Juhannus lähestyy, sade lähestyy, leikkaus lähestyy. Sellaiset oli mietteen aamulla. Juhannukseen en ole isommin varautunut, sateeseen en aio varautua, mutta leikkaukseen olen varautunut kuin aurinkokennoon liitetty akku. Varautumisen vuoksi ajettiin su. Hollolaan yöksi. Eilisaamuna olin verikokeissa ja EKG:ssä. Täällä saaressa olen alkanut tehdä etukäteen erilaisia juttuja, joita en varmaan ihan heti leikkauksen jälkeen saa/pysty tekemään. Varautuminen ei kuitenkaan ole 24/7-hommaa, joten aamulla napsin muutaman kuvan.
Isotalvikit kukkivat parissa muutaman neliön läntissä.
Päivänliljat myös kukoistavat
Kukkapenkit siisteinä, kun eilen nurmikon leikkasin, trimmerillä reunat tarkoin.
Krassi nostavat päitään kolmessa ruukussa. Elokuussa ne alkavat vuorostaan ilahduttaa katsojaa.
Kuvauksen jälkeen vein, osana varautumisia, valmiiksi autoon jätesäkeissä muovia ja kartonkia kierrättäväksi, sekä yhden sekajätteeksi päätyvän. Huomenna mennään Mikkeliin ruokaostoksille, ja vesisadetta on tiedossa. Mukavampi, kun ei tarvitse roskia sateessa ylitse viedä.
Samalla reissulla pyöräytin lenkin Luonterin eteläpäässä. Kaukaa syynäsin, näkyykö sääksen pesällä eloa. Kyllä sieltä joku kurkisteli. Putkella kuvasin.
Ei lähtenyt sääksivanhemmista kumpikaan kaartelemaan ylläni, mutta lokki lähti.
Tämän päivän kuvailut ja valmistautumiset taitavat olla nyt tehty. Sateen uhka leijuu yllämme kuin Putinin varjon Ukrainan taivaalla. Ei väliä. Katsottavaa riittää, jossain välissä saunotaan. Sitä paitsi: vaikka sataisi joka päivä, rakeita välillä, niin meillä on asiat paljon paremmin kuin ukrainalaisilla.
Juhannuksen lienee kelvollinen keli. Kokolle aattona mennään, lauantain perinteisesti Otavaan Amyn luo. Sinne tulee myös perhe Tiilikainen. Ja paljon muita.
On se aika taas äkkiä ohi vilahtanut. Ollaan oltu saaressa pian kaksi kuukautta. Eli noin kolmasosa mökkikaudesta. Pian se on leikkauskin jäänyt unholaan, ei polvi kipuile, puolukat pakkasen panemat, Hollola kotina vakituisena. Tosin asioita ennen sitä tapahtuu, ajatuksia ilmaantuu, kokemuksia kasaantuu. Niistä tuonnempana, en ala tulevaisuutta tässä kohtaa kuvailemaan. En kynällä (siis näppiksellä), en kameralla. Vaikka tulevaisuuskamera olisi toki mainio keksintö. Taidan keittää kahvit. Uunikanaa äsken syötiin, nyt on kahvi maullaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti