MINILOMA

  Kun aamulla katselin kymmenen päivän ennustetta, huomasin, että tänään on lämmintä, mutta huomisesta alkaen viilenee rutkasti. Niinpä sain päähäni, että miniloma on nyt paikallaan. Ei tämä työleiri meitä sentään joka päivä aamusta iltaan tarvitse. 

  Anttolan kylälle ei oikein edes minilomaa viitsi ajatella tekevänsä. Tarkoita, että me emme viitsi sellaista ottaa ohjelmistoon. Joillekin muille se saattaa sopia, eli suosittelen. 

  Siis google käyttöön. Pistohiekka Resortin ravintola on toukokuun ajan auki vain to-la. Ei paljon vaihtoehtoja: Puumalaan!

  Lounaan jälkeen, puoliltapäivin, lähdettiin usmuuttamaan. Yli 20 astetta lämmintä, 3 m/s tuulta. Oiva veneilykeli. Ei silti ihan t-paidassa vielä tarkene, vesi hohkaa kylmää.

  Vajaa puolituntinen, niin jo aukesi Lietvesi.

  Kohti Puumalaa katse tiukkana, kipparilla. Miehistö ottaa rennommin.

  "Jos veneellä kiertää pallon, niin täytyy muistaa, että mennessä Kap Horn jää vasemmalle", opetti enovainaja Olli muinoin. Samoin täytyy muistaa, että Anttolasta Puumalaan veneillessä jää Rokansalon eteläkärki mennessä vasemmalle. 

  "Eläköön kauppa- ja meriliikenne!", sanoi Parkkisen Antti, RIP, kun hänelle korttipöydässä sattui naseva käsi. Sen suuntaista liikennettä oli Rokansalon itäpuolella.

  Vaikka ei tuo puunkuljetus taida ainakaan puhelimen näytöllä hahmottua.

  Puumalan satamassa oli melko hiljaista. Vierasvenelaiturissa oli yksi paatti, tankkauspisteellä ei yhtään. Tori oli lähes autio. Ravintola Satama oli sentään auki, joten kahville. Kävi niin, että keitettyä kahvia riitti vain yhteen mukilliseen + loraus toiseen. Kassatyttö sanoi "kappas vaan", kun kerroin tilanteen. Lupasi tuoda minulle täyden mukin, kunhan uutta on valunut. Ei olisi ehkä vilkkaampaan aikaan päässyt noin tapahtumaan, sillä silloin, kokemukseni mukaan, on henkilökuntaa paikalla enemmän vahtimassa kaiken sujumista. 

  Terassilla kahvit ja dallaspullat nautittiin. Oudolta tuntui, sillä kesäkuukausina on satamassa aina täysi tohina. Nyt muutama ihminen kuljeksi ohi, isolla terassilla jokusessa pöydässä asiakkaita. Henkeään veti Puumala. Kuukauden kuluttua on toinen meininki. 

  Kahvit juotuamme noustiin hissillä sillan päälle. Komiasti näkyy sieltä salmi ja satama.

  Niin myös kylän raitti kirkkoineen, kauppoineen.

  Pois sillalta tultiin kävellen. Muutama satametrinen kun dallattiin, päästiin kävelytielle, mitä pitkin sillan suuntaisesti takaisin satamaan. Panin merkille, että oivallisesti on sillan alapuoli käytetty hyödyksi; siellä on parkkipaikkoja! Ovat autot suojassa auringonpaisteelta ja sateelta. Pidänpä mielessä. Vaikka tuskin tarvetta tulee. Pysäköidä auto Puumalassa suojaan auringolta ja sateelta. Tosin ei koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kannattaa olla mieli avoimena, pitää muisti pullollaan tärppejä. Sanoo Peppe, nykyisin paremmin tunnettu nimellä "Herra Unohdus".

  Pian lähdettiin ajelemaan takaisin. Hieman vajaa tunti sivuunsa kestää matka Avokkaasta Puumalaan, kun matkavauhdin pyrkii pitämään 30 - 35 km/h-lukemissa. Pienehköllä veneellä täytyy vauhtia välillä säädellä, sillä yllättävän paljon vaikuttaa tuulen suunta nopeuteen. 

  Tässä tämä, huomenna Mikkeliin. Ai niin, antoi katiska aamulla lounastarpeita, joten ei tarvinnut pakkasesta kaivaa.

