun tuleva pressa on espoolainen, samoin UMK:n voittaja Windows95Man. Eikä siinä vielä kaikki. Väistyvä presidentti muuttaa pian Espooseen. Sitä en tiedä, missä Niinistön asunto on, mutta ei kovin kaukana, sillä Sale ja Jenni kävivät Lähderannan koululla äänestämässä, ja heidän poikansa aloittaa koulun myös siellä. Siis samassa koulussa, mitä Iiris käy, Liisa myös aikanaan. 

 Perillä Lähderannassa oltiin jo seitsemältä. Joni lähti samalla ovenavauksella duuniin. Reput sisään, kuppi kahvia. Puoli kahdeksan lähtö kuskailemaan. Ensin Iiris hallille aamujäille, sitten Anna Espoon Keskukseen töihin. Sieltä ajelin jäähallin parkkipaikalle takaisin. Koska aikaa oli liki tunti, lähdin kävelemään. Vanhaa Turuntietä tallustin itään päin. Mieltäni ilahdutti, kun prameassa miljöössä, miljoonalukaaleiden keskeltä, ilmestyi eteeni rakennus, jonka seinässä liki Työväen Akatemia. Sen verran uteliaisuus nakkeli, että googlasin asian. Wikipedia kertoo seuraavaa: 

  Työväen Akatemia on vuonna 1924 perustettu Kauniaisissa toimiva yli 300-paikkainen kansanopisto. Opetus painottuu yhteiskuntatieteellisiin, humanistisiin, käyttäytymistieteellisiin ja kulttuurisiin aineisiin sekä kieliin korkeakoulutasolla. Opintojen kautta voi pyrkiä korkeakouluun ja monet opintokokonaisuudet vastaavat oppiaineiden yliopistotason perusopintoja. Akatemia tekeekin tiivistä yhteistyötä avoimen yliopiston kanssa.  Kansanopistolla on tiiviit kansainväliset suhteet Eurooppaan. Opisto on myös mukana humanistisen ammattikorkeakoulun (HUMAK) toiminnassa. Opiston kasvatusohjelma pohjautuu demokratian, tasa-arvon sekä opetuksen tieteenomaisuuden periaatteisiin.

Pinnat Kauniaisille. 

  Iiriksen aamujää loppui yhdeksältä. Vein hänet kouluun. Sitten Tiilikaisille, Liisan kanssa ulos. Käveltiin Lähderannan koulun ja päiväkodin välistä urheilukeskukseen. Jalkapallo- ja jääkiekkohallin ja lämmitetyn jalkapallokentän välistä tassuteltiin Junnupuistoon. Vaikka pakkasta ei ollut kuin reilut viisi astetta, niin navakka tuuli teki olosuhteet kylmäksi. 

  Eipä ollut muita. Ja tuuli pujalteli. Liisan posket punaisina rusottivat. Kauhuissani katselin, kun rannalla olevan talviuimapaikan laiturille harvakseltaan käveli ihmisiä. Eiku uimaan ne meni! Ja ihan pulahdukseen ei kaikilla jäänyt; polskuttelivat kymmeniä metrejä. 

  

  Kuva uimapaikasta ei ole kovin selvä. Enkä minä kovin selvänä tuonne hyppäisi. Ja koska alkoholin nauttiminen on nykyään enemmän kuin kohtuullista, niin tuskin ollenkaan. 

  Kuskailu jatkuu kohta. Varttia yli yksi haen Iiriksen ja hänen kaverinsa koululta, vien heidät hallille treeneihin. Ei tarvitse hakea, sillä Iiriksen kaverin äiti tuo heidän pois. 

 

  Huomenna on bussilakko. Se tarkoittaa, että Joni, jolla on pidempi työmatka, ottaa auton, minä vien Annan töihin. Iiriksellä ei aamujäätä ole. 

  Päivällä kuskaan taas tytöt treeneihin. Ehkä haen myös pois?

  Illemmalla ajelen hakemaan Annan duunista. 

  Näin kuluu pari päivää mukavasti; välillä taksina, välillä nannyna. Aamulla saattaa tosin olla kurja ajokeli, sillä lunta pieksää ennusteen mukaan koko yön. Eiköhän auto sentään kinoksista löydy. Täytyy varuilta laittaa koordinaatit muistiin. 

  Huomenna kotiin. Sunnuntaina ajellaan taas Espooseen. Ei presidenttien, eikä viisuedustajien takia, vaan koska Liisa täyttää kulmikkaat neljä. 

