REISSAILUA

  Vaalipäivän lippu on nostettu. Sen puoleen voivat kaikki vielä äänestämättömät lähteä kansalaisvelvollisuuttaan suorittamaan. 

  Vaalien lopputulos lienee selvä. Aika yllättävää, jos Haavisto kirii ohi. Kaikki on toki mahdollista. Niin tai näin, niin uuden pressan kanssa pystyy elämään. Haavisto tosin mieluisampi olisi. 

  

  Eilen käytiin Mikkelissä, Shaden 18-vuotispäivillä. Niin se aika kuluu, Annan serkkutytön Emman vanhin lapsi on jo täysi-ikäinen!

  Matkustelu ei jää siihen. Tiistaina kutsuu Espoo. Päiväkodit ovat taas kiinni, joten Liisan kanssa aikaa viettämään mennään. Pari päivää kestää lakko, joten keskiviikkona illalla kotiin palataan. 

  Matkailu jatkuu viikon päästä sunnuntaina. Taas suuntana Espoo, ja Liisan 4-vuotissynttärit. Hyundai saa siis liikuntaa. 

  Aamulla, kun sain lopulta tietokoneen pelaamaan, ylen sivuille menin. Vaaleja ja UMK:n voittajaa. Kovin suomikeskeinen oli siis tarjonta. Onneksi ei sentään Orpon tai Purran lärviä ensimmäisenä näkynyt. Ei mennyt päivä heti aamusta persiilleen. 

  Vaalien uutisoinnista olen saanut enemmän kuin tarpeekseni. Pitkin hampain on yritettävä jälkipyykki kestää. UMK:n ratkaisua en katsonut. Yhtään biisiä en tiedä. Euroviisut eivät koskaan ole olleet lähellä sydäntä. Tuli sentään katsottua finaali silloin kun Lordi voitti. Käärijän kamppailu jäi kyllä näkemättä. 

  Talouden kurjista luvuista ja ennusteista päivittäin kerrotaan. On kuitenkin yksi ala, joka näyttää vetävän, koko ajan tulostaan parantavan, nimittäin aseteollisuus. Eipä jaksa minua ilahduttaa. Päinvastoin. 

  Palaan tietokoneeseen. Aamulla, kun avasin läppärin, niin jotakin oli tapahtunut. Kone ei löytänyt wifia. Reititin kyllä pelasi, sillä muissa laitteissa wifi toimi. Räpläsin aikani, mutta ei. Ei edes asetuksista löytynyt mitään haulla "wifi". VPN:n otin pois päältä, kaikki taiat tein. Ei vaikutusta. Onneksi olen joskus vetänyt ethertiny-kaapelin "työhuoneeseeni", joten piuha kiinni. Jo alkoi pelaamaan. 

  Takuukone. Huomenna Giganttiin. Jos ei heti kuntoon tule läppäri, pitää ottaa Chromebook mukaan Espooseen. Enhän minä siellä rupea piuhojen kanssa sähläämään. 

  Loppuun yksi ihmettelyn aihe. Käsirautojen valimistajat eivät vissinkään katsele poliisisarjoja. Jos katselisivat, niin varmasti kehittäisivät tuotettaan paremmaksi, sillä nykyisellään ne saa auki klemmarilla, pinnillä, kai hammastikullakin. Ja siteet silmillä, kädet selän takana. 

  

  Niin kai se menee? Loppujen lopuksi kuva arkistoiden kätköistä. Jäätiellä Harvion satamapäässä, vuosi on 1969 tai 1970. Mistä lie olen saanut sulan hattuuni. Petolinnun takapuolesta, vai ansiosta? Enpä muista. 

VASTUSTAMATON VOIMA ETC.

  Kirjoittaminen, jos ei ole mitään kirjoitettavaa, on hankalaa. Siksi ei ole tullut kirjoitettua. Tai olisihan sitä varmaan jotakin kirjoitettavaa ollut, mutta ei siihen, kirjoittamiseen, sopivaa olotilaa. Nyt, liki viikon tauon jälkeen, on aika päivityksen. 

  Oltiin viime viikolla pari päivää Espoossa. Hyvin sujuivat Liisan kanssa päivät. Kuvassa Iiris ja Liisa aamupalalla. 

  Hollolassa on elämä soljunut verkalleen tuttuja uomiaan. Polven tilanteesta hieman. Hyvin olen sen kanssa pärjännyt. Varsinkin nyt, kun tilasin netistä kompressiopolvituen. Ainakin ensituntumalta. Paketti tuli eilen, tukea kokeilin päivälenkillä. Tänään tein aamulla pitkän sauvakävelyn. Ei ainakaan huonomaksi tilanne muuttunut. Ilman tuskaa, välillä tuikkivaa kipua, pystyin kävelemään, eikä alamäkikään tuntunut niin pahalta kuin aiemmin. 

  "Vuoden jatkunut jumppa lihasten vahvistamiseksi, sekä soveliaitten kenkien ja niitten kanssa käytettävien silokonipohjallisten ansiosta on tilanne näinkin hyvä", tuumaa Peppe puuta koputellen.  

  Lakkouutisia ja presidentinvaaleja, niitä on ollut media pullollaan. Lakkojen tiimoilta tulee mieleen eräässä Arthur C. Clarken kirjassa ollut lausahdus: Olen aina halunnut nähdä, mitä tapahtuu, kun vastustamaton voima kohtaa järkkymättömän esteen. Hallitus ei peräänny, SAK ja muut ammattijärjestöt eivät hyväksy. Nähtäväksi jää, kestääkö este, riittääkö voima?

  Demokratia on paras käytettävissä olevista  hallintomuodoista. Demokratia etenee monissa maissa siten, että vaalikauden, tai kaksi, joku suuntaus on vallassa, sitten oppositio voittaa vaalit, hallitsee vuorostaan kauden tai kaksi. Tästä seuraa, että aina vallassa oleva puoli muuttaa lainsäädäntöä haluamaansa suuntaan. Kun valta vaihtuu, edellisen hallituksen tekemiä muutoksia puretaan. Lopputulos on, että mikään ei muutu. Paitsi että muuttuu. Sipilän hallitus ja ja nykyinen Orpon hallitus, ovat tehneet/tekevät sellaista hallaa hyvinvointivaltiolle, että korjaaminen on hankalaa, ehkä mahdotonta. Siis minun mielestäni. On muistettava, että asioilla on kaksi puolta. Tällä hetkellä varmaan suunnilleen puolet kansalaisista on erimieltä kanssani. Niin se menee, demokratiassa. 

  Isosti huolestuttaa se, kuinka Suomesta tehdään kahtiajakautunutta kansakuntaa. Suurella osalla ihmisistä on taipumus ottaa ohjenuorakseen toisten valtioitten asioista itseään miellyttävät puolet, sivuuttaa se, mikä siellä on hyvää. Trumpismi nostaa päätään USA:ssa, niin Suomessakin. Aika pelottavaa. Tämä oli taas se kolikon toinen puoli, oli sitten kruuna tai klaava. 

  

  Jatkuvaa taistelua eritavalla ajattelevien ihmisten kesken on tämä maailma. Kun on kyse uskonnosta tai politiikasta, niin ristiriitoja löytyy. Kun seassa häärii Putinin kaltaisia ukkoja, uskonsa perusteella itseään minin vain oikeutettuina pitäviä Netanjahuja, toisella puolella samoista syistä raakamaisia tekoja tekeviä Hamasin joukkoja, niin tulevaisuus ei kovin ruusuiselta näytä. 

  Toivottavasti vastustamaton voima ja järkkymätön este kuluttavat, niin Suomessa kuin muuallakin, energiansa loppuun, päättävät kokoontua yhdessä oluelle pohtimaan, että voimien koettelemisen sijaan voisi kokeilla kunnollista ja molemmat osapuolet huomioonottavaa neuvottelua. Mietiskeli kolikon toinen puoli. 

  Vieläpä kevennystä. Iiriksellä oli lauantaina kisat Espoonlahden jäähallilla. Syksyllä harjoittelun alle otettu uusi ohjelma alkaa sujua. Iiris oli sarjassaan 17:sta kilpailijan joukossa toinen. Kuvan lähetti Anna.  

VIRANSIJAISINA

  Aamulla aikaisin tien päälle lähdettiin, seitsemältä oltiin Lähderannassa. Lapset olivat hereillä, tietysti. Aamutoimissaan molemmat. 

  Joni oli jo duunissa, Anna lähti pian. Nyt on Iiriskin lähtenyt kouluun. Me kolme odotellaan päivän valkenemista, sitten mennään ulos. Onneksi sade ei ollut ennustetun kovaa ja loppuu pian. 

  Tämä päivä ja huominen täällä vietetään, Liisan kanssa päivät puuhataan. Minä vien yhden jälkeen Iiriksen ja hänen kaverinsa treeneihin jäähallille. Kaksi tuntia hallilla, sitten he kävelevät kappaleen matkaa balettiin. Joni hakee tytöt viideltä. Kovaa hommaa, mutta kun on mieleistä, niin mikäs siinä. 

  Täältä kun kotiudutaan, niin täytyy perjantaina käydä äänestämässä. Muuta tähdellistä ei ole kaavailuissa sen jälkeen hetkeen. Tai on, mutta vasta ensi viikon loppupuolella.

  

  Vai ei ole digimaailmasta hyötyä? Minua on vaivannut vuosikausia aamunuha ja kurkkuun nouseva klimppi, kokkare, mikä lie, joka pistää köhimään ja kakistelemaan, jotta sen saisi pois. Niistäminen oli viime aikoina paisunut sellaisiin mittoihin, että päätin, lopultakin, tehdä jotakin asian eteen. Menin Päijät-Soten sovellukseen. Kirjoitin oireeni pienen selvennyksen kanssa. Heti tuli vastaus. Hetken chattailimme. Lopputulos: minulla oli resepti nenäsuihkeeseen, lähete labraan kilpirauhaskokeisiin, sekä varaus lääkärille. Junan vesakin jää kakkoseksi. 

  Maanantaina soitin heti kahdeksan jälkeen Hollolan Sote-Keskukseen. Sieltä soitettiin takaisin jo yhdeksältä. Selitin, että olin saanut lähetteen labraan sovelluksen kautta ja olen varannut ajan labraan. Kysyin, voisinko saada myös lähetteen minulta vuosittain otettaviin verikokeisiin, niin menisivät samalla käynnillä. Viime vuonna olin kokeissa käynyt huhtikuussa. Sehän onnistui. Samalla sain ajan lääkärille, jonka kanssa sitten käydään läpi kaikkien verikokeiden tulokset ja niistä mahdollisesti johtuvat toimenpiteet. Minulla on nyt siis labra-aika pe. 9. helmikuuta ja lääkäri pe. 16. helmikuuta. 

  Vaivattomasti sujui homma. Jotakin moitetta on tapana antaa. Pieni sellainen: kun kysyin Päijät-Soten sovelluksen chatissa, voisinko saada lähetteen myös noista vuosittaista verikokeista, niin sain vastauksen, että he eivät voi niitä määrätä, vaan on oltava yhteydessä omaan Sote-Keskukseen. Sama Päijät-Sote, sama laboratorio, kaikki tiedot Omakannassa näkyvissä. Miksei? No, ei iso asia, mutta tulipahan sanottua. 

  Vaalit käytiin, tulokset tiedetään. Sen verran siihen liittyvää. Persujen Sebastian Tynkkynen on uutisotsikon mukaan sanonut, että jos Haavisto tai Stubb haluavat heiltä ääniä, niin anteeksi on pyydettävä, ja kunnolla. Minä suosittelen presidenttiehdokkaita ottamaan mallia Velho-sarjakuvasta. Siinä vanki, Takku, huuteli kaltereiden takaa, että kunkku on liero! Vartija tulistui, kävi hakemassa Takun: "Nyt kyllä pyydät kunkulta anteeksi." 

  Hän kiikutti Takun kunkun eteen. Takku sanoi "anteeksi, että olet liero!"

 Tuohon malliin voisivat ehdokkaat toimia. Siksikin, että heille ei missään tapauksessa käy kuten Takulle. Viimeisessä kuvassa tämä nimittäin roikkui käsistään sellin katosta.  

VAALIN KUVIA, MUTTA EN VAALIKUVIA

  Vaalipäivän ajankulua. Kävin läpi vanhoja kuva-albumeja. Joitain tallensin. Niistä joitain tänne laitan. Kommentin kera. 

  Haneli oli enemmän maalaistalon poika kuin minä. Ei hän kauaa muissa maisemissa viihtynyt, vaan on elämänsä Piskolassa viettänyt. Tämän saattoi havaita jo kauan sitten. 

Kylvöhommiin Haneli  änkeytyi melko nuorena....

...ja tekeytyi muutenkin talon töissä puuhailemaan.

  Minä en niinkään ollut maahenkinen. Mieluummin istuin siskon kanssa aitan rappusilla leipää jyrsien.

Tai kalastin äidin kanssa, annoin Hanelin uurastaa.

Vähän vanhempana suimailin veneellä Ritvan kanssa. 