PAKOLLISIA SUORITUKSIA

  Jokakeväiset puuhat jatkuvat. Tänään pesin talon ikkunat. Ei niitä sentään ollut 506, kuten Heikki Salon laulussa, mutta yli 50 erillistä tasoa kuitenkin. Olisi pintoja ollut enemmänkin, mutta en joka vuosi ikkunoita avaa, välistä pese. 

  Ulkopuolilla aloitin, sisältä jatkoin. Tuli pakollinen tauko, kun vanhasta Kärcher-palvelijasta väsähti akku. Ei hätää, akku latinkiin, minä huilatessani huussia tyhjentämään. Kokemuksella, turhia liikkeitä tekemättä, se sujui niin joutuisasti, että ei ollut ikkunapesimen akku ehtinyt vielä latautua. Ennen lounasta sain kuitenkin ikkunat puunattua. 

  Hilppa puuhaili aamupäivä istutuksien parissa. Hän otti mm. hallaharsoja pois. Porkkanalle jätti, sillä kokemus on opettanut, että hyvinkin juhannukseen saakka on eduksi porkkanat harson alla pitää. Ehti hän jossain välissä tehdä kevään ensimmäisen raparperikiisselin myös. 

  Lounaan ja obiligatoristen perräisten jälkeen maistettiin kiisseliä, hyväksi todettiin. 

  

  Koska oli lämmin keli, lähdettiin sähkön voimalla hieman ajelemaan. Tuuli oli aamun pläkästä hieman yltynyt, mukavasti keikutti pikku vastaisessa. 

  Vesi oli Luonterilla niin tummansinistä, että melkein mustalta näytti. 

  Huomenna jatkuu keväinen työsarka kohti vääjäämätöntä päätöstään. Tarkoitan annuaalien osalta. Eli edessä on mökin perusteellinen siivous. Hilppa sen pääosin tekee, minä assistenttina häärään. 

  Sen jälkeen onkin enää jäljellä saunakamarin siivous. Sitten saa kesä tulla, perhe Tiilikainen myös. Saa nähdä, koska he tänne ehtivät. Siitä tulikin mieleeni yksi annuaali vielä: trampoliinin kasaus!

  Kesältä on taas tuntunut viime päivinä. Viileämpää, sadettakin, on loppuviikkoon luvassa, sitten taas lämpenee. Uskokoon, ken haluaa. Minä mieluusti näkisin, että vettä tulisi enemmän kuin ennusteet kertovat. Mutta ennusteet ovat ennusteita, se on nähty. Eli parempi tsiikailla ulos, niin tietää, missä mennään. 

  Sellainen on lyhyen tähtäimen suunnitelma, että torstaina mennään taas Mikkelissä. Nyt on listaan kertynyt muutakin kuin ruokaa. 

  Keskipitkän aikavälin suunnitelmassa Hollolassa käydään 7. kesäkuuta.

  Pitkän tähtäimen suunnitelmia ei kannata isommin laatia, kun ei meinaa lyhyet sellaisetkaan toteutua. 

  Jääkiekkoa ei taida tulla tänäänkään? Siis Suomen peliä? Joo, huomenna vasta. Ei se haittaa. Blåkläder, Wilhelmi, Moi, Lidl, Rahoituslaitos, Autoklinikka (oli joukossa joku vielä), pysyvät hiljaa huomiseen. Vaikka en ole tainnut tuota jokaisella pelirupeamalla lukuisia kertoja toistuvaa yhteistyökumppanien mainosketjua riittävän usein nähdä, koska yksi ei tule mieleen. 

 

  Lätkästä vielä: ettei Suomen esityksien vaisuudessa olisi kyse Leijonien hybriksestä?

KOMERON UUSI HABITUS

  Aamulla aloitettiin keittiön komeron päivitys. Komero on ollut viimeiset parikymmentä vuotta paisuntasäiliön sijoituspaikkana ja kaikenlaisen piiloon laitettavan kaman lähätyskaappina. Koska paisuntasäiliötä ei enää tarvita, tuli ajankohtaseksi saattaa komero hieman siistinpään ja käytännöllisempään kuntoon. 

  Seitsemältä aloitettiin. Ensin Peppe sonnustautui haalareihin ja otsalamppuun.