REISSAILUA

  Vaalipäivän lippu on nostettu. Sen puoleen voivat kaikki vielä äänestämättömät lähteä kansalaisvelvollisuuttaan suorittamaan. 

  Vaalien lopputulos lienee selvä. Aika yllättävää, jos Haavisto kirii ohi. Kaikki on toki mahdollista. Niin tai näin, niin uuden pressan kanssa pystyy elämään. Haavisto tosin mieluisampi olisi. 

  

  Eilen käytiin Mikkelissä, Shaden 18-vuotispäivillä. Niin se aika kuluu, Annan serkkutytön Emman vanhin lapsi on jo täysi-ikäinen!

  Matkustelu ei jää siihen. Tiistaina kutsuu Espoo. Päiväkodit ovat taas kiinni, joten Liisan kanssa aikaa viettämään mennään. Pari päivää kestää lakko, joten keskiviikkona illalla kotiin palataan. 

  Matkailu jatkuu viikon päästä sunnuntaina. Taas suuntana Espoo, ja Liisan 4-vuotissynttärit. Hyundai saa siis liikuntaa. 

  Aamulla, kun sain lopulta tietokoneen pelaamaan, ylen sivuille menin. Vaaleja ja UMK:n voittajaa. Kovin suomikeskeinen oli siis tarjonta. Onneksi ei sentään Orpon tai Purran lärviä ensimmäisenä näkynyt. Ei mennyt päivä heti aamusta persiilleen. 

  Vaalien uutisoinnista olen saanut enemmän kuin tarpeekseni. Pitkin hampain on yritettävä jälkipyykki kestää. UMK:n ratkaisua en katsonut. Yhtään biisiä en tiedä. Euroviisut eivät koskaan ole olleet lähellä sydäntä. Tuli sentään katsottua finaali silloin kun Lordi voitti. Käärijän kamppailu jäi kyllä näkemättä. 

  Talouden kurjista luvuista ja ennusteista päivittäin kerrotaan. On kuitenkin yksi ala, joka näyttää vetävän, koko ajan tulostaan parantavan, nimittäin aseteollisuus. Eipä jaksa minua ilahduttaa. Päinvastoin. 

  Palaan tietokoneeseen. Aamulla, kun avasin läppärin, niin jotakin oli tapahtunut. Kone ei löytänyt wifia. Reititin kyllä pelasi, sillä muissa laitteissa wifi toimi. Räpläsin aikani, mutta ei. Ei edes asetuksista löytynyt mitään haulla "wifi". VPN:n otin pois päältä, kaikki taiat tein. Ei vaikutusta. Onneksi olen joskus vetänyt ethertiny-kaapelin "työhuoneeseeni", joten piuha kiinni. Jo alkoi pelaamaan. 

  Takuukone. Huomenna Giganttiin. Jos ei heti kuntoon tule läppäri, pitää ottaa Chromebook mukaan Espooseen. Enhän minä siellä rupea piuhojen kanssa sähläämään. 

  Loppuun yksi ihmettelyn aihe. Käsirautojen valimistajat eivät vissinkään katsele poliisisarjoja. Jos katselisivat, niin varmasti kehittäisivät tuotettaan paremmaksi, sillä nykyisellään ne saa auki klemmarilla, pinnillä, kai hammastikullakin. Ja siteet silmillä, kädet selän takana. 

  

  Niin kai se menee? Loppujen lopuksi kuva arkistoiden kätköistä. Jäätiellä Harvion satamapäässä, vuosi on 1969 tai 1970. Mistä lie olen saanut sulan hattuuni. Petolinnun takapuolesta, vai ansiosta? Enpä muista. 

VASTUSTAMATON VOIMA ETC.

  Kirjoittaminen, jos ei ole mitään kirjoitettavaa, on hankalaa. Siksi ei ole tullut kirjoitettua. Tai olisihan sitä varmaan jotakin kirjoitettavaa ollut, mutta ei siihen, kirjoittamiseen, sopivaa olotilaa. Nyt, liki viikon tauon jälkeen, on aika päivityksen. 

  Oltiin viime viikolla pari päivää Espoossa. Hyvin sujuivat Liisan kanssa päivät. Kuvassa Iiris ja Liisa aamupalalla. 

