TORSTAI?

  Tänään on torstai. Pakko uskoa. Päivät ovat täällä niin samanlaisia, että on välillä vaikea pysyä allakan oikealla lehdellä. Koska eilen käytiin Mikkelissä ruokaostoksilla, niin heräsin tähän aamuun "Friday on My Mind". Lainausmerkeissä oleva on tietysti The Easybeatsin, australialaisen rokki-poppibändin hitti vuodelta 1966. Harman Heikki sen suomeksi esitti. Ei minulla tuo biisi mielessä aamulla ollut, vaan tosiaan luulin, että on perjantai. Johtunee siitä, että normaali kauppapäivä on meillä torstai. No, nyt on torstai, helatorstai, pyhä.

  Pyhä, torstai, perjantai, tai vaikka tiistai. Kaikki päivät ovat täällä saman arvoisia, mikään niistä ei ole enempää tai vähempää lepopäivä, ei myöskään työpäivä. Mennään tilanteen, tarpeen, kunnon, vireen, sään asettamilla ehdoilla. 

  Tänään, arkipyhänä, päätettiin vaihtaa kasvulavoilla multaa. Siis hommiin. 

  Kolmen kottarin taktiikalla. Yhteen rikkaruohot, toiseen vanhaa multa vietäväksi kasvimaalle, kolmannella multasäkkien kärräys. Nyt lavat odottavat istutuksia. Hilppa itse asiassa jo hieman salaattia ja persiljaa kasvamaan laittoi. 

  Huomenna tällätään tuolle läntille pottua vakoon. Harsoa päälle, heinäkuussa saadaan maistiaisia. 

  Iltapäivä meneekin laiskotellessa. Kirjoitan, kohta katsotaan varmaan jotain suoratoistolta, saunotaan hyvissä ajoin. 

  Huomenna, oikeana perjantaina, alkaa lätkän Mm - kisa. Leijonat heti avauspäivänä tositoimissa, Saksa vastassa. 

  Lauantaina Euroviisut. Suomea povataan voittajaksi. Huumaa nostatetaan mediassa Yleä myöten. Itse en jaksa olla noista kekkereistä kovin innostunut. Hyvä, jos voittaa. Suomi. En lakkini päällä pompi, vaikka ei voittaisikaan. 

  Samat sanat lätkän osalta. Suomen voittoa sentään juhlistaisin. Tuplaespressolla ja rivillä Fazerin Sinistä. Tai menköön kaksi, riviä, kun on espressokin tuplana. 

  Ahvenia antaa katiska nirsosti. Pientä sälää kyllä tulee mutta "keskipannun" kalat ovat harvassa. Aamulla siirsin katiskan tuonne kummelisaaren matalikon syrjään. Sieltä on joskus mukavasti saalista tullut. 

  Mitäpä muuta? Ei kai mitään. Paitsi että muistelin touhutessani jonkun ajattelijan joskus sanomaa viisautta: 

  Viisas ihminen oppiin kaikesta, tavallinen kokemastaan, tyhmällä on jo vastaukset kaikkeen.

  Piti kysäistä koneelta. Sokratesta esitettiin, vaikka tekis kertoi muidenkin suuhun ajatusta tarjotun, mm. Platonin.

  Äheltäessäni mietin, olenko tuon määritelmän mukaan viisas, tavallinen vai tyhmä. No en oikein mikään, ainakaan yksiselitteisesti. Kaikesta en opi, pakko tunnustaa, kokemuksen kautta olen paljon oppinut, vastauksia mieluummin kysyn kuin valmiina annan. Taidan olla keskitien kulkija. Keskitietä on turvallista kulkea, ei kovin helposti lipeä ojaan.