  Sitten tyhjennettiin komero. Tältä se näytti aamulla:

  Hilppa imuroi ja putsasi paikat, minä menin venevajaan haalimaan tarpeita. Tarpeet olivat kotoa pikku rempasta jääneitä seinälevyn palasia, muutama jostain purettu 120 mm leveän paneelin pala, niistä lattia, täällä lauteitten uusimisen yhteydessä pesupaikan seinään laitetuista radialmäntylaudoista jäi sen verran, että niistä hyllyt, sekä viimekesäistä jäänyttä valkeaa maalia.  

  Hilppa maalaamassa.

  Komero oli yhdeltätoista tämän näköinen...

 

...ja kahdeltatoista olivat tavarat sijoitettu paikoilleen.

  Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että roippeistakin saa tehtyä käyttökelpoista, jos rima ei ole taivaissa. Meillä ei ole. Ja sen, että kun aamusta aloittaa, niin iltapäivällä voi syödä nyt uunissa valmistuvaa pitsaa, käydä hyvissä ajoin saunassa, katsoa Emmerdalen ja perään Suomen lätkäpelin. 

HAJAMIELISTÄ, OSIN KALAMIELISTÄ

  Eilen käytiin naapurin Hannun kanssa oikomassa yhteistä laituria Potinlahdessa. Tai no, ainakin yritettiin. Hieman onnistuttiinkin, mutta huomattiin, että tarvitaan rautakaupasta muutamia juttuja ennen kuin homma kunnolla luonnistuu. 

  Ei siinä mitään erikoista, meidän laituriprojektissa. Mutta antakaas olla, juttu jatkuu. Jouduimme siirtämään laituriin kiinnitetyn Juha R:n veneen rannalle ennen työn aloittamista. Teimme, mitä tehtävissä oli, kasasimme kamat, ajoimme takaisin Avokkaaseen. 

  Kuuden maissa alkoi satamaan. Minä istuin tuvassa katsomassa uutisia, kun mielessä välähti: laitettiinkohan me se Juhan vene takaisin laituriin. Jos emme, niin se voi olla tuuliajolla, sillä ei sitä mitenkään kiinni laitettu, ei edes pahemmin keulaa rannalle vedetty. 

  Pakko oli lähteä katsomaan. Sadevehkeet päälle, matkaan. 

  Vene oli yhä rannalla. Se oli keulanarusta kiinnitetty rannimmaiseen tolppaa. Huomasin, että naapurisaaren K:n auto oli ilmestynyt, vene hävinnyt, joten he varmasti olivat Juhan veneen kiinnittäneet. 

  Kun pääsin takaisin pirtin lämpimään, soitin Juhalle. Kysyin "onko K:t soittaneet. 

  "Ei", vastasi Juha, "mutta laittoivat kuvan, missä meidän vene lilluu lahdella."

  "Nyt on pakko tunnustaa, että minä olen syyllinen siihen, tai ainakin osasyyllinen." 

  Perään selvitin, miksi vene oli jäänyt hunningolle.

  "No hyvä, että selvisi", huokaisi Juha. "Saan puhdistettua maineeni, sillä K:t arvelivat, että nyt on tullut Juhalle liian kiire! Kyllä minä ehdin ihmetellä. Ja kuvasta huomasin, että moottori oli eri asennossa kuin mihin se minulta jäi."

  "Joo, jouduttiin se ylös nostamaan, kun vene rantaa laitettiin."

  Niinpä niin. Hekotteluksihan tuo moka lopulta meni. Onneksi ei seilaillut Juhan paatti Juvan puolelle! Ihan sopiva oli tuulen suunta sellaiselle häverikille.

  Hatraksi on mieli mennyt. Ei ollut ensimmäinen unohdus tälle kesäkaudelle. Tähän asti ei isompaa seurausta ole unohtelusta ollut. Pikemminkin vaivaa, kun joutuu dallamaan rannan ja pihan väliä turhan tiheään, kun osa tavaroista, joita on hakemaan lähtenyt, on unohtunut. Pitää vissiin ruveta tekemään muistilistaa, kun lähtee venevajasta jotakin noutamaan. 

  Tänään käytiin Mikkelissä ruokaostoksilla. Kastumatta. Minkä vähän ripotteli, niin oltiin autossa. Tai kaupassa. 

  Päiväkahvin jälkeen menin kokemaan katiskat. Yksi kunnollinen, yksi lähes kelvoton, siinä katiskavolyymini. Aikamoisessa puhurissa, sähkön voimalla, reissun tein. Onneksi olivat katiskat ihan lähellä, sillä välillä tuntui, että ei vie sähkö venhettä, tuuli vie. Ja väärään suuntaan. 