  Tuo vanerivene on Erkin 1960 teettämä. Taisi olla Liimataisen Erkki, joka veneen nikkaroi. 10-heppainen Mercury oli perässä. Se liikutti kevyttä tasapohjaa melko nätisti. Myöhemmin vene päätyi Hyvösen Erkille. Hän Suusalmesta sitten kerran pyyhkäisi Västäräkille, täysillä viissiin. Seurauksella, että eihän lähes kölitön vene yli 90-asteen mutkassa kääntynyt, vaan kaislikko kahisten päätyi Erkki pitkälle rantaruoveikkoon. Rauha Hyvös-Erkin muistolle. Monia tarinoita jätti hän elämään.

  Toki töihinkin tartuin. Heinäaikaan ihan ohjaksia pitelemään laitettiin. 

  Vielä yksi. Se ei Hanelin tai minun maahenkisyyteen liity. Siinä isä-Erkki, joka ei ollut kovin maahenkinen myöskään. Hän lähti luomaa toisenlaista uraa, Tässä isä ajelee joskus 1950-luvulla Saimaan selillä. Alla ukki-Aleksin paati, missä 4-heppainen Penta perässä. Kuvan ottajasta ei ole tietoa, mutta minusta oikein onnistunut otos. 

  Olkoon tässä kevennystä vaalijännitykseen. Kuitenkin olette jo kynsiänne pureksineet, olohuoneesta keittiöön ja takaisin, tai tuvasta kammarin kautta pihalle monta kertaa pyörähtäneet. Älkää huoliko. Kuuden tunnin kulutta voivat ennakkoäänet jo olla tiedossa. 

UUTINEN KU UUTINEN

  Viime päivien suurin uutinen ei koske Gazaa, ei Ukrainaa, vaan sitä, kuinka Halla-Aho on nostanut kannatustaan. Sitä on ihmetelty, sitä on ihasteltu. Noh, uutinen se on suru-uutinenkin. 

  Minä olen jo niin täynnä vaaleja, että en viitsi sitä koskevia uutisia ja spekulointeja noteerata. Ugh, olen äänestänyt. Vaalipäivään osallistun, taloyhtiömme valtuuttamana, liputtamalla. 

  Suojasää muuttui talviseksi. Aamulenkki sujui 10 asteen pakkasessa, lähes täysikuun valaistessa maisemia. Kuvassa kohtaavat luonnonvalo ja urbaani valo. 

  Ensi viikolla mennään pariksi päiväksi Espooseen. Koska päiväkoti on kiinni, mennään Liisan kanssa hyörimään. Ei kuitenkaan mennä rikkureina. Mielenilmausta tukien, vankkaa tukea lakkolaisille osoittaen matka tehdään. 

  Pian on helmikuu. Vielä on edessä lumitöitä, pakkasaamuja, hiihtokelejä, sähkön pörssihinnan säätelemiä päiviä. 

  Kiivaasti helmikuu ohi hujahtaa, maaliskuu koittaa. Ollaan mietitty, mitä tehdään Anttolaan menon kanssa. Jos on kovin kylmää, niin ei ehkä mennä. Ulkoillaan Hollolassa, jos vaihtelua halutaan, hiiihdetään Lahden puolelle. 

  Luulen kuitenkin, että viimeistää huhtikuun alkupuolella, kun päivä on jo pitkä, aurinko kipuaa korkealle, tulee vastustamaton halu saareen. Silloin viis veisataan sähkön hinnasta, auto pakataan, mennään. 

  Elinan kuva-albumien uudelleenplaraus on vielä vaiheessa. Viikonloppuna ehkä jatkan hommaa. Muutaman kuvan muutama päivä sitten skannasin. Niistä laitan tähän jokusen isä-Erkin muistoksi. Pian, 5. helmikuuta, tulee kuluneeksi 102 vuotta Erkin syntymästä. 

  Isän ylioppilaskuva. Hän joutui, monen muun kanssa armeijaan kesken lukion viimeisen vuoden, ja he pääsivät ylioppilaiksi ilman kirjoituksia. Ilman valkolakkia myös, näköjään. Erkki takana keskellä.

  Iloiset vanhemmat Elina ja Erkki kevätalvella 1948. Vaunuissa Ritva. 

  Kuva Piskolan takapihalta. Olisikohan napattu 1958 tai 1959? Takana vasemmalta Amerikan serkku Charlie, Erkki, isotätini Elsa, isotätini Oili Lavi. Edessä istumassa Liisa-täti, Maija-täti, Ritva, Elina, minä, Haneli ja Eila-täti.  

ILMAT VAIHTUVAT, KUVAT KERTOVAT

  Säätietojen seuraamisesta on tullut tylsää: Etelä-Suomessa varoitetaan lähes joka päivä huonosta tai erittäin huonosta ajokelistä. Siksi en ajamaan lähtenyt, paitsi että kaupassa käytiin, heti aamusta. 

  Lauantaina Hyundai esitti uuden vastalauseen pakkasilman jatkumiselle. Peräkontti ei auennut. Ei olleet jäässä tiivisteet, vaan lukko ei toiminut. Eilen laitoin sisätilan lämmittimen pöheltämään pariksi tunniksi. Ei auttanut. Siispä päätettiin ajaa Lahteen Trion lämpimään parkkihalliin. Ajattelin, että kun aikansa sulaa, niin ehkä suostuvaiseksi ryhtyy auto. Kun halliin parkkeerattiin, kokeilin piruuttani. Jo vain! Lukko toimi. Samoin oikeanpuoleisen takaoven lukko, joka oli liittynyt solidaarisuuttaan takakontin mielenilmaukseen. Nyt alkaa lauhempi jakso, joten ehkä ovet ja kontit aukeavat, muutkin oireet pysyvät loitolla, ilman että tarvitsee mutkaa Lahteen ajaa. 

  Kuinkahan sähköautot ovat pakkasiin suhtautuneet? Kahdeksanvuotta vanhan Hyundai komponentit tai mitkä lie viritykset eivät ainakaan ole kovien pakkasten kanssa sinunkauppoja tehneet.  

  Koska tänään oli huono tai erittäin huono ulkoilukeli (kävin toki aamulenkillä), niin ryhdyin käymään läpi vanhempieni jäämistöstä saatuja valokuvakansioita. Olen ne jo ennenkin plarannut, mutta ajattelin vielä kerran sen tehdä. Kuvia on paljon. Suurin osa onneksi albumeissa. Iso Ikean kassi, pari pienempää, pahvilaatikossa irtokuvia. Osan albumeista selasin siis tänään. Työ jatkuu lähitulevaisuudessa. Joitain kuvia skannasin. Muutamista muutamia tähän nyt liitän.

  Joulu 1995 tai 1996. Päättelen siitä, että ostin itselleni lumikengät talvella 1994-1995. Seuraavana jouluna, tai sitä seuraavana, ostin sellaiset Hilpalle joululahjaksi. Kuvassa ollaan perinteisesti jouluaattona Elinan ja Erkin luona. Minä otan tilanteen melko rennosti, kun Hilppaa tarkastelee lahjaansa.

 Tämä kuva on viime vuosituhannen loppupuolta myös. Minulla on piippu kourassa. Pian kuvan tilanteen jälkeen siirtyi Saarelan tila nimiini, ja nuo huonossa maalissa olevat paneelit tuli vaihdettua.  

  Tämä on otettu kesäkuussa 2001. Oltiin minun 50-vuotispäiväni kunniaksi Itävalassa, Ritvan luona Zell Am Seessä. Kuvassa olen tietysri seellä, Zell näkyy taustalla. 

  Takaumaa tähän väliin. Olen neljä tai viisi. Kuva on otettu Lahdessa, isovanhempieni luona kerrostalon rappukäytävässä. Muistan tuon tapahtuman. Samassa rapussa asui ikäiseni poika. Hänen nimensä olen kyllä unohtanut. Mutta yhdessä leikittiin. Maalaispojalle olivat kolmipyörä ja potkulauta ihmeitä. Jotakin remonttia olen tekeytynyt pusaamaan, paraskin monttööri.

  Vielä yhden tällään. Luulen, että kuva on vuodelta 1966. Ajattelen, että olllaan juuri muutettu takaisin Anttolaan, vastavalmistuneeseen Pennilään. Uuteen asuntoonhan sitä leipää pruukattiin tuoda. Venäläisen Jussi, Järvinen (etunimi ei tule mieleeni) ja Paasosen Väiski siinä Elinalle ja Erkille varrasta ojentavat. Voi tietysti olla, että on kyseessä vuosi 1960, kun muutettiin Piskolasta kirkonkylälle. Mutta Erkki oli silloin soukka poika, kuvassa näyttää hieman lihaa kertyneen. 

  Huomenna on suojakeli. Jatkan kuvien penkomista. Jos jotain tähdellistä löytyy, olette ensimmäisiä, jotka asiasta kuulevat. 

MIETTEITÄ TALVESTA

  Vanhanajan talvesta ollaan nautittu, kärsitty, tykätty, valitettu, kukin tavallaan. Talveen on reagoinut myös Hyundai. Kahdeksanvuotias auto on kokenut kovimman talven olemassaolonsa aikana. Ei ilmeisesti ihan hänen suosikkikelejään. Mieltään on pirssi osoittanut mm. siten, että oikea sivupeili ei välillä käänny ajoasentoon, automaattisesti kymmenen kilomerin tuntinopeudessa lukkiutuvien ovien merkkivalo vilkkuu, ja viimeisempänä oikean takaoven lukitus ei aukea avaimella eli kaukosäätimellä. Pieniä mielenilmaisuja, jotka olivat aamun kauppareissulla poissa. Pieniä, joo. Yhtä pieniä kuin Orpon hallitukselle SAK:n, PRO:n ja PAM:in helmikuun alkuun kaavailemat lakot. Vissin ei hallitus edes salaa mielessään ajattele muuta kuin sille annetun mandaatin oikeutusta kurjistaa työntekijöiden sekä vähävaraisten oloja. Mutta se ei kuulu tähän blogiin. Tähän blogiin kuuluu talvi. 

  Aamulla ryhdyin penkomaan arkistojani, mielessäni löytää talvisia kuvia. Vieläpä sellaisia, jotka ovat vähintään 50 vuotta vanhoja. Uudempia kyllä löytyy, varsinkin 2000-luvulta, kun digiaikaan oltiin siirrytty. Yllättävän vähän lapsuuteni tai nuoruuteni aikojen talvikuvia osui silmiini. Itse en juuri ennen 1980-lukua kuvannut, eikä vanhempieni tai Piskolasta löytyneiden vanhojen albumien ja irtokuvapussien sisällöstäkään ole skannattavaksi juuri mitään löytynyt. Kesäkuvia kuitenkin on viime vuosisadan alkupuolelta lähtien sentään melkoisesti. Sisäkuvista en tietysti tiedä, onko ne napattu talvella vai kesällä. Eikä sillä väliä, sillä ei tähän kirjoitukseen ole tarvetta liittää Piskolan tuvassa tammikuussa 1955 otettua kuvaa. 

  Yksi syy ulkona otettujen talvikuvien vähyyteen on varmaan se, että ulkona ei talvella oleskeltu, aikaa yhdessä vietetty. Eikä ollut ketään innokasta kameran kanssa halkometsäsässä puurtavaa pestinsä menettänyttä Korhosen Eskoa kuvaamassa, tai maitokellariin isoja jääkuutioita kevättalvella sahaavia, niitä rekeen vyörääviä äijiä ikuistamassa, tai  rekiturkkiin sonnustautunutta ukki-Aleksia joka valmistautui toinen päivä tapahtuvaan maitotonkkien vientiin maitolaiturille Väätämöön filmille tallentamassa. Harmi!

  Talviin kuuluu lumi, talviin kuuluu pakkanen, talviin kuuluu kestävä jääkansi järvien selillä. Nyt on jo toinen sellainen talvi menossa. Seuraava saattaa olla lähes lumeton, ikuista marraskuuta huhtikuulle saakka. Valitkaa itse, kumpi on parempi. Oma ääneni annan, yhtä varmasti kuin en antanut Jussi Halla-Aholle eilen ennakkoäänestyksessä, vanhanajan talvelle. 

  Muutaman kuvan laitan vielä. Muutaman, jotka entisistä talvista bongasin. 

Saimaan Hiihdot, luultavasti 1960-luvun taitteen paikkeilla. Kolehmaisen Eerohan se siinä lykkii. Laatu on kehno, mutta olen tunnistavani takana keskellä seisovan Pettisen Paavoksi.

  Minä ehkä 1956. Ei tullut uutta Eeroa, vaikka olin kansakoulun hiihtokisoissa aina toinen Auvisen Masan jälkeen.

 Seppäsen Timppa ja minä 1969, luulen. 

   Eerikäisen Pertin minulle lähettämä kuva Korhosen Eskosta, isä-Erkin serkusta, miehestä, jonka olen maininnut muutamassa blogissani. 

  Olen niin kova jätkä, että pystyn perumaan sanani vartissa. Vasta äsken kirjoitin : "ei tähän kirjoitukseen ole tarvetta liittää Piskolan tuvassa tammikuussa 1955 otettua kuvaa."  Silti laitan. Ritva-sisko ja minä. Tämä kuva ei liity talveen. Huomasin sen pitkästä aikaa arkistoissani. Laitan, koska se osoittaa, että Peppe oli snadina potra poika.