  Hollolassa on elämä soljunut verkalleen tuttuja uomiaan. Polven tilanteesta hieman. Hyvin olen sen kanssa pärjännyt. Varsinkin nyt, kun tilasin netistä kompressiopolvituen. Ainakin ensituntumalta. Paketti tuli eilen, tukea kokeilin päivälenkillä. Tänään tein aamulla pitkän sauvakävelyn. Ei ainakaan huonomaksi tilanne muuttunut. Ilman tuskaa, välillä tuikkivaa kipua, pystyin kävelemään, eikä alamäkikään tuntunut niin pahalta kuin aiemmin. 

  "Vuoden jatkunut jumppa lihasten vahvistamiseksi, sekä soveliaitten kenkien ja niitten kanssa käytettävien silokonipohjallisten ansiosta on tilanne näinkin hyvä", tuumaa Peppe puuta koputellen.  

  Lakkouutisia ja presidentinvaaleja, niitä on ollut media pullollaan. Lakkojen tiimoilta tulee mieleen eräässä Arthur C. Clarken kirjassa ollut lausahdus: Olen aina halunnut nähdä, mitä tapahtuu, kun vastustamaton voima kohtaa järkkymättömän esteen. Hallitus ei peräänny, SAK ja muut ammattijärjestöt eivät hyväksy. Nähtäväksi jää, kestääkö este, riittääkö voima?

  Demokratia on paras käytettävissä olevista  hallintomuodoista. Demokratia etenee monissa maissa siten, että vaalikauden, tai kaksi, joku suuntaus on vallassa, sitten oppositio voittaa vaalit, hallitsee vuorostaan kauden tai kaksi. Tästä seuraa, että aina vallassa oleva puoli muuttaa lainsäädäntöä haluamaansa suuntaan. Kun valta vaihtuu, edellisen hallituksen tekemiä muutoksia puretaan. Lopputulos on, että mikään ei muutu. Paitsi että muuttuu. Sipilän hallitus ja ja nykyinen Orpon hallitus, ovat tehneet/tekevät sellaista hallaa hyvinvointivaltiolle, että korjaaminen on hankalaa, ehkä mahdotonta. Siis minun mielestäni. On muistettava, että asioilla on kaksi puolta. Tällä hetkellä varmaan suunnilleen puolet kansalaisista on erimieltä kanssani. Niin se menee, demokratiassa. 

  Isosti huolestuttaa se, kuinka Suomesta tehdään kahtiajakautunutta kansakuntaa. Suurella osalla ihmisistä on taipumus ottaa ohjenuorakseen toisten valtioitten asioista itseään miellyttävät puolet, sivuuttaa se, mikä siellä on hyvää. Trumpismi nostaa päätään USA:ssa, niin Suomessakin. Aika pelottavaa. Tämä oli taas se kolikon toinen puoli, oli sitten kruuna tai klaava. 

  

  Jatkuvaa taistelua eritavalla ajattelevien ihmisten kesken on tämä maailma. Kun on kyse uskonnosta tai politiikasta, niin ristiriitoja löytyy. Kun seassa häärii Putinin kaltaisia ukkoja, uskonsa perusteella itseään minin vain oikeutettuina pitäviä Netanjahuja, toisella puolella samoista syistä raakamaisia tekoja tekeviä Hamasin joukkoja, niin tulevaisuus ei kovin ruusuiselta näytä. 

  Toivottavasti vastustamaton voima ja järkkymätön este kuluttavat, niin Suomessa kuin muuallakin, energiansa loppuun, päättävät kokoontua yhdessä oluelle pohtimaan, että voimien koettelemisen sijaan voisi kokeilla kunnollista ja molemmat osapuolet huomioonottavaa neuvottelua. Mietiskeli kolikon toinen puoli. 

  Vieläpä kevennystä. Iiriksellä oli lauantaina kisat Espoonlahden jäähallilla. Syksyllä harjoittelun alle otettu uusi ohjelma alkaa sujua. Iiris oli sarjassaan 17:sta kilpailijan joukossa toinen. Kuvan lähetti Anna.  

VIRANSIJAISINA

  Aamulla aikaisin tien päälle lähdettiin, seitsemältä oltiin Lähderannassa. Lapset olivat hereillä, tietysti. Aamutoimissaan molemmat. 

  Joni oli jo duunissa, Anna lähti pian. Nyt on Iiriskin lähtenyt kouluun. Me kolme odotellaan päivän valkenemista, sitten mennään ulos. Onneksi sade ei ollut ennustetun kovaa ja loppuu pian. 

  Tämä päivä ja huominen täällä vietetään, Liisan kanssa päivät puuhataan. Minä vien yhden jälkeen Iiriksen ja hänen kaverinsa treeneihin jäähallille. Kaksi tuntia hallilla, sitten he kävelevät kappaleen matkaa balettiin. Joni hakee tytöt viideltä. Kovaa hommaa, mutta kun on mieleistä, niin mikäs siinä. 

  Täältä kun kotiudutaan, niin täytyy perjantaina käydä äänestämässä. Muuta tähdellistä ei ole kaavailuissa sen jälkeen hetkeen. Tai on, mutta vasta ensi viikon loppupuolella.

  

  Vai ei ole digimaailmasta hyötyä? Minua on vaivannut vuosikausia aamunuha ja kurkkuun nouseva klimppi, kokkare, mikä lie, joka pistää köhimään ja kakistelemaan, jotta sen saisi pois. Niistäminen oli viime aikoina paisunut sellaisiin mittoihin, että päätin, lopultakin, tehdä jotakin asian eteen. Menin Päijät-Soten sovellukseen. Kirjoitin oireeni pienen selvennyksen kanssa. Heti tuli vastaus. Hetken chattailimme. Lopputulos: minulla oli resepti nenäsuihkeeseen, lähete labraan kilpirauhaskokeisiin, sekä varaus lääkärille. Junan vesakin jää kakkoseksi. 

  Maanantaina soitin heti kahdeksan jälkeen Hollolan Sote-Keskukseen. Sieltä soitettiin takaisin jo yhdeksältä. Selitin, että olin saanut lähetteen labraan sovelluksen kautta ja olen varannut ajan labraan. Kysyin, voisinko saada myös lähetteen minulta vuosittain otettaviin verikokeisiin, niin menisivät samalla käynnillä. Viime vuonna olin kokeissa käynyt huhtikuussa. Sehän onnistui. Samalla sain ajan lääkärille, jonka kanssa sitten käydään läpi kaikkien verikokeiden tulokset ja niistä mahdollisesti johtuvat toimenpiteet. Minulla on nyt siis labra-aika pe. 9. helmikuuta ja lääkäri pe. 16. helmikuuta. 

  Vaivattomasti sujui homma. Jotakin moitetta on tapana antaa. Pieni sellainen: kun kysyin Päijät-Soten sovelluksen chatissa, voisinko saada lähetteen myös noista vuosittaista verikokeista, niin sain vastauksen, että he eivät voi niitä määrätä, vaan on oltava yhteydessä omaan Sote-Keskukseen. Sama Päijät-Sote, sama laboratorio, kaikki tiedot Omakannassa näkyvissä. Miksei? No, ei iso asia, mutta tulipahan sanottua. 

  Vaalit käytiin, tulokset tiedetään. Sen verran siihen liittyvää. Persujen Sebastian Tynkkynen on uutisotsikon mukaan sanonut, että jos Haavisto tai Stubb haluavat heiltä ääniä, niin anteeksi on pyydettävä, ja kunnolla. Minä suosittelen presidenttiehdokkaita ottamaan mallia Velho-sarjakuvasta. Siinä vanki, Takku, huuteli kaltereiden takaa, että kunkku on liero! Vartija tulistui, kävi hakemassa Takun: "Nyt kyllä pyydät kunkulta anteeksi." 

  Hän kiikutti Takun kunkun eteen. Takku sanoi "anteeksi, että olet liero!"

 Tuohon malliin voisivat ehdokkaat toimia. Siksikin, että heille ei missään tapauksessa käy kuten Takulle. Viimeisessä kuvassa tämä nimittäin roikkui käsistään sellin katosta.  

VAALIN KUVIA, MUTTA EN VAALIKUVIA

  Vaalipäivän ajankulua. Kävin läpi vanhoja kuva-albumeja. Joitain tallensin. Niistä joitain tänne laitan. Kommentin kera. 

  Haneli oli enemmän maalaistalon poika kuin minä. Ei hän kauaa muissa maisemissa viihtynyt, vaan on elämänsä Piskolassa viettänyt. Tämän saattoi havaita jo kauan sitten. 

Kylvöhommiin Haneli  änkeytyi melko nuorena....

...ja tekeytyi muutenkin talon töissä puuhailemaan.

  Minä en niinkään ollut maahenkinen. Mieluummin istuin siskon kanssa aitan rappusilla leipää jyrsien.

Tai kalastin äidin kanssa, annoin Hanelin uurastaa.

Vähän vanhempana suimailin veneellä Ritvan kanssa. 

  Tuo vanerivene on Erkin 1960 teettämä. Taisi olla Liimataisen Erkki, joka veneen nikkaroi. 10-heppainen Mercury oli perässä. Se liikutti kevyttä tasapohjaa melko nätisti. Myöhemmin vene päätyi Hyvösen Erkille. Hän Suusalmesta sitten kerran pyyhkäisi Västäräkille, täysillä viissiin. Seurauksella, että eihän lähes kölitön vene yli 90-asteen mutkassa kääntynyt, vaan kaislikko kahisten päätyi Erkki pitkälle rantaruoveikkoon. Rauha Hyvös-Erkin muistolle. Monia tarinoita jätti hän elämään.

  Toki töihinkin tartuin. Heinäaikaan ihan ohjaksia pitelemään laitettiin. 

  Vielä yksi. Se ei Hanelin tai minun maahenkisyyteen liity. Siinä isä-Erkki, joka ei ollut kovin maahenkinen myöskään. Hän lähti luomaa toisenlaista uraa, Tässä isä ajelee joskus 1950-luvulla Saimaan selillä. Alla ukki-Aleksin paati, missä 4-heppainen Penta perässä. Kuvan ottajasta ei ole tietoa, mutta minusta oikein onnistunut otos. 

  Olkoon tässä kevennystä vaalijännitykseen. Kuitenkin olette jo kynsiänne pureksineet, olohuoneesta keittiöön ja takaisin, tai tuvasta kammarin kautta pihalle monta kertaa pyörähtäneet. Älkää huoliko. Kuuden tunnin kulutta voivat ennakkoäänet jo olla tiedossa. 

UUTINEN KU UUTINEN

  Viime päivien suurin uutinen ei koske Gazaa, ei Ukrainaa, vaan sitä, kuinka Halla-Aho on nostanut kannatustaan. Sitä on ihmetelty, sitä on ihasteltu. Noh, uutinen se on suru-uutinenkin. 

  Minä olen jo niin täynnä vaaleja, että en viitsi sitä koskevia uutisia ja spekulointeja noteerata. Ugh, olen äänestänyt. Vaalipäivään osallistun, taloyhtiömme valtuuttamana, liputtamalla. 

  Suojasää muuttui talviseksi. Aamulenkki sujui 10 asteen pakkasessa, lähes täysikuun valaistessa maisemia. Kuvassa kohtaavat luonnonvalo ja urbaani valo. 

  Ensi viikolla mennään pariksi päiväksi Espooseen. Koska päiväkoti on kiinni, mennään Liisan kanssa hyörimään. Ei kuitenkaan mennä rikkureina. Mielenilmausta tukien, vankkaa tukea lakkolaisille osoittaen matka tehdään. 

  Pian on helmikuu. Vielä on edessä lumitöitä, pakkasaamuja, hiihtokelejä, sähkön pörssihinnan säätelemiä päiviä. 

  Kiivaasti helmikuu ohi hujahtaa, maaliskuu koittaa. Ollaan mietitty, mitä tehdään Anttolaan menon kanssa. Jos on kovin kylmää, niin ei ehkä mennä. Ulkoillaan Hollolassa, jos vaihtelua halutaan, hiiihdetään Lahden puolelle. 

  Luulen kuitenkin, että viimeistää huhtikuun alkupuolella, kun päivä on jo pitkä, aurinko kipuaa korkealle, tulee vastustamaton halu saareen. Silloin viis veisataan sähkön hinnasta, auto pakataan, mennään. 

  Elinan kuva-albumien uudelleenplaraus on vielä vaiheessa. Viikonloppuna ehkä jatkan hommaa. Muutaman kuvan muutama päivä sitten skannasin. Niistä laitan tähän jokusen isä-Erkin muistoksi. Pian, 5. helmikuuta, tulee kuluneeksi 102 vuotta Erkin syntymästä. 

  Isän ylioppilaskuva. Hän joutui, monen muun kanssa armeijaan kesken lukion viimeisen vuoden, ja he pääsivät ylioppilaiksi ilman kirjoituksia. Ilman valkolakkia myös, näköjään. Erkki takana keskellä.

  Iloiset vanhemmat Elina ja Erkki kevätalvella 1948. Vaunuissa Ritva. 

  Kuva Piskolan takapihalta. Olisikohan napattu 1958 tai 1959? Takana vasemmalta Amerikan serkku Charlie, Erkki, isotätini Elsa, isotätini Oili Lavi. Edessä istumassa Liisa-täti, Maija-täti, Ritva, Elina, minä, Haneli ja Eila-täti.