  Ensin nostin huonomman version. Kaksi puolitoistakiloista hauentuppia ja neljä otettavaa ahventa. Minä, että ei toisessa tarvitsisi enää kalaa olla ollenkaan. Mutta oli. Yksi samanmoinen hauki ja viisi keskipannun kyrmyniskaa. 

  Nyt nuo roitakkeet ovat fileinä ja pakkasessa, paitsi huomiseksi tarkoitetut ahvenfileet.

  Huomenna on helatorstai. Juhlistamme sitä paistetut ahvenen, pottujen ja korvasienikastikkeen kera. Ja äitienpäivältä säästynyttä jäätelöä on vielä pakkasessa, joten kyllä kelpaa. 

  Huomenna on vielä koleaa, kymmentä astetta, mutta siitä eteenpäin taas lämpenee. Mikäs ollessa. Torstaihin 25. 5. täällä ollaan, sitten pitää taas lähteä ruokakauppaan. Pitää, kun ainakin leivät loppuu. Eikä haukea vissiin saa ihan joka päivä syödä. 

KÄÄRMEITÄ VÄISTELESSÄ

  Aluksi: HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

  

  Äitienpäivän kunniaksi ollaan aamupäivä puuhailtu. Katiskat kävin katsomassa. Kilon hauki ja kolme otettavaa ahventa, kymmeniä pikkuahvenia, ahvenen kutua. Eli Hilppa pääsi, joutui, kuinka vain, perkaamaan.

Kuva by Hilppa

Kuva by Hilppa

  Sitten laitteli Hilppa sipulia ja porkkanaa kasvimaalle...

...sekä salaattia ja pinaattia kasvulavoille. 

  Minä, näin juhlapäivän kunniaksi, keräsin kimpun valkovuokkoja, käväisin lähimetsässä toteamassa, että jokusia korvasieniä on ilmaantunut. No, jeesailin kyllä Hilppaakin. 

  Loppupäivä otetaan iisisti. Jäätelökahvit ulkona nautitaan, ei työhommiin puututa. 

  Eilisen jälkeen onkin mukava ottaa löysemmin. Eilinen meni käärmeitten kanssa melskatessa ja tukkeutuneen viemärin ongelmaa selvitellessä.

  Käärmeet tulevat aivan sekopäiksi, kun ensimmäiset lämpimät koittavat. Niitä vilisee pihapiirissä niin, että ei meinaa ehtiä väistämään. Lähinnä tietysti rantakäärmeitä, mutta välillä kyitäkin. Rantakäärmeet saavat olla rauhassa, vaikka ei kovin mukavaa ole sellaisenkaan päälle astua. Kyyt vähenevät sitä mukaa, kun niitä roudaan muihin maisemiin. 

  Pian käärmesesonki päättyy; kesä tulee, normaali elämä jatkuu heilläkin. 

  Tukkeutuneeseen viemäriin on korjaus tiedossa. Se vetää sen verran, että tänään en asiaan puutu. Pärjätään, kun ollaan pesemättä koneilla. Huomenna otan aamusta työ alle ongelman tavoitteena vapaasti virtaavat harmaat vedet. 

  Eilen oli suomalaisilla jännitettävää: jääkiekkoa ja Euroviisut valvottivat monia. Minua vain jääkiekko. Viisuja en pätkääkään katsonut. Ei katsonut Hilppakaan loppuun asti. 

  Niukka voitto lätkässä tuli. Tärkeä voitto. Jospa tästä aukeaisi Leijonien peli. Euroviisuissa tuli niukka tappio. Ja Ruotsille, tietysti. Huomenna on kalavelkojen maksun vuoro. Ruotsi nuijitaan. Jos ei muuten, niin Käärijän puolesta. 

  Nyt jatkamaan pyhän viettoa lähden. Ja HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ kaikille niille, joille se se on tarkoitettu vielä toivotan.

LÄTKÄÄ JA MUUTA AJANKULUA

  Saaressa ollaan. Ollaan oltu jo tuntitolkulla. Nimitäin suunniteltu Espoon reissu jäi muuttuneista olosuhteista johtuen tekemättä. Oltiin yö Hollolassa, lähdettiin aamusta ajelemaan takasin Anttolaan. 

  Reilussa vuorokaudessa oli luonto hieronut unet lopullisesti silmistään, herännyt kiivaaseen laukkaan kohti kukoistusta.

  Tämä päivä meni matkustaessa ja matkasta toipumisessa. Huomenna topistaudutaan, laitetaan pottu maahan. Illansuussa saunotaan, katsellaan puhtoisina ja jännityksellä, ovatko Leijonat koonneet rivinsä kirvelevästä mutta ansaitusta tappiosta jenkeille. Alkunylkyä onneksi vasta. Kisat kannattaa aloittaa tappiolla, ettei ala joukkue (ja fanit) leijumaan ennen aikojaan. Mutta tämän päiväisellä pelillä tulee takkiin monessa ottelussa. Luotto Jaloseen, koko valmennusryhmään, on minulla kuitenkin luja. Uskon, että Saksa kohtaa erilaisen Suomen. Sellaisen kuin se oli tänään ensimmäisessä erässä. 

  Tiijä häntä, vaikka katsoisin Euroviisut lätkän päälle? Tai melko varmasti tietää, että en katso. Ei ihan minun makuuni, tuollainen show. Mutta: kun viimeksi ne kekkerit katsoin, Lordi voitti. Ehkä kuitenkin pitää katsoa. Jos kerran katsomisessani jotain taikaa on. 

  Huomisen jälkeen on äitienpäivä. Kukat tuli Mikkelistä Hilpalle jo ostettua, mutta taidan kimpun valkovuokkoja käydä keräämässä bonukseksi. Muita kukkia ei isommin täällä vielä kerättäväksi ole. Aamukahvit tietysti keitän. Siinä ei kuitenkaan ole mitään erityistä ja ihmeellistä. Keitän aamukahvit keskimäärin 364:nä aamuna vuodessa. Poikkeuksena tietysti karkausvuodet, joina keskimäärin keitä aamukahvit 365:nä aamuna. 

  Ilmat jatkuvat melko lämpiminä. Sadetta kyllä kaipaa luonto. Ensi viikolle povaa Foreca aluksi vähän, sitten torstaille vähän enemmän vettä taivaalta. Toivottavasti pitää kutinsa. 

  Taidan joku päivä käydä pienen lenkin metsässä, korvasieniä tiissimässä. Ei ole kuin sata metriä toissakesäisen harvennushakkuun laitaan. Jo viime keväänä sain sieltä aika lailla saalista. Voi kyllä olla, että on aikaista. Ja vettä kaipaavat korvasienetkin. 

  Puuhailua piisaa, vaikka en metsään urkenisikaan. Ei mitään isompaa, mutta aina löytyy jotain nysväämistä. Ei sentään paikkojen oikomista, sillä täällä on joka paikka hieman vinossa, länällään, kenossa, tai nojallaan. Niin saa ollakin, koska mikään ei ole sentään kaatumassa. Paitsi muutama pystyyn kuollut mänty. Se on kuitenkin eri asia. Mistä tulikin  mieleeni, että voisi vaikka muutaman kelon hojeltaa, pieniä klapeiksi ja haloiksi ennen kuin lahoavat kelvottomiksi tulipuiksi.

  Jos ei ilmene tarvetta, ollaan tattinan saaressa ensi perjantaihin sakka. Silloin on käytävä ruokaa ostamassa. Viikko kyllä pärjätään nykyisillä eväillä. Ja kalaa saattaa tulla potun jatkeeksi katiskasta. Keskiviikkona päästiin jo syömään ensimmäiset paistetut ahvenfileet. Ei montaa otettavaa katiskassa ollut, mutta makuun päästiin. Sormen mittaisia sinttejä  oli vaikka kuinka. Patakukkoainesta, mutta joutuivat takasin kasvamaan, kun ei ollut silavaa talossa. Eikä muistettu sitä ostaa tänäänkään. Eikä leivinuunia ole tarvetta näillä ilmoilla lämmittää.

  Taidan tässä lopetella. Laitan vielä toisen kuvan vehreyteen puhkeavasta iltaisesta koivikosta:

PIKKUHILJAA

  Eilen oli jo aurinkoista, melko lämmintä myös. Kauniina näyttäytyi maisema tänäänkin, kun aamukahvin jälkeen ajelin katiskalle.

  Nyt ei ollut jäälautta katiskaa siirrellyt. Ahvenia oli pyydykseen uinut kymmenittäin. Suurimmat vaaksan-, suurin osa sormen mittaisia. Kasvamaan pääsivät sintit.

  Näin muuten eilen isonkin kalan. Illalla, kun menin käymään rannalla, kuului kaislikosta melkoista polskintaa. Ajattelin, että siellä muljuaa sinisorsa, sillä pariskunta sitä lajia on rannalla pyöriskellyt. Tarkempi syynäily osoitti luulon vääräksi; hauki siellä temmelsi. Se lähestyi rannalle vedettyä soutuvenettä ja laituria, aluetta, missä on sorapohja, eikä kasva kaislaa. Syöksyin hakemaan atrainta. Se on ollut vuosikymmenet käyttämättömänä venevajan kattotuolien alapaarteiden päällä. Ei tullut töitä nytkään. Kun lähestyin laituria, näin kyllä hauen. Oli iso! Ainakin metrin mittainen! Tosin en pysty mittaa todistamaan, sillä kun hipsin varpaisillani, atrain tanassa, pitkin laituria, käännähti jättihauki takaisin kaislikkoon. Siellä se muljusi selkä pinnalla vielä pitkään. Turha oli yrittääkään sitä kaislikon keskeltä saada atraimen piikkeihin. Kun ei ole siipiä. 

  Jos olisin laiturilta päässyt yrittämään, olisin hauen iskenyt. Olisin, vaikka en itse asiassa tiedä, olisiko se ollut luvallista toimintaa. Täytyypä tarkistaa, vastaisuudenvaralle. On tärkeää, että tietää, mitä lakia tai asetusta rikkoo. 

  Katiskareissun jälkeen ryhdyttiin Hilpan kanssa vaihtamaan kasvulavoille multaa. Kärräilin alakasvimaalle ja pensaiden juurille yhtensä yli kymmenen kärryllistä. Sitten tilalle multaa kompostista, lisää ostetuista säkeistä. Kunhan vuodenkierto etenee sopivaan pisteeseen, ovat kasvulavat valmiina kesäkurpitsalle, kurkulle, pinaatille, salaatille.

  Touhussa kului aikaa liki puoleen päivään. Leivinuunissa oli touhutessamme kypsynyt kokonainen kana. Jos ilmat ovat ennusteen mukaisia tulevaisuudessa, saattoi olla viimeinen leivinuunin lämmitys ennen syksyä. 

  Iltapäivällä piti jo vähentää vaatetta. Silti hiki valui, kun arska paisteli, ja tuuli oli pohjoisen kantilla, eli ei pihalle juuri henkäillyt. 

  Otin savut moottorisahasta, raivaussahasta, sekä trimmeristä. Kaikki lähtivät ilman kommervenkkejä käyntiin. 

  Sitten tutkin, mistä johtuu, että pyykkiä pestessä ei meinaa viemäri jaksaa vetää poistovesiä, vaan ne nousevat aluksi altaaseen. Syy löytyi. Korjaustapakin on hahmoteltu. Väliaikainen ratkaisu on myös tehty, joten palaan asiaan tuonnempana. 

  Asiat ovat melko lailla mallillaan. Pumppu on Joken ansiosta ärhäkkänä. Pihat, kasvimaat, kasvulavat ovat lähes valmiina ottamaan kasvatettavat vastaan. Pieniä hankaluuksia, voimasanoja edellyttäviä tapahtumia, niitä esiintyy. Ne kuuluvat asiaan; ei käy liian itsestään selväksi elämä, eihän me missään Strömsössä olla. 

  Huomenna on agendalla ainakin alakasvimaan jyrsintä. Sinne ei tätä kesänä istuteta kuin auringonkukkia. Ehkä hieman hernettä myös, jos ylös ei kaikki mielessä oleva mahdu. Humalasalot pitää myös laittaa sojottamaan talon ja navetanmuurin nurkille. 

  Saattaa olla, että huomenna tulee otettua aurinkotuolit pihalle. Iltapäivällä siellä on lämmintä kerrakseen. Päiväkahvit nautitaan verannan pienellä terassilla. Paitsi ehkä ei. Vilkaisin Forecaa: puolipilvistä, alle 15 astetta, tuulikin kääntyy kaakkoon, eli puhaltaa suoraan pihalle. No, näkkyypähän.

  Meillä oli aikomus lähteä käymään Hollolassa ennen helatorstaita, eli 17. toukokuuta. Suunnitelma muuttui, kuten suunnitelmilla on tapana. Mennäänkin jo ensi torstaina, ollaan yö kotona, usmuutetaan perjantaina aamulla päiväksi Espooseen. Perjantai-iltana ajellaan sitten takaisin Anttolaan.